Klement Gottwaldin muistolle (1953)

Leninin—Stalinin uskollisen oppilaan Klement Gottwaldin muistolle

14 p:nä maaliskuuta saapui surusanoma Tshekkoslovakian kansan rakastetun johtajan, kansainvälisen työväenliikkeen huomattavan työntekijän, toveri Stalinin uskollisen oppilaan ja taistelutoverin Klement Gottwaldin kuolemasta. Toveri Gottwaldin poismeno on erittäin raskas menetys ennen kaikkea Tshekkoslovakian kansalle, joka hänessä kadotti vuosikymmenien taisteluissa karaistuneen kokeneen johtajan ja suuren isänmaan ystävän, mutta myös muiden maiden työtätekeville, jotka ovat saaneet osakseen toveri Gottwaldin ohjausta ja apua hänen toimiessaan kansainvälisen työväenliikkeen johtopaikoilla.

Toveri Klement Gottwald syntyi 23 päivänä marraskuuta 1896 Dedicissa, Moravian maasetitupiirissä köyhässä talonpoikaisperheessä. Jo 12-vuotiaana hänen oli mentävä oppipojaksi erään sukulaisensa käsityöläisverstaaseen Wieniin.

Wienissä, Itävalta-Unkarin pääkaupungissa käytiin kiihkeää luokkataistelua ja oleskelu siellä oli nuorelle Gottwaldille suurta elämänkoulua.

Gottwald ei voinut passiivisesti suhtautua käsityöläisoppilaan kurjaan asemaan, vaan hän alkaa etsiä vastausta mieleensä nouseviin kysymyksiin. Hän lukee paljon ja liittyy kuusitoistavuotiaana sosialidemokraattisen nuorison riveihin Wienissä ottaen siten ensimmäisen askeleensa aktiiviseen poliittiseen elämään.

Ensimmäisen imperialistisen maailmansodan aikana Gottwald armeijassa ollessaan esiintyi rohkeasti eri kansallisuuksiin kuuluvien sotilaiden oikeuksien puolesta ja joutui vainotuksi ”poliittisesti epäluotettavana.”

Tapaus, joka eniten vaikutti nuoreen Gottwaldiin ja kerralla antoi vastauksen hänelle siihen asti epäselviin kysymyksiin, oli kuitenkin Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous Venäjällä. Klement Gottwaldille selvisi, että työväenluokan ihanteet ja aatteet voidaan toteuttaa vain silloin, kun työväenluokkaa johtaa johdonmukainen marxilainen puolue, sellainen kuin bolshevikkien puolue. Marxilaisen kirjallisuuden huolellinen tutkiminen lujitti tätä vakaumusta.

20-luvun vuosina, sosialidemokraattisen liikkeen syvän kriisin vuosina Klement Gottwald asettui horjumatta sosialidemokraattisen puolueen vasemman siiven kannalle. Tämä ryhmä muodosti myöhemmin perustetun Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen ydinjoukon.

20-luvun tapaukset ja Tshekkoslovakian Kommunistien Puolueen syntyminen määrittelivät Klement Gottwaldin koko tulevan elämän suunnan. Syksyllä v. 1921 hän matkustaa Slovakiaan ja omisti siitä lähtien koko elämänsä täydellisesti työväenluokan asialle. Hän on slovakialaisten puoluelehtien ”Spartakus”, ”Hlas L’udu” ja ”Pravda Chudobyn” toimittajana. Viimemainittu oli kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Slovakiassa. Samanaikaisesti toveri Gottwald on väsymätön agitaattori ja järjestäjä. Hän työskentelee joukkojärjestöissä ja jatkaa koko ajan teoreettisten tietojensa syventämistä opettaen myöskin toisia.

