KUIN HÄMÄHÄKKI JAGODA KIETOI VERKKOON HEIKKOLUONTOISET LÄÄKÄRIT
Ensimmäinen lääkäri joutuu verkkoon
Ensimmäinen lääkäri, jonka Jagoda sai sotketuksi murhasuunnitelmiensa verkkoon oli tri Leo Levin – pyylevä, keski-ikäinen, mielistelyyn taipuvainen herra. Tällä oli tapana vakuuttaa, että hän ei ymmärtänyt mitään politiikasta eikä piitannut siitä pennin vertaa.
Tri Levin oli Jagodan oma henkilääkäri. Ja mikä tärkeämpää, häntä pidettiin tärkeänä jäsenenä Kremlin lääkäriryhmässä. Hänellä oli vakinaisina potilaina eräitä huomattavia neuvostojohtajia mm. Vjatšeslav Menžinski, GPU:n puheenjohtaja, Jagodan lähin esimies.
Jagoda järjesti niin, että pahaa aavistamaton tri Levin tuli ottaneeksi lahjuksia ja syyllistyneeksi eräisiin pikkupetoksiin. Kaikesta tuollaisesta Neuvostoliiton rikoslaki määräsi rangaistuksen, mutta tri Levin kuvitteli, että ilmitulon vaaraa ei ollut.
Silloin Jagoda tarttui ohjaksiin niin, että hänen uhrinsakin sen käsitti. Hän sanoi tri Levinille suoraan, että Neuvostoliitossa tavoitteli valtaa salainen oppositio, jonka johtavia jäseniä hän itsekin oli. Ja nyt – Jagoda sanoi – salaliittolaiset tarvitsivat tri Levinin palveluksia. Oli raivattava tieltä eräitä vallitsevan suuntauksen johtomiehiä, joista muutamat olivat tohtorin potilaita.
”Pitäkää mielessänne”, Jagoda sanoi kauhistuneelle tohtorille, ”että te ette voi olla tottelematta minua. Ette pääse käsistäni. Kun minä luottamuksellisesti paljastan teille tämän asian, teidän on pakko alistua ja suorittaa minulta saamanne tehtävä. Ette voi mennä kertomaan siitä kenellekään. Kukaan ei uskoisi teitä, mutta minun selityksiini uskotaan – ei teidän.” Ja Jagoda jatkoi: ”Jättäkäämme nyt toistaiseksi keskusteleminen tästä. Menkää kotiin ja ajatelkaa asiaa. Kutsun teidät luokseni muutaman päivän kuluttua.”
Lääkäri pyydystää toisen lääkärin
Tri Levin kertoi myöhemmin, miten hän suhtautui Jagodan esitykseen – ja miksi:
”En ryhdy tässä tarkemmin kuvaamaan hänen sanojensa psykologista vaikutusta itseeni – miten kauheaa minusta oli kuulla sellaista. Luullakseni se käsitetään sanomattakin. Ja sitä seurannut jatkuva henkinen piina . . . Sitten hän sanoi: ”Tiedätte hyvin, kuka minä olen, missä asemassa!” Hän antoi ymmärtää, että kieltäytymiseni johtaisi perikatoon minut ja perheeni. Laskin ettei minulla ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin alistua hänen esityksiinsä.
Aluksi tri Levin auttoi Jagodaa saamaan avukseen toisenkin lääkärin, joka myös säännöllisesti hoiti Menžinskiä. Tämä oli tri Ignati N. Kasakov, jonka kotitekoiset terapeuttiset menetelmät olivat synnyttäneet varsin kiivasta väittelyä ja vastustusta SNTL:n lääkärien keskuudessa 1930-luvun ensi vuosina.
Tri Kasakov väitti keksineensä menetelmän, jonka avulla miltei sataprosenttisella varmuudella voitiin parantaa useita erilaisia sairauksia. ”Lysatoterapia” oli nimitys, minkä hän antoi erikoistekniikalleen. Angina pectorista ja vaikealaatuista astmaa poteva Menžinski luotti suuresti Kasakovin menetelmään ja hoidatti itseään säännöllisesti sen mukaan.
Jagodan määräyksestä tri Levin meni tapaamaan tri Kasakovia ja sanoi tälle: ”Menžinskihän on elävä ruumis. Te haaskaatte turhaan aikaanne.”
Tri Kasakov katsoi kummastellen virkaveljeään.
”Minun on keskusteltava kanssanne eräästä tärkeästä kysymyksestä”, tri Levin sanoi.
”Mitä asia koskee?” Kasakov kysyi.
