Työväen liikehtimiset Suomessa, kommunistisen puolueen tila, heikkoudet ja lähimmät tehtävät (1932)

T. ANTIKAISEN PRIKAATI

Työväen liikehtimiset Suomessa, kommunistisen puolueen tila, heikkoudet ja lähimmät tehtävät

Kominternin TpK:n XI plenumin asettamaa nykyhetken keskeisen tehtävän — vallankumouksellisten joukkoliikkeitten aikaansaamisen ja kehittämisen — toteuttamiseksi viimekesäinen SKP:n puoluekonferenssi määritteli työväenliikkeen ja kompuolueen päätehtäviksi m. m.:

”Työväen joukkoliikkeen painopiste, joka ennen oli eduskunta- ja kunnallisvaalikamppailujen sekä ammattijärjestön työsopimuspyrintöjen alalla, saadaan nopeasti siirtymään uusille urille, osaksi uusiin muotoihin: työpaikkaliikkeisiin yleensä ja erityisesti työlakkoihin, työttömäin liikehtimiseen ja katuesiintymisiin, voimakkaisiin mielenosoituksiin ja muihin joukkotaisteluihin. Ainoastaan tämän käänteen suorittaminen työväen joukkoliikkeessä, tämä voiman uudestiryhmitys, sen luokkataistelurintamalla auttaa työväkeä murtautumaan ulos luokkavihollisen kuristavasta saarroksesta sekä siirtymään tehokkaaseen vastahyökkäykseen.”

Miten tätä puolueen itselleen asettamaa tehtävää on suoritettu ja mitä jätetty suorittamatta, sitä valaisevat seuraavat tapahtumat ja toteamiset eri työaloilta.

Taloudelliset taistelut

Suomen porvariston työväenluokan ja kaikkien työtätekevien elintasoa vastaan suuntaama riistohyökkäys on kuluneen vuoden aikana yhä kärjistynyt (palkkojen suoranaisena alentamisena niin teollisuudessa kuin maataloudessakin 60 %:iin saakka, jopa ylikin, lyhennettyjen ja vuorotyöviikkojen lisättynä käytäntöönottamisena, lisääntyneinä joukkoerottamisina, tulli- ja veroriiston tehostamisina, rahan arvon alenemisen kanssa rinnakkain tapahtuvana elin- ja kulutustarpeiden kallistumisena jne.).

Huolimatta siitä, että puolueen toiminnassa työläisten elinehtojen puolesta käytävän taistelun valmistamiseksi ja järjestämiseksi viimeksikuluneen vuoden aikana voidaankin todeta pientä aktivisoitumista, ei se kuitenkaan vielä ole kyennyt nostattamaan työläisiä laajempaan joukkovastarintaan porvariston hyökkäystä vastaan. Viime syksyn ja talven aikana on kuitenkin ollut joitakin pieniä heräämisen merkkejä. Työläisten keskuudessa on eri puolilla maata puhjennut joitakin palkkaliikkeitä tai niiden yrityksiä työ- ja elinehtojen huononnuksia vastaan ja myöskin niiden parantamisen, ennen kaikkea palkkojen korottamisen puolesta, ja ovat eräät näistä palkkaliikkeistä päättyneet työläisten voittoonkin.

Niinpä satakunta propsityöläistä Viitasaarella ryhtyi viime vuoden elokuussa puolueen jäsenten johdolla lakkoon, vaatien palkankorotusta. He valitsivat lakkokomitean ja asettuivat yhteyteen paikkakunnan talonpoikien kanssa, eikä työnantajan onnistunut näiden keskuudesta värvätä rikkureita. Viikon kestettyään päättyi lakko työläisten osittaiseen voittoon.

Helsingissä sanottiin syyspuolella puuseppien tariffit irti ja palkkoja alennettiin 12 %:lla. Emeleuksen puusepän tehtaalla, jossa puolueella oli vaikutusta, eivät työläiset ilman muuta alistuneet työnantajan tarjoamiin ehtoihin, vaan kieltäytyivät allekirjoittamasta uutta tariffia, jolloin palkkoja alennettiin kumminkin 7 %, muualla 12. Viime marraskuussa puhkesi Helsingissä eräällä rakennustyömaalla muurarien lakko siitä syystä, että työnjohtaja kielsi kahvinjuonnin työaikana. Muutaman tunnin kuluttua työnjohtajan oli pakko peruuttaa kielto. Eräällä toisella rakennustyömaalla Helsingissä torjuivat rakennustyöläiset puolenpäivän lakon jälkeen työnjohtajan vaatiman 10 % palkanalennuksen. Turussa torjuivat kaupungin työtuvan naiset uudella hinnoittelulla aiotun palkanalennuksen ja eräällä työmaalla samassa kaupungissa voittivat 40 työläistä puolitoista päivää kestäneen passiivisen vastarinnan jälkeen taistelunsa. Kalajoella puhkesi viime joulukuussa eräällä sahalla työläisten oma-alotteinen lakko ilman mitään valmistusta. Lakkoon yhtyi vain kaksi työvuoroa kolmesta ja se päättyi jonkin päivän kuluttua työläisten tappioon. Varkaudessa on joulukuussa ollut propsityöläisten lakko, jossa voittivat 50 penniä tunnille. Rikkureita ei ollut yhtään. Kyminkoskella vuodenvaihteessa on myös ollut propsityöläisten lakko, joka voitettiin. Vaatimuksista ei ole lähempää tietoa. Pietarsaaressa järjesti toistasataa ojankaivuutyöläistä kokouksen ja mielenosoituksen kaupungin hallituksen luo vaatien veroryöstöjen lopettamista. Tämä luvattiinkin tehdä. Perä-Pohjolan metsätyömailla oli viime talvena valmisteilla palkkaliike. Parillakymmenellä metsäkämpällä pidettiin kokouksia ja asetettiin palkankorotusvaatimuksia, mutta työnantajan myöntämä pieni korotus mursi palkkaliikkeen. Hangossa on satamatyöläisillä ollut menestyksellinen palkkaliike ja Kotkassa Hallan sahalla työläisten lakkouhka pakotti työnantajan myöntämään 9 % palkankorotuksen. Hätäaputyöläisten keskuudessa on koko talven ajan eri puolilla maata ollut liikehtimistä kurjien palkkojen parantamiseksi. Tampereella päättivät lentokentän hätäaputyöläiset yleisessä kokouksessa tehdä lakon, vaatien palkankorotusta. Noskelaisen kaupungin johdon ja noskelaisen ammattiliittobyrokratian onnistui kiristyksen ja suoranaisen rikkuriuden avulla murtaa taistelu. Puolue-elimien taholta on noskelaisten menettely konkreettisesti paljastettu, julkaisemalla siitä m.m. erikoinen lentolehtinen. Pietarsaaressa järjestivät hätäaputyöläiset mielenosoituksen kaupunginjohtajan luo, vaatien palkankorotusta. Työläiset esiintyivät niin uhkaavasti, että kaupunginjohtaja kehotti myöntämään palkankorotuksen. Turussa ovat hätäaputyöläiset pitäneet kokouksia asettaen palkankorotusvaatimuksia. Keravalla erään työpaikan yhden osaston työläiset esittivät palkankorotusvaatimuksen. Se sai koko osaston työläisten kannatuksen ja vaatimus tuli hyväksytyksi ollen palkankorotus 50 penniä tunnilta. Ne työhuonekunnat, jotka eivät uskaltaneet yhtyä palkankorotusvaatimukseen, jäivät ilman sitä. Toimintaa palkankorotusvaatimusten edelleenajamisesta käydään.

