Sankari on sankari kahleissakin (1935)

Sankari on sankari kahleissakin

Kuluvan maaliskuun 8 p:nä käsitteli Turun hovioikeus Turun lääninvankilassa toistamiseen tov. Toivo Antikaista, Kauko Heikkilää, Yrjö K. Leinoa, Aili Markkasta ja Johan Raskia vastaan nostettua valtiopetosjuttua.

Oikeuden kokoonpano oli sama kuin edelliselläkin kerralla. Syytettyjen avustajana esiintyi asioitsija E. Haanpää Pekkala & Salon asianajotoimiston toimeksiannosta.

Kuten helmikuun 26 päivän ”Punaisessa Karjalassa” osoitetaan, sisältää Antikaista koskevat pöytäkirjat lähes 150 konekirjoitussivua. Lisäksi erikoisen ja eri yhteydessä käsitellyn alaiseksi tulevan murhasyytekirjelmän, joka koskee Kiimasjärven taisteluja tammikuussa v. 1922 ja jossa syytekirjelmässä tov. Antikaisen väitetään m.m. osallistuneen jonkun valkobandiitti Antti Marjoniemen murhaan.

Kiimasjärven sankari

Ja Neuvosto-Karjalan työtätekevien vapauttaja valkorosvoista on sankari myöskin fasististen tuomariensa edessä. Siitä huolimatta vaikka fasistinen oikeus ja fasistinen lehdistö koettaa vaieten, valehdellen ja vääristellen selviytyä Antikaisen ja hänen tovereidensa esiintymisestä oikeudessa, niin sittenkin heidän puheensa iskee syyttäjiänsä ja koko fasistista rosvokomentoa moukarin tavoin.

Oikeuskäsittelyn kulku

Oikeudenkäynnin alkaessa kanneviskaali jätti oikeudelle Leningradissa Suomen vallankumousliikkeen tutkijakunnan toimesta julkaistun, Antikaisen toimittaman 680-sivuisen teoksen ”SKP:n taistelun tieltä”, koettaen sitenkin saada syyteainehistoa Antikaista vastaan ja samalla alleviivata hänen monipuolista ja suurta kommunistijohtajakykyänsä. Tämän jälkeen Antikaisen avustaja Haanpää esitteli pikakirjoittajaksensa toimittaja N. Vällärin. Esitykseen yhtyi myöskin syytetty sillä huomautuksella, että Välläri on luopio ja SKP:n vihollinen jo monet vuodet. Välipäätöksellään hovioikeus hylkäsi esityksen selvittäen, että pikakirjoittajan hankkimisella tahdotaan tehdä propagandaa kommunismin hyväksi. Niin’ikään avustajan esityksestä ja johon Antikainen yhtyi, esitettiin estemuistutus oikeuden jäsentä, viskaali K. Vahnlundia vastaan, joka on julkisesti loukannut Neuvostoliiton lähettilästä ja jolla on vihamielinen asenne sitä maata kohtaan, jonka kansalainen Antikainen on. Myöskin Antikainen vaati Etsivän keskuspoliisin miestä, Rusko Sihvosta, sopimattoman kuulustelutapansa johdosta poistettavaksi todistajain luettelosta.

Toista tuntia kestäneessä vastineessa tov. Antikainen aluksi kumoaa ohranan keksimät halpamaiset väitteet ”rakastajatar”- ym. jutuista, joilla hänen nimensä koetetaan tahrata, osoittaen ne hyökkäykseksi itseänsä ja puoluetta vastaan. Väitteeseen, että Raskin asunto olisi ollut kommunistien majoitus- ja kokoontumispaikka jo useimpia vuosia, hän vastaa, että SKP:IIä on asuntoja eri puolilla Helsinkiä, eikä suinkaan vain Raskin asunto.

Kosketellen v:n 1922 taisteluja Karjalaan hyökänneitä lahtareiden rosvoretkueita vastaan ja erikoisesti Kiimasjärven valtausta toveri Antikainen osoitti, että Neuvostoliitto ei halua yhtään tuumaa lisää maata, koska sitä on aivan riittämiin. Mutta sen alueelle tunkeutuneet rosvolaumat on lyöty ja lyödään vastakin ja tässä taistelussa suomalaiset punikit ovat aktiivisesti mukana.