”Menžinskin terveyttä…” oli vastauksena.
Vähän myöhemmin tri Levin kävi suoraan asian ytimeen:
”Luulin teitä älykkäämmäksi”, hän sanoi. ”Ette näytä vieläkään ymmärtävän minua. Suoraan sanoen minua hämmästyttää, että olette uhrannut niin paljon intoa Menžinskin hoitamiseen ja jopa onnistunut saamaan hänen tilansa paremmaksi. Teidän ei olisi pitänyt koskaan sallia hänen palata takaisin työhönsä.”
Ja tri Kasakovin kuunnellessa yhä lisääntyvän hämmästyksen ja kauhun vallassa tri Levin jatkoi:
”Teidän täytyy käsittää, että Menžinski itse asiassa on ruumis jo tällä hetkellä. Kohentaessanne hänen vointiaan niin, että hän voi palata hoitamaan työtänsä te vain hankitte itsellenne vihamiehen Jagodasta. Menžinski on Jagodan tiellä – ja Jagoda haluaa saada hänet pois pelistä niin pian kuin mahdollista. Jagoda on mies, joka kykenee toteuttamaan suunnitelmansa kenenkään estämättä.”
Tri Levin sanoi lopuksi:
”Eikä hiiskaustakaan tästä Menžinskille! Minä varoitan teitä vakavasti: jos kielitte Menžinskille, Jagoda tulee saattamaan teidät turmioon. Ette pääse hänen käsistään vaikka yrittäisitte piiloutua minne hyvänsä. Hän löytää teidät vaikka maan alta…”
Mitä möhlitte…?
Marraskuun 6:ntena 1933 tri Kasakovia pyydettiin viipymättä saapumaan GPU:n päätoimistoon: Henry Jagodalla oli tärkeää asiaa. Auto oli jo odottamassa.
”No niin, mitä arvelette Menžinskin terveydentilasta?” Jagoda kysyi heti, kun hän tri Kasakovin saavuttua jäi kahden tämän kanssa. GPU:n lyhytkasvuinen, tumma, huolellisesti pukeutunut varapuheenjohtaja istui työpöytänsä takana toimistossaan ja tarkkaili kylmänä tri Kasakovin ilmeitä.
Tri Kasakov vastasi, että potilaan tila nyt oli vakava, kun astmakohtaukset äkkiä olivat uusiintuneet.
Jagoda oli hetkisen vaiti.
”Oletteko puhunut tri Levinin kanssa?” hän kysyi sitten.
”Olen kyllä”, Kasakov vastasi.
Jagoda hypähti samassa paikaltaan ja alkoi kävellä edestakaisin työpöytänsä edessä. Sitten hän ponnahti tri Kasakovin eteen ja sähisi raivoissaan:
”Mitä te oikeastaan möhlitte tässä tapauksessa? Miksi ette toimi? Kuka teidän on käskenyt sotkea toisten ihmisten asioita?”
”Mitä te minusta tahdotte?” Kasakov kysyi.
”Kuka on pyytänyt teitä parantamaan Menžinskiä?” Jagoda sanoi. ”Te möhlitte ja söhlitte hänen tapauksessaan aivan tarkoituksettomasti. Kenellekään ei ole hyötyä siitä, että hän elää. Hän on kaikkien tiellä. Minä käsken teitä suunnittelemaan Levinin kanssa hoitomenetelmän, joka tekee nopeasti lopun Menžinskistä!”
Hetken kuluttua Jagoda lisäsi:
”Varoitan teitä, Kasakov – jos teette pienimmänkään yrityksen olla tottelematta minua, minulla on keinoni karistaa teidät niskastani. Ette ikinä pääse livahtamaan minulta…”
Tuskan hikeä ja painajaisia
Seuraavina päivinä tri Kasakov hikoili päivällä tuskasta ja näki painajaisunia öisin. Hän teki työtään kuin horroksessa. Ilmoittaisiko hän neuvostohallituksen uskollisille viranomaisille, mitä oli saanut tietoonsa? Ilmoittaisiko vai ei? Ja kehen voi luottaa, kenelle puhua? Miten hän saattoi olla varma siitä, ettei menisi tekemään tunnustustaan jollekin Jagodan vakoilijoista?
