Kalevalan 100-vuotisjuhlan lähestyessä (1935)

Kalevalan 100-vuotisjuhlan lähestyessä

28 p. helmikuuta v. 1935 täyttyy 100 vuotta siitä päivästä, jolloin ilmestyi ensimmäinen lyhyt ”Kalevalan” painos, kansan luomistaidon ja maailman taiteellisen kirjallisuuden suurenmoinen muistomerkki.

”Kalevala” omaa kulttuurihistoriallisessa merkityksessä yhden ensimmäisistä paikoista tämän laatuisten muistorunoelmien joukossa, kuten ”Ilias”, ”Odysseus”, ”Edda”, ”Sana Igorovan joukkueesta” jne.

Neuvostoliiton, sosialistisen kulttuurin etumaisena maana, tulee esimerkillisesti huomioida ”Kalevalan” satavuotisjuhla, kuten joku aika sitten huomioitiin persialaisen runoilijan Firdousin tuhatvuotisjuhla.

Neuvosto-Karjala, jolla Kalevalan runojen syntymäseutuna on ehdottomasti suurin osuus sen runoissa, valmistautuu sen mukaisesti myöskin tähän tärkeään juhlaan. Joulukuun 21 p. v. 1934 Karjalan Neuvostotasavallan Kansankomisarien Neuvosto muodosti juhlakomissian valmistamaan ja järjestämään juhlan viettoa.

Kustannusliike ”Kirja” julkaisee juhliin mennessä ”Kalevalan” suomen kielisen painoksen varustettuna Karjalan Tieteellisen tutkimusinstituutin johdannolla ja Lönnrotin alkusanoilla. Tällä julkaisulla aletaan laaja julkaisutyö, joka instituutin taholta on päätetty aloittaa juhlan yhteydessä — tieteellinen kokoelmateos ”Kalevalasta” tulee käsittämään 15 painoarkkia (venäjän- ja suomenkielellä); julkaistaan venäjänkielinen ”Kalevala” selityksineen, lisäksi ”Kalevala” nuorisolle ja suuri määrä tieteellisiä ja tieteellis-kansanomaisia artikkeleita Neuvostoliiton aikakauslehdille.

Juhlaan valmistaudutaan riittävän laajasti. Laaditaan laaja näyttely juhliin mennessä. Näyttelyssä tulee esitettäväksi kaikki ”Kalevala”-julkaisut ja ”Kalevalasta” painettu materiaali. Leningradin Yleinen Kirjasto lähettää helmikuun 20 päivään mennessä yli 200 kaikkein arvokkainta julkaistua kalevala-aiheista teosta. ”Kalevalan” julkaisujen parhaimmat kuvitukset valokuvataan — niitä tulee näytteille n. 150 kappaletta. ”Kalevala” on jaoteltu näyttelyssä kuvaamotaiteellisesti, yleensä kansanrunouden tieteellinen tutkimustyö ja erikoisesti ”Kalevalan” perustalla tapahtunut tutkimustyö. Taulut, diagrammit ja muu monilukuinen ainehisto tulee taiteellisesti valmistettuna antamaan selvän esityksen kulttuurin suuremmoisesta muistomerkistä.

Erikoisessa osastossa tullaan osoittamaan, miten Suomen porvaristo käyttää ”Kalevalaa fasismin palvelukseen. Ja viimeinen, loppuosa on omistettu uudelle, sosialistiselle Neuvosto-Karjalalle, eroituksena vanhasta ”Kalevalan” aikaisesta Karjalasta.

Petroskoihin saapuu parhaimpia runolaulajia ja kanteleensoittajia, jotka tulevat esiintymään juhlailloissa.

”Kalevala” on kansanrunouden muistokokoelma, luotu kansojen keskuudessa, joiden asuma-ala rajoittuu Itämerestä Valkeaan mereen, pääasiassa nykyisen Karjalan alueen väestön ja Suomen itäisen osan karjalaisen väestön keskuudessa. ”Kalevalan” runot on luotu monien vuosisatojen kuluessa. ”Kalevalasta” voidaan nähdä historiallisesti erilaisten aikakausien kerrostuminen. ”Kalevala” antaa selvän kuvan luonnosta ja yhteiskunnallis-taloudellisista oloista.

Ainehisto, josta ”Kalevala” on muodostettu, on Elias Lönnrothin kokoama (eli vv. 1802–1884). Elias Lönnroth teki useita matkoja Suomen ja Karjalan laulumaille, joilla matkoilla hän kokosi kansanrunoja. Näillä matkoilla kerätty ainehisto oli materiaalina ensimmäiseen pienempään ”Kalevalan” julkaisuun, joka ilmestyi suomenkielellä v. 1835. V. 1849 ”Kalevala” julkaistaan uudestaan täydennettynä Lönnrothin kokoamalla uusimmalla ainehistolla, joka käsittää eepillistä fyysillistä ja maagillista runoutta Karjalaisilta talonpoikaisilta laulajilta.