Mitä toveri Antikainen puhui Suomen työläisten ja köyhien talonpoikien asemasta ja heidän viimevuosina käymistänsä taloudellista ja poliittisista taisteluista ja SKP:n johtavasta osuudesta niissä, tästä kaikesta fasistinen lehdistö vaikenee visusti, koettaen siten saada vallalle sellaisen käsityksen, että Antikainen ei työläisistä ja talonpojista olisi puhunutkaan mitään ja että kommunistit ovat työväenluokasta ja sen taisteluista aivan erillään. Samoin Antikaisen arvostelu sosialifasistisista petturijohtajista ja työväenluokan taistelurintaman hajoittajista on Suomen Sosialidemokraatissa sivuutettu yhdellä ainoalla lauseella: ”sosialidemokratia sai kirjelmässä tavanmukaisen haukkumaryöpyn”, ja toisissa lehdissä ei tästä puhuta sanaakaan.

Vastineensa lopussa tov. Antikainen sanoo reippaasti, että hän ei ole syytön, vaan syyllinen siihen, että on taistellut kommunistisena puoluesoturina. Ja että: Olen syypää poliittiseen toimintaan sosialistisen maailmankatsomuksen puolesta, mutta josta toiminnasta katson olevani vastuussa vain Suomen Kommunistiselle Puolueelle ja Kominternille.

Vastinekirjelmänsä esittivät myöskin Y. K. Leino, Kauko Heikkilä ja Aili Markkanen. Näidenkin tovereiden vastinekirjelmät olivat asiallisen luokkataisteluhengen läpitunkemia ja varsinkin tov. Kauko Heikkilän vastine oli hyökkäävä, sitkeälle kommunistisen puolueen soturille ominainen vastaisku fasistiselle oikeudelle.

Toveri Antikainen on ollut Suomen ohranan komeroissa jo yli 4 kuukautta. Yhtä pitkän ajan on fasistinen porvaristo lehdistönsä avulla koettanut hänestä tehdä jotakin ”hämäräperäistä oliota”, murhamiestä, ryöväriä ja ties mitä ja siten koettaen kuuluisalta Kiimasjärven sankarilta ja SKP:n kyvykkäältä monivuotiselta johtajalta himmentää sitä sankarikehää, joka hänellä Suomen työväenluokan, Neuvosto-Karjalan ja laajemmassakin kansainvälisessä mittakaavassa, työtätekevien laajojen joukkojen keskuudessa on.

Mutta fasistien voimat eivät riitä. Sankari on sankari kahleissakin ja hampaisiin asti aseistetut vartijat vapisevat pelosta.

Toveri Antikaisen suurta vallankumouksellista voimaa eivät pidätä vankilan paksut muuritkaan. Hänen ja tovereidensa voimakkaat vastaiskut ohranan kataliin syytöksiin ovat iskuja koko lahoavalle fasistiselle valtakomennolle. Ne ovat iskuja, jotka kantautuvat laajojen työtätekevien joukkojen tiedoksi ja saavat sieltä hyväksymisensä ja suurta kunnioitusta johtajaansa kohtaan ja jotka iskut, vallankumouksellisen taistelijan malliesimeikki, muodostuvat kommunistisen puolueen organisatoorisen voiman ja sen taistelutehon lujittajaksi. Toveri Antikaisen esiintyminen on sellaista, jota voivat esittää vain teräksiset bolshevikit — Dimitrovin, Rakosin ja Thälmannin tapaiset esimerkilliset vallankumoussankarit.

Syytettyjen loppulausuntojen jälkeen Antikaisen avustaja E. Haanpää esitti vielä, että Leningradista on saapunut sähkösanoma, jossa tiedoitettiin, että sieltä on lähetetty 3 Antikaisen asiaa koskevaa todistusta ja koska ne eivät ole vielä saapuneet, niin hän pyysi Antikaisen suhteen viikon lykkäystä. Avustajan esitykseen ei oikeus suostunut.

Tämän jälkeen Antikaisen ja kanneviskaalin välille sukeutui vielä lyhyt tiukka loppuväittely, jossa Antikainen vaatii häneltä takavarikoidut 55 kirjaa ja rahat luovutettavaksi takaisin.

