Punaisten rintamataistelijain voiton päivä Berliinissä.
Kirj. Lenvick Tong.
Oli kirkas ja ihana sunnuntai, jolloin voimakkaalla, taisteluintoisella ja hyvin järjestetyllä Punaisten rintamataistelijain liitolla oli mielenosoituksensa Berlinissä.
Tämä oli neljäs vuositilaisuus liiton perustamisesta. Mutta tänä vuonna oli mielenosoituksilla suurempi merkitys kuin ennen.
Ensinnäkin oli sodanvaara kriitillisempi. Tällainen mielenosoitus, työväenluokan voimannäyte panee varmaankin imperialistit toisenkin kerran ajattelemaan ennenkuin uskaltavat ryhtyä järjestämään sotaa Neuvostoliittoa vastaan.
Toiseksi, Saksan taantumukselliset tekivät vaalien edellä voitavansa hajoittaakseen tämän järjestön. Mutta korkeat tuomioistuimet eivät uskaltaneet ryhtyä kuristusotteeseen niin voimakasta järjestöä vastaan kuin Punaisten rintamataistelijain liitto on.
Kolmanneksi, tämä mielenosoitus järjestettiin heti vaalien jälkeen, jotka osoittivat Saksan kommunistisen puolueen murhaavaa voittoa. Monessa vaalipiirissä kommunistit voittivat yli 50 prosenttiakin enemmän kuin heillä ennen oli ollut. Vieläpä kaikkein porvarillisimmissakin piireissä kommunistit lisäsivät joukkojaan enemmän kuin mikään muu puolue. Niinpä kommunistinen puolue onkin toiseksi suurin koko Berlinissä ja neljänneksi suurin koko Saksan maassa.
Tämän neljännen mielenosoituksen näyttämönä oli Lustgarten, entinen Saksan keisarien huvipuisto. Mielenosoittajille oli pakko antaa selvät tiet ja poliisi pysäytti kaiken liikenteen puistoon johtavilla kaduilla. Koska olen muissa kapitalistisissa maissa matkustellessani pannut merkille, miten poliisi väkivaltatoimenpitein estelee ja hajoittaa kaikki vallankumouksellisen työväen vaikka kuinkakin lailliset mielenosoitukset, niin ihmetyttää, miksi Berlinin poliisi on niin paljon ”erilainen”. Syytä tähän ei tarvitse etsiä kaukaa. Punaisten rintamataistelijain liitto on liian voimakas tullakseen syrjäytetyksi sille kuuluvista oikeuksista.
*
Jo kauan ennen kuin mielenosoituskulkueen liikkeelle lähtemiselle määrätty aika oli täyttynyt, jättiläismäiset joukot olivat virranneet Lustgarteniin. Naisilla ja lapsilla oli yllään juhlavaatteensa. Useilla oli punaiset viitat ja puserot. Jokaisella miehellä ja naisella oli rintapielensä koristeena tulipunainen kukka.
Puistoa rajoittaa yhdellä puolen entinen keisarillinen palatsi. Sen oikealla puolella on tuomiokirkko, vasemmalla sivustalla kanava ja vastapäätä taidemuseo. Koko tuomiokirkon mitan ulottui valtava punainen lippu, johon oli kirjoitettu ”Toverit! Punainen rintama liittyy kommunistiseen puolueeseen.” Keisarillisen palatsin yli vedettyyn lippuun oli kirjoitettu: ”Me vannomme olevamme valmiit puolustamaan Neuvostoliittoa!” Samassa lipussa oli vielä toinenkin kirjoitus: ”Jokainen tehdas on Punaisten rintamamiesten liiton linnoitus!”
Museon rappusilla seisoi mieskuoro, johon kuului kolmisensataa laulajaa ja pitkin kanavan vartta oli lukemattomia kuorma-autollisia nuoria pioneereja.
Täsmälleen klo 2,30 iltapäivällä joukko-osastoja ilmestyi kaikilta puistoon johtavilta kaduilta. Punaisten rintamataistelijain armeijat marssivat heille määrättyihin paikkoihin. Nämä armeijat olivat tulleet kaikkialta Saksasta, ainakin oli saapunut divisioonia. Jo kello kuudesta saakka aamulla olivat ne marssineet pitkin kaupunkia. Mutta kaikki olivat mitä parhaimmalla tuulella eikä kukaan näyttänyt väsyneeltä.
Niiden lukemattomien punaisien lippujen ohella, joita he kantoivat, oli kulkueessa vielä mielenosoituslippuja ja plakaatteja, joissa oli seuraavia tunnuksia: ”Ainoa tie voittoon käy barrikaadien kautta! Me kostamme Voikovin murhan! Sota sotaa vastaan!” j.n.e.