Viime aikoina on kirjoitettu paljon erilaisia runojen variantteja Suomessa, jotka julkaistaan 30 osassa ja niiden julkaiseminen päättyy vuonna 1935.

”Kalevalan” ainehiston kokoaminen tapahtui Suomen porvariston kansallisen muodostumisen ja kasvun aikana. ”Kalevala” on ollut voimakkaana aseena Suomen porvariston kansallisten pyrkimysten kehityksen aikana. Nykyisen Suomen fasistit ja sosialifasistit käyttävät laajasti ”Kalevalaa” omien agressiivisten pyrkimystensä välineenä ja yrittävät perustella vaatimusta Neuvosto- Karjalan anastussuunnitelmista. Suomen lahtarien vv:n 1921–22 seikkailun historia on vielä riittävän hyvin kaikkien muistossa. Tämän seikkailun johtajat ottivat itselleen ”Kalevalan” sankarien nimet, yrittäen siten osoittaa ”sukulaisuuttaan” karjalaisten kanssa. Me hyvin tiedämme, miten Karjalan työtätekevät vastasivat tähän yritykseen ja kuinka heimoveljet korjasivat luunsa Neuvosto-Karjalasta. Neuvosto-Karjalan työtätekevien X Yleiskarjalaisessa Neuvostojen Edustajakokouksessa Karjalan työtätekevät tov. Rovion sanoilla päättävästi selvittivät ketkä ovat meidän sukulaisiamme: ”Meidän heimoveljemme ja meidän sukulaisemme on koko maailman työväenluokka. Mutta Suomen porvariston kanssa me emme ole olleet, emmekä ole, emmekä tahdo olla missään sukulaisuussuhteissa.”

Karjalan työtätekevät, kommunistisen puolueen johdolla, leniniläis-stalinilaisen kansallisuuspolitiikan oikean toteuttamisen perustalla, tiukasti taistellen uusien saavutusten puolesta muodoltaan kansallisen ja sisällöltään sosialistisen kulttuurin rakentamisessa, lujittaen edelleen veljellistä liittoa suuren SNTL:n kansallisuuksien kanssa, lujittamalla kaikkien maitten työtätekevien kansainvälistä yhtenäisyyttä, rakentavat sosialistista Karjalaa. Näitten tunnusten alla Neuvosto-Karjala viettää ”Kalevalan”, koko maailman työtätekevien kulttuuriomaisuuden — 100- vuotisjuhlaa.

Neuvosto-Karjala on harvinaisen rikas kansanrunoudesta. Karjalan Tieteellinen Tutkimusinstituutti kolmen olemassaolonsa vuoden aikana on koonnut monia tuhansia muodoltaan hämmästyttävää venäläistä, karjalaista, suomalaista, unkarilaista kansanrunoutta kaskujen, laulujen, sananlaskujen, eepillisten kansanlaulujen jne. muodossa, ja tämä on vasta vaatimaton alku Instituutin aloittamalle suurelle kokoomis- ja tutkimustyölle. Instituutin työntekijä tov. Jevsejev etelä-Karjalasta, hyvin vähän tutkitulta alueelta, on koonnut uusia runoja, joiden suuresta arvosta ei voi olla eri mieltä. Tällaiset kokoamisen tempot ja kootun materiaalin määrä on Suomessa eräissä piireissä saanut aikaan voimakasta kiihtymistä ja tyytymättömyyttä. Erittäin ärtyneesti reageeraa tähän suomalainen professori Väinö Salminen (Kauppalehti N. 25, 30/I—1935) soimaten pisteliäästi kaikilla kuolemansynneillä Karjalan Tieteellistä Tutkimusinstituuttia tai kuten hän nimittää ”Aunuksen Akademiaa” Etelä-Karjalan piireistä kirjoitettujen uusien runojen johdosta. Neuvosto-oppineiden hermot ovat tarpeeksi lujat. Ja jokainen luokkavihoiksemme herjaus todistaa oikeaksi sen, että me teemme hyvää, oikeaa ja menestyksellistä työtä.

Juhlapäivinä täytyy meidän vielä kerran huolella tarkistaa, olemmeko riittävällä huomiolla ja lämmöllä suhtautuneet parhaimpiin kansanrunouden laulajiin, järjestäen samanaikaisesti joukkonäytteitä heidän luomistyöstään lehdistön, radion ja muiden politvalistustyön elimien kautta. Kansanrunouden kokoamisen tehtävään täytyy vetää neuvostoyhteiskunnallisuus ja ennenkaikkea laaja syrjäseutujen aktiivi. On tunnettua, miten suuren merkityksen Vladimir Iljitsh Lenin antoi kansanrunouden tuotannolle. Neuvostokirjailijain ensimmäisessä yleisliittolaisessa edustajakokouksessa kansanrunous sai selvän ilmaisunsa ei vain iäkkään proletaarisen kirjailijan M. Gorjkin selostuksessa, mutta myöskin monien muiden suurten neuvostokirjailijain esiintymisissä.

S. A. Makarev.