Toveri Antikaista ja toverejansa vastaan nostetun syytejutun suullinen käsittely tältä kohdalta julistettiin päättyneeksi ja päätös annettavaksi myöhemmin ilmoitettavana aikana.

Kumoamattomia tosiasioita fasistiohranan valheita vastaan

Alla ja osaksi neljännellä sivulla julkaisemme otteet toverien J. HEIKKOSEN, S. SUDEN ja Y. TUOMISEN antamista kirjallisista todistuksista, jotka asianomaisessa järjestyksessä lähetettiin Turun hovioikeudelle tov. ANTIKAISEN jutun käsittelyn yhteydessä. Nämä asiakirjat kumoamattomasti todistavat fasistiohranan ”todistajineen” tov. Antikaista vastaan sepittämät jutut, jonkun valkoisen rosvoretkeläisen rääkkäämisestä ja murhasta ovat alusta loppuun ilkeämielistä keksintöä ja törkeää valetta.

JOHAN HEIKKONEN:

Saamiamme vankeja emme kohdelleet halpamaisesti, tuomitsimme valkoisten harjoittaman barbaarimaisuuden

Minä Johan Heikkonen, syntynyt Suomessa v. 1892 Viipurin läänissä Muolaan pitäjän Yläkuusen kylässä, todistan valaehtoisesti seuraavaa:

Osallistuin v. 1922 Kansainvälisen sotakoulun hiihtoretkeen 1 komppanian komentajana. Toivo Antikainen toimi koko suksijoukon komentajana. Olin koko ajan Antikaisen kanssa yhdessä ja tiesin hänen jokaisen askeleensa. Mitään vankien rääkkäyksiä, enempää kuin halpamaista kohteluakaan ei Antikaisen eikä kenenkään muunkaan taholta sattunut. Tunnen Antikaisen kulttuuri-ihmiseksi, joka ei antaudu mihinkään halpamaisiin tekoihin. Kiimasjärven taistelun yhteydessä olleista tapauksista voin todistaa seuraavaa:

Saarenpään ja Kiimasjärven välillä kohtasimme kaksi valkoisten ryhmää ja niiden lisäksi kaksi yhteysmiestä. 19 päivänä tammikuuta oli toinen mainituista ryhmistä pysähtynyt noin 13 kilometriä Kiimasjärven eteläpuolelle. Meidän oli kuljettava yli järven ja siksi päätimme kiertää järven kahta puolta saadaksemme kaapattua valkoisten ryhmän vangiksi. Saimme yllätettyä valkoiset, jotka eivät ehtineet edes levittäytyä taistelujärjestykseen. Minä kuljin oikeanpuolisen ryhmän johtajana, kun alkoi kuulua huudahduksia. Samalla mekin ehdimme lähestyä tapahtumapaikkaa. Valkoisilla ei ollut enää mihin perääntyä. Yksi heistä yritti kuitenkin paeta ja ryntäsi metsään, mutta samalla kuului useampia laukauksia ja pakenija kaatui.

Antikainen saapui tapahtumapaikalle noin puoli tuntia myöhemmin. Seuraavana aamuna 20 päivänä kello 4 lähdimme liikkeelle Kiimasjärvelle. Samaan aikaan lähetimme kaikki vangit, jotka olimme edellisenä päivänä saaneet, Repolaan. 20 päivänä valtasimme Kiimasjärven. Heti kun Kiimasjärven kylä oli vallattu, oli ensimmäinen tehtävä lähettää vangit kiireellisesti pois tapahtumapaikalta. Tämän jälkeen ei Antikainen edes nähnyt vankeja, sillä vangit kulkivat meidän edellämme noin 5 kilometrin päässä ja meidän saavuttuamme Saarenpäähän oli vangit jo lähetetty edelleen Repolaan. Saarenpäähän saavuttuamme saimme ylipäälliköltä käskyn viettää päivän lepo, jonka jälkeen siirryimme keskisen lohkon toimintapariin.