Perä-Pohjolassa, Kemi tukikohtana, on saatu työpaikkatoiminta käyntiin ja on siellä ollut työläisten palkkaliikehtimisiä ja pari huomattavaa veronmaksuvastustusliikettä Laitakarissa ja Veitsiluodossa. Viime helmikuussa pitivät Laitakarin työläiset kokouksen, johon saapui myöskin työttömiä ja työläisten vaimoja. Kokouksesta lähdettiin joukolla esittämään tehtaan johdolle vaatimusta, ettei tilipussista, saa rahoja veroihin luovuttaa. Veronmaksuvastustusliikettä jatkettiin yhdessä Veitsiluodon, Mansikkanokan ja Karihaaran työläisten kanssa. Helmikuun 12 päiväksi järjestetyn yhteisen kokouksen suuri poliisijoukko pamppuja käyttäen esti, mutta kesti kolme tuntia ennen kuin joukko oli lopullisesti saatu hajalle. Veitsiluodon tehtaan johdon oli pakko sallia työläisten veronmaksuvastustuskokouksen järjestäminen tehtaan ruokasalissa viime helmikuun 14 p:nä. Tehtaan johdon kätyrien esiintymisyritykset vaimennettiin. Laitakarin sahan työläiset ovat myöskin pitäneet tehtaan ruokasalissa kokouksen, jossa on asetettu vaatimuksia verojen perimistä vastaan. Liike Kemin seudun työläisten keskuudessa jatkuu.

Näissä palkkaliikkeissä, useimmissa, on puolueen järjestävä ja johtava vaikutus tavalla tai toisella tuntunut. Näiden lisäksi on eri puolilla maata ilmennyt eräitä pienempiä työläisten oma-alotteisia liikehtimisyrityksiä, jotka ovat menneet puolueen ja punaisen ammatillisen liikkeen ohi.

Mitään täsmällistä kuvaa työ- ja palkkakonflikteista ei nyt voida esittää. Puutteellisten tietojen mukaan on voitu todeta v. 1931 ensipuoliskolla olleen 12 konfliktia ja toisella puoliskolla 14–16 sekä v. 1932 huhtikuuhun mennessä 24 konfliktia tai yritystä siihen. Niistä tiedetään lakkoon johtaneen viime vuonna 9 ja kuluvana vuonna 8. Näin voidaan todeta, kun fasistimullistuksen jälkeen pitkiin aikoihin ei ollut minkäänlaista taloudellisen taistelun liikehtimistä, nyt huomattavaa konfliktien ja lakkojen lukumäärän nousua ja perspektiivinä on taistelujen lisääntyminen. Nämä työ- ja palkkariidat ovat etupäässä ilmenneet hätäaputöissä ja rakennusalalla sekä metsätyöläisten keskuudessa ja muutamilla sahoilla, mutta paperi-, metalli- ja kutomateollisuuden aloilla taisteluja ei ole käyty.

Nämäkin tapaukset osoittavat, että tyytymättömyys ja luottamus omiin voimiin työläisjoukkojen keskuudessa on kasvanut, että nykyisissä talouspulan ja fasistidiktatuurin oloissa työtaistelut, menestyksellisetkin, ovat mahdollisia. Syynä siihen, että puolue ja punainen ammatillinen liike eivät ole kyenneet nostattamaan työläisjoukkoja voimakkaampaan joukkovastarintaan ja vastahyökkäykseen porvariston riistohyökkäystä vastaan, on se, etteivät ne vielä käytännössä ole toteuttaneet käännettä todelliseen bolshevistiseen joukkotyöhön, vaikkakin puolueen työssä on huomattavaa alkua siihen olemassa. Ammatillisen liikkeen työssä tapahtuu käänteen toteuttaminen paljon hitaammin ja heikommin kuin puolueessa.

Puolueen ja varsinkaan järjestäytymisensä alkuasteella olevan ammatillisen liikkeen työn painopiste ei vielä ole työpaikoilla, Kemiä ja Perä-Pohjolaa lukuunottamatta. Vielä ei ole organisatorista yhteyttä edes läheskään kaikkiin suurimpiin ja tärkeimpiin työpaikkoihin. Puolueen työpaikkasolut ja ammatilliset työpaikkaryhmät eivät ole kyenneet kehittämään työpaikoissa bolshevistista joukkotyötä ja joukkotoimintaa työläisten pienimpienkin tarpeiden ja päivänvaatimusten puolesta käytävien taistelujen valmistamiseksi ja järjestämiseksi. Niiden toimintaa vaivaa kuoreensa sulkeutuneisuus (näin on ammatillisten työpaikkaryhmien laita eritoten Kuopiossa ja Turussa) ja rajoittuminen ylimalkaiseen politiikkaan. Ei ole osattu oikein kehittää työpaikkatyön poliittista sisältöä ja sen organisatorisia muotoja. Ammatillisen liikkeen työssä ei esim. ole yritettykään käyttää luottamusmiehistöä. Työpaikkalehtiä on vain jokunen. Tunkeutumista työpaikoille ja työpaikkatyön kehittämistä ei ole asetettu eikä toteutettu suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti (esim. Kuopiossa ei paikallinen ammatillinen keskus ole puolen vuoden aikana saanut perustetuksi ainoatakaan työpaikkaryhmää). Punaisen ammatillisen liikkeen jäsenmäärä on pienempi kuin puolueen.

Puolueen riveissä ilmenee ammatillisen liikkeen aliarvioimista (Viipuri, Kuopio), onpa jossakin esiintynyt suoranaista vastustustakin ammatillisten työpaikkaryhmien muodostamiseen. Puolueen taholta ei punaisen ammatillisen liikkeen rakennustyötä ja toimintaa ole riittävästi avustettu, opastettu ja ohjattu, vaikka viime aikoina on kyllä parannusta todettavissa. Fraktiotoiminnan järjestäminen on suuresti laiminlyöty. Työttömien taistelu on jäänyt irralliseksi ja heikoksi eikä sitä ole saatu kytketyksi työssäolevien taisteluun. Puolue ei ole vielä omista eikä ammatillisen liikkeen riveistä kyennyt tyyten voittamaan opportunistista passiivisuutta, joka ilmenee m.m. käsityksenä taloudellisten taistelujen mahdottomuudesta nykyisen talouspulan ja fasistidiktatuurin olosuhteissa.

Sosialifasistit ja heidän ammatillinen liikkeensä ovat tehneet kaikkensa työläisten pidättämiseksi taistelusta ja syntyneiden taistelujen murtamiseksi. Yhdessä työnantajien, poliisin ja ohranan kanssa ovat he harjoittaneet häikäilemätöntä kommunistien ja punaisen ammatillisen liikkeen vainoa. Työläisten kasvava tyytymättömyys ja radikalisoituminen on pakoittanut Suomenkin noskejohtajat turvautumaan ”vasemmistolaisiin” fraaseihin ja manöövereihin (40 tunnin työviikko, anomus työttömyysvakuutuslaista, esitykset hätäaputyöläisten palkkojen korottamisesta, valetaistelu n.s. edistysmielisen osuustoimintaliikkeen johtoherroja vastaan jne).

Noskelaiset johtivat Tampereen osuusliike Voiman työläisten liikettä palkanalennusta ”vastaan” viime talvena. Kuitenkin hyväksyivät alennussopimuksen, kuten myös tekivät Varkaudessa ja Lappeenrannassa osuusliikkeissä. Noskelaiset ovat solmineet eräitä pienempiä työehtosopimuksia rakennustyöalalla eri puolilla maata, joissa kaikissa ovat tehneet suuria huononnuksia palkkoihin ja työehtoihin, pääasiallisena, tarkoituksena vain saada rikkurijärjestönsä työnantajain taholta tunnustetuksi.

Sosialifasistien ammatillisen liikkeen ei kuitenkaan ole onnistunut organisatoorisesti laajentaa asemiaan ja vaikutustaan, vaan päinvastoin sen jäsenmäärä on viime talven aikana laskenut, siitä huolimatta, että puolueen ja punaisen ammatillisen liikkeen työ noskejohtajien konkreettisesti paljastamiseksi on ollut heikkoa, rajoittuen usein ”yleiseen, haukkumiseen” (hyviä poikkeuksia on olemassa Tampereella ja Oulussa ja eräillä muillakin paikkakunnilla) ja järjestetystä oppositiotoiminnasta noskelaisen ammatillisen liikkeen sisällä ei vielä voida puhua. Aina ei ole edes tietoista ja vakavaa pyrkimystäkään liittää noskelaisiin ammatillisiin järjestöihin kuuluvia oppositioaineksia oppositioryhmiksi, vaan kohdistetaan työ siihen, että heidät saataisiin eroamaan ammattiosastosta.

