NEUVOSTOLIITON KOMMUNISTINEN PUOLUE 50-VUOTIAS (1903–1953)
Päivä, jolloin on kulunut viisikymmentä vuotta Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen (VSDTPn) toisen edustajakokouksen avaamisesta heinäkuun 30 päivänä 1903, on merkkipäivä Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen ja maamme kansojen elämässä samoin kuin koko kansainvälisen vallankumouksellisen liikkeen historiassa. Tässä edustajakokouksessa sai alkunsa työväenluokan vallankumouksellinen marxilainen taistelupuolue, uuden tyypin puolue, joka oli periaatteellisesti erilainen kuin II Internationalen reformistiset puolueet. ”Bolshevismi on ollut olemassa poliittisen ajattelun virtauksena ja poliittisena puolueena vuodesta 1903 lähtien”, V. I. Lenin on kirjoittanut.
Toisessa edustajakokouksessa saavutti suuren Leninin todella jättiläismäinen taistelu vallankumouksellisen proletaarisen puolueen perustamiseksi Venäjälle voiton. Monien vuosien aikana viime vuosisadan 90-luvusta lähtien V. I. Lenin oli Marxin ja Engelsin opin uskollisena seuraajana kehittänyt luovassa hengessä marxilaisuutta uusissa historiallisissa olosuhteissa ja aloittanut leppymättömän taistelun marxilaisuuden avoimia ja salaisia vihollisia vastaan, kaikenlaisia opportunismin ilmauksia vastaan työväenliikkeessä proletariaatin voimien järjestämiseksi ja kokoamiseksi vallankumouksellisen marxilaisuuden lipun alle.
Leninin, vallankumouksen neron luoma ja lujaksi takoma bolshevikkien puolue johti kansamme voittoon vuoden 1917 Lokakuun suuressa sosialistisessa vallankumouksessa, järjesti proletariaatin diktatuurin, nostatti kotimaamme työtätekevien monimiljoonaiset joukot tietoiseen historialliseen luovaan toimintaan, turvasi sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen ja johtaa neuvostokansaa varmasti eteenpäin, kommunismiin.
Leninin, kommunistisen puolueen suuren perustajan ja viisaan johtajan nimi liittyy erottamattomasti puolueemme koko historiaan, maailman ensimmäisen sosialistisen valtion, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton syntymään ja kehitykseen. Leninin nimestä on tullut koko maailman työtätekevien lippu taistelussa rauhan, demokratian ja sosialismin puolesta, kansojen valoisan tulevaisuuden puolesta.
Uhrautuvalla taistelullaan työläisten ja talonpoikien asian puolesta, sosialismin puolesta, väsymättömällä toiminnallaan yhteiskunnan vallankumoukselliseksi uudistamiseksi Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue on ansaitusti voittanut koko neuvostokansan rajattoman rakkauden ja luottamuksen. Monivuotisen historiallisen kokemuksen perusteella SNTLn työtätekevät ovat tulleet vakuuttuneiksi siitä, että kaikista niistä poliittisista puolueista, joita maassamme on ollut, vain kommunistinen puolue on todellinen kansanpuolue, joka ilmaisee työtätekevien perusetuja.
Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue on puolen vuosisadan kuluessa kulkenut sankarillisen taistelun, vaikeiden koettelemusten ja maailmanhistoriallisten voittojen maineikkaan tien. Nerokkaan Leninin, Leninin oppilaan ja hänen työnsä eteenpäin viejän suuren Stalinin ja heidän taistelutovereittensa johdolla käydyissä taisteluissa karaistuneena meidän kommunistinen puolueemme on nykyisin kommunismia rakentavan neuvostoyhteiskunnan johtava ja suuntaa antava voima.
Kommunistisen puolueen koko historia merkitsee marxismin-leninismin suuren, kaikkivoittavan opin riemuvoittoa. Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen tavattoman rikas historiallinen kokemus on kaikkien maiden kommunistisille ja työväenpuolueille innostavana esimerkkinä niiden johdonmukaisessa taistelussa yhteiskunnan vallankumoukselliseksi uudistamiseksi.
I. VSDTPn TOISEN EDUSTAJAKOKOUKSEN HISTORIALLINEN MERKITYS
1. Marxilainen puolue perustettiin Venäjälle kansainvälisen työväenliikkeen murroksen hetkellä, jolloin kapitalismi oli astumassa kehityksensä korkeimpaan ja viimeiseen, imperialistiseen vaiheeseen, jolloin se alkoi muuttua loismaiseksi, lahoavaksi ja kuolevaksi kapitalismiksi, jolloin proletaarisesta vallankumouksesta tuli välitön käytännön kysymys. Venäjä oli siihen aikaan imperialismin kaikkien ristiriitojen solmukohta. Venäjän tsarismin ja lännen imperialismin edut kietoutuivat mitä läheisimmin toisiinsa. V. I. Lenin kirjoitti puolueen toisen edustajakokouksen aattona: ”Historia on nyt asettanut meille lähimmän tehtävän, joka on kaikkein vallankumouksellisin kaikista proletariaatin lähimmistä tehtävistä missä muussa maassa tahansa. Tämän tehtävän täyttäminen, ei ainoastaan Euroopan vaan myös (voimme nyt sanoa) Aasian taantumuksen voimakkaimman tukipylvään murskaaminen tekisi Venäjän proletariaatista kansainvälisen vallankumouksellisen proletariaatin etujoukon.” Tämä määritteli Venäjällä kypsymässä olleen valtavan kansanvallankumouksen luonteen, omalaatuisuuden ja kansainvälisen merkityksen.
Marxilaisen liikkeen alkulähteet Venäjällä ovat löydettävissä viime vuosisadan 80-luvulta. Vuonna 1883 perustettiin Plehanovin johdolla marxilainen ryhmä ”Työn vapautus”. Mutta ”Työn vapautus” -ryhmä ”perusti sosialidemokratian vain teoreettisesti ja otti ensimmäisen askeleen työväenliikettä kohti”. Vallankumouksellisen proletaarisen puolueen ituna oli Venäjällä Leninin Pietariin v. 1895 perustama ”Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi”, jonka toiminta suuntautui marxilaisuuden ja työväenliikkeen yhdistämiseen.
Maaliskuussa 1898 pidettiin VSDTPn ensimmäinen edustajakokous, joka julisti marxilaisen puolueen perustetuksi Venäjällä. Marxilainen liike pysyi kuitenkin Venäjällä ensimmäisen edustajakokouksen jälkeen entiseen tapaan erillisten, hajallaan olleiden sosialidemokraattisten kerhojen ja ryhmien asteella ilman yhdistävää marxilaista taisteluohjelmaa ja keskitettyä järjestöä. Huomattavaa osaa sosialidemokraattisista kerhoista jäyti siihen aikaan ruosteen tavoin ”ekonomismi” (opportunismi, joka hylkäsi työväenluokan poliittisen taistelun ja sen johtavan osuuden).
Puolueen toisen edustajakokouksen kaudella ratkaistiin mitä tärkein poliittinen kysymys: mitä tietä Venäjän nuori työväenliike lähtee kulkemaan — sosialistisen ideologian elähdyttämänä rohkean, johdonmukaisen vallankumouksellisen taistelun tietä tsarismia ja kapitalismia vastaan, proletariaatin diktatuurin puolesta, sitä tietä, jolle sitä kutsuivat Lenin, ”iskralaiset”, bolshevikit, vai luisuuko se porvarilliseen ideologiaan alistumisen, reformismin, tsarismiin ja kapitalismiin mukautumisen tielle, sille tielle, jolle menshevikit ja heidän edeltäjänsä ”ekonomistit” yrittivät vetää mukaansa työväenliikkeen. Leninin ja leniniläisen ”Iskran” ideologisten periaatteiden voitolla puolueen II edustajakokouksessa oli mitä tärkein merkitys puolueemme ja vallankumouksen kehitykselle, koko kansainväliselle vallankumoukselliselle liikkeelle.
2. Puolueen toista edustajakokousta edeltäneelle kymmenvuotiskaudelle oli Venäjän työväenliikkeen historiassa ominaista Leninin leppymätön taistelu liberaalia narodnikkilaisuutta ja ”legaalista marxilaisuutta”, näpertelyä ja kerhoilua sekä ”ekonomistien” opportunismia vastaan näiden vastustaessa proletariaatin vallankumouksellisen puolueen perustamista ja sosialistisen tietoisuuden tuomista vaistonvaraiseen työväenliikkeeseen.