Maaselän asemalta lähtiessämme oli vaunussa päällikkökunnan neuvottelu, jossa erikoisesti teroitettiin, että vankeihin nähden täytyy olla hyvä kohtelu. Tämä teroitettiin jokaisen kurssilaisen mieleen suullisen käskyn muodossa rivistön edessä Honkaniemestä lähdettyämme. Minä osallistuin retkeen alusta loppuun saakka ja mitään halpamaista eikä raakamaista kohtelua vankeihin nähden ollut. Tämä on ensisijassa Antikaisen ansiota, sillä hän kiinnitti tähän kysymykseen erikoisesti huomiota. Valkoiset sitävastoin rääkkäsivät vankeja. Aijonlahden taistelussa joutui 3 miestämme valkoisten vangiksi. Kun valtasimme mainitun kylän, löysimme 2 tiedustelijaamme murhattuina. Heiltä oli puhkottu silmät ja koko ruumiit oli petomaisesti raadeltu. Vuonnisen miehityksen jälkeen löysimme kylän riihestä kolmannen tiedustelijamme, joka oli myöskin samalla tavalla raadellen tapettu. Vuonnisessa pidimme yhteenvetokokouksen, jossa käsiteltiin paikallisiin asukkaihin ja vankeihin suhtautumista. Tässä kokouksessa tuomittiin barbaarimaisiksi sellaiset teot, joita valkoiset olivat meidän tiedustelijoitamme kohtaan käyttäneet.

YRJÖ TUOMINEN:

”Tov. Antikainen neuvoi aina kohtelemaan vankeja ja asukkaita hyvin ja näitä sääntöjä noudatettiin”

Minä Yrjö Anselm Tuominen, syntynyt Suomessa Metsäkylän pitäjässä (H. 1.) 1896, todistan valaehtoisesti:

Kansainvälisen sotakoulun suksijoukkue, jonka komentajana koko ajan oli Toivo Antikainen, oli mitä kurinalaisin joukko-osasto. Minä voin vakuuttaa, että me kohtelimme paikallisia asukkaita hyvin eikä koko retken aikana tapahtunut yhtään ainoata vangiksi saamamme valkoisen rääkkäystä tai murhaa. Taisteluissa kyllä kaatui niin valkoisia kuin punaisiakin. Meidän joukko-osastomme oli moraalisesti korkealla tasolla, hyvin kouluutettu, tunsi taistelevansa oikean asian puolesta ja oli varma voitostaan. Tällainen joukko-osasto ei antautunut sellaisiin halpamaisiin tekoihin kuin vankien rääkkäämiset ja murhat.

Me jouduimme näkemään ja kokemaan useita valkoisten suorittamia tihutöitä ja saamiensa vankien rääkkäämisiä. Erikoisen raakamaisella tavalla valkoiset tappoivat vangiksi saamansa taistelutoverimme JÄÄSKELÄISEN, RIIHINIEMEN ja SUHOSEN. Toveri Jääskeläisen löysimme Vuonnisen kylästä alastomaksi riisuttuna, rääkättynä ja sitten ammuttuna. Paikallisten asukkaiden kertomusten mukaan oli häntä kuletettu avojaloin yli 20 kilometriä ankarassa pakkasessa. Kolmen muunkin toverin ruumiit olivat miltei tuntemattomiksi raadeltu. Tällaista järjetöntä ihmisrääkkäystä vastaan olimme me kaikki, puna-armeijalaiset ja komentajat ja erikoisesti toveri Toivo Antikainen. Hän neuvoi aina kohtelemaan vankeja ja asukkaita hyvin, kielsi kaikki omavaltaisuudet ja näitä sääntöjä noudatettiin suksijoukon keskuudessa.

Edelläesitetyt todistukset kumoavat lahtarivalheet. Mutta vaikka näin on, niin olisi väärin, jos uskoisimme fasististen syyttäjäin minkäänlaisten tosiasioiden painosta syytteestään luopuvan. Ei! He luonnollisesti tehostavat syytteitään ja koettavat löytää uusia syntejä entisten väitteitänsä tultua kumotuksi. Heille on pää-asia saada tuhottua käsiinsä joutunut urhea taistelija, työläisten ja talonpoikain asian horjumaton puolustaja. Juuri se, että tov. Antikainen ON AINA ESIINTYNYT REILUSTI JA ROHKEASTI TYÖVÄEN ASIAN PUOLESTA, KOMMUNISMIN PUOLESTA, KIIHOTTAA FASISTIOHRANAA TOIMINNASSAAN.

