Tällä hetkellä on vielä paljon sellaisia maita, joissa raittiustaistelua työväenliikkeen keskuudessa siinä mielessä kuin me sen Suomessa käsitämme, ei ole olemassa. Kansainvälinen työväen raittiusliike on nyt äskettäin saanut rintamaansa uuden aseveikon, Neuvostoliiton raittiusjärjestön.
Tsaarinaikuisella Venäjällä ei vanhaa järjestelmää vastaan kamppailevalta vallankumousliikkeeltä riittänyt voimia työväenliikkeen erikoiskysymyksiin: kysymyksiin työväenluokan kulttuurista, raittiudesta j.n.e. Kaikki voimat oli keskitettävä varsinaiseen valtataisteluun. Useimmat tällaisia tärkeitä erikoiskysymyksiä ajavat järjestöt voitiin luoda vasta vallankumouksen jälkeen, kun työväenliike pääsi nousemaan “maan alta”.
Niinpä ei raittiusvakaumus ollut Neuvostoliiton alkuaikoinakaan vielä joukkojen vakaumus. Sotakommunismin väkijuomakieltoon taivuttiin vain pakon edessä. Raittiusaatteet elähdyttivät vain rajoitettua piiriä, tietoisempia bolshevikijohtajia. Mutta heti, kansalaissodan päätyttyä, kun sosialistinen rakennustyö kaikessa laajuudessaan astui esille, astui taistelu alkoholismia vastaan näyttämölle.
Tätä taistelua johtaa “Yleisneuvostoliittolainen Alkoholivastaisen Taistelun Liitto”. Lyhyestä olemassaoloajastaan huolimatta — liitto on toiminut vasta toista vuotta — on se päässyt varsin kunnioitettaviin saavutuksiin. Voidaan sanoa, että pääasiassa liiton ansiosta päästiin siihen lakiin alkoholivastaisesta taistelusta, joka annettiin viime tammikuulla ja joka merkitsee suurta voittoa Neuvostoliiton raittiusliikkeelle.
Saavutusten oikean merkityksen ymmärtää vasta silloin, kun muistaa mikä työkenttä liitolla on edessään. Onhan kysymyksessä satamiljoonaisen väestön raitistuttaminen, väestön, jonka tsarismin viinapolitiikka aikoinaan läpikotaisin turmeli. Liitto on loistavasti todistanut venäläisten toverien kyvyn tehdä jokaisesta kysymyksestä tosikysymys: se pystyi tekemään raittiuskysymyksestä laajojen joukkojen kysymyksen, sovelluttamalla sitä jokapäiväiseen elämään.
Liiton jäsenmäärä lasketaan nykyisin sadaksi tuhanneksi. Liiton Moskovan järjestöissä yksin on 7,000 jäsentä, Leningradissa 300 “jatsheikkaa” (os.) ja niissä yhteensä 8,500 jäsentä, Neuvosto-Ukrainassa kuuluu liittoon 30,000 henkeä. Liiton äänenkannattaja, kuvitettu aikakauslehti “Treszvostj i kuljttuura” (Raittius ja kulttuuri) ilmestyy kaksi kertaa kuussa 30,000−50,000 painoksena. Liitolla on oma kustantamonsa, joka julkaisee raittiuskirjallisuutta ja on lisäksi yhteistoiminnassa suurten neuvostoliittolaisten filmivalmistamojen kanssa jotka valmistavat sille raittiusaiheisia elokuvia.
Liitto on vilkkaassa vuorovaikutuksessa kaikkien keskusjärjestöjen kanssa. Voimakkaimman tuen aktiivisessa työssään saa se naisten ja lasten järjestöiltä, sekä varsinkin Kommunistiselta Nuorisoliitolta. Erikoista huomiota on liitto kiinnittänyt viime aikoina puna-armeijaan ja laivastoon, jossa sen työ saa päivä päivältä yhä uusia rohkeita ystäviä. Joukko-osastoihin syntyy raittiusryhmiä, joilla on mitä suurin vaikutusvalta toveriensa keskuudessa.
Liitto on työssään ottanut käytäntöön uusimmat propaganda- ja taistelukeinot. Yleensä käytetään kaikkia niitä keinoja mitä kommunistipuoluekin agitationissaan ja propagandassaan käyttää. Liiton äänenkannattaja on hyvin toimitettu. Se paljastaa raittiusepäkohtia kaikkialla yhteiskuntakoneistossa, välittämättä vaikka sen iskut sattuisivat johtavissa asemissa oleviin järjestöihin, laitoksiin, hallintoelimiin tai yksityisiin tovereihin. Yhtä räikeät paljastukset jossain kapitalistimaassa aiheuttaisivat tukuttain painokanteita. Lehti repii arvostelullaan aina sieltä, missä on jotain vinossa. Murhaavilla rubriikeillaan se pommittaa hallituselimet liikkeelle niitä korjaamaan. Liitto järjestää suuria mielenosoituksia, joissa työläiset lausuvat kirpeitä arvostelujaan ja asettavat neuvostoilleen ankaria vaatimuksia taistelussa alkoholismia vastaan. Vaalitaistelussa asettuu liitto aina puoltamaan raittiusmielisiä ehdokkaita.