Ratkaiseva osuus taistelussa marxilaisen puolueen puolesta, ”ekonomistien” musertamisessa, hajallaan olleiden sosialidemokraattisten ryhmien yhdistämisessä ja VSDTPn toisen edustajakokouksen valmistelussa oli Leninin järjestämällä yleisvenäläisellä marxilaisella poliittisella ”Iskra”-lehdellä. Leninin suunnitelman mukaisesti lehti muodostui keskukseksi puolueen voimien yhdistämisessä, puoluekaaderien kokoamisessa ja kasvattamisessa samoin kuin niiden liittämisessä yhteen yleisvenäläiseen keskitettyyn proletaariseen taistelupuolueeseen, jolla oli selvä marxilainen ohjelma, vallankumouksellinen taktiikka, yhtenäinen tahto ja rautainen kuri. Tässä Leninin suunnitelmassa puolueen perustamisesta olivat lähtökohtana vallankumouksellisen taistelun ajankohtaisiksi käyneet tehtävät, ja siinä yleistettiin mestarillisesti marxilaisten organisatoorinen kokemus. Tämän suunnitelman voitto laski perustan yhtenäiselle karaistuneelle kommunistiselle taistelupuolueelle, josta tuli kansainvälisen vallankumouksellisen työväenliikkeen esikuva.
Venäjän kasvavan työväenliikkeen tehtävät vaativat tinkimättä kehittämään luovassa hengessä marxilaista teoriaa ja työväenliikkeen yhdistämistä vankasti sosialismiin. Marxin työn suuri eteenpäinviejä Lenin suunnitteli marxilaisen puolueen ideologiset perusteet ja kohotti korkealle vallankumouksellisen teorian merkityksen. Lenin todisti, että vain puolue, jota ohjaa kehittynein teoria, voi täyttää eturivin taistelijan ja työtätekevien todellisen johtajan tehtävän, ja hän korosti painokkaasti työväen joukkoliikkeen ja tieteellisen sosialismin yhdistämisen merkitystä.
3. VSDTPn toisen edustajakokouksen historiallinen merkitys on siinä, että se perusti Venäjälle todellisen marxilaisen puolueen sille aatteelliselle ja organisatooriselle perustalle, joka oli esitetty ja suunniteltu leniniläisessä ”Iskrassa”. Edustajakokous hyväksyi ensi kerran kansainvälisen työväenliikkeen historiassa Marxin ja Engelsin kuoleman jälkeen vallankumouksellisen ohjelman, jossa perustehtäväksi asetettiin taistelu proletariaatin diktatuurin puolesta.
Lenin ja hänen kannattajansa, johdonmukaiset iskralaiset kävivät edustajakokouksessa leppymätöntä taistelua opportunistisia aineksia vastaan, jotka yrittivät estää marxilaisuuden tärkeimmän, proletariaatin diktatuuria koskevan kohdan ottamisen ohjelmaan. Lenin puolusti kaikella tarmolla ja taipumattomuudella vaatimusta proletariaatin diktatuurista. Proletariaatin diktatuuria koskevan kohdan ottaminen edustajakokouksessa puolueen ohjelmaan oli Leninin kannattajien historiallinen voitto.
Esittäessään tehtävän taistelusta proletariaatin diktatuurin voiton puolesta Lenin korosti talonpoikaiston vallankumouksellisen taistelun valtavaa merkitystä työväenluokan liittolaisena ja sai liitetyksi puolueen ohjelmaan vallankumouksellis-demokraattisia vaatimuksia talonpoikaiskysymyksestä.
Lenin vastusti päättävästi bundilaisia ja puolalaisia sosialidemokraatteja, jotka vastustivat kansakuntien itsemääräämisoikeutta koskevan kohdan liittämistä ohjelmaan, ja puolusti proletaarisen internationalismin periaatteita.
Puolueen toisessa edustajakokouksessa saavuttivat voiton ne vallankumouksellisen taistelun suuret aatteet, joita Lenin oli puolustanut poliittisen toimintansa ensimmäisistä päivistä lähtien. Arvostellessaan ohjelmaan soveltumattomana Plehanovin valmistamaa ehdotusta, johon ei sisältynyt kysymystä proletariaatin diktatuurista, Lenin korosti, että Venäjän proletariaatin puolueella täytyy olla ”käytännössä taistelevan puolueen” ohjelma eikä mikään akateeminen oppikirja. Sen tähden puolueen, Lenin sanoi, ”täytyy ohjelmassaan esittää mahdollisimman selvästi syytöksensä Venäjän kapitalismia vastaan, sodanjulistuksensa Venäjän kapitalismille. Puolue lähti kulkemaan tätä tietä, Leninin tietä.
Työväenluokan puolueen vallankumouksellisessa ohjelmassa, jonka VSDTPn toinen edustajakokous hyväksyi, esitettiin sekä proletariaatin lähimmät tehtävät — porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kaudella (vähimmäisohjelma) että sen perustehtävät, joiden tarkoituksena on johtaa sosialistisen vallankumouksen voittoon (enimmäisohjelma). Tämä ohjelma oli puolueemme taistelun johtavana asiakirjana aina puolueen VIII edustajakokoukseen saakka (vuonna 1919).
4. Toisessa edustajakokouksessa kehkeytyi kiihkeä taistelu puolueen rakentamisen organisatoorisista periaatteista. Lenin ja hänen kannattajansa puolustivat marxilaisia perusvaatimuksia puolueen osuudesta työväenluokan etummaisena, tietoisena, järjestyneenä joukko-osastona, jolla on aseistuksena vallankumouksellinen teoria, yhteiskunnan kehityksen ja luokkataistelun lakien tuntemus ja vallankumouksellisen liikkeen kokemus. Vain tällainen korkeasti tietoinen ja järjestynyt, yhtenäinen ja keskitetty, yhtenäisen tahdon omaava puolue kykenee johtamaan työväenluokan voittoon ja johtamaan menestyksellä sen taistelua vallan ottamiseksi.
Menshevikit taas vastustivat taistelua proletariaatin diktatuurin puolesta, eivätkä he sen tähden tarvinneetkaan sosiaalisen vallankumouksen taistelupuoluetta. Menshevikkien mieleen oli vain II Internationalen opportunististen puolueiden tyyppinen reformistinen, organisatoorisesti epämääräinen sovittelujärjestö. Opportunismi ohjelmakysymyksessä (proletariaatin diktatuurin kieltäminen) synnytti opportunismia organisatoorisissa kysymyksissä (kieltäytyminen proletariaatin keskitetystä, kurinalaisesta vallankumouksellisesta taistelupuolueesta).
Yhtenäisyyden säilyttämiseksi puolueessa — Lenin opetti — tarvitaan rautaista proletaarista kuria ja puolue-elämän tiukkoja sääntöjä, jotka ovat yhtä velvoittavia puolueen kaikille jäsenille, niin johtajille kuin rivijäsenillekin. Valtava merkitys on Leninin toisessa edustajakokouksessa esittämällä vaatimuksella siitä, että puolueen jokainen jäsen on vastuussa puolueesta ja puolue on vastuussa jokaisesta jäsenestään. Lenin osoitti, että puolueen tehtävänä on ”varjella puolueemme lujuutta, kestävyyttä ja puhtautta. Meidän on pyrittävä kohottamaan puolueen jäsenen nimeä ja merkitystä korkeammalle, korkeammalle ja yhä korkeammalle…”
Leninin suunnittelemat puolue-elämän tiukat säännöt ja johtoperiaatteet edellyttivät puolueen sääntöjen mitä ankarinta noudattamista, demokraattisen sentralismin periaatteiden johdonmukaista noudattamista, puolueen rivijäsenten aktiivisuuden kehittämistä kaikin keinoin ja puolue-elämän tärkeimpien kysymysten kollektiivista käsittelyä. Puoluejärjestöjen ja koko puolueen normaali toiminta on mahdollista, kuten Lenin opetti, vain silloin, kun noudatetaan ankarasti kollektiivisen johdon periaatetta, joka antaa puolueelle takeet satunnaisuuden aineksia ja yksipuolisuutta vastaan päätöksiä tehtäessä. Puolue on elävä, omatoiminnallinen ja herkeämättä kehittyvä organismi.