Työttömäin liike

Työttömäin lukumäärä Suomessa, on viimeksikuluneen vuoden aikana saavuttanut tavattoman laajuuden, rekisteröityjen työttömien määrä on 90.000, mutta todellisuudessa on työttömiä paljon enemmän. Osatyöttömyydestä kärsii suurin osa työssäolevista työläisistä ja ne pientalonpojat, jotka talvisin ovat käyneet metsätöissä. Hätäaputöitä, oli talvella järjestetty vain noin 30.000:lle työläiselle, mutta kevään tullen on ne suurelta osaltaan lopetettu. Palkat ovat kurjat; alle nälkärajan, virallisenkin tilaston mukaan vain noin 20 markkaa päivässä, mutta todellisuudessa vieläkin pienemmät. Köyhäinhoitoavustusta saa vain pieni murto-osasto, suuri enemmistö ei mitään. Viime talven aikana on suuremmissa kaupungeissa ollut keittiöitä, joissa työttömille on jaettu ruoka-annoksia; kesän tullen tämäkin avustus lopetetaan.

Huolimatta työttömyyden tavattomasta laajuudesta ja yhä lisääntyvästä kurjuudesta työttömien keskuudessa eivät puolue ja punainen ammatillinen liike ole kyenneet järjestämään työttömiä joukkotaisteluun, vaikka työssä työttömien keskuudessa voidaan todeta edistymistä. Vain siellä täällä eri puolilla maata on ollut järjestettyjä joukkoesiintymisiä. Viime syyskesällä oli Kuopiossa menestyksellinen työttömien liike, joka noskejohtajien kuitenkin onnistui tukahduttaa. Kommunistien alotteesta yleisessä työttömäin kokouksessa valitun työttömäinkomitea johdolla järjestettiin ja kehitettiin työttömäin liikettä menestykselliseen mielenosoitukseen maaherran ja kunnan viranomaisten luo, mutta sitten onnistui noskejohtajien järjestää työttömäin kokous ja valituttaa uusi työttömien komitea, joka mursi liikkeen. Tämä onnistui heille sen vuoksi, että puolueen taholta ei alkuun saatua liikettä osattu oikein edelleen kehittää. Työtä ei tehty työläisnaisten mobilisoimiseksi ja työssäolevien ja työttömien yhteisrintaman luomiseksi käytännössä. Pietarsaaressa on ollut yrityksiä työttömäin joukkoesiintymiseen, samoin Pyhtäällä, Kymissä, Tampereella, Pispalassa, Kokemäellä, Keravalla, Riihimäellä, Rantsilassa jne., mutta vain Pohjolassa on työttömäin liike saanut huomattavan joukkoluonteen. Helmikuun 17 päivänä oli työttömien päivä, joka kuitenkin yleensä epäonnistui. Kemissä liikehtii kaduilla toistatuhatta työtöntä noin kolmisen tuntia, mutta alote- ja puolustusryhmien toimintakyvyttömyyden takia onnistui poliisin tukahduttaa työttömien mielenosoitusyritys.

Syynä niin työttömäinpäivän epäonnistumiseen kuin yleensä siihen, ettei työttömien liikettä ole kyetty järjestämään ja kehittämään joukkoliikkeeksi, on järjestelmällisen joukkotyön heikkous ja jopa sen tyyten puuttuminenkin työttömien suurten joukkojen keskuudessa heidän jokapäiväisten tarpeittensa ja vaatimustensa puolesta.

Työttömyystilanne on lisännyt kulkuriliikettä. Työttömät kulkurit liikkuvat yksitellen tai kaksittain, harvoin pienempinä ryhminä. Tämä kulkuriliike on avunpyyntiä ja työnhankintaa, mutta ei luokkataisteluliikettä. Neuvostoliittoon on pakolaissiirtolaisina lähtenyt yli 2000 henkeä.

Työttömien organisatoorisesta yhteenliittämisestä voidaan puhua vain muutamissa tapauksissa. Työttömien komiteoita on saatu muodostetuksi kymmenkunnalla paikkakunnalla. Esim. Helsingissä on työ ollut muutaman aktiiviryhmän huolena, mutta nämä, enempää kuin puolueen ja punaisen ammatillisen liikkeen järjestöt eivät ole kyenneet kehittämään toimintaa edes niin pitkälle, että olisi saatu valituksi työttömien komitea. On todettava, että työ suurimmaksi osaksi on rajoittunut puolueen lehtien (Kuopiossa on ilmestynyt erikoinen Työttömien lehti ja samoin Kymissä) ja julistuksien avulla harjoitettuun työttömien taistelukysymysten käsittelyyn ja sosialifasistien politiikan paljastamiseen. Joukkotyön puuttumisen takia ei vaatimuksia ole aina tarpeeksi konkretisoitu eikä kyetty kehittämään jokapäiväistä taistelua työttömien kipeimpien kysymyksien ympärille.

Noskelaisten työttömyyspolitiikkaa on eräillä paikkakunnilla paljastettu ja eräitä noskelaisten järjestämiä kokouksia vallattukin, mutta taistelua ei näilläkään paikkakunnilla ole kyetty kehittämään tehokkaaksi joukkoliikkeeksi. Erinomaisesti kuvaa sosialifasistien ”työttömyyspolitiikkaa” heidän huiputustilaisuudeksi aikomansa yleinen työttömäinkokous Helsingissä 12.5., jossa oli 1200 henkeä. Kun työttömien taholta osoitettiin noskelaisten työttömyyspetospolitiikka ja sen johdosta alkoivat noskeherrat hermostuneesti sättiä työttömiä, nousi yleinen melu ja noskelaisten alas huuto. Sosialifasistit turvautuivat poliiseihin, jotka väkivalloin hajoittivat kokouksen. Tässä on vielä kerran näyte sosialifasistien ja fasistikomennon ”työttömyystoiminnasta” ja yhteisrintamasta työttömiä vastaan.

Katuesiintymisistä ja joukkomielenosoituksista

on huomattavimpina mainittava:

Lokakuun vallankumousmielenosoituksia (marrask. 7 p:nä) yritettiin järjestää eri puolilla maata. Yleensä ne eivät saaneet sanottavampaa joukkoluonnetta lukuunottamatta Turkua. Siellä mielenosoituspaikalle kerääntyi noin 5000 henkeä. Mutta suunnitelmallista esiintymistä ei saatu aikaan poliisien päällehyökkäyksen takia sekä alote- ja puolustusryhmien lyödessä tehtävänsä laimin ja niiden ollessa taitamattomia joustavasti johtamaan kerääntyneitä joukkoja. Tämä epäonnistuminen johti Turun puoluejärjestön avoimeen itsekritiikkikamppailuun ja organisatorisiin toimenpiteisiin ilmenneiden virheiden johdosta.

Suomen luokkasodan vuosijuhlaa ja LLL-viikkoa vietettiin yleisenä kamppailuna. Taaskaan muualla kuin Turussa se ei onnistunut. Siellä nyt mielenosoituspaikalle kokoontui noin 6000 henkeä. Aloiteryhmät aloittivat esiintymisen, Kansainvälinen laulettiin, lentolehtisiä levitettiin. Poliisijoukot valtasivat mielenosoitustorin keskuksen, mutta mielenosoittajat uudistivat esiintymisen, joka kokosi väkeä lähes tuhannen henkeä. Poliisit saivat hyökkäyksellään joukon hajoitetuksi. Ei järjestetty joukkovastarinnan tekoa, mutta lentolehtisten levittäjiä puolustettiin, joiltakin poliiseilta otettiin pois pamput ja lyötiin verille. Väkijoukko liikehti lähikaduilla kolmen tunnin ajan, mutta siellä ei esiintymisiä järjestetty. Turussa myöskin oli yrityksiä uudenvuodenpäivänä sekä luokkasodan alkamispäivänä, 27/1, mutta ne eivät saaneet joukkoluonnetta.

