Kulakkien luokkana hävittämisen politiikasta
”Krasnaja Zvezdan” N:o 16 kirjoituksessa ”Kulakkien hävittäminen luokkana”, joka yleispiirtein on riidattomasti oikea, esiintyy kaksi epätarkkuutta formuloinnissa. Minusta näyttää, että on korjattava nämä epätarkkuudet.
1. Kirjoituksessa sanotaan:
”Kuntoonpalauttamiskaudella toteutimme rajoittamispolitiikkaa kaupungin ja maaseudun kapitalistisiin aineksiin nähden. Uudestirakentamiskauden alkaessa olemme rajoittamispolitiikasta siirtyneet niiden syrjäyttämispolitiikkaan”.
Tämä kohta on väärä. Kapitalististen ainesten rajoittamispolitiikka ja niiden syrjäyttämispolitiikka eivät ole kaksi eri politiikkaa. Ne ovat samaa politiikkaa. Maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttäminen on kapitalististen rajoittamispolitiikan, kulakkien riistopyrkimysten rajoittamispolitiikan välttämätön seuraus ja oleellinen osa. Maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttäminen ei vielä ole kulakkien syrjäyttämistä luokkana. Maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttäminen on kulakkien yksityisten ryhmien syrjäyttämistä ja voittamista, sellaisten, jotka eivät ole kestäneet veropuristusta, jotka eivät ole kestäneet Neuvostovallan rajoitustoimenpiteiden järjestelmää. On ymmärrettävää, että kulakkien riistopyrkimysten rajoittamispolitiikka, maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamispolitiikka ei voi olla johtamatta kulakkien yksityisten ryhmien syrjäyttämiseen. Siksi ei kulakkien yksityisten ryhmien syrjäyttämistä voida pitää minään muuna kuin maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamispolitiikan välttämättömänä tuloksena ja oleellisena osana.
Tätä politiikkaa on meillä noudatettu ei vain kuntoonpalauttamiskaudella, vaan myöskin uudestirakentamiskaudella, sekä XV puoluekokouksen jälkeen (vuoden 1927 joulukuu) että puolueemme XVI konferenssin kaudella (1929 huhtikuu), ja myöskin tämän konferenssin jälkeen aina vuoden 1929 kesään saakka, jolloin meillä alkoi yleisen kollektivisoimisen ajanjakso, jolloin tapahtui käänne kulakkien luokkana hävittämisen politiikkaa kohti.
Jos tarkastellaan puolueen tärkeimpiä asiakirjoja, vaikkapa joulukuussa v. 1925 pidetystä XIV puoluekokouksesta alkaen (katso päätöslauselmaa Keskuskomitean toimintakertomuksen johdosta) ja vuoden 1929 huhtikuussa pidettyyn XVI puoluekonferenssiin saakka (katso päätöslauselmaa ”Maatalouden kohottamisteistä”), niin ei voida olla huomaamatta, että teesi ”kulakkien riistopyrkimysten rajoittamisesta” eli ”kapitalismin kasvun rajoittamisesta maaseudulla” kulkee aina rinnan teesin kanssa ”maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttämisestä” ja ”maaseudun kapitalististen ainesten voittamisesta”.
Mitä se merkitsee?
Se merkitsee sitä, että puolue ei erota maaseudun kapitalistien ainesten syrjäyttämistä kulakkien riistopyrkimysten rajoittamispolitiikasta, maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamispolitiikasta.