V. I. Lenin kehitti ensi kerran marxilaisuuden historiassa opin puolueesta proletariaatin johtavana järjestönä, sen käsissä olevana tärkeimpänä aseena, jota ilman on mahdotonta valloittaa proletariaatin diktatuuria ja rakentaa sosialismia ja kommunismia.
Leninin taistelu opportunistisia aineksia vastaan edustajakokouksessa muodosti vedenjakajan VSDTPn vallankumouksellisen osan, bolshevikkien, ja opportunistisen osan, menshevikkien välille.
Voitto, jonka Leninin nerokas suunnitelma vallankumouksellisen marxilaisen puolueen, sosiaalisen vallankumouksen ja proletariaatin diktatuurin puolueen perustamisesta saavutti, osoitti, että Venäjän ja kansainvälisellä proletariaatilla on Leninissä marxilaisuuden suuri teoreetikko, Marxin ja Engelsin asian ja opin eteenpäinviejä, vallankumouksen etevä strategi, joka näki kauas eteenpäin työväenliikkeen kehityksen näköalat, vuorikotka, joka ei tuntenut pelkoa taistelussa.
5. Leninin leppymättömällä taistelulla toisessa edustajakokouksessa ja sitä seuranneella kaudella opportunisteja vastaan bolshevismin aatteellisten ja organisatooristen periaatteiden puolustamiseksi oli tärkeä kansainvälinen merkitys. Leninin armoton paljastus menshevikkien marxilaisuudelle vihamielisistä aatteellisista ja organisatoorisista asenteista oli voimakas isku revisionisteille, marxilaisuuden luopioille ja koko kansainväliselle opportunismille ja sillä oli valtava merkitys vallankumouksellisen liikkeen kehitykselle kaikissa maissa. VSDTPn toinen edustajakokous oli käännekohta maailman työväenliikkeessä.
II. KOMMUNISTINEN PUOLUE TAISTELUSSA PROLETARIAATIN DIKTATUURIN PUOLESTA
6. Historian tapahtumien koko kulku VSDTPn toisesta edustajakokouksesta Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen voittoon saakka vahvistaa havainnollisesti, että kommunistinen puolue oli ainoa johtava vallankumouksellinen voima maassa. Venäjän kolmen vallankumouksen historia osoitti, että meidän puolueemme suoritti lyhyessä ajassa (vv. 1903–1917) niin jättiläismäisen poliittisen työn, ettei maailmassa tunneta sen veroista kokemuksen rikkaudessa, marxilaisen teorian tutkimuksen syvyydessä ja sen soveltamisessa luovassa hengessä vallankumouksen kulkuun. Se osoitti kommunistisen puolueen strategian ja taktiikan suuren mahdin ja elinvoimaisuuden, marxilais-leniniläisen teorian voiman ja voittamattomuuden.
Leninin johtama bolshevikkien poliittinen ryhmä noudatti kuuluessaan muodollisesti yhtenäiseen VSDTP:hen vuoteen 1912 saakka johdonmukaista vallankumouksellista linjaa, joka oli Venäjän proletariaatin, talonpoikaiston ja kaikkien kansojen perusetujen mukainen. Bolshevikit kävivät leppymätöntä periaatteellista taistelua opportunismin kaikkia eri muunnoksia vastaan Venäjän ja kansainvälisessä työväenliikkeessä.
7. Leninille lankeaa suuri ansio siitä, että hän Venäjän ensimmäisen porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kehityksen kaudella perusteli nerokkaasti puolueen bolshevistisen taktiikan, työväenluokan taktiikan, kehitti kommunistisen puolueen poliittiset (taktilliset) perusteet. Hän kehitti ajatuksen proletariaatin hegemoniasta porvarillis-demokraattisessa vallankumouksessa ja osoitti, että siihen aikaan muodostuneessa historiallisessa tilanteessa oli vallankumouksen voiton välttämättömänä ehtona työväenluokan ja talonpoikaiston liitto, jossa johtava osuus säilyy proletariaatilla. Lenin antoi Venäjän marxilaisille selvän näköalan porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kasvamisesta sosialistiseksi vallankumoukseksi. Hän rikastutti marxilaisuutta proletaarisen vallankumouksen uudella teorialla ja laski perustan sille kommunistisen puolueen vallankumoukselliselle taktiikalle, jonka avulla proletariaatti liitossa köyhimmän talonpoikaiston kanssa lokakuussa 1917 kukisti porvariston vallan maassamme ja pystytti todellisen kansanvallan — työläisten ia talonpoikien edustajain neuvostojen vallan, neuvostovallan.
Kahden linjan — bolshevikkien vallankumouksellisen ja menshevikkien opportunistisen linjan — taistelu sai VSDTPssa erikoisen kärkevyyden Venäjän ensimmäisen vallankumouksen vuosina (1905–1907), jolloin taktiikan kysymykset astuivat etualalle. Bolshevikit pitivät suuntanaan kansanvallankumouksen kehittämistä ja sen voittoa, työtätekevien vapauttamista tsarismin ja tilanherrojen sorrosta, porvarillis-demokraattisen vallankumouksen kasvamista sosialistiseksi vallankumoukseksi. Menshevikit sensijaan puolustivat liberaalisen porvariston hegemoniaa vallankumouksessa suuntanaan vallankumouksen hillitseminen. He luisuivat sovittelun suohon ja muuttuivat porvariston asiamiehiksi työväenliikkeessä.
8. Venäjän ensimmäisen vallankumouksen tappion jälkeen bolshevikit eivät säikähtäneet kasvaneita vaikeuksia. Stolypinin taantumuksen synkkinä vuosina, tsaarin vainojen ia mustasotnialaisen terrorin riehuessa bolshevikkipuolue lujitti rivejään ja käytti taitavasti hyväkseen legaalisia ja illegaalisia mahdollisuuksia yhteyden lujittamiseksi joukkoihin. Samaan aikaan, kun bolshevikit pitivät välttämättömänä uuden vallankumouksen valmistelua, menshevikit loittonivat yhä enemmän vallankumouksesta, toimivat proletariaatin illegaalisen vallankumouksellisen puolueen hävittämiseksi ja muuttuivat avoimiksi likvidaattoreiksi. Eräs osa bolshevikeista hylkäsi marxilaiset periaatteet ja yritti vetää puoluetta tielle, joka olisi johtanut sen muuttumiseen joukoista eristetyksi lahkolaisjärjestöksi vaatien muun muassa työläisten edustajien kutsumista pois valtakunnan duumasta. Tämän osan puolueesta, ”otzovistit”, joiksi heitä silloin sanottiin, Lenin paljasti ”nurjan puolen likvidaattoreiksi”.
Taantumuksen vaikeissa oloissa vain bolshevikit, leniniläiset pysyivät uskollisina marxilaisuudelle, uskollisina puolueen ohjelmassa esitetyille periaatteille ja torjuivat kaikki vastustajien hyökkäykset niiden yrittäessä riisua aseista Venäjän proletariaatti, murskata sen puolue, horjuttaa ja mustata vallankumouksellisen marxilaisuuden teoreettisia perusteita. Leninille kuuluu valtava ansio siitä, että hän tänä puolueelle vaikeana aikana puolusti ja kehitti puolueen teoreettisia perusteita — dialektista ja historiallista materialismia, joka on kommunismin teoreettinen peruskivi. Aatteellinen marxilais-leniniläinen karaistus ja oikea käsitys vallankumouksen näköaloista auttoivat Leninin ympärille kokoontunutta puolueen perustavaa ydinjoukkoa puolustamaan puoluetta ja säilyttämään sen peruskaaderit.
9. Vuonna 1912 Prahassa pidettiin VI yleisvenäläinen puoluekonferenssi, joka karkoitti VSDTPsta menshevikki-likvidaattorit antaen tällä alun bolshevikkien lopulliselle muodostumiselle itsenäiseksi puolueeksi. Proletaarisen puolueen puhdistamisella opportunisteista, menshevikki-likvidaattoreista oli ratkaiseva merkitys puolueen myöhemmälle kehitykselle, sen rivien yhtenäisyyden lujittamiselle ja proletariaatin diktatuurin menestykselliselle pystyttämiselle.
Täydellinen voitto kruunasi Leninin ja leniniläisen johtavan ydinjoukon ympärille kokoontuneiden bolshevikkien väsymättömän taistelun uuden tyypin puolueen luomiseksi.