Näihin aikoihin tri Kasakov tapasi päivittäin tri Levinin, joka kertoi hänelle tarkemmin laajasta maanalaisesta liikkeestä neuvostohallituksen johtomiehiä vastaan. Sen kärjessä oli tunnettuja, vaikutusvaltaisia henkilöitä kuten Jagoda, Rykov ja Pjatakov… siinä oli mukana Karl Radekin ja Buharinin kaltaisia loistavia kynänkäyttäjiä ja filosofeja… Punaisen armeijan johtopaikoilla sillä oli mahtavia auttajia…
Jos Kasakov nyt – Levin selitteli – tekisi arvokkaita palveluksia Jagodalle, tämä ei unohtaisi niitä päästyään valtaan. Todellinen salainen sota oli jo käynnissä Neuvostoliitossa. Lääkärien oli samalla tavoin kuin muidenkin ihmisten valittava, mille puolelle asettuisivat…
Vähitellen tri Kasakov taipui. Hän ilmoitti Levinille, että hän oli valmis toimimaan Jagodan määräyksen mukaan.
Näin murhattiin Menžinski
Tällainen tri Kasakovin oman kertomuksen mukaan oli menetelmä, millä hän ja tri Levin raivasivat Jagodan tieltä GPU:n puheenjohtajan Vjatšeslav Menžinskin:
”Yhdessä Levinin kanssa suunnittelimme menetelmän, joka oli seuraavanlainen… Siinä kiinnitettiin huomiota ja käytettiin hyväksi Menžinskin elimistön erikoislaatuisuutta ja sitä, että hän samanaikaisesti sairasti angina pectorista ja astmaa. Tässä olikin arka kohta, jota voimme käyttää hyväksemme…
Asteittain valmistettiin ja käytettiin uusi valikoima preparaatteja heti, kun toinen oli pantu sivuun… Oli välttämätöntä käyttää monia aineita sydämen kiihoittamiseksi – digitalista, adonista, astrophantusta. Ensin käytettiin lysatomenetelmää, sitten siinä hoidossa pidettiin tauko ja kiihoitettiin sydämen toimintaa. Tällaista hoitotapaa käyttäen saatiin aikaan potilaan asteittainen heikontuminen…”
Päätepisteenä oli potilaan kuolema. Toukokuun 10. päivän vastaisena yönä Vjatšeslav Menžinskistä tuli vainaja.
Hänen paikalleen GPU:n puheenjohtajaksi kiipesi Henry Jagoda.
Nuori sihteeri saa ohjeita
Elokuun lopulla 1934 oikeisto-oppositioon salassa lukeutuva nuori virkamies sai kutsun saapua Jenukidsen, oikeistoterroristien organisoijan, toimistoon Kremlissä. Nuori mies oli nimeltään Venjamin A. Maksimov. Ylioppilasaikanaan hän oli vuonna 1928 opiskellut Moskovassa myös laitoksessa, jota kutsuttiin ”Marxilaiseksi kouluksi”. Sitä johti siihen aikaan Buharin. Buharin hänet oli värvännyt salaliittoonkin.
Maksimov oli älykäs ja rohkea nuorukainen. Sen vuoksi oikeistojohtajat olivat huolella valmistaneet hänet erikoistehtäviä varten ja sijoittaneet hänet opintojen päätyttyä vastuullisiin sihteerin tehtäviin. Nyt – seisoessaan Jenukidsen toimistossa Kremlissä – hän oli Valerian V. Kuibyševin yksityissihteeri. Kuibyšev oli kansantalouden korkeimman neuvoston puheenjohtaja, kommunistisen puolueen poliittisen toimiston jäsen sekä Stalinin läheinen ystävä ja työtoveri.
Jenukidse selitti Maksimoville, että ”tilanne oli nyt muuttunut”. Enää ei voitu ”laskelmoida samalla tavoin kuin oikeisto aikaisemmin oli tehnyt: että neuvostohallitus kyettäisiin kukistamaan organisoimalla vastarintaan eräitä neuvostovaltaan vihamielisesti suhtautuvia väestökerroksia, etenkin kulakkeja…” Nyt oli ”vallan siirtämiseksi oikeiston käsiin pakko ryhtyä käyttämään aktiivisempia menetelmiä.”
Jenukidse piti sitten vieraalleen lyhyen luennon salaliittolaisten uudesta taktiikasta. Oikeisto oli sopinut trotskilaisten kanssa siitä, että huomattavimpia yhteisistä poliittisista vastustajista raivattaisiin tieltä terroriteoin. Päämäärän voi saavuttaa myös ”murtamalla johtajien terveyden”. Tämä menetelmä, Jenukidse selitti, ”oli kaikkein tehokkain, koska kaikki päältä nähden johtui vain siitä, että potilaan sairaus oli saanut epäsuotuisan käänteen, ja tällainen selitys teki mahdolliseksi taitavasti salata oikeiston terroriteot.”
