Toivo Antikaisen varoitus kansalleen
Toivo Antikainen, eräs puolueemme perustajia ja ansioituneimpia johtajia, esiintyi sodan puhjettua v. 1941 monin kirjallisin ja suullisin vetoomuksin kehottaen Suomen vähäväkistä kansaa tekemään vastarintaa maan saksalaismielisen hallituksen sotapolitiikalle. Olemme saaneet käytettäväksemme lentolehtisen, joka sisältää Antikaisen heinäkuun 8 p:nä 1941 pitämän radiopuheen ja esittää hänen henkilökohtaisen käsityksensä sodasta.
Julkaisemme seuraavassa lyhennettynä vetoomuksen, joka vakuuttavalla tavalla jo sodan ensi päivinä paljasti Rytin ja muiden hallitusmiesten valheellisen asenteen, arvioi kylmäverisesti eri sotaleirien todelliset voimasuhteet ja huomioi oikein taistelun näköalat.
———
SUOMEN KANSALAISET!
Kesäkuun 22 päivän aamuna ryhtyivät Euroopan kansojen orjuuttajan, Saksan verisen diktaattorin Adolf Hitlerin fasistiset sotajoukot hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Hyökkäys tapahtui siitä huolimatta, että Hitler oli solminut hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Maailmanherruuteen pyrkivä saksalainen hirmuhallitsija söi taas kerran sanansa laajentaakseen sitä hirvittävää sotaa, johon hän on syössyt koko Euroopan ja muitakin maanosia.
Samana päivänä Hitler ilmoitti pitämässään puheessa, että myöskin Romania ja Suomi ovat yhtyneet hänen neuvostovastaiseen hyökkäykseensä. Tämä tieto tuli rauhaa toivovalle Suomen kansalle täydellisenä yllätyksenä. Kaikki järkevät Suomen kansalaiset kysyivät silloin pelokkaina, onko maan hallitus, joka sekin oli aina vakuuttanut rauhanrakkauttaan, todellakin syössyt maan uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan, tehnyt siis Suomesta Hitlerin välikappaleen? Suomen hallitus vaikeni. Se pakotti maan sanomalehdistönkin vaikenemaan tahi esittämään valheita sitä, että Neuvostoliitto muka on hyökännyt Suomen kimppuun.
Mutta miten oli asianlaita todellisuudessa? Sen jälkeen kun Hitler oli julkisesti ilmoittanut Suomenkin yhtyneen hänen hyökkäykseensä, niin jo seuraavana päivänä, kesäkuun 23 päivänä, tekivät Saksan ja Suomen lentokoneet Suomen alueelta hyökkäyksiä Neuvostoliiton rajan yli jatkaen niitä hyökkäyksiään 24 päivänä, ja samana päivänä yrittivät saksalaiset maajoukotkin Kuolajärvellä murtautua Neuvostoliiton alueelle. Neuvostoliitto vastasi näihin provokatoorisiin hyökkäyksiin pommittamalla Suomessa sijaitsevia saksalaisten lentokenttiä. Silloin Suomen fasistinen hallitus ja sen komentama lehdistö väitti, että Neuvostoliitto oli muka alkanut hyökkäyssodan Suomea vastaan.
Vasta muutama päivä sen jälkeen, kun Hitler oli tiedottanut koko maailmalle, että Suomi hyökkää hänen mukanaan Neuvostoliiton kimppuun, pantiin Suomen eduskunta, hallituksen maahan kutsumien sotajoukkojen pistinten painostamana, hyväksymään Suomen ryhtyminen muka »puolustussotaan». Ihmeellistä tässä kaikessa on se,
mistä Hitler niin vissisti tiesi jo kesäkuun 22 päivän vastaisena yönä, että Suomi tulee kesäkuun 25–26 päivänä ryhtymään »puolustus»-sotaan Neuvostoliittoa vastaan!
Tosiasia onkin se, että Suomen fasistinen hallitus oli, kansan mieltä kysymättä, jo ennen kesäkuun 22 päivää tehnyt Hitlerin kanssa salaliiton lähtemisestä yhteiseen hyökkäyssotaan. Suomen kansalta nuo herrat vain salasivat hankkeensa, koska hyvin arvasivat, että se vastustaa hyökkäyssotaseikkailua eikä tahdo olla missään tekemisissä pienten kansojen orjuuttajan, Hitlerin kanssa.
Mitä merkitsee Suomen kansalle Hitlerin sota-väen maahantulo?
Hitlerin sotajoukkojen Suomeen päästäminen oli kohtalokas isku Suomen kansalle. Ranskan, Belgian, Hollannin, Norjan, Tanskan ynnä muiden Hitlerin nujertamien maiden esimerkki osoittaa sen selvääkin selvemmin. Kaikki nuo maat ovat nykyisin tyhjiksi rosvottuja. Saksan armeijat ovat syöneet ne putipuhtaiksi.