10. Alkanut uusi voimakas vallankumouksellinen nousu (vuosina 1912–1914) osoitti havainnollisesti, että työläiset valmistautuivat uuteen vallankumoukseen, että luokkataistelussa koeteltu ja karaistu kommunistinen puolue johtaa heitä uusiin taisteluihin.
Tärkeä osuus puolueen rivien lujittamisessa, puolueen ja joukkojen yhteyden laajentamisessa, vallankumouksellisten työläisten uuden polven kasvattamisessa samoin kuin taistelussa likvidaattoreita, trotskilaisia, otzovisteja ja muita opportunisteja vastaan oli Pietarin työläisten aloitteesta keväällä 1912 perustetulla puolueemme julkisella päivälehdellä ”Pravdalla”.
11. Imperialistisen sodan vaikeassa vaiheessa (vv. 1914–1918) bolshevikkipuolue osoitti olevansa sosialismin ja proletaarisen internationalismin asialle uskollisen vallankumouksellisen proletaarisen puolueen tehtävien tasalla. II Internationalen puolueet pettivät sosialismin asian ja luisuivat sosiaali-chauvinismin kannalle.
Pitäen aina ohjeenaan marxilais-leniniläistä teoriaa sodan, rauhan ja vallankumouksen kysymyksistä bolshevikit kävivät johdonmukaista taistelua imperialistisen sodan muuttamiseksi kansalaissodaksi, imperialistien vallan kukistamiseksi Venäjällä ja imperialistista sotaa vastustavan taistelun tukemiseksi kaikissa maissa.
Suurena lisänä luovan marxilaisuuden aarreaittaan oli V. I. Leninin klassillinen teos ”Imperialismi kapitalismin korkeimpana asteena”. Lenin antoi tässä teoksessa ensi kerran marxilaisessa kirjallisuudessa monipuolisen ja syvällisen erittelyn imperialismista, sen perustavista ristiriidoista ja lainmukaisuuksista osoittaen, että imperialismi on kapitalismin korkein ja samalla viimeinen aste, että ”imperialismi on proletariaatin yhteiskunnallisen vallankumouksen aatto”.
Lenin todisti tieteellisesti, että kapitalismi, joka aina 19. vuosisadan lopulle saakka eli nousukauttaan, muuttui imperialismin kaudella kuolevaksi kapitalismiksi, joka tuo ihmiskunnalle ennenkuulumatonta onnettomuutta ja kärsimystä. Lenin paljasti pelottomasti nykyaikaisen monopolikapitalismin parantumattomat mätäpaiseet, jotka tulivat erikoisen voimakkaasti näkyviin jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Kun Lenin VSDTPn toisen edustajakokouksen aikana esitti Venäjän kapitalismille ankaran syytöksen, niin ensimmäisen maailmansodan aikana Lenin esitti mitä suurimmalla tieteellisellä täsmällisyydellä ja vallankumouksellisella kiihkolla syytöksen maailman imperialismille, joka ajaa ihmiskuntaa uusien veristen sotien ja taloudellisten katastrofien kuiluun.
Kuuluisassa teoksessaan ”Uhkaava katastrofi ja kuinka sitä vastaan on taisteltava”, joka on kirjoitettu Lokakuun vallankumouksen aattona 1917, Lenin varoitti:
”Sota on aikaansaanut niin mittaamattoman kriisin, jännittänyt siinä määrin kansan aineellisia ja moraalisia voimia ja antanut sellaisia iskuja koko nykyaikaiselle yhteiskunnan organisaatiolle, että ihmiskunta on joutunut valinnan eteen: joko tuhoutua tai antaa kannatuksensa kaikkein vallankumouksellisimmalle luokalle siirtyäkseen mahdollisimman nopeasti korkeampaan tuotantotapaan.”
Leninin historialliseksi ansioksi lankeaa, että hän imperialismia eritellessään, nojautuessaan paljastamaansa lakiin kapitalismin taloudellisen ja poliittisen kehityksen epätasaisuudesta teki suuren tieteellisen keksinnön: määritteli ja perusteli nerokkaan johtopäätöksen imperialismin maailmanrintaman ketjun katkeamisen mahdollisuudesta sen heikoimmassa renkaassa, johtopäätöksen sosialismin voiton mahdollisuudesta aluksi muutamissa tai jopa vain yhdessäkin erillisessä kapitalistisessa maassa. Tämä oli uusi, loppuun saakka kehitetty sosialistisen vallankumouksen teoria. Se rikastutti marxilaisuutta ja vei sitä eteenpäin, toi näkyviin vallankumouksen näköalat eri maiden proletaareille, kannusti aloitteellisuutta rynnistyksessä oman maan kansallista porvaristoa vastaan ja vahvisti heidän uskoaan proletaarisen vallankumouksen voittoon.
Venäjän työläiset käyttivät kommunistisen puolueen johtamina ensimmäisinä maailmassa menestyksellä hyväkseen maailman kapitalismin heikkenemistä vv. 1914–1918 maailmansodan kestäessä, kukistivat tsarismin ja turvasivat aluksi porvarillis-demokraattisen vallankumouksen voiton. Venäjän toinen vallankumous oli voittanut. Murtaen sovittelupuolueiden, menshevikkien ja esserrien vastustuksen bolshevikit ottivat suunnakseen siirtymisen porvarillis-demokraattisesta vallankumouksesta sosialistiseen vallankumoukseen.
12. Helmikuusta lokakuuhun 1917 kestäneellä kaudella kommunistinen puolue suoritti maassamme tavattoman vaikeata tehtävää työväenluokan enemmistön valtaamiseksi vallankumouksen kulussa syntyneissä työläisten ja talonpoikien edustajain neuvostoissa miljoonien työtätekevien valloittamiseksi sosialistisen vallankumouksen puolelle, työväenluokan ja työtätekevän talonpoikaiston liiton lujittamiseksi, voiton saavuttamiseksi, imperialistien vallan kukistamiseksi.
Kuuluisissa Huhtikuun teeseissään Lenin teki uuden marxilaista teoriaa rikastuttavan keksinnön: hän tuli siihen johtopäätökseen, että proletariaatin diktatuurin paras poliittinen muoto ei ole parlamentaarinen demokraattinen tasavalta, mikä aikaisemmin oli ollut käsityksenä marxilaisten keskuudessa, vaan neuvostojen tasavalta. Tällä nerokkaalla keksinnöllä oli valtava merkitys sosialistisen vallankumouksen voiton turvaamiselle lokakuussa 1917, neuvostovallan voitolle maassamme.
Porvariston herruuden kukistamiseksi ja proletariaatin diktatuurin pystyttämiseksi maassamme käydyn taistelun kuluessa kommunistinen puolue johti yksin työtätekevien joukkoja musertaen kaikki halveksittujen, antautumaan valmiiden trotskilaisten, zinovjevilaisten ja muiden vallankumouksen rikkureiden yritykset suistaa puolue Leninin osoittamalta tieltä. Kapitalismin kohtalon Venäjällä ratkaisi se seikka, että puolue yhdisti yhtenäiseksi mahtavaksi vallankumouksen vyöryksi yleisdemokraattisen taistelun rauhan puolesta, talonpoikien demokraattisen liikkeen tilanherrojen maanomistuksen lakkauttamiseksi ja tilanherrojen maan luovuttamiseksi talonpojille, maamme kansojen kansallisen vapausliikkeen ja proletariaatin sosialistisen liikkeen porvariston kukistamiseksi ja proletariaatin diktatuurin pystyttämiseksi. Mitä pikkuporvarillisiin sovittelupuolueisiin tulee, ne kaikki (menshevikit, eserrät, anarkistit) paljastuvat vallankumouksen kulussa kansanvastaisiksi puolueiksi, jotka pyrkivät säilyttämään kapitalistisen järjestelmän ja lujittamaan sitä.
Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen voitto oli Leninin proletaarisen vallankumouksen teorian riemuvoitto. Kukistaessaan kapitalistien ja tilanherrojen vallan, kukistaessaan imperialistien vallan Venäjällä ja pystyttäessään proletariaatin diktatuurin puolueemme toteutti VSDTPn toisen edustajakokouksen hyväksymää ohjelmaa.
Toteuttaessaan voitokkaasti sosialistisen vallankumouksen kommunistinen puolue pelasti maamme kansallisesta katastrofista, vapautti sen maailman imperialismista riippuvaisen puolisiirtomaan asemasta ja johdatti neuvostokansan ihmiskunnan historiassa ennennäkemättömien sosialististen uudistusten avaralle tielle.
