Fasistien roistontyö Rovaniemellä (1933)

Fasistien sytyttämä tulipalo Rovaniemellä.

Fasistien roistontyö Rovaniemellä

Porvarillisen sivistyksen nykyistä tasoa kuvaava tosikertomus

Keväällä v. 1930 alkoi Suomessa riehua fasistinen terrori. Silloin synnytettiin Lapuan liike — Suomen fasismi — jonka tehtäviin kuuluu: Siirtää ankaran talouspulan seuraukset työväen ja työtätekevän talonpoikaiston harteille; lyödä alas työtätekevien vallankumouksellinen taistelu, hajoittaa heidän julkiset järjestönsä, sekä lopettaa, mikäli mahdollista, SKP:n ja SKNL:n toiminta; ja entistä kiihkeämmin valmistautua aseelliseen interventioon Neuvostoliittoa vastaan.

Tässä mielessä fasismi suuntasi petomaisen terrorinsa vallankumouksellisiin työläisiin Suomessa 1930. Työväen julkiset järjestöt hajoitettiin, lehdet lakkautettiin, kirjapainot moukaroitiin säpäleiksi tai tuhottiin murhapolttojen avulla. Fasistien terrorikomento jatkuu kiihtyvällä nopeudella tänäkin päivänä. Enemmän kuin kymmenkertaisesti on fasismi kahden ja puolen vuoden aikana kohottanut poliittisten vankien lukumäärää. 1400 työväen ja työtätekeväin talonpoikain etujen puolustajaa taistelee tänä päivänä fasistisen Suomen vankilahelveteissä. Liki 2000 vuotta on Suomen porvarillinen oikeus mätkäissyt tuomiota työtätekevien pelottomille puolustajille. Satoja on rääkätty mitä petomaisimmalla tavalla. Poliittiset murhat ja provokatsioni kuuluvat fasistien maantierosvojen työjärjestykseen. On murhattu talonpoika Happonen, työmiehet Mättö ja Holmi sekä 10 poliittista vankia. Maaliskuun lopulla (tänä vuonna) tuomittiin 14 kuritushuoneessa taistelevaa kommunistia kuritushuoneeseen.

Fasistien raakuudesta yksi esimerkki, “jotta totuus ei unohtuisi”.

Heinäkuussa 1930 marssivat fasistit Helsinkiin. Voidakseen paremmin iskeä vallankumouksellisia, ryhtyivät fasistit eri puolilla maata harjoittamaan ennenkuulumattoman törkeätä provokatsionia. “Talonpoikaismarssin” yhteydessä järjestivät he Rovaniemen kauppalassa murhapolton. Tähän murhapolttoon “syyllisinä” vangitsi ohrana Rovaniemellä ja sen ympäristössä toistakymmentä vallankumouksellista nuorta työläistä ja vaati heiltä “tunnustusta”. Kaikki vangitut joutuivat kidutuksen uhreiksi, mutta yksi heistä — toveri Jukka Kumpumäki — sai kestää fasistiroistojen ennenkuulumattoman raakuuden.

Kuulustelu aloitettiin Rovaniemen ohranan putkassa. Kiduttajina oli ohranoiden lisäksi muutamia fasisteja m.m. Rovaniemen silloinen nimismies. Toveri Kumpumäelle esitettiin allekirjoitettavaksi “tunnustus”, jonka mukaan hän olisi murhapolton toimeenpanija ja johtaja. Kun ei K. tällaiseen suostunut, alkoi rääkkäys. Roistot hakkasivat uhriaan kumipampuilla m.m. jalkapohjiin, niin että hän useita kertoja menetti tajuntansa. Iskut eivät kuitenkaan tehonneet. Inhoten torjui toverimme fasistien roistomaisen tarjouksen.

