Yhtenä kulttuurin taantumispiirteenä fasisti-Suomessa, kuten Saksassa ja muissakin fasistimaissa on se, että maan kirjallisuussensuurin taholta koetetaan tehdä mahdottomaksi kaiken muun, paitsi fasistisen kirjallisuuden levittäminen. Puhumattakaan marxilais-leniniläisen kirjallisuuden painatus- ja levitysmahdollisuuksista, kerätään sitäkin luokkataisteluaiheista kirjallisuutta nyt pois, jota ennen fasistikumousta, tosin silloinkin hyvin suppeasti oli saatavissa.
Suomessa suoritettavan kirjallisuussensuurin viimeisin ja samalla humoristisin toimenpide on oikeusministeri Serlachiuksen nostama oikeusjuttu ”Tulenkantajat”-lehteä vastaan siitä, kun lehdessä viime vuoden lopulla julkaistiin muutamia katkelmia tshekkiläisen kirjailija Jaroslav Hashekin ”Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut” -romaanista.
Koska mainittu romaani on painettuna kaikilla maailman sivistyskielillä, (esim. venäjän, englannin, ranskan, ruotsin ja suomenkin kielellä joskaan ei Suomessa), paitsi ei Hitlerin Saksassa ja koska siihen tällä hetkellä Suomessa, haastettaessa ”Tulenkantajat”-lehden päätoimittaja Helsingin raastupaan, yhdistyy muutamia huvittavia piirteitä, jotka ovat ominaisia Suomelle näytellessään ”europalaista” kulttuurivaltiota, niin julkaisemme Tulenkantajain päätoimittajan Erkki Valan oikeusministerille jättämän kirjelmän:
Avoin kirje.
Oikeusminist. Serlachiukselle
Keskiviikkoiltana helmikuun 13 p:nä saapui luokseni Helsingin raastuvanoikeuden vahtimestari tuoden haasteen raastuvanoikeuden 9:nnen osaston torstaiaamuiseen istuntoon. Haaste oli aiheutunut Tulenkantajat-lehdessä aikoinaan julkaistusta tshekkiläisen kirjailija Jaroslav Hashekin ”Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut” -nimisen romaanin käännösotteesta. Oikeusministeriö oli katsonut sen olevan jumalanpilkkaa ja määrännyt sen vuoksi kanteen nostettavaksi minua vastaan rikoslain 10. luvun 1 §:n perusteella, joka säätää rangaistusta jumalanpilkasta aina 4 vuoden kuritushuonerangaistukseen saakka.
Tämän johdosta haluan Teiltä, herra oikeusministeri, tiedustella seuraavaa:
1) Oliko oikeusministeriön tiedossa kannetta nostettaessa, että puheenaolevaa teosta saadaan vapaasti myydä Suomessa maan toisella kielellä, ruotsinkielisenä painoksena?
2) Oliko oikeusministeriö tietoinen, että Tulenkantajat alkoi julkaista otteita ”Shvejkistä” sen vuoksi, että Suomen Kansallisteatteri oli päättänyt ottaa mainitun romaanin draamasovituksen ohjelmaansa ja että näyttelijä Uuno Montonen kalliilla apurahoilla varustettuna lähetettiin tätä varten ulkomaille tutustumaan Max Pallenbergin loisto-osaan, Shvejkiin?
3) Oliko oikeusministeriön tiedossa, että Jaroslav Hashekin teos on käännetty kaikille sivistyskielille ja että tätä v. 1923 kuolleen nerokkaan kirjailijan teosta pidetään nykyisin eräänä maailman humoristisen kirjallisuuden ensimmäisistä kirjoista? Onko kannetta nostettaessa ajateltu, että painokanteet maailmankuuluja teoksia vastaan voivat vahingoittaa Suomen mainetta kulttuurivaltiona?
Herättää kenties ihmetystä, että näin julkisesti teen nämä kysymykset. Suomalainen yleisöhän on jo totutettu siihen, että minä saan olla suurten taiteilijain sijaiskärsijänä. (Vrt. Pentti Haanpään pulamieskuvauksista nostettua painokannetta). Mutta painokanne hullunkurisesta unesta, jonka vatsatautia sairastava kadetti näkee junavaunussa, on nykymaailman aikaan todella niin harvinainen, että se saa kokeneenkin sanomalehtimiehen hämmästymään. Tiedän kyllä, että Hitlerin Saksa on kieltänyt ”Shvejkin”. Mutta näillä kysymyksillä, joihin toivon saavani vastauksen, haluan rauhoittaa omaatuntoani ja saada varmuuden siitä, että Suomen oikeusministeriö syytteen nostamisella on halunnut puolustaa Jumalaa eikä Hitleriä.
Helsingissä helmikuun 19 p:nä 1935.
Erkki Vala.
Tulenkantajain päätoimittaja.
Edelläolevan kirjelmän valossa jälleen paljastuu minkälaisen ”kulttuurin” puolesta Suomen valtaluokka taistelee ja mitä on se ”sivistys”, jonka meluisa rajavahti se on.
Punainen Karjala, N:o 58, maanantaina, maaliskuun 11 p:nä v. 1935
Marxismi-Leninismi 