Vieras valtaaja, muita kansoja »alempana rotuna» halveksiva saksalainen fasistijoukkio tulisi kohtelemaan Suomen väestöä orjinaan. Pakkotyö, keskitysleirit, Gestapo-poliisi on oleva jokaisen vapauttarakastavan suomalaisen niskassa — sellaisia näköaloja avaa hitlerismi Suomen kansalle.
Petollisesti Hitlerin kätyrit lupailevat Suomelle »kunniallista» paikkaa Saksan fasismin »uudessa Euroopassa». Jos sellainen Euroopan kansojen pyöveli kuin Hitler voittaisi sotansa, merkitsisi se itsenäisen Suomen täydellistä tuhoa. Se merkitsisi sitä, että Suomesta tulisi Hitlerin »protektoraatti», jossa valtaa pitäisivät saksalaiset fasistit. IKL:n ja kokoomuspuolueen suurkihoja, maansa myyneitä quislingeja he käyttäisivät vain suomalaisina nimikilpinä ja Suomen kansan piiskureina. Sitä vastoin kansan suuri enemmistö joutuisi, samoin kuin Norjassa, Hollannissa ja Ranskassa, maistamaan saksalaisruoskaa sekä oikeudettomana nääntymään ja nälkää näkemään.
Etua hitlerismistä ei Suomessa olisi edes porvarillisille piireille. Saksassa on yllin kyllin ahnaita kapitalisteja ja fasisteja, jotka tahtovat päästä kahmaisemaan lihapatoja Suomesta. Varsin pieni, muutamissa kymmenissä tai korkeintaan sadoissa laskettava on se hitleriläisten suomalainen kätyrijoukko, joka pääsisi heidän kanssaan saaliinjaolle tahi edes tähteitä hamuamaan. Sitävastoin koko Suomen kansa joutuisi vieraan fasistivallan orjuuteen.
Hitlerin sotaseikkailu on päättyvä tappioon.
Hitler on tähän asti voittanut heikompiaan, huonosti varustautuneita vastustajiaan. Mutta Englannista, jota auttaa Ameriikka, hän ei ole kyennyt tekemään selvää. Ja nyt on Hitler kaiken lisäksi syöksynyt yht’aikaa sotaan mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Se oli tuon sotahullun seikkailijan mielettömin askel. Tällä tiellä lyö Saksan fasismi auttamattomasti päänsä seinään. Taistelu on oleva ankara, mutta ei ole vähintäkään epäilystä siitä, etteikö Neuvostoliiton 193-miljoonainen kansa sitkeydellään, sankaruudellaan ja valtavalla asevoimallaan tule aikaa myöten murtamaan hitleriläisten voimat. Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari V. M. Molotovin mainitsema esimerkki Napoleonin sotaretkestä Moskovaan on sattuva. Toista sataa vuotta sitten Venäjän kansa löi huonosti aseistettuna koko Euroopan voittaneen Napoleonin armeijan. Samoin käy myöskin Hitlerin armeijalle. Venäjän lakeuksilla sitä ei odota mikään muu kuin maineeton tuho.
Koko edistynyt ihmiskunta ilmaisee myötätuntonsa ja kannatuksensa Neuvostoliiton kansojen sankarilliselle taistelulle. Ei ainoastaan Saksaa vastaan sotivissa maissa, vaan myös kaikissa saksalaisten miehittämissä maissa kansa toivoo Neuvostoliiton voittoa. Vieläpä itse Saksassakin on miljoonain työläisten, talonpoikain ja sivistyneistön myötätunto Neuvostoliiton puolella.
Voitto tässä sodassa ei siis tule kuulumaan Saksan diktaattorille, vaan Neuvostoliitolle ja koko edistyneelle ihmiskunnalle. Pitäkää, Suomen kansalaiset, tämä mielessänne nyt, kun Ryti kätyreineen uskottelee teille muka Saksan tulevan voittamaan. Te tulette näkemään, että tuo uskottelu on pelkkää valhetta.
Olisi luullut noiden Suomen rahavallan uskottujen miesten tuoreesta kokemuksesta edes vähän viisastuneen ja välttävän heittäytymästä uuteen neuvostovastaiseen sotaan. Mutta eivätpäs yhtään viisastuneet! Ei tarvittu muuta kuin että sellainen ulkomaalainen sotahullu kuin Hitler kuiskasi heille korvaan, että nyt oli teillä tilaisuus yhtyä suureen sotaseikkailuun, niin Suomen hallituskoplan herrat heti ihastuivat ja päättivät lähteä koettamaan onneaan.
Suomen hallitusherrat eivät ilmeisesti malttaneet harkita asiaansa loppuun asti ennen kuin päättivät sitoa kohtalonsa Hitlerin sotaseikkailuun. Nyt ovat Englanti ja Amerikkakin kääntäneet heille selkänsä, vaikka ne talvella 1939–40 heitä auttoivat. Hitlerin liittolaiset eivät löydä myötätuntoa mistään, paitsi joittenkin maansa myyneiden quislingin tapaisten hylkiöiden puolelta. Onnetonta on vain se, että Suomen quislingit saivat syöstyä myös Suomen kansan tähän turmiolliseen sotaansa.
