SKP:n ääni sodan aikana (1946)

Sodan aikana ilmestyneitä maanalaisia, demokraattisia lehtiä.

Ankaran terrorin alaisenakin toimitti maanalainen SKP:n johto omaa lehteään »Sosialismin airut», joka johdonmukaisesti esiintyi fasistista sotaa ja hitleriläistä aseveljeyttä vastaan. Lehti julkaisi todellisia tietoja sodan kulusta ja tapahtumista rintamalla. Se selvitti kansallemme fasistisen sotahallituksen poliittisia ja taloudellisia kuristustoimenpiteitä ja kutsui työtekeviä vastarintaan niin rintamilla kuin siviilissäkin. Tämän vuoksi lehteä ja sen toimitusta vainottiin raivokkaasti ja monet toverit joutuivatkin sen toimittamisesta, levittämisestä ja tunnetuksi tekemisestä vankilaan, keskitysleireihin, vieläpä murhatuksikin.

Julkaisemme otteita mainitun lehden erikoisnumerossa kesällä v. 1942 olleesta kirjoituksesta, joka voimakkuudessaan havainnollistuttaa sankarillisen puolueemme taistelua Suomen vapauden, rauhan ja demokratian puolesta fasismia vastaan.

Tie ulos sodasta rauhaan ja vapauteen

Mitä tosiasioita kuluneet kaksitoista sotakuukautta ovat paljastaneet ja mihin ne Suomen työtätekeviä oman vapautuksensa ja kansamme tulevaisuuden tähden velvoittavat? Sodan luonne.

»Hitlerin valapattoinen hyökkäys Neuvostoliittoon ei merkinnyt vain sodan laajentumista, vaan se muutti koko sodan luonteen. Sotaa ei nyt käydä kahden imperialistisen suurvaltablokin välillä, vaan se on toiselta puolen Saksan rosvoimperialismin pyrkimystä ei vain Euroopan, vaan koko maailman herruuteen. Pyrkimystä alistaa muut kansat hitleriläisen Saksan orjuuteen sekä taloudellisesti että poliittisesti. Toiselta puolen se on kaikkien vapauttarakastavien kansojen taistelua tätä herruuspyrkimystä vastaan. Ja koska Saksan rosvoimperialismissa yhdistyy mustin taantumus, kaiken vapauden ja ihmisyyden pahin vihollinen fasismi, niin tämä taistelu voidaan viedä lopulliseen voittoon vain fasismin täydellisen murskaamisen kautta.

Neuvostoliitolla on tässä taistelussa ratkaiseva ja johtava osuus kolmestakin syystä. Ensiksi, maantieteellisen asemansa vuoksi. Toiseksi, koska se maailman mahtavimpana suurvaltana on asettanut ja asettaa loppuun saakka ratkaisevan panoksen, niin ihmis- kuin materialimääräänkin nähden Hitleriä ja hänen vasallejaan vastaan. Kolmanneksi, se uustyyppisenä sosialistisena maana, jossa kapitalismin täydellisen hävittämisen kautta on hävitetty kaikki riiston ja sorron edellytyksetkin, toteutettu kansojen veljeys ja tasa-arvoisuus, voi vain olla tiennäyttäjänä kaikille kansoille uuden ja paremman maailman luomiseksi sodan ja hävityksen raunioille.

Miten tämä ilmenee tosiasioina?

Ensiksikin, Puna-Armeija pysähdytti syystalvella Hitlerin armeijoiden hyökkäyksen ja voitokkaalla vastahyökkäyksellään riisti aloitteen Hitlerin käsistä ja murskasi tarun hänen voittamattomuudestaan.

Toiseksi, Puna-Armeijan sankarillinen taistelu, kaikkien neuvostokansojen päättäväisyys uhrata kaikkensa vapautensa, kunniansa ja Neuvostoisänmaansa puolesta on muodostunut kaikkien vapauttarakastavien kansojen esikuvaksi. Se on antanut uutta luottamusta vapauden ja ihmisyyden voittoon. Se on innoittanut Englannin ja Amerikan kansat valtavaan voimainponnistukseen yhteisen vihollisen, fasismin murskaamiseksi. Se on nostattanut Hitlerin orjuuttamien maiden kansat yhä voimakkaampaan taisteluun orjuuttajia vastaan.

Kolmanneksi, Puna-Armeijan hitleriläisille antamat iskut, jotka Amerikan ja Englannin eri muodoissa antaman avun kasvaessa yhäti voimistuvat, ovat vaikuttaneet lamaannuttavasti Hitlerin armeijan mielentilaan. Luottamus Hitlerin voittoon häviää. Sodanvastainen mieliala kasvaa. Tyytymättömyys Hitlerin rosvosotapolitiikkaan ja koko järjestelmään voimistuu, niin rintamalla kuin rintaman takanakin. Kaikki tämä vaikuttaa sen, että Hitlerin voimat päivä päivältä heikkenevät, kun sensijaan Neuvostoliiton ja sen liittolaisten voimat kasvavat.