Sellaisen vallankumouksen kuin Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen voiton järjestämiseksi tarvittiin puolue, jolla oli aseistuksena kehittynein vallankumouksellinen teoria, jonka ominaisuuksia olivat valtava miehuullisuus ja sankarillisuus, puolue, joka oli valmis mihin uhreihin tahansa kansan ja synnyinmaan edun nimessä, puolue, jolla oli mitä syvin yhteys työtätekevien laajoihin joukkoihin. Juuri tällainen puolue olikin suuren Leninin perustama ja vaalima mahtava kommunistinen puolue.
III. KOMMUNISTINEN PUOLUE TAISTELUSSA SOSIALISMIN RAKENTAMISEN PUOLESTA
13. Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous avasi ihmiskunnan historiassa uuden aikakauden, kapitalismin kukistumisen ja sosialismin sekä kommunismin voiton aikakauden. Neuvostovallankumouksen voitto Venäjällä merkitsi perinpohjaista käännettä ihmiskunnan kohtaloissa ja koko maailmanhistoriassa — käännettä vanhasta, kapitalistisesta maailmasta uuteen, sosialistiseen maailmaan.
Lokakuun vallankumous aiheutti kuolettavan haavan kapitalismille, horjutti ja heikensi imperialismin tukipylväitä ja helpotti kansainvälisen proletariaatin taistelua pääomaa vastaan. Meidän kommunistinen puolueemme muuttui kansallisesta voimasta kansainväliseksi, internationalistiseksi voimaksi, maailman vallankumouksellisen ja työväenliikkeen ”iskuryhmäksi”.
Proletariaatin diktatuurin pystyttäminen nosti kommunistisen puolueen eteen hallitsevana puolueena tehtävän maailman ensimmäisen työläisten ja talonpoikain sosialistisen valtion rakentamisesta ja puolustamisesta.
Kommunistisen puolueen johtaja, neuvostohallituksen päämies, V. I. Lenin laati tieteellisesti perustellun ohjelman taloudellisesti takapajuisen Venäjän muuttamisesta kehittyneeksi ja voimakkaaksi sosialistiseksi suurvallaksi. Tämä ohjelma edellytti maan sosialistista teollistamista, raskaan teollisuuden kehittämistä kaikin tavoin, koko kansantalouden sähköistämistä, osuustoimintasuunnitelman toteuttamista, maan maatalouden uudistamista sosialistisella pohjalla ja kulttuurivallankumouksen suorittamista.
Voittaen valtavia vaikeuksia — taloudellisen rappiotilan ja nälänhädän — ja torjuen vieraiden valtioiden interventiojoukkojen villit rynnäköt (niin sanotun 14 valtion sotaretken Neuvosto-Venäjää vastaan) sekä sisäisen vastavallankumouksen kapinat kommunistinen puolue johti maamme kansat interventio- ja valkokaartilaisjoukoista saavutettuun täydelliseen voittoon.
Historia ei koskaan unohda sitä suurenmoista sankaruutta, jota työläiset ja talonpojat osoittivat intervention ja kansalaissodan vuosina puolustaessaan nuorta neuvostotasavaltaansa. Ei nälkä eikä rappio, ei polttoaineen, vaatetuksen eikä jalkineiden puute, eivät lavantautiepidemiat ja muut onnettomuudet eivätkä kulakkikapinat, joita Venäjän jakamisesta ja sen muuttamisesta imperialistivaltojen siirtomaaksi haaveilleet imperialistirosvojen asiamiehet järjestivät — mikään ei voinut murtaa maamme työtätekevien horjumatonta voitontahtoa taistelussa riistäjäluokkia vastaan ja uuden, sosialistisen elämän rakentamiseksi.
Nuoren neuvostotasavallan vaikeimmalla hetkellä, huhtikuussa 1919, Lenin sanoi suurenmoisella varmuudella ja kaukonäköisyydellä:
”Koskaan ei sitä kansaa voiteta, jonka työläisten ja talonpoikien enemmistö on oppinut tietämään, tuntemaan ja näkemään, että he puolustavat omaa valtaansa, neuvostovaltaa, työtätekevien valtaa, että he puolustavat sitä asiaa, jonka voitto turvaa heille ja heidän lapsilleen mahdollisuuden nauttia kaikkia kulttuurin antimia ja kaikkea, mitä ihmiset ovat työllään luoneet.”
Historia on osoittanut, kuinka syvästi oikeassa Lenin oli.
Saatuaan proletariaatin diktatuurin säilytetyksi taisteluissa ulkoista ja sisäistä vastavallankumousta vastaan ja murskattuaan vieraiden valtioiden interventio- sekä valkokaartilaisjoukot puolue aloitti jättiläismäisen rakennustyön uuden talouspolitiikan pohjalla suunnaten kansan ehtymättömät luovat voimat Leninin laatiman sosialistisen rakennustyön suunnitelman toteuttamiseen. Kommunistisen puolueen johdolla maamme työtätekevät lähtivät ensimmäisinä kulkemaan sosialismin rakentamisen tutkimattomia teitä raivaten koko ihmiskunnalle tietä vapaaseen ja onnelliseen elämään.
14. Kun puolueen ja työväenluokan sankarillinen työ kansantalouden kuntoonpalauttamiseksi oli lähestymässä loppuaan, nousi koko painollaan eteen kysymys maamme kehityksen näköaloista.
Kun bolshevikit puolueen toisen edustajakokouksen aikoina kävivät taistelua menshevikkejä vastaan vallankumouksellisen linjan voittoon viemiseksi työväenliikkeessä, niin nyt, voittaneen proletariaatin diktatuurin oloissa nousi esiin kysymys sosialismin kohtalosta Neuvostoliitossa. Puolueen ja kansan viholliset — trotskilaiset, buharinilaiset, porvarilliset nationalistit — jotka edustivat menshevististä kuonaa, yrittivät suistaa puolueen ja maan Leninin osoittamalta tieltä proletaarisen vallankumouksen saavutusten hävittämisen tielle, kapitalismin palauttamisen tielle. Kommunistinen puolue murskasi petturit ja antautumisen kannattajat V. I. Leninin työn suuren eteenpäinviejän J. V. Stalinin johtaman keskuskomitean johdolla, puolusti voitokkaasti leninismiä ja otti päättävän suunnan sosialismin rakentamiseen maassamme. Kommunistisen puolueen lähtökohtana olivat tässä yhteiskunnan taloudellisen kehityksen objektiiviset lait, yhteiskunnan aineellisen kehityksen ajankohtaisiksi käyneet tarpeet, kansan edut. Puolueen lähtökohtana oli Leninin toteamus, että maassamme on riittävästi kaikkea, mitä tarvitaan täydellisen sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseksi.
15. Sotaa edeltäneiden viisivuotissuunnitelmien aikana neuvostokansa toteutti menestyksellisesti puolueen suunnitelman maan sosialistisesta teollistamisesta ja maatalouden kollektivisoimisesta. Tämän suunnitelman toteuttamisen tuloksena synnyinmaamme teki jättiläisharppauksen eteenpäin ja muuttui takapajuisesta maatalousmaasta suurteollisuuden ja kollektiivisen maatalouden mahtavaksi sosialistiseksi suurvallaksi.
Maastamme oli hävitetty lopullisesti riistäjäluokat, tehty ikiajoiksi loppu ihmisen harjoittamasta toisen ihmisen riistosta. Ensimmäisenä historiassa neuvostokansa rakensi kommunistisen puolueen johtamana uuden yhteiskuntajärjestelmän, sosialismin. Sosialismin voitto teki lopun työttömyydestä ja toi kansan aineelliseen hyvinvointiin perinpohjaisen parannuksen, loi välttämättömät edellytykset työtätekevien vauraaseen ja sivistyneeseen elämään. Maassa suoritettiin todellinen kulttuurivallankumous. Pitäen leniniläis-stalinilaista kansallisuuspolitiikkaa ohjeenaan kommunistinen puolue vapautti Venäjän kansat vuosisataisesta yhteiskunnallisesta ja kansallisesta sorrosta, voitti entisten sorrettujen kansojen taloudellisen ja kulttuurin takapajuisuuden, yhdisti kotimaamme kaikki kansakunnat yhtenäiseksi veljesperheeksi ja loi mahtavan monikansallisen sosialistisen valtion, Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton. Sosialismin voiton pohjalla kehittyivät ja lujittuivat sellaiset neuvostoyhteiskunnan mahtavat liikkeellepanevat voimat kuin SNTLn kansojen moraalinen ja poliittinen yhtenäisyys, niiden ystävyys ja neuvostoisänmaallisuus.