Voimistuneiden vainojen johdosta ”Pravda Chudobyn” toimituksen oli pakko vuonna 1924 siirtyä Slovakiasta Moraviaan, Ostravaan. Suuressa teollisuuskeskuksessa Klement Gottwald kasvaa joukkojen vallankumoukselliseksi johtajaksi, joka koko tarmollaan ryhtyy taisteluun Tshekkoslovakian Kommunistisessa Puolueessa esiintyviä opportunistisia aineksia vastaan ja yhdistää ympärilleen tovereita, joiden kanssa hän käy taistelua puolueen bolshevisoimisen puolesta, puolueen aktivisoimiseksi Leninin—Stalinin periaatteiden hengessä, taistelua puolueen puhdistamiseksi sen johtopaikoille tunkeutuneista vihamielisistä aineksista.

Opportunismia vastaan käymänsä johdonmukaisen taistelun ansiosta toveri Gottwald valitaan v. 1925 puolueen III edustajakokouksessa politbyron jäseneksi. V. 1926 hänet kutsutaan Prahaan, missä hän vuoteen 1929 asti johtaa Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean agitaatio- ja propagandaosastoa.

Vv. 1926–29 puolue koki syvän sisäisen kriisin. Sen johtoon tunkeutui silloisen pääsihteeri Ilekin tapaisia porvariston asiamiehiä, jotka pyrkivät irroittamaan puolueen joukoista.

Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen V edustajakokous v. 1929 merkitsi käännettä, puolueen historiassa. Toveri Klement Gottwald piti siellä puheen, missä hän nojautuen toveri J. V. Stalinin periaatteellisiin asettamuksiin valaisi kysymyksiä kapitalismin väliaikaisesta ”vakaantumisesta” ja uuden sodan vaarasta sekä Tshekkoslovakian ulko- ja sisäpoliittista tilannetta. Hän tuomitsi jyrkästi puolueen ilekiläisen johdon petturipolitiikan, joka kielsi joukkojen radikalisoitumisen, pyrki eristämään puolueen joukoista, riistämään siltä vallankumoukselliset näköalat ja siten tähtäsi puolueen hävittämiseen. Tällaisesta tilanteesta oli vain yksi ulospääsy: oli voitettava reformistiset perinteet, lyötävä ja voitettava opportunismi, jota Ilek kylvi puolueeseen.

Puolueen marxilais-leniniläinen ydinjoukko, jota Klement Gottwald johti, murskasi tässä edustajakokouksessa opportunistiset ja petturiainekset ja puhdisti puolueen heistä. Edustajakokous valitsi Klement Gottwaldin puolueen pääsihteeriksi. Seuraavana syksynä Klement Gottwald valittiin parlamenttivaaleissa edustajaksi Kansalliskokoukseen. Hänen ensimmäinen puheensa parlamentissa herätti innostusta työväenluokan joukoissa ja paniikkia porvariston leirissä.

Puolueen V edustajakokouksen jälkeen puolue omaksui nopeasti bolshevistiset taistelumetodit ja siitä muodostui kaupungin ja maaseudun työtätekevien laajojen joukkojen tunnustettu johtaja. Puolue johti lakkoja teollisuuden aloilla, työttömien liikehtimisiä ja maatyöläisten taisteluja Slovakiassa.

Puolueen VI edustajakokous, jossa Klement Gottwald viitoitti puolueen linjan edessäoleville taisteluille ankaran taloudellisen pulan ja fascismin hyökkäyksen olosuhteissa, merkitsee uutta askelta eteenpäin Tshekkoslovakian työväenliikkeen kehityksessä. Tunnus sosialististen työläisten yhteisrintamasta herätti suurta vastakaikua sosialististen puolueiden rivijäsenten keskuudessa. Tunnuksella ”Leivän, työn, maan ja vapauden puolesta!” Kommunistinen puolue johti laajoja työläis- ja talonpoikaisjoukkoja menestykselliseen taloudelliseen ja poliittiseen taisteluun. Se ilmeni erikoisesti kaivosmiesten suuren lakon aikana Pohjois-Tshekkiassa v. 1932 ja Taka-Karpatian talonpoikien taistelujen aikana samana vuonna. Ensinmainittu lakko muodostui kouluksi ei vain tshekkoslovakialaiselle vaan myöskin kansainväliselle proletariaatille ja Klement Gottwald selostikin sitä yksityiskohtaisesti Kominternin Toimeenpanevan Keskuskomitean XII istunnossa elokuussa v. 1932.