Neuvostoliitto ei tahdo taistella Suomen kansaa vastaan, vaan ainoastaan Hitlerin joukkoja ja Hitlerin kätyreitä vastaan.
Neuvostoliitto ei uhkaa Suomen itsenäisyyttä eikä riippumattomuutta. Se ei vuoden 1939–40 sodassakaan vaatinut Suomen riippumattomuuden hävittämistä tai supistamista, vaan tyytyi voittoisan sodan jälkeen sellaisiin rauhan ehtoihin kuin Leningradin turvallisuuden sekä Muurmannin radan ja Muurmanskin puolustuksen kannalta oli aivan välttämätöntä.
Neuvostoliitto on tunnustanut ja tunnustaa edelleenkin Suomen vapauden ja riippumattomuuden.
Se vaatii vain, että Suomen hallitus lakkaa punomasta ulkolaisten imperialistien kanssa sotajuonia Neuvostoliittoa vastaan.
Neuvostoliitto ei halua sekaantua Suomen sisäisiin asioihin.
Ainoa, mitä se vaatii, on se, että Suomi noudattaa Neuvostoliittoon nähden rauhan ja ystävyyden politiikkaa eikä salli Saksan fasistien käyttää Suomea hyökkäystukikohtanaan.
Tämä Neuvostoliiton vaatimus ei ole Suomen kansan etujen vastainen. Päinvastoin, se on Suomen kansan omien elinetujen mukainen vaatimus. Juuri Suomen riippumattomuuden turvaaminen vaatii, että sen hallitus lakkaa vehkeilemästä naapurimaiden turvallisuutta vastaan. Tämä on oikeutettu vaatimus, johon jokainen maansa etuja valvova suomalainen voi yhtyä.
Neuvostoliiton ja Suomen kansojen etujen välillä ei ole olemassa mitään ristiriitaa. Ainoastaan Venäjän ja Suomen kansan viholliset, fasistiset provokaattorit ovat keinotekoisesti koettaneet lietsoa vihaa Suomen ja Neuvostoliiton kansojen välille. Nuo kansan viholliset ovat aikoinaan järjestelleet rosvoretkiä Neuvosto-Karjalaan. Nuo fasistiseikkailijat provosoivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan vuonna 1939. Samat konnat ovat nyt myyneet Suomen maan Saksan fasismille ja ajavat tunnottomasti Suomen kansalaisia sotaan Neuvostoliittoa vastaan — varmaan kuolemaan.
Sillä Neuvostoliitto, vaikka se tahtookin rauhaa ja ystävyyttä Suomen kanssa, ei tule sallimaan, että Hitler ja Hitlerin kätyrit työntävät hyökkäysjoukkojaan sen alueelle. Neuvostoliitto panee kovan kovaa vastaan. Pommitukseen se vastaa pommituksella, tankkihyökkäyksiin tankkihyökkäyksillä, tykkituleen tykkitulella, lyhyesti sanoen: sotaan se vastaa sodalla. Ja minkälaisia lienevätkin sodan yksityiset vaiheet, on joka tapauksessa varmaa se, että Punainen Armeija lyö Hitlerin ja hänen kätyriensä hyökkäysjoukot maahan.
Suomen kansalaiset! Lakatkaa sotimasta Neuvostoliittoa vastaan!
Ajatelkaa, kannattaako sotia Hitlerin puolesta? Eikö se ole samaa kuin sotia oman maan orjuuttajan puolesta? Eivätkö ne, jotka nyt ajavat Suomen kansaa taisteluun Hitlerin vallan puolesta, semmoiset kuin Ryti, Tanner, Kares ynnä muut — eivätkö ne ole todellisia maamme kavaltajia?
Suomalaiset, älkää uhratko vertanne Hitlerin ja hänen kätyriensä asian puolesta. Vaatikaa yhtenä miehenä:
Saksan fasistiset sotajoukot Suomesta pois!
Kohdatkoon Suomen kansan viha Hitlerin suomalaisia kätyreitä, IKL:n lapualais-fasisteja!
Tehkää kaikkialla työtä Saksan ja Suomen fasistien tappion valmistamiseksi. Se tappio tulee nyt joka tapauksessa, mutta mitä pikemmin se tulee, sitä vähemmällä verenvuodatuksella pääsee kansa. Ja sitä pikemmin tulevat Suomen kansan edut pysyvästi turvatuksi.
Pois kansojen orjuuttajat, hitleriläiset joukot, Suomen maakamaralta!
Eläköön vapaa ja itsenäinen Suomi!
Eläköön Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauha ja ystävyys!
Marxismi-Leninismi 