Pariisin kommuunin ja MOPRin päivänä järjestivät nuorisoliittolaiset Turussa esiintymisen työläisnuorison yleisellä kävelypaikalla, jossa oli väkeä lähes 2000 henkeä. Aloiteryhmät esittivät tunnuksia, jolloin poliisit hyökkäsivät esiintyjäin hajaantuessa. Kokoonnuttiin uudelleen ja huudettiin jälleen tunnuksia, johon paikalla olleet sotilaat yhtyivät. Nyt poliisit ja sotilaspatrullit ryhtyivät raivokkaasti hajoittamaan esiintyjiä ja yleisöä. Joukkovastarintaa ei syntynyt, mutta annettiin erästä ohranaa lujasti selkään. Tähän mielenosoitukseen osallistui vain osa puolue-elimiä.

Kansainvälisenä naistenpäivänä 8/3 on Pohjolassa ollut huomattavia joukkoluonteisia esiintymisiä. Oulussa kutsuttiin mielenosoitus kaupungin lähellä. Tilaisuudessa oli satakunta henkeä. Kaksi puhetta ehdittiin pitää, kun paikalle hyökkäsivät poliisit, ampuivat ja käyttivät myös kyynelkaasua. Useita työläisiä vangittiin. Tilaisuudesta oli heikosti ilmoitettu.

Kemissä kokoontuivat työläiskaupunginosissa naiset pienempinä ryhminä ja kävivät marssimaan kaupunkiin. Ensimmäiseen kokoontumispaikkaan ei vielä kerääntynyt paljon väkeä ja poliisit saivat estetyksi kokouksenpidon. Joukot edelleen pyrkivät keskikaupungille, jonne johtavat tiet oli poliisi sulkenut estäen työläisten kulun. Kumminkin kokoontui noin 300 työläistä kaupunkiin, etupäässä naisia. Tämän joukon hajoittamiseksi hyökkäsivät poliisit hurjasti pamputtaen. Tehtiin vastarintaa. Erikoisen rohkeita olivat naiset. Kokoonnuttiin uudelleen. Eräs nainen piti puheen. Joukko lauloi taistelulaulun, sitten poliisit ehtivät paikalle ja alottivat hyökkäyksen. Mielenosottajia kiipesi paikallaolevien halkopinojen päälle ja sieltä heittivät haloilla poliiseja. Muutamia mielenosoittajia pidätettiin.

Kansainvälisenä nuorisopäivänä syksyllä oli nuorisomielenosoitus Kemissä, jossa pitkän aikaa tehtiin vastarintaa poliiseille ja liikehdittiin kaduilla vallankumouksellisin tunnuksin.

Helsingissä naistenpäivänä Hakaniemen torille kokoontui 2–300 henkeä fasismivastaisin tunnuksin. Tilaisuudessa laulettiin ja levitettiin julistuksia. Poliisit hajoittivat, erästä ohranaa hakattiin, mutta joukkovastarintaa ei tehty.

Eri puolilla maata on ollut pienempiä katukokous- ja mielenosotusyrityksiä ja vallankumouksellisia esiintymisiä, mutta ne eivät ole saaneet vakavampaa joukkoluonnetta.

Nämä katumielenosoitusesiintymiset Turussa ja Pohjolassa osottavat, että puolue, missä se on pyrkinyt tekemään vakavaa työtä joukkojen keskuudessa, on saanut myös itsensä tunnetuksi ja tunnustetuksi ja joukot ovat puolue-elimien kutsua kadulle huomattavasti seuranneet. Suurena heikkoutena on ollut, ettei ole kyetty kokoontuneita joukkoja johtamaan, järjestämään ohjelmallisia esiintymisiä ja tekemään joukkovastarintaa poliisihyökkäyksiä vastaan. Mielenosoituksissa on tähän saakka etupäässä huudettu tunnuksia, laulettu taistelulauluja ja levitetty julistuksia. Aloteryhmät, joita on muodostettu, ovat toimineet heikosti. Eräissä tapauksissa ei olisi suurtakaan alotteellisuutta tarvittu, kun joukot olisi saatu järjestetysti liikehtimään ja tekemään aktiivisempaa joukkovastarintaa poliiseille.

Vappukamppailuista ei vielä ole lähempiä tietoja, mutta porvarilehtien selostusten mukaan on eri puolilla maata ollut vallankumouksellisia mielenosoituksia. Viipurissa ja Kotkassa on ollut liikehtimistä. Ykspihlajassa on ollut kulkue, jossa on kannettu punaisia lippuja, Helsingissä on vappuesiintymisyrityksien yhteydessä toimeenpantu vangitsemisia.

Huomattavin vapputaistelu muodostui Turussa. Siellä oli puolueemme tarkoitus pitää mielenosoitus kauppatorilla, mutta sille johtavat kadut oli poliiseilla niin miehitetty, ettei torille päässyt. Siirrettiin esiintyminen sosialifasistien kokouspaikalle. Kesken sosialifasistien ohjelman suoritusta alkoivat naiset laulaa vallankumouksellisia lauluja. Kun poliisit hyökkäsivät laulajien kimppuun alkoivat puolustusryhmät ahdistaa poliisia; syntyi yhteenotto, jossa poliisipäällikkö sai päähänsä iskun ja vietiin tajuttomana sairaalaan sidottavaksi, kaksi poliisiupseeria ja eräs poliisi hakattiin verille, niin että ne oli vietävä sairaalaan. Vallankumouksellisten esiintyminen jatkui, tunnuksia ja taistelulauluja esitettiin. Sosialifasistiset johtajat pakenivat ja niiden ohjelma keskeytettiin. Vasta sitten, kun poliisi sai suuren lisävoiman, sen onnistui hajoittaa tilaisuus.

Tämä esiintyminen oli joustavasti johdettu ja huomattavasti tehtiin joukkovastarintaa, toteutettiin viime konferenssin asettamaa tunnusta: kova kovaa vastaan.

Vaikka vappukamppailusta ei vielä ole lähempiä tietoja, voidaan todeta tämän vuoden vappukamppailun olleen aika huomattavasti voimakkaanpaa kuin viimevuotinen, jolloin vain oli pari esiintymistä, mutta tämänkin vuoden avoin kamppailu on rajoittunut verraten harvoille paikkakunnille.

Yhteenvetona mielenosoituskokemuksista voidaan lyhyesti todeta, että joukkoesiintymiset ovat mahdollisia järjestää huolimatta fasistidiktatuurin oloista, kun vain puoluejärjestömme täyttävät tehtävänsä ja osaavat järjestää ja kohottaa joukoissa ilmenevää taisteluhalua liikehtimiseksi; vaatien tämä puoluejärjestöjen taholta huolellista valmistamista ja tehtäväin asettamista taistelutilanteiden mukaan; vetäen valmisteluun puolueen ulkopuolella olevia luokkataistelutahtoisia työläisiä, järjestäen alote- ja puolustusryhmiin laajempia joukkoja, turvaten liikehtimiselle välittömän joustavasti toimivan johdon ja ennen kaikkea mobilisoiden työpaikoilla ja työttömien keskuudessa laajojen työväenjoukkojen huomion jo hyvän aikaa taisteluun valmistusasteella. Tämä merkitsee nykyisissä oloissa katumielenosoituksiin suhtautumista taidolla.

Joukkotyöstä.

Työstä naisten keskuudessa. Tällä työalalla on päästy vain verraten rajoitettuihin tuloksiin. Päämuodoksi ovat muodostuneet työläisnaisten kerhot, joita on Turussa, Pohjolassa ja Helsingissä huomattavammin, muuallakin päin Suomea on niitä jonkin verran. Kerhotoiminta on poliittisen opiskelun ja ryhmätoiminnan luonteista, muodostumatta se laajemmaksi joukkoliikkeeksi. Useat näistä kerhoista ovat myös Puna-avun yhteydessä. Edustajaliikettä ei varsinaisesti ole saatu kehitetyksi, paitsi Turussa, jossa on ollut eräitä naisten neuvottelukokouksia ja niissä mukana työpaikoiltakin työläisnaisia. Edustajat eivät kuitenkaan tee varsinaista joukkotyötä työpaikoillaan. Myös Kemissä ja Oulussa on ollut edustajaneuvotteluja. Naistentyössä yleensä ei ole vielä saatu käännettä aikaan. Puoluejohdon naisjaosto osoittaa viime ajalta suurempaa aktiivisuutta työn ohjaamisessa. Ilmestyy aika-ajoittain puolueen naistenlehti.