Hitleriläisen diktatuurin pystyttämisen jälkeen Saksassa keväällä v. 1933 ja sotapesäkkeen synnyttyä Euroopassa Tshekkoslovakian Kommunistinen Puolue Klement Gottwaldin johdolla voimisti taistelua työtätekevien laajan yhteisrintaman muodostamiseksi sodan ja fascismin uhkaa vastaan, yhteiskunnallisen ja kansallisen vapauden puolesta, Tshekkoslovakian tasavallan vapauden ja riippumattomuuden suojelemiseksi. Siksi porvaristo halusi pakottaa puolueen vaikenemaan ja raivata sen johtohenkilöt pois tieltä. Se antoi määräyksen Klement Gottwaldin ja muiden johtavien tovereiden vangitsemisesta.

Klement Gottwald matkusti Moskovaan, missä hän osallistui aktiivisesti työhön Kominternissa ja myös Kominternin toimeenpanevassa komiteassa, jonka jäsen hän oli vuodesta 1928. V. 1935 hänet valittiin Kominternin toimeenpanevan komitean sihteeriksi, jona hän toimi Kominternin hajoittamiseen asti v. 1943.

Toimeenpanevan keskuskomitean sihteerinä hän yhdessä, toverien Dimitrovin, Pieck’in ym. kanssa muokkasi laajan ohjelman kansanrintamalle fascismia ja sotaa vastaan, demokraattisten oikeuksien, valtiollisen ja kansallisen riippumattomuuden suojelemiseksi, ohjelman, joka käsiteltiin ja hyväksyttiin Kominternin VII kongressissa v. 1935. ”Me ehdotamme laajan kansanrintaman luomista pääoman hyökkäystä ja fascismia vastaan, rauhan puolesta imperialistista sotaa vastaan, työn, vapauden ja rauhan kansanrintaman luomista” — Klement Gottwald sanoi silloin vetoomuksessaan kaikille Tshekkoslovakian rehellisille ihmisille.

V. 1935 Tshekkoslovakian porvariston oli joukkojen painostuksesta peruutettava Klement Gottwaldin vangitsemismääräys. Hän palasi helmikuussa v. 1936 synnyinmaahansa.

Jo huhtikuussa v. 1936 Gottwald esiintyi Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen VII edustajakokouksessa ja osoitti vaaran, joka uhkasi maan työtätekeviä korostaen, että puolueen on kiinnitettävä päähuomionsa kansan ja tasavallan suojelemiseen ulkoiselta viholliselta. Siinä yhteydessä hän korosti myöskin ystävyyden välttämättömyyttä Tshekkoslovakian ja rauhaarakastavan Neuvostoliiton kesken, Neuvostoliiton, joka on valmis takaamaan tasavallan vapauden ja riippumattomuuden, kuten hän sanoi. Hän korosti, että valtiollisen riippumattomuuden suojelemiseen on vain yksi tie: ”yhtyä, puolustautua ja siirtyä vastahyökkäykseen”.

Kommunistien johdonmukainen, fascisminvastainen ja isänmaallinen tilanteen ja tehtävien määrittely voitti heille työtätekevien laajojen kerrosten luottamuksen. Porvarillisten ja nk. sosialististen puolueiden johtomiehet kieltäytyivät kuitenkin jatkuvasti yhteistoiminnasta kommunistien kanssa.

