Mitä on sosialismi (1933)

Kommunismin alempi aste

Korkeinta astettaan kommunismi ei saavuta kerrallaan. Sitä tulee edeltämään varhaisempi aikajakso. Tätä kommunismin ensimmäistä aikajaksoa nimitetään sosialismiksi.

Mitä sosialismi merkitsee?

Sosialismi merkitsee tuotantovälineiden yksityisomistuksen hävittämistä ja yhteiskunnallisen, kollektiivisen omistuksen pystyttämistä.

Sosialismi merkitsee luokkien ja luokkaeroavaisuuksien hävittämistä, luokattoman yhteiskunnan järjestämistä, jossa kaikki jäsenet ovat yhtenäisen, yhteiskunnallisen talouden työntekijöitä.

Sosialismi merkitsee yhtenäisen, suunnitelmallisen tuotannon ja jaon järjestämistä koko kansantaloudessa.

Sosialismi merkitsee maaseudun taloudellisen, teknillisen ja kulttuurisen takapajuisuuden hävittämistä ja kaupungin ja maaseudun välisten vastakohtaisuuksien pääpiirteissään hävittämistä.

Sosialismi luo olot, jotka ovat välttämättömiä eriarvoisuuden hävittämiseksi eri suuren ammattitaidon omaavien välillä ja tulevaisuudessa henkisen ja ruumiillisen työn välisen vastakohdan hävittämiseksi.

Sitä siis on sosialismi.

Sosialismin ydin on riiston täydellinen hävittäminen, luokkien ja luokkaeroavaisuuksien täydellinen hävittäminen.

Täydellisestä kommunismista sosialismi eroaa, ensinnäkin, tuotantovoimien kehitystason puolesta ja, toiseksi, teollisuus- ja maataloustuotteiden jaon muotojen puolesta.

Sosialismin aikana teollisuuden ja maatalouden taso ei vielä ole sellainen, että voisi tyydyttää täydellisesti kaikkien asukkaiden tarpeet riippumatta siitä, kuinka paljon kukin työläinen antaa henkilökohtaista työtään yhteiskunnalle. Sosialismin aikana ei vielä ole vapauduttu täydellisesti vanhoista työtottumuksista. Tämän vuoksi tuotteiden jakojärjestelmässä sosialismin aikana on vielä piirteitä, jotka palkitsevat hyvän työn ja tuomitsevat huonon.

Sosialismin aikana ei ole vielä mahdollista antaa jokaiselle “tarpeittensa mukaan”, kuten kommunismissa tulee olemaan. Sosialismin aikana jokainen saa sen määrän tuotteita, joka vastaa hänen suorittamaansa työtä, joka vastaa hänen tietojaan, kykyjään, ammattitaitoaan, työkykyisyyttään j.n.e.

Täten siis sosialismi ei vielä merkitse täydellistä tasa-arvoisuutta. Jos kerran jokainen sosialismin aikana saa työnsä mukaan, jos ei vielä ole hävitetty vastakohtaisuutta henkisen ja ruumiillisen työn välillä, niin on selvää, että eriarvoisuus kommunismin tällä asteella vielä säilyy. Joku työntekijöistä on fyysillisesti terveempi, työkykyisempi ja ammattitaitoisempi, toinen on taas heikompi, vähemmän työkykyinen ja heikompi ammattitaidoltaan. Ensinmainittu ansaitsee enemmän kuin toinen. Yhdellä on perhe, toisella sitä ei ole. Ensimmäisen taloudellinen asema tulee huonommaksi kuin jälkimmäisen.

Sosialismin aikana on vielä kapitalismin jätteitä. Nämä jätteet ilmenevät m.m. siinä, että ihmisillä säilyy vielä vanhoja katsantokantoja ja tottumuksia. Suurin osa ihmisistä suhtautuu vielä työhön vanhalla tavalla: kuten yksinomaan elinkeinoon. Ihminen ei yhtäkkiä voi oppia työskentelemään ja käyttämään tarvikkeita kommunistisesti — ilman minkäänlaisia normeja, ilman tarkasti määrättyjä velvollisuuksia ja oikeuksia, ilman yhteiskunnan ja valtion taholta suoritettavaa työnormien (määrän ja laadun) ja kulutusnormien ankarinta luettelointia ja kontrollia.

Sosialistisen yhteiskunnan on vielä pakko käydä systemaattista taistelua ihmisiä vastaan, jotka yrittävät luikerrella irti työstä, jotka pyrkivät antamaan yhteiskunnalle mahdollisimman vähän ja ottamaan siltä mahdollisimman paljon.

Tämän vuoksi sosialistisessa yhteiskunnassa on vielä välttämätöntä, säilyttää pakoittamiselimet, valtiovalta. Valtio on välttämätön yhteiskunnallisen omaisuuden suojelemista ja yhteiskunnan jäsenten työnormien ja kulutusnormien kontrollia varten. Valtio valvoo, että tuotteiden jako yhteiskunnan jäsenten kesken tapahtuu jokaisen jäsenen suorittamaa työtä vastaavasti. Lenin kirjoitti, että “siihen asti, kunnes tulee kommunismin korkein aste, on välttämätöntä ankarin kontrolli yhteiskunnan ja valtion taholta työn ja kulutuksen normituksessa”. Sosialistinen yhteiskunta voi mahdollisesti aluksi syntyä vain yhdessä maassa, — kuten tällä kertaa onkin tapahtunut, — tai muutamissa maissa, samanaikaisesti kuin muissa maissa kapitalismi edelleen säilyy. Tämän vuoksi on sosialistiselle yhteiskunnalle tarpeen oma aseistettu voimansakin, kuten Puna-armeija sosialistisessa Neuvostoliitossa.

Täten siis sosialismi on sellainen aikakausi, jolloin yhteiskunta kohottaa ennenkuulumattoman korkealle kapitalismilta saamansa tuotantovoimat, jolloin se myöskin poistaa kaikki ja kaikenlaiset vanhan luokkajärjestelmän jätteet.

Sosialistinen yhteiskunta kasvattaa kaikkia jäseniään kommunistisesti suhtautumaan työhön, herättää heissä tietoisuuden, että on välttämätöntä kohottaa työn tuottavaisuutta, taistella laiskuruutta, kiskuruutta ja muita kapitalistisen yhteiskunnan jätteitä vastaan.

Sanalla sanoen — sosialismi on kommunistisen yhteiskunnan alempi aste.

Ovsjannikova & Levitan
“Yhteiskuntaoppi – IV osa”
Valtion Kustannusliike Kirja,
Petroskoi — 1933

Leave a comment