Nähdessämme, että työtätekevät Suomessa Ja Suomen rajojen ulkopuolella eri kapitalistisissa maissa kohottavat voimakkaasti äänensä toveri Antikaisen ja hänen kanssaan syytettynä olevien puolesta, on myös meidän mitä voimakkaammin tehostettava Mopri-työtä, valmistuttava vastaanottamaan Moprin juhlapäivää, maaliskuun 18 päivää tunnuksella: VAPAAKSI TOVERI ANTIKAINEN! VAPAAKSI KAIKKI FASISMIN VANKINA OLEVAT TOVERIMME!

SIMO SUSI:

Tapetuksi väitetty Marjaniemi kaatui taistelussa. Valkoiset tekivät Karjalassa hirvittäviä raakalaistöitä

Minä Simo Juhonpoika Susi, syntynyt Suomessa Viipurin läänin Metsäpirtin pitäjän Lapanaisten kylässä v. 1896, kirjoissa samassa pitäjässä, todistan valaehtoisesti seuraavaa:

Osallistuin v. 1922 Kansainvälisen sotakoulun Karjalan retkeen suksijoukon komentajan adjutanttina retken alusta tammikuun 5 päivästä sen loppuun saakka.

Sen jälkeen, kun Toivo Antikainen oli Honkaniemen kylässä määrätty suksijoukon komentajaksi, teroitti hän kaikkien komentajien ja kurssilaisten mieliin, ettei paikallisiin asukkaihin ja vankeihin nähden saa tapahtua minkäänlaisia ilkitöitä. Kaikista ilkiteoista ja omavaltaisuuksista tullaan rankaisemaan. Kaikki retkeen osallistuneet suhtautuivatkin niin paikallisiin asukkaihin kuin vankeihinkin nähden inhimillisesti, Punaisen armeijan kuria ja henkeä vastaavasti. Kaikki ottamamme vangit lähetimme viivyttelemättä rintaman selkäpuolelle. Näin teimme Pieningästä ottamiimme vankeihin nähden, samoin Saarenpään ja Kiimasjärven välillä otettuihin nähden. Sellaisissa tapauksissa, joissa ei ollut mahdollisuutta lähettää vankeja selkäpuolelle, laskettiin vangit aseistariisumisen jälkeen useissa tapauksissa vapaaksi. Esim. Kiimasjärveltä ottamiamme vankeja kuljettamaan ei pienilukuisesta kurssilaisjoukostamme riittänyt tarvittavaa saattojoukkoa, minkä vuoksi olimme pakoitetut laskemaan osan ottamistamme vangeista vapaaksi. Saarenpäähän lähetimme 30 vankia määräyksellä luovuttaa heidät Repolaan, sieltä edelleen Petroskoihin lähetettäväksi.

Esimerkkinä siitä, kuinka Toivo Antikainen suhtautui paikalliseen väestöön, mainittakoon tapaus Repolasta. Repolaan saavuttuamme saimme palkallisilta asukkailta tietää, että siellä olleet valkoiset, jotka olivat päivää ennen meidän tuloamme perääntyneet Suomeen, olivat perääntyessään vieneet mukanaan jauho- ja elintarvevarastot ja jättäneet paikallisen asujamiston ilman ruokatarpeita. Toivo Antikainen ryhtyi heti järjestämään asukkaiden elintarpeilla varustamista lähettämällä m.m. lähetin esikuntaan tiedoittamaan paikallisen asujamiston vaikeasta elintarvetilasta.