Jo ennen Münchenin sopimusta Klement Gottwald ilmoitti Tshekkoslovakian silloiselle presidentille Beneshille toveri Stalinin kehoituksesta, että Neuvostoliitto on valmis antamaan Tshekkoslovakialle sotilaallista apua taistelussa saksalaista hyökkäystä vastaan myöskin siinä tapauksessa, että Ranska sitä ei tee — mikä oli tshekkoslovakialais-neuvostoliittolaisen v. 1935 solmitun keskinäisen avunantosopimuksen ehtona avunantamiseksi Neuvostoliiton taholta — vieläpä siinäkin tapauksessa, että silloiset taantumukselliset Puola ja Romania kieltäytyvät päästämästä neuvostojoukkoja alueittensa läpi. Tshekkoslovakian porvarilliset vallanpitäjät pitivät kuitenkin parempana antautumista hitleriläisten ja niiden englantilais-ranskalaisten apurien edessä, jotka pettivät Tshekkoslovakian kansan, pettivät liiton Neuvostoliiton kanssa ja maan riippumattomuuden johdonmukaisen suojelemisen. Natsilainen Saksa miehitti niiden avulla Tshekkoslovakian.

Toveri Gottwaldin sanat, että Tshekkoslovakian riippumattomuuden turvaaminen on mahdollista vain lujassa liitossa johdonmukaista rauhanpolitiikkaa ajavan Neuvostoliiton kanssa, kävivät toteen.

Kun Tshekkoslovakia oli luovutettu hitleriläisille, alkoi Kommunistinen puolue Klement Gottwaldin johdolla taistelun Tshekkoslovakian tasavallan riippumattomuuden palauttamiseksi. Klement Gottwald johtaa taistelua Tshekkoslovakian kansojen miehittäjiä ja pettureita vastaan riippumattomuuden ja perinpohjaisten yhteiskunnallis-taloudellisten muutosten puolesta. Hän osoittaa tehtävät laajan kansanrintaman muodostamiseksi kaupungin ja maaseudun työtätekevien kesken. Hänen johdollaan kommunistit taistelevat lujittaakseen tshekkiläisten ja slovakialaisten kansojen veljesliittoa ja muodostaakseen kansallisen vapautuksen elimet.

Vapautettavan Tshekkoslovakian uuden järjestyksen periaatteet Klement Gottwald sisällytti ohjelmaluonnokseen, jonka hyväksyivät myöskin Lontoossa olevat porvarilliset emigrantit voitokkaan neuvostoarmeijan nopean etenemisen vuoksi. Ohjelma julkaistiin vapautuksen jälkeen huhtikuussa 1945 ”Kosicen ohjelman” nimellä.

Klement Gottwaldille kuuluu ansio siitä, että sodan aikana, joulukuussa v. 1943 Moskovassa solmittiin Tshekkoslovakian ja Neuvostoliiton kesken liittosopimus, joka takasi Tshekkoslovakialle riippumattomuuden ja laski lujan perustan Tshekkoslovakian valtavalle sodanjälkeiselle kehitykselle.

Kun Tshekkoslovakian itäinen osa oli vapautettu neuvostoarmeijan avulla hitleriläisestä ikeestä, Klement Gottwaldista tuli Kosicessa muodostetun Tshekkoslovakian tasavallan uuden hallituksen sijaispääministeri.

Hitleriläisen Saksan lopullisen murskaamisen ja neuvostosotajoukkojen suorittaman Tshekkoslovakian vapauttamisen jälkeen toukokuussa 1945, kansan voittoisan taistelun tuloksena Tshekkoslovakian työväenluokka kommunistisen puolueen johdolla, liitossa talonpoikaiston ja edistyksellisen sivistyneistön kanssa astui uudelle tielle, kansandemokraattisen Tshekkoslovakian rakentamisen tielle.

Huolimatta porvarillisen ja erikoisesti silloisen presidentin E. Beneshin vastarinnasta Klement Gottwald sai aikaan syksyllä v. 1945 tärkeimpien teollisuudenalojen, pankkien, kaivosten ja metallitehtaiden kansallistamisen. Se oli uusi isku porvaristolle, taantumuksellisten fascististen puolueiden toiminnan kieltämisen ja pettureiden maan pakkoluovuttamisen jälkeen. Porvaristo ei kuitenkaan antautunut, vaan pyrki riistämään Kansallisen rintaman johdon työväenluokan ja kommunistisen puolueen käsistä.