Puisto valtavuudestaan huolimatta oli tietenkin liian pieni, jotta sinne olisi mahtunut 500,000 henkeä, joista 100,000 olivat Punaisia rintamataistelijoita ja muut katselijoita. Kansa tulvimalla täyttikin kaikki kadut.
*
Pian pilli ilmaisi ohjelman suorituksen alkaneeksi. Kuoro lauloi sytyttäviä vallankumouslauluja ja vaikka oltiinkin ulkoilmassa, kantautuivat voimakkaat äänet puiston äärimmäisimpäänkin soppeen. Nousivat paikoilleen puhujat eri puolilla kenttää ja kukin puhui ryhmälleen. Kaikkialla kaikuivat huudot: ”Hoch, hoch, hoch!” (Eläköön!) tai ”Rote Front, Rote Front!” (Punainen rintama!).
Kun puhuja oli päättänyt puheensa, luki hän vakuutuksen, jonka jokaisen lauseen innostunut väkijoukko toisti. Tämä vakuutus tai vala on todellakin vaikuttava, kuten seuraavasta käännöksestä ilmenee:
”Koskaan ei saa unhoittaa, että maailman imperialismi varustautuu sotaan Neuvostoliittoa vastaan.
”Koskaan ei saa unhoittaa, että koko maailman työväenluokan kohtalo on sidottu Neuvostoliittoon.
”Koskaan ei saa unhoittaa niitä kokemuksia ja kärsimyksiä, joita työväenluokka sai osakseen imperialistisessa maailmansodassa.
”Koskaan ei saa unhoittaa elokuun 4 päivää 1914 ja reformistien petosta.
”Minun on aina ja ikuisesti täytettä vallankumouksellinen velvollisuuteni työväenluokkaa ja sosialismia kohtaan.
”Ole aina ja ikuisesti vallankumouksen sotilas.
”Ole aina ja ikuisesti kaikissa proletariaatin joukkojärjestöissä, teollisuuksissa ja tehtaissa leppymättömän ja jatkuvan luokkasodan esitaistelija.
”Imperialismin rintamilla ja armeijoissa tee aina työtä vallankumouksen hyväksi.
”Johda vallankumouksellista taistelua porvariston luokkavallan lakkauttamiseksi Saksassa.
”Kiinan vallankumousta ja Venäjän Neuvostoliittoa on puolustettava kaikilla keinoilla.
”Minä vannon: Aina ja ikuisesti taistelen Neuvostoliiton ja maailmanvallankumouksen puolesta.”
*
Punaisten rintamataistelijain vormupuku on tehty harmaasta vaatteesta. Jotkut Etelä-Saksasta tulleet, niin minulle kerrottiin, pitivät ruskeankeltaisia vormuja. Ensiavun joukko-osastot olivat puetut kokonaan valkeisiin vaatteisiin, samoin kuin urheiluosastotkin.
Päästäksemme selville, miten suuri kannatus Punaisella rintamataistelijain liitolla on, riittää viittaus yhteen tapahtumaan: Punaisia rintamataistelijoita tuli eri osista maata Berliinin kaikkiaan 75,000 ja kaikista heistä pitivät hyvää huolta ja majoittivat heidät, heidän työläistoverinsa. Kun sen sijaan joitakin aikoja sitten fascistisella Teräskypäräjärjestöllä oli mielenosoituksensa Berlinissä, saivat he koolle vain 16,000 henkeä, mutta silti ei tahdottu mistään saada paikkoja heidän majoittamisekseen. Punaiset rintamataistelijat saattavat vapaasti kierrellä pitkin kaupunkia joko yksityisinä tai ryhmissä ja aina työläiset tervehtivät heitä ilolla. Mutta kun teräskypäräläiset kuljeksivat kaupungilla, vihelletään ja ahdistellaankin heitä niin, että poliisin usein täytyy käydä heitä puolustamaan. Lyhyesti sanoen, poliisin täytyy aina olla liikkeellä suojelemassa teräskypäräläisiä kansalta.
Neljävuotias.
Punaisten rintamataistelijain liitto perustettiin vuonna 1924. Aina siitä lähtien on se edistynyt ja voimistunut jättiläisaskelin. Nyt on tässä järjestössä kokonaista 200,000 jäsentä, lukuunottamatta 50,000 Punaisen nuorisorintaman, 30,000 Punaisten naisten rintaman ja 20,000 Punaisten pioneerien jäsentä.
Kaikki he ovat pukeutuneet univormuun ja ovat yhden järjestön alaisia.
Noin 25 prosenttia kaikista Punaisten rintamataistelijain liiton jäsenistä kuuluu kommunistiseen puolueeseen. Loput ovat työläisiä, jotka eivät kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseen ja jotkut kuuluvat sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Kukaan, jolla punainen veri kiertää suonissaan, ei voi olla liittymättä tähän toimeliaaseen ja nopeasti edistyvään järjestöön. Mutta niin pian kun joku havaitaan vähänkin vilpilliseksi asialle, hänet armotta potkitaan pois.
