Uuden Konstitutsion pykälässä 123 puhutaan SSSR:n kansalaisten tasa-arvoisuudesta, kansallisuudesta ja rodusta riippumatta.
Tsaarien Venäjää nimitettiin syystä kansojen vankilaksi. Idän naisen surullinen kohtalo liittyi sorrettujen kansojen poljettuun asemaan ja kärsimyksiin. Sitä päivää, jolloin perheeseen syntyi tyttölapsi, pidettiin murheen päivänä.
Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous hävitti sen häpeällisen eriarvoisuuden, joka vuosisatoja oli painanut Idän naisia. Lokakuu avasi hänelle tien onnelliseen, iloiseen elämään ja antoi mahdollisuuden osallistua sosialistiseen rakennustyöhön. Mutta tarvittiin vuosia, ennenkuin hän lopullisesti vapautui feodaalis-maaorjuuden aikaisten elinolojen vallasta. Idän kansallisuuksien nainen, joka sovettilakien mukaan oli vapaa ja tasa-arvoinen, pysyi perhe-elämässä vielä kauan kahlehdittuna.
Askel askeleelta johti puolue naista ylös taloudellisen vapautumisen ja kulttuurisen kasvun portaita, kunnes maamme sosialistisen teollisoinnin ja kollektivisoinnin voitto takasivat myöskin Idän naiselle täydellisen tasa-arvoisuuden miehen kanssa kaikilla aloilla.
SSSR:n kansojen veljeys ja todellinen kansainvälisyys hävittävät porvarillisten, taantumuksellisten katsomusten jätteet, erikoisesti myöskin perhe- ja avioelämän alalta.
Siellä taas, missä fasismi on pystyttänyt verisen diktatuurinsa, tehdään kaikki, mikä on mahdollista, naisten palauttamiseksi siihen asemaan, jossa he olivat pimeinä keskiajan kausina.
Fasistinen Saksa on tästä kaikkein selvimpänä todisteena. Hitler julistaa, että nainen ei voi olla tasa-arvoinen.
”Politiikka ja ammatit eivät ole naisia varten”, — julistaa ”johtaja” ja propagandaministeri Göbbels kertaa: ”Naisen korkein ja päätehtävä on alla vaimo ja äiti” ja ”Naisen pitää kuulua perheelle”. Fasisti Feder selittää: ”Naisen pitää olla kuuliainen kansakunnalle ja synnyttää sille sotilaita sekä hoivata väsynyttä soturia”.
Nürnbergin fasistiedustajakokouksessa selitti Hitler: ”Minä en olisi nyt tässä, jos ei olisi Saksan naista”, mutta Hitlerin ritarilliset tunteet paljastaa saksalainen todellisuus. Naisten pitää antaa kaikkein halvin työvoima sotatarvetehtaisiin. Nainen on vain synnytyskone. Raskaudentilansa ajaksi ei nainen saa siirtyä kevyempään työhön. Tuloksena on tautien ja ennenaikaisten synnytysten lisääntyminen.
Uudessa sovetti-Konstitutsiossa on taattu kaikille kansalaisille oikeus sivistykseen. Fasismi riistää naisilta tämän oikeuden, karkoittaen heidät keskikouluista ja yliopistoista. Kun SSSR:ssä naisylioppilasten luku lisäytyy, kielletään Saksassa erikoisella asetuksella naisten otto korkeakouluihin.
Naisen arvon pilkkaamista on se Saksan laki, joka kieltää avioliiton saksalaisten ja ”ei-arjalaisten” kesken. Se asentaa häpeäpaaluun naisen, joka menee vaimoksi ”ei-arjalaiselle”. Jokaista, joka rikkoo tätä raakalaislakia, rangaistaan. Miehiltä, joiden vaimot eivät ole ”arjalaisia”, riistetään oikeus työhön. Tuhannet tällaisista syistä tapahtuvat avioerot syöksevät suuret määrät lapsia nälkään ja kurjuuteen. Rotu- ja kansallisuusvihan lietsominen on Saksan fasismille keinona valmistella sotaa muita kansoja vastaan. Tällaisesta sodasta joutuvat kaikkein enimmän kärsimään saksalaiset äidit, saksalaiset naiset.
Neuvostonainen, N:o 9, syyskuu 1937
Marxismi-Leninismi 