Porvariston ensimmäinen yritys koetella voimiaan v. 1946 vaaleissa meni täysin myttyyn. Klement Gottwaldin johtama kommunistinen puolue sai lähes 40 % kaikista äänistä ja taantumuksen vihaamasta, mutta kaikkien työtätekevien rakastamasta Klement Gottwaldista tuli pääministeri.

Valtavana apuna vaaleihin valmistautumisessa oli maaliskuussa v. 1946 pidetty puolueen VIII edustajakokous ja Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean vaalijulistus.

Puolueen VIII edustajakokouksessa Klement Gottwald korosti kommunistisen puolueen kunniakasta tietä, joka oli vienyt työtätekevät voittoon ja luonnehti todella demokraattisen kansan tasavallan rakentamisen tiet. Vaalijulistuksessaan Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitea nosti esille vaatimuksen uuden perustuslain laatimisesta ja Tshekkoslovakian taloudellisen jälleenrakentamisen ja rakennustyön 2-vuotissuunnitelman muokkaamisesta. Gottwaldin hallitus ottikin ne ohjelmaansa.

Taantumusainekset, jotka olivat sijoittuneet Kansallisen rintaman muiden puolueiden johtoon, pyrkivät kuitenkin ulkolaisten imperialistien määräyksestä estämään tämän suuren luovan työn. Niiden politiikka oli suunnattu Kansallisen rintaman murskaamiseen, kommunistien eristämiseen joukoista, taantumuksellisen vastavallankumouksellisen vallankaappauksen valmisteluun. Klement Gottwald varoitti marraskuussa v. 1947 Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean istunnossa näitä seikkailijoita siitä, että jokainen yritys taantumuksellisen valtiokaappauksen suorittamiseen tulee olemaan porvaristolle äärimmäisen vaarallinen.

Siitä huolimatta porvarilliset taantumusainekset totellen amerikkalais-englantilaisten imperialistien määräyksiä pyrkivät helmikuussa v. 1948 suorittamaan kansanvastaisen valtiollisen kaappauksen päämääränä Gottwaldin hallituksen kukistaminen, Tshekkoslovakian irroittaminen liitosta Neuvostoliiton kanssa ja sen muuttaminen amerikkalaisen hyökkäyksen tukikohdaksi.

Kommunistinen puolue nojautuen ennen kaikkea työväenluokan, työtätekevän talonpoikaiston ja edistyksellisen sivistyneistön voimiin astui taistelun johtoon pettureita vastaan, aseisti työläiset ja kutsui työtätekeviä suojelemaan kansandemokraattisia saavutuksia. Taantumuksen voimat estettiin toteuttamasta suunnitelmiaan ja työväenluokka täydensi voittonsa ottaen vallan kokonaan omiin käsiinsä. 25 päivänä helmikuuta 1948 Benesh oli pakoitettu kansanjoukkojen painostuksesta hyväksymään taantumuksellisten ministerien eroanomuksen, mikä oli tehty hallituspulan synnyttämiseksi ja Klement Gottwald muodosti Kansallisen rintaman uuden hallituksen, joka oli vapaa taantumus- ja petturiaineksista.

9 päivänä toukokuuta 1948, Prahan vapauttamisen kolmantena vuosipäivänä hyväksyttiin kansandemokraattiselle Tshekkoslovakialle uusi perustuslaki, joka oli laadittu Klement Gottwaldin aktiivisella osanotolla. Työtätekevien helmikuussa saavuttama voitto täydellistyi 14 päivänä kesäkuuta 1948, kun Klement Gottwald Beneshin eroanomuksen jälkeen valittiin tasavallan presidentiksi.