Neuvostokansan maailmanhistorialliset voitot ovat saaneet vahvistuksensa SNTLn perustuslaissa, voittaneen sosialismin ja laajaksi kehitetyn sosialistisen demokratian perustuslaissa. Kommunistisen puolueen XVIII edustajakokous (v. 1939) määritteli ohjelman neuvostoyhteiskunnan jatkuvasta liikkeestä eteenpäin sosialistisen yhteiskunnan rakentamisen päätökseen viemiseksi ja siirtymiseksi vähitellen sosialismista kommunismiin. Sosialismin rakentaminen Neuvostoliitossa oli tulos Leninin neuvojen täyttämisestä, tulos kommunistisen puolueen suuresta järjestävästä ja ohjaavasta toiminnasta, sen viisaasta johdosta, tulos puolueen politiikalle yksimielisesti kannatuksensa antaneiden työläisten, talonpoikien ja sivistyneistön sankarillisesta työstä.
Meidän puolueemme on voittanut ja voittaa sen tähden, että se on uskollinen leninismille. Se opettaa kaadereitamme, kaikkia kommunisteja perehtymään sitkeästi vallankumoukselliseen teoriaan ja toteuttamaan johdonmukaisesti Leninin laatimia puolue-elämän sääntöjä, puoluejohdon bolshevistisia periaatteita. J. V. Stalin sanoi puheessaan huhtikuun 22 päivänä 1941 Leninin suuruudesta ja Leninin neuvojen merkityksestä:
”Hän juuri, Lenin, opetti meitä tekemään työtä niin kuin bolshevikkien on sitä tehtävä, tuntematta pelkoa ja pysähtymättä minkäänlaisten vaikeuksien edessä.”
16. Mitä vakavin yhteiskunta- ja valtiojärjestelmämme voiman ja elinvoimaisuuden koetus oli Neuvostoliiton Suuri isänmaallinen sota. Sodan aikana puolue oli innostajana ja järjestäjänä koko kansan taistelussa fasistisia anastajia vastaan. Organisatoorisella työllään puolue suuntasi yhteiseen päämäärään neuvostoihmisten kaikki ponnistukset, pani maan kaikki voimat ja keinot palvelemaan vihollisen murskaamisen asiaa. Puolue sai työväenluokan, talonpoikaiston ja sivistyneistön voittamaan uhrautuvaisesti vaikeudet, järjesti voimakkaan nousun työssä, alisti kansantalouden palvelemaan rintamaa ja muutti maan yhtenäiseksi taisteluleiriksi. Sodan aikana kommunistinen puolue tuli yhä lähemmäksi kansaa, solmi entistä kiinteämmät yhteydet työtätekevien laajoihin joukkoihin. Selvitessään mitä vakavimmista vaikeuksista ja esteistä voittoon johtaneella tiellä sodan suurten koettelemusten päivänä puolue näytti, että se on yhtenäinen taistelujärjestö, joka ei tunne horjumista ja erimielisyyksiä riveissään.
Murskatessaan fasistihyökkääjät neuvostokansa ja uljas Neuvostoarmeija säilyttivät maineikkaan kommunistisen puolueen johdolla synnyinmaansa vapauden ja riippumattomuuden ja pelastivat Euroopan ja Aasian kansat fasistisen orjuutuksen vaarasta. Sen voiton tuloksena, jonka sosialismi saavutti fasismista toisessa maailmansodassa, karttuivat ja lujittuivat sosialismin ja demokratian voimat imperialismin ja taantumuksen voimien heikentyessä. Kapitalismin järjestelmästä lohkesi useita Euroopan ja Aasian maita, joihin pystytettiin kansandemokraattinen järjestelmä. Valtava sosialismin ja demokratian asian voitto oli kansanvallankumouksen voitto Kiinassa, Kiinan Kansantasavallan muodostaminen. Neuvostoliiton asemat voimistuivat ja lujittuivat mittaamattomasti, Neuvostoliiton arvovalta ja vaikutus koko kansainväliseen kehitykseen kasvoi suuresti.
17. Sodanjälkeisinä vuosina neuvostokansalta vaadittiin tavattomia ponnistuksia sodan vaikeiden haavojen parantamisessa ja sen jättämien jälkien hävittämisessä. Kommunistisen puolueen innostamina ja järjestäminä maamme työtätekevät jälleenrakensivat kansantalouden ennennäkemättömän lyhyessä ajassa ja kehittivät eteenpäin neuvostotalouden, -tekniikan ja -kulttuurin kaikkia aloja.
Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen XIX edustajakokous teki suuret yhteenvedot neuvostokansan taistelusta ja voitoista ja hahmotteli ohjelman maamme jatkuvalle eteenpäinmenolle. Edustajakokous oli uusi loistava todistus puolueen eheydestä ja yhtenäisyydestä, puolueen ja kansan yhteenkuuluvaisuudesta ja puolueen päätöksestä johdattaa maamme kansat kommunismin voittoon.
Toteuttaessaan NKPn XIX edustajakokouksen historiallisia päätöksiä puolue on turvannut uuden nousun kansantalouden ja kulttuurin kaikilla aloilla. Sosialistisen talouden valtavat saavutukset ja kulttuurin kukoistus SNTLssa ovat olleet mahdollisia työväenluokan ja kollektiivitalonpoikaiston kestävän liiton ansiosta, maamme kansojen yhä lujittuvan ystävyyden ansiosta, neuvostokansan moraalisen ja poliittisen yhtenäisyyden alituisen voimistumisen ansiosta. Kaikki tämä on tulosta kommunistisen puolueen suunnitteleman, joukkojen luovaan aloitteellisuuteen nojautuvan ja koko neuvostoyhteiskunnan kannattaman politiikan johdonmukaisesta käytäntöön soveltamisesta.
Täynnä murtumatonta mahtia ja luovia voimia Neuvostoliitto kulkee menestyksellisesti eteenpäin kommunistisen yhteiskunnan rakentamisen tietä.
IV. KOMMUNISTINEN PUOLUE ON KOMMUNISMIA RAKENTAVAN NEUVOSTOYHTEISKUNNAN JÄRJESTÄVÄ JA INNOSTAVA VOIMA
18. Kommunistinen puolue täyttää menestyksellä tehtävänsä kansanjoukkojen johtajana ja järjestäjänä sen tähden, että se on samojen katsomusten, yhtenäisen toiminnan ja kurin yhteenliittämien samoinajattelevien kommunistien taisteluliitto. Kommunistisen puolueen koko toiminta huokuu syvää uskoa kansaan, työtätekevien vallankumoukselliseen voimaan. Meidän puolueemme lähtökohtana on käsitys, että työläiset ja talonpojat, jotka luovat kaikki elämän antimet, ovat todellisia historian luojia, että ”vain se voittaa ja pitää käsissään vallan, joka uskoo kansaan, joka tunkeutuu kansan elävän työn lähteeseen” (Lenin). Puolueen voima on sen katkeamattomassa yhteydessä kansaan. Kansan voima on sen tiiviissä liittymisessä puolueen ympärille.
Puolueemme koko historia on marxismi-leninismiä teoissa. Pitäen ohjeenaan marxilais-leniniläistä teoriaa, objektiivisten taloudellisten lakien tuntemusta kommunistinen puolue on kehittänyt tieteellisesti ja käytännöllisesti tarkistetun politiikan, joka heijastaa yhteiskunnan aineellisen elämän kehityksen tarpeita, kansan elinetuja, ja on ollut vallankumouksellisen energian, kansojen vallankumouksellisen luovan toiminnanhalun innoittajana ja järjestäjänä. Yleistäessään SNTLn sosialistisen rakennustyön rikkaan kokemuksen ja nykyajan kansainvälisen vapausliikkeen kokemuksen J. V. Stalin kehitti luovassa hengessä marxilais-leniniläistä oppia ja rikastutti monissa kysymyksissä vallankumouksellista teoriaa uusiin historiallisiin olosuhteisiin sovellettuna.