Nämä ovat tosiasioita, jotka Hitler viime puheessaan oli pakoitettu myöntämään. Hänellä ei niitä vastaan ole muuta keinoa kuin yhä verisempi terrori, joka loppujen lopuksi on vain omiaan yhä laajemmille joukoille paljastamaan Hitlerin orjakomennon kaikessa alastomuudessaan ja nopeuttaa hänen lopullista tuhoaan.

Minkä puolesta taistelevat Suomen miehet?

Suurporvaristomme ja sen sotahallitus, tannerilainen sos.dem. johto ja yhtenäistetty sanomalehdistö selittävät, että Suomi ei ole voinut päättää sodasta ja rauhasta, vaan että suurvaltain välinen kamppailu on pakoittanut sen puolustautumaan säilyttääkseen vapautensa ja demokraattisen yhteiskuntajärjestelmänsä, jota muka Neuvostoliitto uhkasi. Tukevatko tosiasiat tätä selitystä.

Jos Neuvostoliitto todella haluaisi tuhota Suomen itsenäisyyden, niin mikä olisi voinut estää sitä siitä keväällä 1940. Tunnettu tosiasiahan on, että Suomen hallituksen oli pakko tehdä rauha Neuvostoliiton sanelemilla ehdoilla. Täydellisen voiton hetkellä Neuvostoliitto otti vain vähän enemmän kuin mitä se v. 1939 syksyllä esitti, taatakseen Leningradin turvallisuuden. Ja huolimatta siitä, että se oli täysin tietoinen suurporvaristomme neuvostovihamielisestä asenteesta, ei se asettanut mitään vaatimuksia maamme valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän muuttamiseksi. Sellainen olisi ollutkin ristiriidassa Neuvostoliiton horjumattomasti toteuttaman periaatteen kanssa »kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus». Ei Neuvostoliitto vaatinut myöskään Suomea luovuttamaan itselleen elintarpeita, vaan luovutti vähän ennen sodan syttymistä Suomelle kaksikymmentämiljoonaa kiloa viljaa.» — — —

Kirjoitus käsitteli myös kysymystä olisiko sota Suomen kohdalta voitu välttää ja päätyi siihen toteamukseen että se olisi voitu välttää, jos Suomi ei olisi antautunut Hitlerin käskyläiseksi ja jos sillä itsellään ei olisi ollut niin voimakkaita valtaushaluja Neuvosto-Karjalan metsiin. Lehti torjuu tosiasioilla sen Suomen sotahullujen valheen, että Suomi muka kävi taistelua Saksan rinnalla oman »vapautensa ja demokratian puolesta» ja osoittaa tämän totuuden vähitellen selviävän myöskin suomalaiselle sotilaalle ja työtätekeville ns. kotirintamallakin. Lehti kirjoittaa:

»He alkavat yhä selvemmin käsittää, että vain pikainen rauha Neuvostoliiton ja koko demokraattisen liittoutuman kanssa, sekä saksalaisten maasta karkoittaminen, voivat pelastaa kansamme tuholta,» — — —

Ainoana keinona rauhan palauttamiseksi ja fasistisen aseveljeyden murskaamiseksi oli silloisissa oloissa käytettävissä vain aktiivisen ja jyrkän vastarinnan tie. Siksi SKP antoi sotilaille, työläisille ja talonpojille taisteluohjeita sotilaallisen ja taloudellisen sabotaashin järjestämisestä, korostaen voimakkaasti sen fasisminvastaista tarkoitusta. Samaan tapaan kuin muidenkin maiden kansallisten vapausliikkeiden fasisminvastaisessa taistelussa oli meilläkin turvauduttava niin aseellisiin, kuin muihinkin taistelukeinoihin hampaisiin saakka aseistettua ja häikäilemättömästi terrorisoivaa fasistista valtakomentoa vastaan. Lehti antaakin konkreettisia ohjeita työstä rauhan puolesta.

«Rauha on toteutettavissa vain sotilaiden, työläisten, ja talonpoikain yhtenäisen sodanvastaisen taistelun kautta.«

Sillä ryti ja Tanner ja mannerheimiläiset ovat puheissaan, lausunnoissaan ja teoissaan kyllin selvästi tuoneet julki aseveljeytensä ja uskollisuutensa Hitlerin Saksalle. Se merkitsee tuhota Suomen miehet viimeistä myöten, ryöstää talonpojalta jokaisen jyvän Hitlerin asian puolesta. Puristaa 10–12 tuntisilla työpäivillä alipalkatuilta ja aliravituilta poikasilta ja vanhuksilta sekä naisilta viimeisetkin voiman rippeet sotakoneistonsa ylläpitämiseksi.