XV puoluekokous samoin kuin XVI puoluekonferenssikin on kokonaan ”maatalousporvariston riistopyrkimysten rajoittamis”-politiikan kannalla (XV puoluekokouksen päätöslauselma ”Työstä maaseudulla”), ”kapitalismin kehitystä maaseudulla rajoittavien uusien toimenpiteiden” politiikan kannalla (katso samaa), ”kulakkien riistopyrkimysten jyrkän rajoittamisen” politiikan kannalla (katso XV puoluekokouksen päätöslauselmaa viisivuotissuunnitelmasta), ”hyökkäystä kulakkeja vastaan” tarkoittavan politiikan kannalla, siinä mielessä, että ”siirrytään edelleen, järjestelmällisemmin ja järkähtämättömämmin rajoittamaan kulakkia ja yksityisyrittäjää” (katso samaa), ”vieläkin päättävämpään” ”yksityiskapitalistisen talouden ainesten” ”taloudelliseen syrjäyttämiseen” kaupungissa ja maaseudulla tähtäävän politiikan kannalla (katso XV puoluekokouksen päätöslauselmaa Keskuskomitean toimintakertomuksen johdosta).
Siis a) mainitun kirjoituksen kirjoittaja on väärässä kuvatessaan kapitalististen ainesten rajoittamispolitiikkaa ja niiden syrjäyttämispolitiikkaa kahdeksi eri politiikaksi. Tosiasiat osoittavat, että me olemme tässä tekemisissä yhden yleisen politiikan, kapitalismin rajoittamispolitiikan kanssa, minkä politiikan oleellisena osana ja tuloksena on kulakkien yksityisten ryhmien syrjäyttäminen.
Siis b) mainitun kirjoituksen kirjoittaja on väärässä väittäessään, että maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttäminen on alkanut vasta uudestirakentamiskaudella, XV puoluekokouksen kaudella. Todellisuudessa on syrjäyttämistä tapahtunut sekä XV puoluekokouksen edellä, kuntoonpalauttamiskaudella, että XV puoluekokouksen jälkeen, uudestirakentamiskaudella. XV puoluekokouksen kaudella vain voimistettiin kulakkien riistopyrkimysten rajoittamispolitiikkaa uusilla lisätoimenpiteillä, minkä johdosta myöskin kulakkien yksityisten ryhmien syrjäyttämisen täytyi voimistua.
2. Kirjoituksessa sanotaan:
”Kulakkien luokkana hävittämisen politiikka johtuu kokonaisuudessaan kapitalististen ainesten syrjäyttämispolitiikasta, ollen tämän politiikan jatkoa uudessa vaiheessa”.
Tämä kohta on epätarkka ja siksi väärä. On ymmärrettävää, että kulakkien luokkana hävittämisen politiikka ei ole voinut pudota taivaasta. Sitä on valmistanut koko aikaisempi rajoittamiskausi ja siis myöskin maaseudun kapitalististen ainesten syrjäyttämisen kausi. Mutta tämä ei vielä merkitse, etteikö se perinpohjin eroaisi maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamisen (ja syrjäyttämisen) politiikasta, että se olisi muka rajoittamispolitiikan jatkoa. Kun sanotaan niin kuin meidän kirjoittajamme sanoo, niin se merkitsee, että kielletään murros maaseudun kehityksessä vuoden 1929 kesästä alkaen. Kun sanotaan niin, merkitsee se sen tosiasian kieltämistä, että me tänä aikana olemme tehneet käänteen puolueemme politiikassa maaseudulla. Kun sanotaan niin, merkitsee se jonkinlaisen ideologisen piilopaikan luomista puolueemme oikeistolaisaineksille, jotka nyt tarrautuvat XV puoluekokouksen päätöksiin puolueen uutta politiikkaa vastaan, samaten kuin aikoinaan Frumkin tarrautui XIV puoluekokouksen päätöksiin kollektiivitalouksien ja neuvostotilojen perustamisen politiikkaa vastaan.