19. Nykyisin kommunistinen puolue ratkaisee mitä tärkeimpiä kommunismin rakentamiseen, monikansallisen sosialistisen valtion jatkuvaan lujittamiseen ja kaikkien neuvostoihmisten aineellisen ja kulttuuritason alituiseen kohottamiseen liittyviä tehtäviä.
Meillä on kaikkea, mitä tarvitaan täydellisen kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseen. Maamme luonnonrikkaudet ovat ehtymättömät. Meillä on voimakas sosialistinen teollisuus ja monipuolisesti kehittynyt raskas teollisuus, sosialistisen talouden perusteiden perusta. SNTLn kevyt ja elintarviketeollisuus pystyy tyydyttämään kaupunkien ja maaseudun työtätekevien kasvavat tarpeet. Neuvostotiloillamme ja kollektiivitalouksillamme, joiden käyttöön on turvattu nykyajan kehittynein tekniikka, on mahdollisuus kohottaa nopealla vauhdilla kaikkien maatalouskasvien satoisuutta ja yhteiskarjatalouden tuottoisuutta.
Tähän mennessä ei meillä kuitenkaan ole vielä ratkaistu eräitä kiireellisiä taloudellisia kysymyksiä, meillä on jälkeen jääviä tuotantolaitoksia ja jopa erinäisiä teollisuudenalojakin, eräät kollektiivitaloudet ja kokonaiset maatalouspiirit ovat huonossa tilassa. Puolue-, neuvosto-, ammattiliitto- ja nuorisoliittojärjestöjen tehtävänä on panna liikkeelle ja järjestää neuvostokansan luovat voimat taisteluun kansantalouden jatkuvan nousun aikaansaamiseksi ja teollisuuden ja maatalouden käytettävissä olevien reservien ja mahdollisuuksien käyttöön ottamiseksi puolueen XIX edustajakokouksen asettamien tehtävien menestykselliseksi täyttämiseksi.
20. Kommunistinen puolue huolehtii alinomaa työtätekevien kasvavien aineellisten ja kulttuuritarpeiden tyydyttämisestä. Huolenpito neuvostoihmisen parhaasta, koko neuvostokansan kukoistuksesta on puolueellemme laki.
Sosialistisen talouden kehittämisessä saavutettu menestys on johtanut neuvostokansan aineellisen ja kulttuuritason merkittävään kohoamiseen. Se saa ilmauksensa kansantulon herkeämättömässä kasvussa, joukkokulutustarvikkeiden hintojen järjestelmällisessä alentamisessa sekä työläisten ja virkailijain realipalkkojen samoin kuin talonpoikien tulojen kohottamisessa. Neuvostovaltio lisää vuodesta toiseen asuntojen rakentamiseen, terveydensuojeluun ja kansansivistykseen myönnettyjä määrärahoja. Tämä kaikki ei kuitenkaan merkitse sitä, että nykyisiin saavutuksiin voitaisiin tyytyä. Sen tähden puolue ryhtyy yhä uusiin ponnistuksiin kehittääkseen yhä laajemmaksi asuntojen, koulujen ja sairaalain rakentamista ja parantaakseen koko tämän työn organisaatiota.
Puolueen alituinen huolenpito tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehityksestä on turvannut muodoltaan kansallisen ja sisällöltään sosialistisen neuvostokulttuurin kukoistuksen. Kommunistinen puolue pitää vastaisuudessakin ensimmäisenä velvollisuutenaan kohottaa herkeämättä maamme työtätekevien aineellista hyvinvointia ja kulttuuritasoa.
21. Ulkopolitiikan alalla puolueen päähuolena on turvata neuvostokansan rauhallinen työ, säilyttää rauha ja ehkäistä uusi sota. Kommunistinen puolue pysyy siinä käsityksessä, että rauhanpolitiikka on ainoata oikeata neuvostokansan ja kaikkien muiden rauhantahtoisten kansojen elinetujen mukaista politiikkaa.
Koko ulkopolitiikassaan puolueemme pitää lähtökohtanaan Leninin ohjetta kahden järjestelmän, sosialistisen ja kapitalistisen, pitkäaikaisen rinnakkaisen olemassaolon ja rauhanomaisen kilpailun mahdollisuudesta. Interventiojoukkojen päävoimien murskaamisen jälkeen Lenin sanoi: ”… Olemme valloittaneet itsellemme olosuhteet, joiden vallitessa voimme elää rinnan kapitalististen valtojen kanssa, joiden nyt on pakko ryhtyä kauppasuhteisiin kanssamme… Meillä on ei vain hengähdystauko, vaan uusi vaihe, jolloin meille tärkein kansainvälinen olemassaolo kapitalististen valtioiden verkostossa on vallattu.”
Lenin puhui jo silloin useiden porvarillisten maiden taloudellisesta mielenkiinnosta kauppaa kohtaan Neuvosto-Venäjän kanssa: ”Porvarillisten maiden on käytävä kauppaa Venäjän kanssa: ne tietävät, että ilman yksiä tai toisia taloudellisten keskinäissuhteiden muotoja romahdus jatkuu niissä niin kuin se on jatkunut tähän saakka: huolimatta kaikista niiden erinomaisista voitoista, huolimatta koko siitä loputtomasta kerskailusta, jolla ne täyttävät koko maailman sanomalehdet ja sähkeet, niiden talous menee yhä vain ryömimällä eteenpäin.”
Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue on aina pitänyt ja pitää ohjeinaan näitä Leninin opetuksia.
Me olemme kahden järjestelmän pitkäaikaisen rinnakkaisen olemassaolon ja rauhallisen kilpailun kannalla sen tähden, että me olemme varmasti vakuuttuneita sosialistisen talousjärjestelmän, sosialistisen järjestelmän etevämmyydestä, uskomme lujasti omiin sisäisiin voimiimme ja koko rauhan, demokratian ja sosialismin leirin herkeämättä kasvaviin voimiin.
Samalla ei saa olla ottamatta huomioon sitä seikkaa, että ristiriitojen raatelemassa imperialismin leirissä on taloudessa ja myös hallitsevien piirien politiikassa kasvamassa epävakaisuus, joka synnyttää pelkoa rauhasta, kahden järjestelmän rauhallisesta kilpailusta ja epävarmuutta kapitalistisen järjestelmän jatkuvasta kestämisestä. Tätä todistavat eräiden tunnettujen eurooppalaisten ja amerikkalaisten taloustieteilijäin lausunnot, joissa he tunnustavat sosialistisen ja demokraattisen leirin talouden nopean ja keskeytymättömän nousun, ja samanaikaisesti ristiriitojen kärjistymisen ja taloudellisten vaikeuksien syvenemisen kapitalistisessa leirissä. Nämä seikat ovat syynä taantumuksellisten imperialistivoimien jyrkkään aktivisoitumiseen ja imperialistien erilaisten provokaatioiden, seikkailujen ja tuhotöiden tehostumiseen sosialistista ja demokraattista leiriä vastaan. Tämä tekee entistä välttämättömämmäksi huolehtia kaikin tavoin neuvostosynnyinmaamme asianmukaisen puolustuksen turvaamisesta.
Samalla puolue pitää pyhänä velvollisuutenaan lujittaa jatkuvasti mahtavaa rauhan, demokratian ja sosialismin leiriä ja voimistaa edelleenkin neuvostokansan ystävyyttä ja solidaarisuutta suureen Kiinan kansaan ja kaikkien kansandemokratian maiden työtätekeviin.
22. Meidän puolueemme on ainoa puolue maassa. Sille kuuluu jakamattomana johtava osuus neuvostoyhteiskunnassa. Kommunistisen puolueen johtoasema on neuvostojärjestelmän kestävyyden ja järkkymättömyyden ja kansamme kaikkien saavutusten ratkaiseva ehto. Samalla on muistettava, että puolueemme monopoliasema, varsinkin kapitalistisen ympäristön tähden, velvoittaa suureen vallankumoukselliseen valppauteen luokkavihollisen vehkeilyjen suhteen.
Hallitsevaan puolueeseen tunkeutuu erilaisia kiipeilijöitä, kuten Lenin monesti varoitti. Ei saa myöskään unohtaa, että kansan viholliset, porvarilliset ”kääntyneet”, kansainvälisen imperialismin asiamiehet taitavasti kommunisteiksi naamioitumalla ovat yrittäneet ja yrittävät tunkeutua puolueen riveihin vihamielistä hajoitustoimintaa varten. Sen tähden on kommunistien ja kaikkien työtätekevien vallankumouksellisen valppauden jatkuva lisääminen puoluejärjestöjen poliittisessa kasvatustyössä tärkeä tehtävä.
23. Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen koko puolen vuosisadan historia on tuonut näkyviin Leninin suunnittelemien puoluejohdon periaatteiden ja puolue-elämän sääntöien tavattoman tärkeän merkityksen. Puolue opettaa taipumatta noudattamaan käytännössä näitä puolueen rakentamisen lakeja ja puoluejohdon korkeinta periaatetta: kollektiivisuutta johdossa puolueen sääntöjen mukaisesti. Puolueen käytännöllisestä propagandatyöstä on hävitettävä perinpohjin väärä, epämarxilainen tapa valaista kysymystä yksilön osuudesta historiassa, syrjäytettävä propagandasta marxismin-leninismin hengelle vieras idealistinen teoria yksilön palvonnasta. Yksilön palvonta on ristiriidassa johdon kollektiivisuuden periaatteen kanssa ja se johtaa puolueen ja sen johtavan keskuksen osuuden väheksymiseen ja puoluejoukkojen sekä neuvostokansan luovan aktiivisuuden heikentämiseen, eikä sillä ole mitään yhteistä marxilais-leniniläisen käsityksen kanssa johtavien elinten ja johtavien toimihenkilöiden suuntaa-antavan toiminnan korkeasta merkityksestä. Puolueen lähtökohtana on, että vain marxilais-leniniläisen teorian tieteelliseen perustaan ja johtavien kaadereiden laajaan aloitteellisuuteen nojautuvan keskuskomitean kollektiivinen kokemus, kollektiivinen viisaus turvaa puolueen ja maan oikean johdon, puolueen rivien järkkymättömän yhtenäisyyden ja eheyden, kommunismin menestyksellisen rakentamisen maassamme.
Erikoisen tehokas keino puolueen sisäisen demokratian kehittämisessä ja kollektiivisen johdon parantamisessa taisteltaessa epäkohtia ja sairaalloisia ilmiöitä vastaan on itsekritiikki ja varsinkin kritiikki alhaaltapäin. Käyttäessään rohkeasti kritiikkiä ja itsekritiikkiä puolue kehittää kommunistien ja kaikkien työtätekevien luovaa aloitteellisuutta, suuntaa heidän ponnistuksensa epäkohtien ja vaikeuksien voittamiseen ja pyrkii aikaansaamaan yleisen nousun kommunistisen rakennustyön kaikilla aloilla.
24. Puolueen erikoisen huolenpidon kohteena on kommunistien marxilais-leniniläinen kasvatus. Puolueen jäsenten ja koejäsenten aatteellisen tason herkeämätön kasvu on ratkaiseva ehto heidän osuutensa kohottamisessa etujoukkona kaikilla elämänaloilla, puoluejoukkojen aktiivisuuden kehittämisessä.
Puolueemme propagandatyössä on nyt tarpeellisempaa kuin koskaan ennen tehdä loppu vahingollisesta, dogmaattisesta suhtautumisesta marxilais-leniniläisen teorian tutkimiseen. Lähtökohtana, että marxilais-leniniläinen teoria ei ole dogmi, vaan toimintaohje, puolue vaatii, että kommunistien tulee ymmärtää marxismin-leninismin luova luonne, jotta he eivät omaksuisi vain erillisiä määritelmiä ja lainauksia, vaan Marxin—Engelsin—Leninin—Stalinin kaikkivoittavan, maailmaa muuttavan vallankumouksellisen opin todellisen sisällön. Juuri tätä opettaa meille Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen koko historia.
Näiden toteamusten unohtaminen, välinpitämätön suhtautuminen marxilais-leniniläiseen teoriaan johtaa väistämättä ahtaaseen touhuamiseen, perspektiivin menettämiseen työssä. Kykenemättömyys sitoa jokapäiväiset käytännölliset asiat puolueen poliittisiin perustehtäviin, sen taisteluun kommunismin voiton puolesta johtaa väistämättä siihen, että tällaiset touhuavat saivartelijat kärsivät romahduksen myös käytännöllisessä työssään.
25. Sosialismista vähitellen kommunismiin siirryttäessä saa työtätekevien kommunistinen kasvatus valtavan merkityksen. Ei saa unohtaa, ettei meidän yhteiskunnassamme ole vielä läheskään kitketty kapitalismin jätteitä ihmisten tietoisuudesta. Meillä ei myöskään ole takeita vieraiden katsomusten, aatteiden ja mielialojen tunkeutumista vastaan meille kapitalistisesta ympäristöstä ja ihmisten taholta, jotka ovat porvarillisten, muun muassa nationalistien jätteiden saastuttamia. Kommunistinen puolue asettaa tehtäväksi joukkojen keskuudessa suoritettavan poliittisen kasvatustyön huomattavan parantamisen, kommunistien ja koko kansan kasvattamisen varmuuden hengessä kommunismin suuren asian voittamattomuudesta, rajattoman uskollisuuden hengessä puoluetta ja sosialistista synnyinmaata kohtaan.
Puolue pitää pyhänä velvollisuutenaan työtätekevien kasvattamista neuvostoisänmaallisuuden ja SNTLn kansojen murtumattoman ystävyyden hengessä, proletaarisen internationalismin ja veljessiteiden solmimisen hengessä kaikkien maiden työtätekeviin. On käytävä päättävästi taistelua porvarillisen nationalismin ilmauksia vastaan, rappeutunutta porvarillista ideologiaa vastaan.
26. Sisäpolitiikan alalla puolue pitää yhtenä tärkeimpänä tehtävänään huolehtia vastaisuudessakin herkeämättä neuvostoihmisten alituisesti kasvavien tarpeiden mahdollisimman täydellisestä tyydyttämisestä. Kansantalouden kasvun pohjalla sosialistisen yhteiskunnan ahertajien elintaso kohoaa alituisesti, ja heidän aineelliset ja kulttuuritarpeensa tyydytetään yhä runsaammin ja monipuolisemmin.
Ulkopolitiikan alalla puolue harjoittaa vastaisuudessakin johdonmukaisesti rauhan säilyttämiseen ja lujittamiseen tähtäävää politiikkaa, kaikkien maiden kanssa harjoitettavan yhteistyön ja kauppasuhteiden kehittämisen politiikkaa keskinäisten etujen kunnioittamisen periaatteiden pohjalla. Vain kansojenvälinen kestävä pitkäaikainen rauha luo välttämättömät edellytykset sosialistisen talouden jatkuvalle herkeämättömälle kehitykselle, maamme työtätekevien onnellisen ja vauraan elämän turvaamiselle.
27. Mahtava ase taistelussa kommunistisen yhteiskunnan rakentamiseksi on meidän neuvostovaltiomme, jonka graniittiperustan laski suuri Lenin. Kommunistinen puolue asettaa tehtäväkseen monikansallisen neuvostovaltion jatkuvan lujittamisen, työväenluokan ja talonpoikaiston liiton sekä kansojen ystävyyden voimistamisen ja synnyinmaamme aktiivisen puolustuksen lujittamisen kaikin tavoin sen vihollisten hyökkäystoimenpiteitä vastaan. Neuvostovaltion lujittaminen on maamme työtätekevien isänmaallinen velvollisuus ja samalla pyhänä pidettävä kansainvälinen velvollisuus.
* * *
Läheisessä yhteydessä kansaan puolueemme kulkee varmana uusiin voittoihin. Äskettäin pidetty Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen keskuskomitean heinäkuun täysistunto toi jälleen voimakkaasti näkyviin kommunistisen puolueemme järkkymättömän yhtenäisyyden, sen valmiuden taisteluun sen edessä olevien tehtävien täyttämiseksi sisä- ja ulkopolitiikan alalla.
Leninismin lipun alla kommunistisen puolueen johdolla eteenpäin kommunismin voittoon!
NKPn KESKUSKOMITEAN PROPAGANDA- JA AGITAATIO-OSASTO
NKPn KESKUSKOMITEAN ALAINEN MARX—ENGELS—LENIN— STALIN -INSTITUUTTI
Pravda 26.7.1953
Kommunisti — Poliittis-teoreettinen aikakauslehti — N:o 9 — Syyskuu 1953
Marxismi-Leninismi 