Proletaarinen valtio (1933)

Proletariaatin diktatuuri ylimenokauden valtiona

Lokakuun vallankumous kukisti kapitalistien vallan meidän maassamme, hävitti heidän diktatuurinsa ja pystytti proletariaatin diktatuurin. Mutta proletaarisen vallankumouksen tehtävät eivät päättyneet vallan valtaamiseen työväenluokan käsiin.

Porvariston diktatuurin kukistaminen ja proletariaatin diktatuurin pystyttäminen on vasta ensimmäinen askel luokkien hävittämiseen, se on alkuna ylimenokauden sosialismiin.

“Kapitalistisen ja kommunistisen yhteiskunnan välillä on, — sanoi Karl Marx, — vallankumouksellinen aikakausi, jolloin ensin mainittu muutetaan viimeksi mainituksi. Sitä vastaa myöskin poliittinen ylimenokausi, jolloin valtio ei voi olla mikään muu kuin proletariaatin vallankumouksellinen diktatuuri”.

Ylimenokautena luokat vielä säilyvät. Vallasta syöstyt riistäjät osoittavat sitkeää vastarintaa työväenluokalle, taistelevat kymmenkertaistetuin voimin vanhan järjestelmän palauttamiseksi. Tässä heitä tehokkaasti auttaa koko kansainvälinen porvaristo.

Tästä välttämättömästi johtuu mitä ankarin proletariaatin taistelu luokkavihollisiansa vastaan. Tätä varten proletariaatin tulee muodostaa oma luja valtionsa.

Valtio täyttää kaikkialla ja aina hallitsevan luokan tahtoa: se on voima, jonka avulla hallitseva luokka toteuttaa luokkapyrkimyksiään.

Porvariston vallitessa on valtio sen luokkaherruuden aseena, jolla se pitää kurissa riistettyjä luokkia.

Proletariaatin diktatuurin pystyttämisen jälkeen valtio on proletariaatin luokkaherruuden aseena, palvelee sosialistiseen järjestelmään siirtymistä ja luokkien hävittämistä. Proletariaatin diktatuuri on ihmiskunnan historiassa ensimmäinen valtio, joka palvelee väestön valtavaa enemmistöä.

Proletariaatti, pystytettyään diktatuurinsa, ei salaa, vaan kaikella tavoin selvittää valtansa luokkaluonnetta, se tunnustaa avoimesti, että sen valtio palvelee sen luokkatarkoituksia.

Proletariaatin diktatuurin kolme tärkeintä puolta

Minkälaisia tehtäviä proletariaatin diktatuurin tulee täyttää valmistaessaan sosialismia ja rakentaessaan sitä. Tov. Stalin määrittelee nämä tehtävät seuraavalla tavalla:

“1. Proletariaatin vallan käyttäminen riistäjien kukistamiseksi, maan puolustamiseksi, yhteyden lujittamiseksi muiden maiden proletaarien kanssa, vallankumouksen kehittämiseksi ja voittoon viemiseksi kaikissa maissa.

2. Proletariaatin vallan käyttäminen työtätekevien ja riistettyjen joukkojen lopullisesti porvaristosta irroittamiseksi, proletariaatin ja näiden joukkojen liiton lujittamiseksi, näiden joukkojen vetämiseksi sosialistiseen rakennustyöhön, näiden joukkojen valtiollisesti ohjaamiseksi proletariaatin taholta.

3. Proletariaatin vallan käyttäminen sosialismin organisoimiseksi, luokkien hävittämiseksi, luokattomaan yhteiskuntaan, valtiottomaan yhteiskuntaan siirtymiseksi”.

“Proletariaatin diktatuuri, — sanoo tov. Stalin — on näiden kolmen eri puolen yhdistymä. Yhtäkään näistä puolista ei voida esittää proletariaatin diktatuurin ainoana luonteenomaisena tunnusmerkkinä, ja päinvastoin riittää, että yksikin näistä tunnusmerkeistä puuttuu, jotta proletariaatin diktatuuri kapitalistisen ympäristön vallitessa lakkaisi olemasta diktatuuria. Siksi ei yhtäkään näistä kolmesta puolesta voida jättää pois, ilman että joudutaan siihen vaaraan, että proletariaatin diktatuurin käsitettä tulkitaan väärin”.

Sitä varten, että proletaarinen valtio voisi täyttää sen edessä olevat tehtävät, täytyy sillä olla luja valtiokoneisto, joka on rakennettu porvarillisen valtiokoneiston sijalle.

Proletaarisen diktatuurin valtiokoneisto

Lokakuun vallankumouksessa työväenluokka bolsheviikkien johdolla, vallattuaan vallan, ensi töikseen murskasi tsaarin Venäjän koko valtiokoneiston ja muodosti oman valtionsa — proletariaatin diktatuurin valtion — neuvostovallan. Kaikki vanhat valtiolaitokset — ministeristö, oikeuslaitos, poliisi ja pankit — korvattiin laitoksilla, joiden tuli turvata työväenluokan herruus.

Työväenluokka kokosi käsiinsä eri kapitalistien yksityispankit ja muodosti oman valtiopankkinsa. Se hajoitti vanhan, tsaarinaikaisen oikeuslaitoksen tuomareineen ja prokuraattoreineen ja asetti neuvosto-oikeuden johtoon työläisiä ja työläisnaisia. Työväenluokka perusti oman Puna-armeijansa, oman työläis-talonpoikaisen miliisinsä, oman oikeutensa ja omat vallankumousta suojelevat elimensä — Erikoiskomiteansa (Tsheka), sittemmin Valtion poliittinen hallinto (VPH).

Vallankumous otti porvaristolta tehtaat, kauppa- ja finanssilaitokset. Vallankumous luovutti työtätekevän talonpoikaiston käytettäväksi kaikki tsaarin, yksityisten ja kirkon maat. Rautateiden, vesiliikenteen, postin ja sähkölennättimen hallinta siirtyi neuvostovallan käsiin.

Proletaarinen valtio otti käsiinsä teatterit, museot, koulut, kirjastot, lehdet, kirjat ja yliopistot sekä muutti ne porvariston propagandavälineistä taisteluvälineiksi porvaristoa vastaan, sosialismin rakentajain kasvatusvälineiksi.

Ainoastaan neuvostollisen valtiokoneiston muodostaminen ja proletaarisen vallankumouksen aseelliset voimat takasivat proletariaatin voiton, takasivat ei ainoastaan vallan oton, vaan myös sen säilyttämisen ja käyttämisen sosialismin rakentamisen aseena.