Punaisen avun toiminnasta. Fasistimullistuksen jälkeen vangittujen omaisten omasta toimesta alettiin järjestää avustustoimintaa ja muodostettiin omaisten apukomiteoita. Niitä muodostettiin muutamille paikkakunnille. Niiden toiminta oli vangeille ja omaisille avustuksen keräämistä ja oikeusavun hankintaa. Viimemainittu vaati vielä suhteettoman ison osan kerätyistä varoista. Myöhemmin ryhdyttiin järjestämään toimintaa joukkopohjalle ja muodostettiin Vankien toverit -niminen järjestö.

Vuoden vaihteessa alettiin Puna-avun toimintaa voimakkaammin organisoida ja laajentaa. Puoluejärjestön toimesta uusittiin Punaisen avun keskus ja annettiin ohjeita työn käyntiin saattamisesta. Nyt on Punaisen avun paikalliskomiteoita perustettu useille paikkakunnille ja niiden toimesta myös Vankien toverit ryhmiä. Naisten kerhoja on alettu saattaa Punaisen avun vaikutuksen alaiseksi. Erikoisesti pyritään perustamaan Vankien toverit ryhmiä työpaikoille. Myös pyritään laajentamaan toimintaa maaseudulle. Työ on vielä ollut liiaksi vain avustustoiminnan luontoista, vaikka eräin paikoin on jo tapahtunut muutosta. On saatava poliittisen joukkotyön suunta. On alkanut ilmestyä aika ajoittain Punaisen avun äänenkannattaja Vankien toverit.

Osuustoimintaliikkeen alalla ei fasistimullistuksessa menetettyjä asemia ole saatu palautetuiksi. Puolueella on huomattavampaa vaikutusta Turun, Oulun, Kemin ja Vaasan osuusliikkeissä sekä heikompaa vaikutusta Varkaudessa ja Lappeenrannassa. Tätä organisatoorista vaikutusta ei ole osattu kuitenkaan käyttää. On vaivannut oikeisto-opportunistinen suhtautuminen osuusliikkeitten käyttämisessä luokkataistelun apujärjestöinä.

Työväen urheiluliikkeen alalla ei vallankumouksellisella työväellä ole itsenäisiä urheilujärjestöjä eikä toimintaa. Pari riippumatonta seuraa on fasistidiktatuurin aikana perustettu, mutta on ne hajoitettu. On pyritty järjestämään työpaikkain työläisten urheilutoimintaa, mutta se ei ole päässyt sanottavasti alkuun. Huoneistot ja harjoituskentät on porvareihin ja sosialifasisteihin kuulumattomilta kielletty. Vasemmistolaisessa urheiluliikkeessä olleita kilpaurheilijoita on edelleen luikkinut noskelaisten ja porvarien leiriin. Joissakin sosdem. järjestöissä on luokkataistelun kannalla olevia työläisiäkin, mutta ei niissä ole saatu järjestetyksi oppositiotoimintaa sosialifasistisia johtajia vastaan.

Puoluetyöstä armeijassa.

Viimesyksyisen puoluekonferenssin päätöksen perusteella on sotilastyötä johtava koneistomme reorganisoitu. Aikaisemmin olleet sotilaspaikalliskomiteat on erillisinä lopetettu. Jokaisessa garnisoonissa sotilastyötä ohjaamaan on muodostettu paikallis- ja piirikomiteain kiinteään yhteyteen sotilasjaosto, joka vastuunalaisena puolue-elimenä vastaa työstä armeijassa ja antimilitaristisen joukkotyön johtamisesta. Tällä uudelleenjärjestämisellä pyritään täyttämään annettua tehtävää, että sotilastyö armeijassa ja rekryyttien valmennustyö kuuluu koko puolueelle, joka siitä kantaa vastuun eivätkä yksipuolisesti sotilastyön elimet. Tähänastinen käytäntö osottaa, että tämä reorganisoiminen on johtanut toiminnallisesti myönteisiin tuloksiin. Sotilastyössä on viime syksystä alkaen huomattavaa nousua, joka ilmenee jäsenmäärän kasvussa ja uusien yhteyksien hankkimisessa joukko-osastoihin. Puolueen ja nuorisoliittoelimien tuella ja avustuksella on voitu saada hyvään alkuun puoluetyön tehostaminen armeijan sisällä. Kuitenkin on todettava vakavana heikkoutena se, ettei jäsenmäärän kasvuun liity riittävää toiminnallisuuden kasvua joukko-osastoissa. Joukkokamppailulle armeijan sisällä eivät puoluejärjestöt ole aina antaneet luokkaväriä, vaan ovat useimmat esiintymiset jääneet sellaisiksi, etteivät osallistujat ole niitä aina käsittäneet muuksi kuin joukkokiusaksi. Myös vakavana heikkoutena on todettava, että tähän mennessä on saatu vähän osallistetuksi talonpoikaisnuorisoa mukaan työhömme. Tämä johtuu puolue- ja nuorisoliittotyön heikkoudesta maaseudulla ja myös siitä, että työtä joukko-osastoissa tehdään tässä kysymyksessä heikosti. Valmennustyö on edelleen heikkoa, siinä ei ole saatu ratkaisevaa käännettä.

Viime ajalta armeijan sisässä voidaan merkitä seuraavia joukkoluonteisia esiintymisiä: Pohjois-Savon rykmentissä marraskuussa yleisellä melulla keskeytettiin maaherran puhe ja pienemmässä ryhmässä laulettiin Vapaa Venäjä-marssia. Samassa rykmentissä esiinnyttiin mielenosoituksellisesti taktillisissa harjoituksissa. Kuopiossa ja Oulussa oli lokakuun juhlien aikana joukko-osastojen katolla kaksi punaista lippua vallankumouksellisin tunnuksin. Keski-Suomen rykmentissä eräs pataljoona teki syömälakon, joka johti sotilaitten vaatimusten täydelliseen toteuttamiseen. Riihimäellä Kenttätykistörykmentti 3:nnessa patterissa tehtiin yksimielinen syömälakko ja saatiin vaatimukset hyväksytyiksi. Siellä on sotilaita vangittu ja annettu sotaoikeuteen. Päivärahan alentamista ja lomallemenijöiltä varusteiden kieltämistä vastaan järjestettiin Pohjois-Savon rykmentissä harjoituslakko, johon yhtyi muutamia kymmeniä sotilaita ja kesti se koko päivän. Karjalan Kaartin rykmentissä uskontotuntien häiritseminen, papin ulosajaminen, kirkossakäyntilakko. Huoltopataljoonan sotilaat kieltäytyneet yöllisistä rangaistusharjoituksista.

Edellytyksiä ja mahdollisuuksia työllemme armeijassa on, kun vain järjestömme osaavat näitä taisteluja oikein valmistaa, järjestää ja johtaa. Sotilaslehdistössä on tapahtunut jonkin verran edistystä, kahden keskuslehden lisäksi ilmestyy viisi garnisoonilehteä ja keväällä alettiin julkaista antimilitaristista joukkotyönlehteä Neuvostoliiton puolesta — imperialisteja vastaan.