Mitä XV puoluekokous piti lähtökohtanaan, julistaessaan maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamisen (ja syrjäyttämisen) politiikan tehostamista? Sitä, että huolimatta tästä kulakkien rajoittamisesta täytyi kulakkien luokkana kuitenkin jäädä olemaan toistaiseksi. Tällä perusteella XV puoluekokous jätti voimaan lain maavuokrasta, tietäen erinomaisen hyvin, että vuokraajat ovat valtaosaltaan kulakkeja. Tällä perusteella XV puoluekokous jätti voimaan lain palkkatyövoiman käytöstä maaseudulla, vaatien sen tarkkaa noudattamista. Tällä perusteella julistettiin vieläkin kerran, että kulakkiomaisuuden pakkoluovuttaminen ei ole sallittua. Ovatko nämä lait ja nämä päätökset ristiriidassa maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamis- (ja syrjäyttämis-) politiikan kanssa? Eivät mitenkään. Ovatko nämä lait ja nämä päätökset ristiriidassa kulakkien luokkana hävittämisen politiikan kanssa? Ovat ehdottomasti! Nämä lait ja nämä päätökset täytyy siis nyt panna syrjään yleisen kollektivisoinnin alueilla, joiden piiri laajenee joka päivä ja joka tunti. Itse kollektiivitalousliikkeen kulku on muuten jo pannut ne syrjään yleisen kollektivisoinnin alueilla.
Voidaanko tämän jälkeen väittää, että kulakkien luokkana hävittämisen politiikka on maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamis- (ja syrjäyttämis-) politiikan jatkoa? On selvää, ettei voida.
Yllämainitun kirjoituksen tekijä unohtaa, että kulakkiluokkaa ei voida syrjäyttää luokkana verotus- ja kaikenlaisilla muilla rajoitustoimenpiteillä, jos tämän luokan käsiin jätetään tuotantovälineet sekä oikeus käyttää vapaasti maata ja jos säilytetään käytännössä laki palkkatyöstä maaseudulla, laki maanvuokrauksesta, kulakkiomaisuuden pakkoluovuttamisen kielto. Kirjoittaja unohtaa, että kulakkien riistopyrkimysten rajoittamispolitiikkaa harjoitettaessa voidaan toivoa vain erillisten kulakkiryhmien syrjäyttämistä, mikä ei ole ristiriidassa kulakkien säilyttämisen kanssa toistaiseksi luokkana, vaan päinvastoin edellyttää sitä. Kulakkien syrjäyttämiseen luokkana ei riitä niiden erillisten ryhmien rajoittamisen ja syrjäyttämisen politiikka. Kulakkien syrjäyttämiseksi luokkana täytyy murtaa avoimessa taistelussa tämän luokan vastarinta ja ottaa siltä pois sen olemassaolon ja kehittymisen tuotannolliset lähteet (vapaa maankäyttö, tuotantovälineet, maanvuokraoikeus, oikeus työvoiman palkkaamiseen jne.). Tämä juuri on käänne kulakkien luokkana hävittämisen politiikkaan. Ilman sitä ovat jutut kulakkien syrjäyttämisestä luokkana tyhjää jaarittelua, joka on mieluista ja edullista vain oikeistopoikkeaman kannattajille. Ilman sitä ei voida ajatellakaan mitään vakavaa maaseudun kollektivisointia, puhumattakaan yleisestä kollektivisoinnista. Tämän ovat hyvin käsittäneet maaseutumme köyhälistö ja keskitalonpojat, jotka hävittävät kulakkeja ja toteuttavat yleistä kollektivisointia. Tätä eivät nähtävästi vielä käsitä jotkut tovereistamme.
Siis puolueen nykyinen maaseutupolitiikka ei ole vanhan politiikan jatkoa, vaan käänne vanhasta, maaseudun kapitalististen ainesten rajoittamisen (ja syrjäyttämisen) politiikasta uuteen, kulakkien luokkana hävittämisen politiikkaan.
”Krasnaja Zvezda” N:o 18, tammikuun 21 pnä 1930.
J. Stalin, Leninismin kysymyksiä
Toinen painos, 11. venäjänkielisen painoksen mukaan
Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike
Petroskoi, 1946
Marxismi-Leninismi 