Kiimasjärven taistelusta ja sen yhteydessä sattuneista tapahtumista voin todistaa seuraavaa: suksijoukkomme lähti liikkeelle Saarenpäästä Kiimasjärvelle 18 päivänä tammikuuta tarkoituksena Kiimasjärven valtaaminen. Samana päivänä kohtasimme kaksi Kiimasjärveltä Saarenpäähän matkalla olevaa valkoisten lähettiä. Näiltä saamistamme kirjeistä kävi selville, että Kiimasjärveltä on vänrikki Riutalle Saarenpäähän tulossa apujoukkoja, ollen tehtävänä muodostaa Saarenpää ja Omelia kylien linjalle rintama punaisia vastaan. Kaapattuamme tammikuun 19 päivänä ensimmäisen valkoisten ryhmän, vahvuudeltaan 9 miestä, saimme heiltä tietää, että noin 13 kilometriä Kiimasjärveltä etelään sijaitsevassa metsäsaunassa on valkoisten yhteysmies. Tätä vangitsemaan lähetimme 3 kurssilaista, jotka puettiin vangeilta vaihdettuihin takkeihin ja lakkeihin. Kurssilaisten lähestyessä saunaa huomasivat he saunalla useampien miesten liikettä ja perääntyivät takaisin tekemään havainnostaan ilmoituksen suksijoukon komentajalle Toivo Antikaiselle. Toivo Antikainen antoi nyt määräyksen yhdelle joukkueelle kiertää sauna järven vasemmanpuoleista rantaa ja toiselle joukkueelle järven oikeanpuoleista rantaa ja näin sulkea valkoisilta pakenemistie. Toivo Antikainen itse jäi pääjoukon mukana saunalle lähetettyjen joukkueiden lähtöpaikalle. Jonkun ajaa kuluttua tiedotettiin Toivo Antikaiselle, jonka luona minä olin koko ajan, että saunalla olleet valkoiset, luvultaan 11 miestä, on vangittu, paitsi yhtä, joka yrittäessään paeta tuli ammutuksi. Tässä ei siis suinkaan ole kysymys mistään vangin rääkkäämisestä ja tappamisesta, vaan avoimessa taistelussa surmansa saaneesta. Kaatuneen taskuista saaduista papereista kävi selville, että hän oli nimeltään Marjamäki. Kaikki Saarenpään ja Kiimasjärven välillä ottamansa vangit lähetettiin tältä suunnalta Saarenpäähän, jossa heidät luovutettiin sinne saapuneille venäläisille joukko-osastoille.

Kiimasjärven valtauksen suoritimme tammikuun 20 päivän aamulla. Taistelussa otimme joukon vankeja, kuten jo edellä mainitsin, ei koko vankijoukon kuljettamiseen riittänyt saattojoukkoa minkä vuoksi laskimme osan vangeista vapaiksi. Saarenpäähän lähetimme 30 vankia. Sen jälkeen, kun vangit oli Kiimasjärveltä lähetetty, ei Toivo Antikainen heitä enää nähnyt, sillä heidät oli takaisin Saarenpäähän saavuttuamme jo lähetetty Repolaan. Ketään ottamistamme vangeista ei rääkätty eikä tapettu, ei ennen eikä jälkeen Kiimasjärven valtauksen enempää kuin koko retken aikanakaan. Sen sijaan voin todistaa kolmen Aijonlahdessa valkoisten vangiksi joutuneen kurssilaisen raakamaisen kohtelun. Aijonlahteen hyökkäävän komppaniamme kärkijoukosta joutui valkoisten vangiksi kolme kurssilaista. Vallattuamme sanotun kylän löysimme kahden ruumiit pahasti rääkättynä. Tapettuja oli todennäköisesti pakoitettu kaivamaan itselleen hautaa, koska ruumiiden löytöpaikalla oli aloitettu hauta ja sen vieressä lapioita ja rautakanki. Haudan ääressä lumen sisään peitettynä olivat vangiksi joutuneiden kurssilaisten Suhosen ja Riihiniemen ruumiit. Ruumiit oli pahasti silvottu, silmät puhkottu, kaulassa ja vatsassa useita pistimen reikiä. Kolmannen vangiksi joutuneen kurssilaisen ruumiin löysimme Vuonnisen kylästä eräästä riihestä. Hänenkin ruumiinsa oli pahasti raadeltu. Vuonnisen kylään saavuttuamme näimme, kuinka valkoiset olivat kylän hävittäneet. Kylän asukkaat oli pakoitettu lähtemään Suomeen perääntyvien valkoisten joukkojen mukaan. Kylässä olleista 40 talosta oli säretty kaikki ikkunat ja uunit, perunakellarien luukut oli avattu, karja teurastettu ja jätetty pihoille. Karjan rehu, heinät, oljet, ruumenet y.m. oli poltettu. Kirkosta olivat valkoiset ryöstäneet kaikki vähemmänkin arvoiset arvoesineet ja särkeneet ikkunat. Tällä lavalla tuhosivat valkoiset perääntyessään ei vain Vuonnisen kylän, vaan useita muitakin kyliä.