Puolueemme ja muiden vallankumouksellisten järjestöjen julkaisema illegaalinen lehdistö on kuluneen vuoden aikanakin edelleen laajentunut ja voimistunut. Puoluejärjestön keskuslehtiä ovat: Proletaari ja SKP:n tiedonantaja. Piirilehdet: Kumous Turussa ja Tampereella, Tien viitta Oulussa, Työläinen ja talonpoika Kuopiossa, Punainen voima Lahdessa, Opas Helsingissä, Työ Viipurissa. Aluelehtiä on: Turun kaupungin V aluekomitean Nakertaja, Helsingin aluekomitealla Punainen viesti; puolueen aktiivilehti on Puoluetyöntekijä. Sotilaslehtiä: Punasotilas, johtava lehti, Kasarmi, joukkolehti, antimilitaristisen joukkotyön lehti Neuvostoliiton puolesta imperialisteja vastaan, garnisoonisotilaslehtiä: Paukku Kuopiossa, Pistin Helsingissä, Sotilastoveri Lahdessa, Säilä Viipurissa, Punainen miekka. Ammatillisella liikkeellä: Punainen ammattijärjestö; naistenlehti Työläis- ja talonpoikaisnainen; Puna-avulla Vankien toverit. Pohjolassa julkaistaan Punaista urheilijaa; Turussa on ilmestynyt maaseututyötä varten — Kyntäjä. Nuorisoliiton lehtiä: Nuori kommunisti, johtava lehti, ja Nuori kaarti, joukkolehti. Työpaikkalehtiä: Työmaa, Helsinki, Iskuri Pasilan konepaja, Vasara Elanto; Faneerilainen ja Taisteluun, joissa ei mainita työpaikkaa.

Lehtiä (nimikkeitä) on yli 30. Teknillisesti ne eivät vastaa aina vaatimuksia (monistettuja). Piirilehtien ilmestyminen ei ole säännöllistä ja levityksessä on heikkouksia. Sisällöstä on merkittävä heikkoutena se, että eräitä hyviä poikkeuksia lukuunottamatta lehdet ovat vielä yleisluontoisia poliittisia kysymyksiä käsitteleviä ja yhteys työläisten jokapäiväisiin konkreettisiin kysymyksiin on heikkoa. Viime aikoina on parannusta. Lehdistössä on yleensä parannusta havaittavissa konkreettisen itsekritiikin suorittamiseen nähden. Kaikkein suurin puute on elävän työpaikkalehdistön puuttuminen. Sen luomisessa on suurta opportunistista passiivisuutta ja ymmärtämättömyyttä kehittää sitä työpaikalla käytävän taistelun aseeksi. Puolueen alimmat elimet ovat viimeaikoina omaksuneet monistustekniikan ja nyt on alkanut ilmestyä soluja aluelehtiä. Lehdistömme on täytynyt käydä alituista sitkeää taistelua ohranaa vastaan, sillä erittäin lukuisat ovat olleet monistamojemme palot.

SKNL:n tilasta

Nykyistä tilannetta tarkasteltaessa on merkittävä seuraavia ilmiöitä:

Liitto osoittaa kasvua. Sitten viime syksyn on jäsenmäärä kohonnut 35–38 %. Kasvu käy kuitenkin heikomman vastustuksen linjaa, ei työpaikoille perustettavain solujen ja sieltä värvättyjen jäsenten kautta. Jäsenistön suurin osa edelleen pienillä työpaikoilla ja 40–60 % jäsenistöstä työttömiä.

Saavutuksena liiton työssä on se, että sen agitatio- ja propagandatyössä on järjestelmällisesti alettu nostaa esille työläisten taloudellisen aseman ja taistelun kysymyksiä. Tähän on SKNL koko olemassaolonsa ajan kiinnittänyt mitättömän vähän huomiota ja senvuoksi on saavutus tällä alalla erityisen merkittävä. Kuitenkin on huomattava, että taloudellisia kysymyksiä koskeva agitatio on ollut liian yleistä, ei tarpeeksi konkreettisia vaatimuksia. Nuorison omia esiintymisiä on ollut vain muutama ja nekin vähäisiä.

Eräissä piireissä on nähtävissä merkkejä toimettomuuden ja antautumismielialan murtumisesta: nuorisopäiväesiintyminen 1931 Kemissä, Pariisin kommuunin mielenosoitus 1932 Turussa, pienemmät mielenosoitusyritykset Helsingissä nuorisopäivänä, uutena vuotena, naisten päivänä jne.

Pääpuutteista huomattava seuraavat: Opportunistinen passiivisuus vaivaa vielä liiton työssä. Kaaderit ovat heikkoja. Jäsenistö aivan nuorta ja kokematonta sekä vangitsemisten johdosta nopeasti vaihtuvaa. Maaseudulla ei ole päästy oikeastaan askeltakaan eteenpäin maaseudun nuorison hätäpuolustusliikkeen järjestämisessä. Tässä suhteessa ei ole ainoatakaan positiivista esimerkkiä esitettävänä eikä vieläkään tämän työn merkitystä ymmärretä.

Huolimatta yhteyksien paranemisesta puolueen sotilaslinjaan antimilitaristinen joukkotyö ja alokkaiden valmennus on perin heikkoa. Sodan kannalta tärkeille työmaille ei ole päästy.

Voidaan vieläkin merkitä verraten voimakasta taipumusta liiton jäsenistössä sulkeutuneisuuteen, joka ilmenee siinä, ettei tarpeeksi käytetä hyväksi julkisia mahdollisuuksia tai käytetään niitä väärin. Sensijaan ei työpaikoilla osata hankkia julkisia muotoja eikä tehdä työtä oikealla tavalla vastustajain, erikoisesti sosialifasistien nuorisojärjestöissä nuorison irrottamiseksi niiden vaikutuksen alaisuudesta.

Yhteys puolueeseen on suuresti parantunut, mutta ei vielä kaikkialla tyydyttävää. Varsinkin puolueen konkreettinen johto alemmissa elimissä on puutteellista.

SKP:n tilasta

Edellämainitut toteamiset osoittavat, miten puolue on suorittamassa välttämätöntä käännettä ja on tiellä ulos kriisistä, johon puolue fasistimullistuksessa joutui. Puolueemme toiminnassa on eräillä seuduilla huomattavaa edistystä tapahtunut. Turussa, Oulussa ja Kemissä on jo murrettu se liikkumattomuuden tila ja antautumismieliala, joka oli vallitsevana. Perä-Pohjolassa on puolueellamme työväenliikkeessä nyt hegemonia. Siellä on pidetty lukuisia työpaikkakokouksia, on ollut palkkaliikehtimistä ja joukkoesiintymisiä veroryöstöä vastaan. Ammatilliset järjestöt ovat siellä vielä suhteellisen pieniä, mutta kuitenkin suuri enemmistö niiden jäsenistä on puolueettomia työläisiä. Sosialifasistisilla järjestöillä ei Pohjolassa ole sanottavaa vaikutusta. Pientalonpoikain keskuudessa on siellä puolueemme lujittanut vaikutustaan ja on siellä saatu tunnuksiemme pohjalla työtätekeväin talonpoikain itsenäistä liikehtimistä fasistikomentoa ja finanssipääoman kiristystä vastaan. Muissa piireissä on puolueen vaikutus maaseudulla vielä heikkoa. Yhteys maaseutuköyhälistöön ei yleensä ole sanottavasti parantunut.

Muuallakin päin Suomea on ollut eräitä pienempiä palkkaliikehtimisiä sekä vallankumouksellisia mielenosoitusyritteitä kuten edellä on osotettu. Turussa on puolueellamme joukkovaikutusta, kuten huomattavat mielenosoitukset marraskuussa, tammikuussa ja vappuna osoittavat. Näkyviä tuloksia joukkotyöstä ei ole vielä useammissa piireissä.

Työssä armeijassa on menestyksellisesti suoritettu käännettä ja saatu huomattavaa alkua joukkoliikehtimisellekin, mutta sotilaitten yhteyttä työläisten esiintymisiin ei ole ollut.

Erikoista sodanvastaista kamppailua, lukuunottamatta elokuun 1 päivää, joka epäonnistui, ei ole suoritettu, mutta sotavastaiset tunnukset on yhdistetty kaikkiin taisteluihin.

Sosialidemokratiaa vastaan käytävää taistelua on suoritettu konkreettisina taloudellisten konfliktien ja työttömyystaistelujen yhteydessä ja on siinä todettava määrättyä saavutustakin. Lehdistössä ja julistuksissa on paljastettu sosialifasistien rooli fasistisessa yhteisrintamassa. Johdettu työläisten keskuudessa keskusteluja sosialifasisteja ja niiden petospolitiikkaa vastaan. Mutta on todettava, että taistelu sosialifasisteja vastaan on vielä verraten heikkoa ja hajanaista.