”Valmistaviin toimenpiteisiin on jo ryhdytty”, Jenukidse sanoi ja uskoi vieraalleen salaisuuden: kaiken takana oli Jagoda, ja hän suojeli salaliittolaisia. Koska Maksimov oli Kuibyševin sihteeri, hän voisi auttaa tämän kuoleman jouduttamisessa. Valerian Kuibyševillä näet oli sydäntauti, ja sitä salaliittolaiset aikoivat käyttää hyväkseen.
Tohtori Levin jälleen
”Teidän tehtäväksenne tulee”, Jenukidse sanoi Maksimoville, ”pitää ensinnäkin huolta siitä, että heillä (Jagodan ohjeita noudattavilla lääkäreillä) on mahdollisuudet toimia kenenkään estämättä. Heidän siis on aina saatava mielensä mukaan tulla niinsanotuille sairaskäynneilleen potilaan luokse. Ja toiseksi, äkillisissä tapauksissa, olivatpa kohtaukset mitä laatua hyvänsä, ei pidä kiirehtiä kutsumaan lääkäriä – ja jos sitä ei voi välttää, on kutsuttava vain ne tohtorit, jotka vakituisesti hoitavat häntä.”
Syksyllä 1934 Kuibyševin tilassa tapahtui odottamatta voimakas käänne huonompaan päin. Hän kärsi yhtenään kipuja ja saattoi työskennellä vain aivan vähäisessä määrin.
Oikeusjutun aikana tri Levin kertoi, miten hän Jagodan määräyksiä totellen onnistui saattamaan potilaansa ennenaikaiseen hautaan:
”Me tiesimme, että hänen sydämensä oli ollut pitemmän aikaa huonossa kunnossa. Häntä vaivasi myocarditis, häiriöt sydämen verisuonissa ja hänellä oli lieviä angina pectoris -kohtauksia. Sellaisissa tapauksissa on välttämätöntä säästää sydäntä, välttää lääkkeitä, jotka olisivat omiaan entisestään kiihoittamaan sydämen toimintaa ja vähitellen heikontamaan sitä yhä enemmän… Mutta Kuibyševin tapauksessa me määräsimme sydäntä kiihoittavia aineita keskeytyksettä pidemmän ajan kuluessa, aina siihen saakka kun hän lähti matkalle Keski-Aasiaan. Alkaen elokuusta syys- tai lokakuuhun 1934 hänelle annettiin säännöllisesti yhtä mittaa ruiskeita ja muita sydäntä kiihoittavia aineita. Tämän johdosta hänen angina pectoris -kohtauksensa kävivät tiheämmiksi ja vaikeammiksi.”
Kuibyševin loppu
Kello kaksi iltapäivällä tammikuun 25:ntenä 1935 Kuibyšev sai vaikean sydänkohtauksen toimistossaan Moskovan kansankomissariaatissa. Maksimoville, hänen sihteerilleen, joka oli silloin paikalla, tri Levin oli aikaisemmin sanonut, että tällaisen kohtauksen sattuessa potilaan piti asettua makuulle ja pysytellä aivan liikkumattomana.
Mutta Maksimovilla oli määräys menetellä juuri päinvastoin. Hän suostutteli kuolemansairaan miehen kävelemään kotiin selittämällä, miten raitis ilma tekisi hyvää hänelle.
Kuibyšev oli kalman kalpea ja pääsi vain vaivoin liikkumaan lähtiessään virastostaan. Heti sen jälkeen Maksimov ilmoitti Jenukidselle, mitä oli tapahtunut. Jenukidse kehoitti häntä pysymään rauhallisena ja kielsi kutsumasta lääkäriä.
Kuibyšev raahusti kohti asuintaloaan. Hitaasti ja tuntien yhä ankarampia kipuja hän kiipesi kolmanteen kerrokseen, jossa oli hänen kotinsa. Heti ovella kotiapulainen käsitti, miten asiat olivat ja soitti Kuibyševin toimistoon pyytäen kiireesti hankkimaan lääkärin.
Kun lääkärit viimein saapuivat, Valerian Kuibyšev oli vainaja.
(Jatkuu seuraavassa numerossa.)
SNS-lehti — N:o 18 — 4.5.1949 — “Suuri salaliitto Neuvostoliittoa vastaan” (Sayers & Kahn: “The Great Conspiracy: The Secret War Against Soviet Russia” , 1946)
Marxismi-Leninismi 