Työmaalehtien julkaiseminen (1930)

Työmaalehtien julkaiseminen

Työmaalehtien tärkeys käsitetään meidän puolueessamme nyt paremmin kuin joitakin vuosia sitten, mutta siitä huolimatta ovat meidän työmaalehtemme vielä kaukana siitä standartista, jonka niitten tulisi saavuttaa. Tämä johtuu osalta tovereitten kokemattomuudesta tässä tärkeässä joukkotyössä, osalta sellaisten työmaasolujen puutteesta, jotka tehokkaasti kykenisivät tätä työtä suorittamaan ja suurelta osalta tämän työn Keskuskomitean taholta keskitetyn ohjauksen ja kontrollin puutteesta.

On olemassa joitakin alkeellisia seikkoja, joita ei milloinkaan saa päästää näkyvistä työmaalehteä julkaistessa. Mainitsemme niistä seuraavassa lyhyesti:

Työmaalehteä on julkaistava siinä mielessä, että se ilmestyy vakituisesti ja säännöllisesti. Yhden toverin ei sitä tule kirjottaa yksinään. Syy tähän on ilmeinen — jos tuo toveri, joka sitä yksin on kirjottanut ei syystä taikka toisesta sitä pitemmältä voi kirjottaa, lysähtää koko lehti kokoon, eikä sillä ole puoluepohjaa.

Yksi kaikkein tärkeimmistä piirteistä työmaalehden julkaisemisessa tulee olla täsmällisyyden sanonnassa. Tätä seikkaa ei kylliksi paljon voi painostaa. Jos lehteä julkaistessamme me puhumme asioista, jotka eivät työpajaan nähden pidä paikkaansa, niin sen sijaan että lehdestä tulisi työläisten johtaja, siitä tulee esine, jolle ilkutaan ja nauretaan. Saattaa käydä tarpeelliseksi, että tovereitten, jotka eivät ole työmaasolun jäseniä, tulee auttaa lehden kirjottamisessa siksi, että solun varsinaiset jäsenet eivät kylliksi hyvin kykene englanninkieltä kirjallisesti hallitsemaan. Mutta silloin kun lehti on valmiiksi toimitettu ja menossa julkaistavaksi, on ehdottomasti välttämätöntä, että solun jäsenet käyvät kohta kohdalta läpi kaiken lehteen aiottavan ainehiston ja tarkastavat esitettyjen tosineitten paikkansapitäväisyyden. Monella toverilla on ilkkuva suhde siihen nähden, että niin suurta huomiota kiinnitetään lopullisiin yksityiskohtiin. Mutta niitten tarvitsee vain lukea mitä Krupskaja on kirjottanut siitä, mitenkä Lenin suoritti tämänlajista työtä, tullakseen vakuutetuksi, että kukaan toveri ei ole tämän tarkistelun tarpeen ”yläpuolella”. Krupskaja kertoo, mitenkä Lenin tapasi työläisiltä kysellä kaikista pienistä yksityiskohdista kulloinkin kysymyksessä olevan työmaan olosuhteissa, ennenkuin hän sitä varten kävi työmaalehteä julkaisemaan. Krupskaja itse tapasi pukeutua työläisnaiseksi, mennä työläiskortteleihin kokoomaan ainehistoa ja tarkistamaan saadun ainehiston todenperäisyyttä.

”Ainoastaan tällä tavalla kerätyn ainehiston perusteella”, kirjottaa hän, ”laati Iljits lentolehtisensä. Tulisi todella tutkia hänen Tornon tehtaalle julkaisemansa lentolehtisen. Mikä tietoisuus pienimmistäkin yksityiskohdista siellä olevista olosuhteista! Ja mikä harjaannuttaminen kaikille niille tovereille, jotka hänen kanssaan työskentelivät! Siten opittiin kiinnittämään huomiota kaikkiin vähäpätöisiltä näyttäviin yksityiskohtiin! Ja mitenkä syvästi sellaiset yksityiskohdat painuivat meidän tietoisuuteemme.” — (Krupskajan Muistelmia Leninistä.)

Poliittinen puoli.

Työmaalehden poliittinen puoli on joka suhteessa tärkeä. Sen ei ainoastaan tule olla linjassa Puolueen käynnissä olevien kampanjoitten kanssa, vaan sen tulee olla siten kytkettynä työmaan olosuhteisiin, että tuo linja tulee ymmärrettäväksi työläisille nopeammin ja että lehti auttaa nostattamaan niissä luokkatietoisuutta. Ja poliittiset artikkelit tulee olla huolellisesti kirjotettuja keskinkertaisen työläisen ymmärrettävällä kielellä.

Tietenkään ei ole tarpeellista taaskin painostaa puolueen ammattiuniopolitiikan linjasta kiinnipitämistä ammattiunioprobleemien käsittelyssä. Se on yksi kaikkein tärkeimmistä probleemeista työmaalehtien julkaisemisessa ja tuloksien organisatorisesti kapitalisoimisessa.

Lehden teknillisestä kokoonpanosta päättävät paikalliset olosuhteet, työmaan koko, rahalliset varat, j.n.e. Mutta yksi seikka on selvä — lehden tulee ainakin olla sellaisessa kunnossa, että sitä voi lukea. Tätä ei voida sanoa kaikista niistä työmaalehdistä, joita meillä nykyään julkaistaan. Kuvat esittävät myöskin suurta osaa lehden puoleensavetäväksi tekemisessä.

Me emme myöskään saa unohtaa apujärjestöjämme, mutta myöskään emme me niistä saa puhua sellaisella tavalla, että työläiset niitten suhteen menevät sekaisin. Useissa työmaalehdissä, jotka äskettäin ovat ilmestyneet, on ollut kaksi taikka kolme vetoomusta jokaisella sivulla, joissa on kehotettu yhtymään siihen taikka tähän järjestöön, kunnes lopulta työläinen ei voi erottaa niitä toinen toisistaan, eikä missä hän loppujen lopuksi on niitten suhteen. Tietenkin on häntä jatkuvasti kannustettava yhtymään puolueeseen.

Meillä on paljon oppimista ja me voimme oppia menneistä kokemuksistamme ja myöskin veljespuolueiltamme. ”Party Organizerin” uudelleen ilmestyminen tulee olemaan suurena apuna tässä työssä. — The Party Organizer.