Erikoisena hyökkäyksen kohteena on valtakunnallinen spriikeskus “gosspirt”, jonka käsissä viinamonopoli valtiossa on. Valtakunnallinen suunnittelukomissioni (n.s. “gosplan”-komissioni joka valvoo valtakunnan 5-vuotisen talousohjelman toimeenpanoa) saa joka hetki ottaa laskuissaan huomioon liiton jäsenten mielipiteen.
Päähuomio työssä on kuitenkin kiinnitetty työläis- ja talonpoikaisjoukkoihin.
Lastenjärjestöt näyttelevät liiton toiminnassa merkittävää osaa. Esimerkkinä mainittakoon suurenmoiset lasten mielenosoitukset ja kokoukset, joissa vaaditaan alkoholinkäytön lopettamista. “Juoppo on valtakunnan ja lastensa vihollinen”, “Vaadimme raittiita vanhempia” y.m. tämäntapaisilla tunnuksilla käyvät lapset raittiustaistelua. Äskettäin järjestivät pioneerit eräällä tehtaalla tilipäivänä suurenmoisen mielenosoituskokouksen. Nämä nuoret raittiustyöntekijät “miehittivät” tehtaan uloskäytävät, joten kaikkien työläisten oli pakko ottaa osaa kokoukseen. Mielenosoituksen päätyttyä antoi 5 alkoholistia lapsille juhlallisen lupauksen, etteivät enää milloinkaan käytä väkijuomia.
Nuorisoliittolaiset, “komsomoltsit”, tekivät äskettäin suurenmoisen sotaretken työpaikoille. Tavatuilta juopuneilta kyseltiin heidän olojaan, tutkittiin syitä miksi he väkijuomia käyttävät. Tutkimusten tulokset kirjoitettiin muistiin. On sanomattakin selvää, että alkoholistit saivat hävetä näiden nuorten “tiedemiesten” edessä. — Kun juopuneet huligaanit viime tammikuussa eräässä kylässä Kalugan läänissä murhasivat erään nuorisoliittolaisen, toimeenpanivat kaikki paikalliset työväenjärjestöt, etupäässä tietysti nuoriso ja lapset hautajaistilaisuudessa toimeen valtavan mielenosoituksen juoppoutta ja huliganismia vastaan. Mielenosoituskulkueeseen otti osaa toista tuhatta talonpoikaa, jotka jyrkästi vaativat väkijuomakaupan lopettamista kylässä.
Naiset valvovat raittiutta kodeissa ja suurissa kaupunkitaloissa. He ilmoittavat alkoholistit, jotka tämän jälkeen viedään tieteellisesti tutkittaviksi ja kuulusteltaviksi.
Erikoista huomiota herättää se suuremmoinen innostus minkä liitto on laajoissa kerroksissa saanut syntymään raittiuden puolesta. Paikkakunnat haastavat toisiaan sulkemaan viinakauppoja. Sanomalehdissä ilmoittavat väkijuomia ennen käyttäneet henkilöt julkisesti lopettavansa juomisen. Entiset alkoholistit haastavat toisiaan antamaan näitä julkisia raittiuslupauksia.
Liitto on raittiuden edistämiseksi ryhtynyt propageeraamaan alkoholivapaiden hedelmäjuomien ja mineraalivesien hyväksi. Sen toimesta on saatu aikaan paljon näitä juomia valmistavia tehtaita. Juomilla on hyvä menekki, kun niiden laatu eteläisen Neuvostoliiton korkean hedelmäviljelyksen ja terveellisten mineraalivesilähteitten vuoksi on korkea. Liitto perustaa raittiusjuomaravintoloita ja levittää alkoholivapaita juomia kaikkialle.
Neuvostoliitossa käsitetään, että juoppous on yhteiskunnallinen pahe, joka poistuu vasta kansan yleisten olosuhteitten parantamisen seurauksena. Niiden korjaamiseksi tehdään suunnitelmallista ja harkitsevaa työtä. Kaikkialla kaikuu raittiustaistelijain sotahuuto: Meidän on annettava työläiselle ja talonpojalle jotain, mikä on alkoholia parempaa; mikä tempaa hänet vielä voimakkaammin mukaansa! Viekäämme hänet lähelle kulttuuria ja kaikkia sen nautintoja! Tehkäämme olot sellaisiksi, että nämä nautinnot ovat aina hänelle saatavissa! (“Treszvostj i kuljttuura“).
Taisteluun!, No 6−7, 1929
“Suomen työväen raittiusliiton äänenkannattaja”
Marxismi-Leninismi 