Eräinä tärkeimmistä imperialistien helmikuun salaliiton murskaamisen seurauksista oli myöskin hajaannuksen voittaminen työväenliikkeessä. Sosialidemokraattinen puolue yhtyi kommunistisen puolueen kanssa ja hyväksyi marxilais-leniniläisen ohjelman. Puolueen ja työväenluokan eteen nousi kysymys sosialismin nopeasta rakentamisesta.

28 päivänä lokakuuta 1948 hyväksyttiin 5-vuotissuunnitelma — maan rakentamisen ja jälleenrakentamisen suunnitelma. 5-vuotis-suunnitelman luonnoksen oli laatinut Klement Gottwald.

Sosialismin rakentamisen päälinjan Klement Gottwald esitti Tshekkoslovakian Kommunistisen Puolueen IX edustajakokouksessa v. 1949. Se on maan teollisen uudestirakentamisen linja ja maaseudun sosialisoimisen linja pientalouksien osuustoiminnallistamisen tietä.

Tshekkoslovakian kansa on kommunistisen puolueen ja toveri Klement Gottwaldin johdolla suurista vaikeuksista huolimatta saavuttanut suuria tuloksia. Työssään se on saanut apua Neuvostoliitolta, kuten kaikki muutkin kansandemokratian maat. Sosialismin rakentamista Tshekkoslovakiassa ei ole voinut estää myöskään Schlingin, Schermovan, Slanskyn ym. vihollisainesten tunkeutuminen puolueeseen ja sen johtopaikoille. Klement Gottwaldin johtama ja kasvattama Tshekkoslovakian Kommunistinen Puolue paljasti ja murskasi heidät siten taaten sosialismin rakentamisen voitokkaan eteenpäinmenon.

Tshekkoslovakian kansan syvä suru toveri Klement Gottwaldin poismenon johdosta ilmaisi suurta rakkautta ja luottamusta, jota kansa tunsi häntä kohtaan. Mutta surussa ilmeni myös kansan päättäväisyys seurata toveri Gottwaldin osoittamaa tietä kansandemokratian kehittämiseksi ja sosialismin rakentamiseksi lujassa liitossa Neuvostoliiton kansojen kanssa. Toimenpiteet, joita Tshekkoslovakiassa on suoritettu toveri Klement Gottwaldin kuoleman jälkeen — hänen karaistuneitten taistelutovereittensa toveri Antonin Zapotockyn valitseminen Tasavallan presidentiksi ja toveri Viliam Shirokyn valitseminen pääministeriksi — osoittavat, että Tshekkoslovakia pysyy horjumatta toveri Gottwaldin viitoittamalla tiellä. Laajat kansanjoukot lupaavat kehittää työsaavutuksiaan ja kaikin tavoin parantaa työtään synnyinmaansa hyväksi.

Kuin testamenttina Tshekkoslovakian kansalle kaikuvat toveri Gottwaldin sanat, jotka hän lausui viimeisessä puheessaan Prahassa lähtiessään toveri J. V. Stalinin hautajaisiin:

”Toveri Stalin opetti meitä aina, ettemme saa lannistua, emme saa menettää malttiamme minkäänlaisissa olosuhteissa. Sentähden me kohotammekin Stalinin neuvoa kuullen entistä korkeammalle Leninin—Stalinin lipun ja kuljemme päättävästi tietä, jonka Stalin on meille osoittanut, tietä sosialismin rakentamiseen…, tietä rauhan säilyttämiseen ja lujittamiseen.”

Suomenkin Kommunistinen Puolue ja maamme kaikki työtätekevät tuntevat syvää kaipausta ja surua toveri Gottwaldin poismenon johdosta tietäen hänen suuren merkityksensä eräänä kansainvälisen työväenliikkeen huomatuimpana johtajana, uskollisena työväenluokan taistelijana, joka antoi koko elämänsä työväenluokan valoisamman tulevaisuuden, kansanvallan, rauhan ja sosialismin puolesta käytävälle taistelulle. Hänenkin muistoaan voimme kunnioittaa parhaiten lujittamalla työtämme Leninin—Stalinin suurten aatteiden puolesta.