Fasistien leirissä tapahtuneen sisäisen kärjistymisen johdosta puoluejohto oli kyllä edellyttänyt, että fasistien sisäiset erimielisyydet voivat johtaa yhteentörmäykseenkin, mutta kun viikon päivät kestävä Mäntsälän ”kapina” maaliskuussa äkkiä alkoi, niin ei mitään käytännöllistä taistelua käyty, rajoituttiin julistuksen antamiseen, missä fasistikomennon olemus, sosialifasistien osuus ja erimielisyydet paljastettiin ja kutsuttiin työläisiä taisteluun.

Punaisen ammatillisen liikkeen kehityksessä on edistystä havaittavissa, vaikka se tapahtuu kovin hitaasti ja varsinkin työpaikkaryhmien muodostaminen on heikkoa ja vähäistä. Ilmenee siellä täällä käsitystä ja vastustushenkeä ammatillisen liikkeen rakentamiseen nähden, että nykyoloissa riittää puoluejärjestö ja ammatillista järjestöä ei tarvita. Tällaista väärää käsitystä vastaan taistellaan ja on se voitettavissa.

Vallitsevia edellytyksiä ja työväen tyytymättömyyttä ei osata riittävästi käyttää taistelun järjestämiseksi jokapäiväisten vaatimusten puolesta. Ei ole täysin toteutettu bolshevistista uutta työkurssia. Vielä on olemassa alistumis- ja odotusmielialoja. Vielä jäytää puoluetta käytännön opportunismi ja sosdem. jätteitä ei ole kokonaan voitettu. Päävaarana on oikeisto-opportunismi, passiivisuus, ei uskota taisteluiden mahdollisuuteen tällä hetkellä, ja joukkoliikkeitten kehittämisessä sitkeää järjestämistyötä monissa paikoin lyödään laimin. ”Vasemmistolaistakin” mielialaa ilmenee (ettei voi mitään tehdä ilman aseita), mikä itse asiassa on oikeisto-opportunismin peittämistä jyrkillä fraaseilla. Myös ei käytetä niitä edellytyksiä, mitä olisi oppositiotyön järjestämiseen reformistisissa järjestöissä. Viime vuonna Helsingissä ilmennyt pienen koplan n.s. punaisten rintamamiesten puuha, mikä oli provokaattorien aloittama ja johtama, on likvidoitunut.

Suurena vaikeutena toiminnassa on myös jäsenjoukkojen tottumattomuus työhön. Fasistimullistuksen jälkeen on puolueessa noin 80 % uusia jäseniä. Niissä ilmenee kyllä parempaa tahtoa toimimiseen kuin vanhoissa jäsenissä, mutta taitamattomuus vaivaa eivätkä puolueen johtavat elimet voi aina riittävästi opastaa. Puolueen jäsenmäärä on suuresti kasvanut. Jäsenistön poliittinen taso on heikkoa. Tänä keväänä on järjestetty laajempaa opiskelu- ja puoluekasvatusta yhdistäen se puolueen tämän hetken taistelukysymysten käsittelyyn. Työ ruotsalaisten keskuudessa ei ole edistynyt.

Erittäin suurena haittana on ollut johtavien elimien, piiri- ja paikalliskomiteoiden, suuri jäsenten vaihtuvaisuus palojen ym. takia.

Organisatoorista kehitystä valaisevat seuraavat numerot.

Puolueen jäsenmäärä on sitten viime kesän kasvanut 890:llä. Työpaikkasoluja on 114, aluesoluja 305. Työpalkkasolut ovat lisääntynet viime kesästä 46:lla ja aluesolut 177:llä. Huonosti on päästy tärkeimpiin työpaikkoihin. Jäsenten yhteiskunnallinen asema: työläisiä 75,2 %, talonpoikia 8,3 %, kotitaloudessa työskentelevää 9,6 %, muita 6,5. Naisia on 20 %. Kaikkialla muualla on jäsenmäärä kasvanut, mutta Uudellamaalla on pientä vähennystä. Vankilassa on satoja kommunisteja, Neuvostoliittoon siirtyneistä pakolaisista on paljon ilmoittautunut puolueen jäseniksi, mutta kaikki ne, jotka eivät vastaavien puolue-elimien luvalla tahi komennuksella ole Neuvostoliittoon tulleet, katsotaan eroitetuksi puolueesta.

Lähimmistä tehtävistä

Viimeisen puoluekonferenssin määrittelemät päätehtävät ovat edelleen voimassa: Työpaikoilla joukkovastustusliikkeen järjestäminen fasistista sorto-ohjelman toteuttamista vastaan työväen elinehtojen puolustamiseksi. Työttömäin taistelun järjestäminen ja johtaminen. Maalaisköyhälistön ja työtätekevien talonpoikain hätäpuolustusliikkeen kehittäminen. Taistelu imperialistien sotavalmisteluja vastaan Neuvostoliiton puolesta.

Näiden tehtävien toteuttamisessa on nyt lähinnä otettava huomioon:

On kehitettävä taloudellisten taistelujen pohjalta vastahyökkäykseen siirtyminen työväenluokan elinehtojen kohottamiseksi ja taistelua vallankumouksellisen ulospääsyn puolesta kriisistä.

Paljon tarmokkaammin kuin tähän asti on puolueemme tehtävä sitkeätä työtä päästäkseen pesiytymään suurimmille työpaikoille (suurimpiin ja tärkeimpiin tehtaisiin, rautateiden konepajoihin jne.) Se passiivisuus ja saamattomuus, mikä puoluettamme yhä vielä vaivaa työssä puolueen rakentamiseksi työpaikkasolujen pohjalla, pitää lopultakin saada murretuksi. Jokainen puoluejärjestö ja puolueen jäsen on saatava ymmärtämään, että työväen taloudelliset ja poliittiset joukkoliikkeet onnistuvat kunnolla vain silloin, kun niiden valmistelu pohjautuu jokapäiväiseen sitkeään työhön itse työpaikoilla ja kun tämän työn kautta on voitettu puolueelle työväen luottamus.

Joukkoesiintymisiä ja mielenosoituksia valmistettaessa ja suoritettaessa on päästävä elävämpään yhteyteen työväen laajojen joukkojen kanssa ja vapauduttava siitä tavasta, että joukkoja kutsutaan mielenosoituksille ilman ennakolta suoritettua valmennustyötä pelkästään ylimalkaisia tunnuksia ja taistelukehoituksia sisältävillä julistuksilla ja lentolehtisillä ja vain ahtaassa piirissä yksipuolisesti suoritetaan aivan salaista työtä, jonka vaikutus ei ulotu suuriin joukkoihin. Joukkopuolustusta on päättävästi tehostettava ja saatava eläväksi tunnus: kova kovaa vastaan.

Vallankumouksellisen ammattijärjestön kehittämisessä alhaaltakäsin on puolueen, tarmoaan terästäen, ponnistettava eteenpäin jo alotettuun suuntaan. Mutta pääpaino järjestön rakentamisessa on suunnitelmallisesti paljon keskitetymmin pantava suuriin ja tärkeisiin teollisuus- ja liikennelaitoksiin eikä enää saa jatkua tähänastinen toiminta pienemmän vastustuksen linjalla. Ja ne kokemukset, joita eräällä paikkakunnalla jo on saatu julkisen joukkotoiminnan muotojen käytössä, pitää tehdä tunnetuiksi puolueessa ja eritoten soveltaa niitä puoluestrategian kannalta tärkeimmillä paikoilla. Alas on lyötävä se ammatillisen liikkeen aliarvioiminen, jopa ammatillisten työpaikkaryhmien suoranainen vastustuskin, mitä vielä puolueessa siellä täällä ilmenee. Samoin on päästävä irti ammatillisen toiminnan koteloitumisesta ja saatava se joukkotoiminnaksi, pohjattava työ kunkin työpaikan konkreettisiin, työläisille kipeisiin kysymyksiin. Samalla korostettava sitä, että puolue ei saa komentaa ammatillista liikettä, vaan suuresti parantaen fraktsiotoimintaansa puolue ajaa ammatillisissa järjestöissä linjansa lävitse siten, että saa puolueettomat työläiset varmistumaan linjansa oikeudesta.