Mutta raakimukset eivät lopettaneet. “Kumpumäki autoon ja matkalle”, komensi “kuulusteluja” johtava fasisti. Roistojen komennuskunta kuljettaen nyt Kumpumäen autolla synkälle metsätaipaleelle. Täällä alkoi “kuulustelu” uudelleen. Kumipampuilla ja teräväoksaisilla kepeillä hakattiin vangittua niin, että hänen selkänsä oli kuin verinen lihamöhkäle, mutta uhri ei tunnustanut. Lopussa ei ole fasistienkaan inkvisitiokeinot. Matkalle lähtiessään he ottivat mukaansa rautakangen ja lapion. Uupumukseen saakka rääkätty toverimme pakoitettiin kaivamaan itselleen hautaa. Hautaa kaivaessaan Kumpumäki — tuskiensa heikontamana — usean kerran menetti tajuntansa. Roistot valelivat uhrinsa päätä vedellä ja jälleen jatkui kaivaminen. Kun kuoppa on valmis, komensivat ohranafasistit Kumpumäen — side silmillä — sen reunalla. Nyt alkoi ampuminen. Ei ammuta kuitenkaan kuolettavasti. Fasisteille ei ole edullista tappaa uhriansa. Heille on edullista saada häneltä sellainen “tunnustus”, jota tarvitsevat provokationsa onnistumiseksi.

Kun ampuminenkaan ei lannistanut Kumpumäkeä, seurasi uusi, entistä kaameampi rikos. Fasistit heittivät verilihalle hakatun, tajuttoman uhrinsa muurahaispesään. Mutta kuri Kumpumäki, kylmän veden vaikutuksesta, tuli tajuihinsa, saivat fasistit vastauksen: Olen syytön. Kumpumäkeä uhattiin ampumisella, ruhjomisella, tappamisella jne. Kaikki raakuus oli tähän saakka kuitenkin osoittautunut tehottomaksi. Mutta vielä oli noilla maantierosvoilla yksi petomaisuus. Toverimme kädet ja jalat sidottiin yhteen. Sitten ripustivat roistot uhrinsa, kuin metsämiehet ilveksen, vartaaseen ja paistoivat verilihalle hakattua ja muurahaispesässä kieriteltyä toveriamme tulella.

Nyt oli mitta täysi. Uhrin hermot lopultakin pettävät. Fasistit tekivät kaikkensa, jotta Kumpumäki tulisi tajuihinsa. Siinä he onnistuivatkin. Tajuihinsa tultuaan K. vastasi fasistien vaatimuksiin myöntävästi. Hirvittävän pahoinpitelyn tuloksena toveri Kumpumäki myönsi itsensä ja toverinsa “syyllisiksi” rikokseen, johon heillä ei ollut osuutta. Petomaisen rääkkäyksen avulla pääsivät fasistit tarkoitustensa perille. Fasistisen Suomen sanomalehdet kesällä 1930 suu vaahdossa huusivat “kommunistien toimeenpanemista murhapoltoista”. Tähän samaan kuoroon yhtyivät myöskin sosialifasistien lehdet. Ja lahtarioikeus tuomitsi kaikki syytetyt “murhapolttajina” kymmeniksi vuosiksi kuritushuoneeseen.

Verisestä vainosta ja häikäilemättömästä provokatiosta huolimatta Suomen työtätekevät käyvät hellittämätöntä taistelua fasistista terrorikomentoa vastaan. Murhapolttajafasistit ja petomaiset ohranat eivät ole kyenneet eivätkä kykene vallankumouksellisten toimintaa tukahuttamaan. Sadat ja tuhannet köyhän kansan miehet ja naiset seuraavat entistä päättävämmin SKP:n taistelulippua, johon on piirretty tunnus: Kova kovaa vastaan.

Suomen vallankumouksellisten taistelu on raskasta, se vaatii uhreja, se kysyy kestävyyttä ja kolminkertaista rohkeutta. Meille, Neuvostoliiton suomenkielisille, on Suomen työväen ja työtätekevän talonpoikaiston taistelu erikoisen läheinen, se velvoittaa meitä, sen tukeminen on meidän jokaisen ensimmäinen vallankumouksellinen velvollisuus.

Ja onko meillä mahdollisuus siihen? On. Meillä on sekä aatteellisen että aineellisen tuen antamisen mahdollisuudet. Niitä on vain entistä voimaperäisemmin käytettävä ja kehitettävä. Silloin kun me jokainen olemme Moprin aktiivisina jäseninä, silloin kun me jokainen iskutempoin täytämme tehtävämme sosialismin rakennustyön rintamilla, silloin me olemme jo pitkällä Suomen vallankumouksellisten tukemisessa.

E-i.