Siksi on sotilaiden rintamalla yksitellen, komppanioittain, pataljoonittain ja rykmentittäin kieltäydyttävä taistelusta ja aseet mukanaan lähdettävä kohden kotiaan. Jos upseeristo, sotapoliisit ja saksalaiset koettavat estää, niin on päätettävästi suunnattava aseet heitä vastaan.

Siksi on työläisten tehtaissa, työvelvollisten tie- ja varustustöissä kaikin keinoin jarrutettava töiden valmistumista. Joukkovoimalla taisteltava työpäivä kahdeksantuntiseksi, palkat elinkustannusten tasolle sekä suuremmat elintarvikeannokset. Lakkokielto, sekä kielto yleisten kokousten pitoon on fasistisen sotahallituksen toimenpide kansan demokraattisia oikeuksia vastaan ja palvelee suurporvariston riistoetuja, siksi se ei velvoita työtätekeviä muuhun kuin päättävään taisteluun kieltoja vastaan.

Viljan, karjan, rehun sekä hevosten ja ajoneuvojen pakko-otot ja myyntirajoitukset eivät palvele kansan elintarpeilla varustamista, vaan samoinkuin raskaat verotkin, käytetään rikollisen sodan pitkittämiseen. Siksi talonpojilla on oikeus ja velvollisuus oman ja koko kansan edun kannalta päättävästi joukkovoimalla estää ne.

Jokainen lomalle tuleva sotilas, jokainen sotaan lähtökäskyn saanut, joka siirtyy metsäkaartiin, palvelee rauhan asiaa. Mutta monin kerroin enemmän metsäkaartilaiset voivat vaikuttaa sodan loppumiseen kun he ryhtyvä aktiivisesti toimiviksi sissiryhmiksi, jotka ase- ja ammusvarastoja ja sähköjohtoja tuhoamalla sekä ase- ja saksalaisia sotilasjunia kiskoilta suistamalla estävät niiden rintamalle saapumista. Tällä he myöskin jouduttavat sen ajan koittamista, jolloin voivat vapaina miehinä vapaasti palata kotiinsa rauhan töihin.

Sodanvastaisen taistelun voitolliseen loppuun viemiseksi on välttämätöntä, että niin rintamalla, joukko-osastoissa kuin tehtaissa, kylissä ja metsäkaartissakin perustetaan johtoelimiä, joihin valitaan joukkojen luottamusta nauttivia tietoisia, rohkeita, uhrautuvia ja joukkojen edut kaikessa ensisijalle asettavia ihmisiä.

Miten sodan ja fasisminvastaisen taistelun tuloksena toteutetaan kansallemme vapaus ja onnellisempi tulevaisuus.

Sodan ja fasisminvastaisen taistelun ensimmäisenä päämääränä on suurporvaristomme fasistisen sotahallituksen kukistaminen, sen tilalle on muodostettava väliaikainen rauhanhallitus henkilöistä, jotka nauttivat kansan suuren enemmistön, työtätekevien luottamusta. Tämän hallituksen tehtävänä on ensi kädessä pysyväisen rauhantilan saavuttaminen maallemme solmimalla ystävälliset ja luottamukselliset taloudelliset ja poliittiset suhteet koko demokraattisen liittoutuman kanssa. Mutta ennenkaikkea on saatettava suuren, elintarpeista, raaka-aineista ja teollisuudesta rikkaan naapurimme Neuvostoliiton kanssa hyvät suhteet, sillä siten taataan mahdollisuus pahemman hädän, nälän pikaiseen poistamiseen. Toiseksi, on välttämätöntä armeijan hajoittaminen ja kotiuttaminen sitä mukaa kuin demokraattisten kansojen, Amerikan, Englannin ja Neuvostoliiton avulla saksalaiset on lopullisesti maasta karkoitettu.

Kolmanneksi, yhteistoiminnassa kansan perustamien demokraattisten taisteluelimien kanssa on tehtävänä lakkauttaa fasistinen poliisilaitos ja suojeluskunta ja tilalle muodostaa kansan järjestyskaartit.

Neljänneksi, vapauttaa kaikki poliittisista syistä ja sotilaskarkuruudesta tuomitut, sekä tehdä mitättömäksi kaikki työtätekeviä talonpoikia kohtaan nostetut syyteet ja tuomiot elintarpeiden piilottamisesta ja luovuttamatta jättämisestä.

Viidenneksi hajoittaa nykyinen sotaprovokaattorien asialla oleva kansan edun vastaisesti toiminut eduskunta ja järjestää uudet vaalit todellisen kansan edustuksen pohjalta. — — — — — — — — — — —

Taisteluun ja toimintaan sodasta ja kärsimyksistä ulospääsemiseksi on noustava tänään, sillä toimettomana odottaminen, on rikos ja merkitsee kuolemaa tuhansille ja taas tuhansille kansamme jäsenille. Me emme taistele yksin. Mahtavat fasisminvastaiset voimat kautta maailman ovat tukenamme.

Siksi rohkeasti eteenpäin lopulliseen voittoon»!