Satavuotias Kalevala (1935)

Satavuotias Kalevala

Kun porvariluokka kukisti feodalismin ja sai vallan, syntyivät nykyiset kansallisvaltiot porvariston vallan tueksi. Kapitalistinen kehitys oli luonut sen taloudellisen elämän yhtenäisyyden, mikä on välttämätöntä kansakuntain muodostumiselle.

Porvarillisen järjestelmän, syvällisten, auttamattomien sisällisten ristiriitojen vuoksi ei tämä uusi historiallinen vaihe kuitenkaan merkinnyt vapaita kehitysmahdollisuuksia kaikille kansallisuuksille. Se johti päinvastoin siihen, eitä vallassaolevat kansat (niiden vallassaoleva porvaristo kaikkine apureineen) pyrkivät sortamaan heikompia ja imemään niistä lisäarvoa vieläkin häikäilemättömämmin kuin mitä ne kykenivät tekemään oman kansallisuutensa työtätekeviin luokkiin nähden. Imperialismin vaiheessa johti kehitys siihen, että kokonaiset ”suurvallat” näyttelivät anastavan yläluokan osaa pienempiin valtioihin ja kansoihin nähden, puhumattakaan siirtomaiden orjuutetuista roduista ja kansallisuuksista.

Voittanut porvariluokka asetti kansallisuuskysymyksen päiväjärjestykseen, mutta ratkaisi sen niin, että muiden sortomuotojen lisäksi tuli vielä yksi: heikompien kansallisuuksien sorto ja riisto väkevämpien taholta.

Sorrettujen kansallisuuksien taistelu vapautumisensa puolesta on eräs muoto taistelua demokratian puolesta vallassaolevien kansojen etuoikeuksia vastaan, eriarvoisuutta vastaan kansojen kesken. Tämän tähden on proletariaatin taistelun yhtenä osana myös taistelu sorrettujen ja riistettyjen kansallisuuksien vapauttamisen puolesta.

Proletaarisen vallankumouksen voitto merkitsee kaiken riistovallan — siis myöskin kansallisen — kukistamista. Se merkitsee kaikkien kansallisuuksien — siis myöskin pienten ja tähän saakka sorrettujen — vapauttamista. Se avaa tien kaikille kansallisuuksille — myös kaikkein syrjäisemmille ja takapajuisimmille — kehittyä itsenäisesti ja nopeasti nostaa kulttuuritasoaan suurten sivistyskansat kulttuuritason rinnalle.

Proletariaatin vallankumous, sen luja diktatuuri, sen mahtava sosialistinen rakennustyö kommunistisen puolueen johdolla antavat vihdoinkin kaikille kansallisuuksille ilman erotusta itsenäisen historiallisen tehtävän, hävittää lopullisesti kansalliset ristiriidat ja yhdistää kaikkien työtätekevien taistelurintama vielä yhdellä siteellä: kansallisen tasa-arvoisuuden, kansallisen veljeyden siteellä.

Mitä merkitsi vanha orjuus ja mitä merkitsee uusi proletaarisen vallankumouksen antama vapaus, sen tietää Neuvosto-Karjalan työtä rakastava kansa.

Oltuaan vuosisatoja nyljettyjen ja poljettujen korpeen ajettujen asemassa, joita vain mitättömät kauppasuhteet ja kirkollinen pimitystyö yhdistivät niinkutsutun sivistysmaailman kanssa, oltuaan vielä vallankumouksen jälkeenkin pakoitettu puolustamaan metsiään, peltojaan ja kalavesiään Suomen rosvoretkeilijäin anastuspyyteitä vastaan, seisoo Karjalan vapautettu työtätekevä kansa tänään, kansanrunojensa juhlapäivänä, keskellä valtavinta sosialistista rakennustyötä, joka muuttaa metsät ja maat uudeksi Sammon myllyksi ja luo uuden sosialistisen sukupolven.

Karjalan mailla eivät kaiu enää orjain surulaulut, vaan uuden sosialistisen rakennustyön voiton laulut. Sen Sampo on nyt satojen mahtavien tehtaiden ja sähkölaitosten, sahojen ja kivilouhimojen, rautateiden ja kanavien, traktorien ja ilmalaivojen, kolhoosien ja sovhoosien, koulujen ja sivistyslaitosten ihmekoneisto, joka herättää eloon Karjalan rikkaan luonnon tähänsaakka kahlittuja voimia, nostaa esiin uusia rikkauksia työtätekevän kansan hyvinvoinniksi. Kommunistisen puolueen toteuttaman leniniläis-stalinilaisen kansallisuuspolitiikan tuloksena kasvaa ja kukoistaa Neuvosto-Karjalan sosialistinen rakennustyö koko Neuvostoliiton sosialistisen rakennustyön rinnalla.