Joka tapauksessa on Punaisten rintamataistelijain liitto ehdottomasti kommunistien johtama ja imperialistisen sodan syttyessä se on oleva proletariaatin ”iskujoukkoja”. Lisäksi on otettava huomioon, ettei Punaisten rintamataistelijain liiton voima suinkaan rajoitu 200,000, sillä vain jo 21 vuotta täyttäneet voivat liittyä siihen. Nuoremmat saavat olla Punaisessa nuorisorintamassa.
Kun tulee kriitillinen hetki, saattavat sosialidemokraattiset johtajat taaskin myydä työväen, mutta lukuisat heidän johtamistaan työläisistä tulevat varmaankin liittymään kommunisteihin. On hyvin kuvaavaa, että samaan aikaan kuin Saksan kommunistisen puolueen jäsenmäärä on tuskin 150,000, sai se viime vaaleissakin noin 3,500,000 äänestäjää.
Vielä on otettava huomioon, että Punaisten rintamataistelijain liiton jäsenmäärä Berlinissä on osoittanut pientä laskua. Me johtuu pääasiassa erittäin ankarasta kurista. Tarkoituksena on saada kaikki aktiivisiksi ja eroittaa kaikki toiminnallisesti kuolleet. Tästä huolimatta lisääntyy kommunististen listojen äänestäjämäärä Berlinissä enemmän kuin minkään muun puolueen.
Tärkeimmissä teollisuuksissa.
Punaisten rintamataistelijain liiton asema on lujasti vakiintunut kaikissa tärkeimmissä teollisuuksissa, kuten kemiallisessa-, teräs- ja metalliteollisuudessa ja varsinkin satamatyöläisten keskuudessa.
Sen jälkeen kun taantumukselliset aikoivat hajoittaa koko liiton, on sen jäsenmäärä yksin puhtaasti maaseutupiireissäkin, kuten Itä-Preussissa, lisääntynyt 1,800.
Voidaksemme oikein arvioida Punaisten rintamataistelijain liiton todellisen voiman, emme suinkaan saa olla huomioon ottamatta sen erinomaista moraalia. Jospa vertailisimme sitä teräskypäräläisten liittoon. Se ei ole mahdollista, sillä se muodostuu pääasiassa ikäänkuin kapitalistien palkkasotureista. Yksinpä hyvin harjoitetut ja varustetut imperialististen armeijain sotilaatkin käyvät taisteluun vain saadakseen leipänsä. Punaiset rintamataistelijat taas muodostavat luokkatietoisten työläisten armeijan. Kun he taistelevat, taistelevat he suuren asian puolesta. He taistelevat katkaistaakseen oman kahleensa ja vapauttaakseen sorretut työläistoverinsa kaikkialla. Siksipä kun he vannovat edelläesitetynlaisen valan, he käsittävätkin täysin ”Internationalen” merkityksen laulaessaan:
”Työn orjat sorronyöstä nouskaa,Maan ääriin kuuluu kutsumus.Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,tää on viime ponnistus.” J.n.e.
Punaisten nuorisorintaman kongressissa pari päivää ennen tätä mielenosoitusta, saatiin todeta samanlaista vallankumouksellista mielialaa. Se on epäilemättä osaksi proletaarisen Moskovan vaikutusta. Ainoa Venäjää lukuunottamatta, mitä voisi verrata tähän, olivat Kiinan työläisten joukkomielenosoituksen aikana, jolloin vallankumous vielä oli proletaarien käsissä ja kommunistien johdettavissa.
Vaikkapa kaikki kapitalistiset maat ovat menemässä yhä pitemmälle taantumuksen ja fascismin tiellä, tulevat työläiset entistäkin luokkatietoisemmiksi, järjestyvät paremmin ja alkavat entistäkin paremmin käsittää yhtenäisyyden välttämättömyyden. Meidän ei pidä olettaa, että Saksan porvaristo, hallitseva luokka olisi suvaitsevainen ja säälintuntoinen. Ei. Väkivalta on ainoa menetelmä, jonka hallitseva luokka ymmärtää.
Järjestykööt muittenkin kapitalististen maiden työläiset yhtä hyvin kuin Saksan. Kaikkein hurjimmat imperialistiset klikit Amerikassa, Ranskassa, Japanissa, Englannissa, Italiassa, Puolassa y.m. ovat aivan yhtä ”suvaitsevaisia” kuin Berlininkin porvarit salliessaan tällaisten vallankumouksellisten mielenosoitusten järjestämisen — jos niitten on pakko olla.
Liekki — N:o 33 — Elok. 17 p. 1928
Marxismi-Leninismi 