Työttömien taistelun järjestämisessä on päästävä vielä useilla paikkakunnilla miltei vain lehtien ja julistusten kautta suoritetusta ylimalkaisesta agitatiosta järjestelmälliseen joukkotyöhön työttömien keskuudessa heidän jokapäiväisten kipeiden tarpeidensa ja vaatimuksiensa puolesta, niin kuin puoluekonferenssin päätöksessä on tarkemmin osotettu.

Kehittääkseen maaseudun varattoman väen hätäpuolustusliikkeen todella joukkoliikkeeksi pitää tehdä laajemmin tunnetuiksi puolueen esittämät maaseutuväen vaatimukset ja käytännössä auttaa maalaisköyhälistöä ja talonpoikia taistelemaan pakkohuutokauppoja, häätöjä ja muuta omaisuuden ryöstöä vastaan. Samoin on paljon tehokkaammin levitettävä talonpoikaiston ja maalaisköyhälistön keskuuteen todellista tietoa kollektivisoimisen kulusta ja tuloksista Neuvostoliitossa.

Sotilastyön reorganisoimisen jälkeen, jonka tuloksensa koko puolue on tullut paremmin kytketyksi työhön armeijassa ja rekryyttien valmennustyöhön ja myöskin jo saatu määrättyä menestystä tällä työalalla, on puolueen nyt entistä ehommin tehostettava joukko-työtä armeijan sisällä ja annettava joukkoesiintymisille selvempi luokkaväri. Tässä työssä on käytettävä niitä myönteisiä kokemuksia, joita työ eri joukko-osastoissa on kuluneen talven aikana antanut, tehtävä ne tunnetuiksi puolueessa. Sotilaiden joukkoesiintymiset on luontevasti yhdistettävä työläis- ja talonpoikaisjoukkojen yhteiseen taisteluun. Sisäistä organisatiota armeijassa on yhä parannettava. Rekryyttien valmennustyötä päättävästi tehostettava, asettaen kontrollitehtäviä.

Nuorisoliiton toiminnassa on erikoinen huomio pantava kaaderien kasvattamiseen. Rohkeasti on nostettava esiin uutta nuorta voimaa. Jotta työpaikkatyö saataisiin käyntiin, on toiminta pääasiassa keskitettävä aluksi muutamiin tärkeimpiin tehtaisiin, laadittava konkreettiset työsuunnitelmat ja asetettava keskuselinten parhaat toverit valvomaan suoritusta ja vastuuseen työstä. Sodanvastaisen ja antimilitaristisen joukkotyön tehostamista varten on asetettava tämän alan kysymykset keskeisimmiksi kysymyksiksi. Taistelua sosialifasistisia järjestöjä vastaan on kärjistettävä. Maalaisköyhälistönuoriso on järjestettävä aktiivisiksi osanottajiksi maaseudun hätäpuolustusliikkeeseen. Julkisia joukkotyömuotoja on kehitettävä.

Puolue- ja nuorisolehdistö on tarmokkaasti kehitettävä, suuresti laajentaen ja teknillisesti parantaen sekä ennen kaikkea parantaen sen sisältöä köyhälistön jokapäiväisen taistelun järjestäjänä ja johtajana. Erityisesti on ponnisteltava työpaikkalehdistön luomisessa.

Parannuksen aikaansaamiseksi joukkotyössä on jokainen onnistunut ote jollakin paikkakunnalla mahdollisimman pian tehtävä tunnetuksi koko puolueessa ja näin rikastutettava nuoren puoluejäsenistön kokemuspiiriä sekä kaikin tavoin kannustettava rohkeaan oma-alotteiseen toimintaan. Turun, Kemin ja Oulun kokemukset naisten edustajaliikkeen alalla on käytettävä hyväksi paikkakunnilla ja siten pyrittävä saamaan aikaan käänne tällä tärkeällä työalalla. Työssä osuustoiminnan alalla on voitettava oikeisto-opportunistinen kanta, mikä jäseniä vielä vaivaa kysymyksessä osuuskuntien käyttämisestä luokkataistelun apujärjestönä. Puna-avun toiminnassa on yhä enemmän vapauduttava työn typistämisestä pelkäksi avustus- ja hyväntekeväisyyspuuhaksi, jollaista se useimmiten vielä on, ja saatava sille poliittisen joukkotyön suunta, rakentaen Vankien toverit ryhmien verkkoa eritoten työpaikoille. Työn pääsisältönä on oleva taistelu fasistiterroria vastaan, poliittisten vankien vapauttamisen puolesta, uuden imperialistisen sodan ja Neuvostoliittoa vastaan tähdätyn intervention vaaraa vastaan.

Taistelua sosialifasistisia johtajia, niiden puoluetta ja luopureita vastaan tulee kärjistää ja laajentaa. On saatava kaikille työtätekeville selväksi se häikäilemätön petospolitiikka, jota ne harjoittavat peittämällä fasistidiktatuurin olemuksen, mitä hämäämispolitiikkaa ne erikoisella antautumisella ovat harjoittaneet Mäntsälän tapausten yhteydessä. Työtätekeville on vakuuttavasti ja konkreettisesti paljastettava suurpääoman sianpääläinen fasistidiktatuuri ja sosialifasistit sen apureina, sekä sosialidemokratia porvariston tärkeimpänä yhteiskunnallisena tukena. On voitettava työläisjoukoissa ilmenevät käsitykset sosialifasisteista ja ”laillisesta” fasismista ”pienempänä pahana”. On tehostettava sosialifasistien teoreettisten teesien paljastamista.

Neuvostoliiton sosialistisen rakennustyön saavutuksia, neuvostomaan työväen ja talonpoikain elintason kohoamista on selvitettävä paljon enemmän kuin tähän saakka, konkreettisesti vertaamalla tilannetta vastaavilla aloilla Suomessa ja Neuvostoliitossa. Ja erikoisen vakava työ on puolueellamme yhä vielä kitkeäkseen Suomen työläisistä pois ilmenevän väärän ja turmiollisen käsityksen, että Neuvostoliiton Puna-armeija tulee vapauttamaan Suomen työväen lahtarivallan ikeen alta ilman Suomen työväen ja talonpoikain joukkojen omaa vallankumouksellista taistelua.

Kun puolueen jäsenistä on suurin osa uutta väkeä, vailla poliittista kokemusta ja kouluutusta, on puolueella edessään vakava työ jäsenjoukkojen bolshevistisessa kasvattamisessa ja poliittisen tason kohottamisessa käytännölliseen puoluetyöhön kytketyn poliittisen opiskelun avulla. Ensimäisenä tehtävänä on sen itsearvostelun läpitunkeman selityskamppailun suorittaminen, jonka puoluekonferenssi jo määräsi, mutta jota ei ole kyetty koko puolueessa vielä kyllin perusteellisesti suorittamaan. Puoluetyöhön perustuvan bolshevistisen itsearvostelun pohjalla on edelleen rohkeasti jatkettava uusien parhaiden voimien nostamista johtaville paikoille, ja näin murrettava toimettomuus ja saamattomuus, mikä vieläkin puoluetta suuresti vaivaa. Kaikkien puoluejärjestöjen ja puolue-elinten työssä on otettava käytäntöön konkreettiset kontrollitehtävät määräajoiksi ja tiukasti valvottava, että ne todella tulevat suoritetuiksi. Taistelua epäröimisenä ja toimettomuutena ilmenevää oikeisto-opportunismia vastaan ja ”jyrkemmän” toiminnan aikoja odottelevaa ”vasemmistolaista” vinopoikkeamaa vastaan on puolueemme lujasti jatkettava, ja samoin kitkettävä pois vielä esiintyvä pyrkimys ohranapelon takia niin salaiseen toimintaan, ettei siitä joukot mitään tiedä, tietenkin samalla ohjaten yhä taidokkaampaan oikeaan konspiratioon.