Karjalan kansa, työläiset ja kolhoosilaiset, juhlii tänään vanhojen orjuutettujen esi-isiensä parasta hengentuotetta, Kalevalaksi yhdistettyjä kansanrunojaan. Kirjaan koottuina veivät ne satavuotta sitten tiedot yli maailmaan sitä, miten kansamme aikaisemmat sukupolvet olivat eläneet ja taistelleet karua luontoa vastaan olemassaolonsa puolesta. Korpeen ajettu, poljettu, lukutaidoton, nälkäänäkevä korpikansa näytti näissä runoissa, miten mahtavia henkisiä luomisvoimia sillä oli huolimatta vuosisatoja kestävistä raskaista elämänehdoista.

Kalevalan juhla on ennenkaikkea Neuvosto-Karjalan, sosialistisen rakennustyön Karjalan juhla, mutta samalla myös kaikkien työtätekevien juhla kansallisuudesta riippumatta. Jokainen työläinen, jokainen työtätekevä talonpoika osaa antaa arvon tälle verrattomalle luomistyölle, joka heijastaa työintoista, taisteluvalmista, sivistysarvoja tavoittelevaa kansan luomishenkeä.

Vallan käsiinsä ottanut proletariaatti luo uutta proletaarista kulttuuria. Tässä se käyttää hyväkseen koko ihmiskunnan kehityksen luoman kulttuurin parhaita arvoja, sillä ”proletaarisen kulttuurin täytyy olla niiden tietovarastojen, jotka ihmiskunta on kehittänyt kapitalistisen yhteiskunnan, tilanomistajayhteiskunnan, virkamiesyhteiskunnan sorronalaisena, lainmukaista kehittämistä” (Lenin). Tässä mielessä juhlimme myös Kalevalaa, työtätekevän ihmiskunnan yhtä parhainta kulttuuriluomusta.

Karjalan työtätekevä kansa viettää Kalevalan juhlaa sosialististen kulttuurisaavutustensa juhlana. Neuvostovallan aikana se on hankkinut lukutaidon ja luonut mahtavan koulu- ja valistusverkoston. Viettäessään tänään yleistä kulttuurijuhlaa muistaa Karjalan työtätekevä kansa myös luokkaveljiään, jotka rajan toisella puolella huokaavat kapitalistisen riiston ja orjuuden alaisuudessa. Siellä fasistinen hirmukomento — täällä vapaitten työtätekevien kansallisuuksien veljesliitto sosialismin rakentamisessa. Siellä kapitalistinen sorto ja verinen väkivalta, pääoman säälimätön riistokomento ja kapitalistien herruus, — täällä vapaa työtätekevä kansa isäntänä sosialistisen rakennustyön maassa. Siellä ennenkuulumaton vähemmistökansallisuuksien sorto, — täällä kansallisuuksien täydellinen tasa-arvo ja rauhallinen yhteistyö. Siellä taloudellinen rappio ja kriisi, siellä ahnaat katseet Karjalaan, joka on eroittamaton osa Neuvostoliitosta; siellä ryöstöretkien valmistelut, — täällä koko sivistyselämän verraton nousu ilman riistoa ja valloitushimoa. Siellä Kalevalan juhla fasistisen komennon kansalliskiihkoisena reklaamina, — täällä Kalevalan juhla Karjalan kaikkien työtätekevien muistojuhlana yhdessä kansainvälisen proletariaatin kanssa ja sosialistisen kulttuurirakennustyön yhteydessä.

Kalevalan juhla on jälleen yhtenä todisteena koko maailmalle siitä, mitä merkitsee suuren johtajamme, tov. Stalinin tunnus, että kulttuurirakennustyömme on oleva sisällöltään sosialistista, mutta muodoltaan kansallista. Tämä on kansainvälisyyden tunnus, muita samalla myös kansallisen tasa-arvoisuuden tunnus sosialistisen rakennustyömme perustana.

Näissä ja vain näissä merkeissä juhlii tänään Karjalan työtätekevä kansa vanhojen sorrettujen sukupolvien parasta henkistä perintöä, joka on siirtynyt uuden vapaan sosialismia rakentavan sukupolven nautittavaksi ja sen oman taiteellisen luomistyön herätteiksi.

Leniniläis-stalinilaisen kansallisuuspolitiikan lipun alla, bolshevistisen puolueen johdolla kulkee Neuvosto-Karjalan työtätekevä kansa käsi kädessä muiden Neuvostoliiton työtätekevien kansojen kanssa eteenpäin sosialismin tiellä.