Nuorisoliittolaisesta — kumoussankari ja kommunistinen johtaja (1935)

Nuorisoliittolaisesta — kumoussankari ja kommunistinen johtaja

Hannes Juvonen

Kunnon kommunisti, vallankumousjohtaja ja soturi tov. Toivo Antikainen on istunut jo useita kuukausia fasisti-Suomen vankiloissa. Nyt helmikuun 20 pnä ja maaliskuun 8 pnä on ollut vihdoin esillä häntä vastaan nostettu syyte eräältä osaltaan Turun hovioikeudessa. Mutta minkälaista on tämä oikeudenkäynti? Antikaiselle ei suotu tilaisuutta hankkia riittävää oikeusapua, häneltä ensimmäisessä oikeuskäsittelyssä riistettiin puheoikeus ulosheittämisuhkauksin ja toiseen oikeuskäsittelyyn ei päästetty puolustusasianajajan pikakirjoittajaa, koska tämä oli muka — tervehtinyt Antikaista ystävällisesti vankilan käytävällä, ja koska pikakirjoittajan avulla tehtäisiin agitatiota ja halvennettaisiin oikeutta. Suomen fasistit siis pelaavat kunnon vallankumousmiehen päänmenoksi pimeätä peliä, joka ei kärsi päivänvaloa.

Tiedetään, että sen valtiopetossyytöksen lisäksi, jota hovioikeudessa on käsitelty, tov. Antikaisesta yritetään tehdä vielä ryöstäjä ja murhaaja asioitten nojalla, joita — ei ole milloinkaan tapahtunut. Samanaikaisesti kiirehditään eduskunnassa kuolemanrangaistuslakia — ja kiireen tarkoituksen voi hyvin ymmärtää.

Tov. Antikaisen nimi ei ole rakas ainoastaan Suomen työtätekeville, vaan myös meille neuvostojen maan ja varsinkin Karjalan työtätekeville, sillä liittyyhän tov. Antikaisen nimi kiinteästi Karjalan valkobandiiteista vapauttamisen mainehikkaimpiin tapahtumiin.

Julkaisemme seuraavassa tov. Juvosen, Antikaisen entisen nuorisoliittolaistoverin, muistelman, joka osaltaan kirkastaa sitä sankarikuvaa, joka meillä jo tov. Toivo Antikaisesta on.

———

Kevättalvella v. 1915 siirryin Sörnäisten sosialidemokraattisen nuoriso-osaston jäseneksi. Alkaessani tutustua uusiin tovereihini kiintyy huomioni yhteen osaston nuorimmista jäsenistä, — josta tulikin vierustoverini nuorisotoiminnassa — 17-vuotiaaseen Toivo Antikaiseen.

Tuossa vartaloltaan sopusuhtaisessa kirkaskatseisessa nuorukaisessa ilmeni jo silloin personoituneena työväenluokan parhaita ominaisuuksia. Ei ollut havaittavissa hänen käytöksessään ja vaatetuksessaan mitään työväenluokalle vieraita vaikutuksia, kuten sakilaispiirteitä, keikarimaisuutta, eikä muitakaan pikkuporvarillisia elämäntapavivahduksia. Hänen käytöksensä, kuten koko olemuksensa, tulkitsi tervettä luonnollisuutta.

Vilkasta oli näihin aikoihin toiminta Sörnäisten osastossa. Monisatalukuinen nuoriso paloi innostuksesta. Toiminnan ohella käytiin myrskyisiä väittelyitä.

Mistä väiteltiin? Enimmäkseen osastotoiminnan käytännöllisistä kysymyksistä. Mutta väiteltiin myöskin suhtautumisesta Bernin konferenssiin ja niistä katsomuksista ja käsityksistä, joita — vaikkakin rajoitetuksi — tuon konferenssin ja Zimmervaldin julkilausumista saatiin.

Siellä, missä väiteltiin, oli Antikainen mukana. Harvoin alkuaikoina itse väittelyihin osallistuen, useimmin kuuntelijana, joka esitetyt ajatukset painoi tarkasti muistiin. Mutta jo v. 1917 oli hän terävä väittelijä.

Usein nähtiin nuori Antikainen syvissä mietteissä. Oliko hän haaveilija, tuulentupien rakentaja? Ei ollut. Sellainen oli Toivolle kokonaan vierasta. Hänen ajatuksissaan askartelivat kysymysten syvällisen käsittämisen ja oikean käytännöllisen ratkaisun probleemit.

Jo silloin hänessä ilmeni ominaisuuksia, jotka olivat tärkeitä tulevalle kommunistille ja vallankumoukselliselle johtajalle.

Kysymysten pinnallinen käsittely oli hänelle vierasta. Esitettyjä ajatuksia ei hän ilman muuta temmannut, kohta ne omaksuakseen. Hänellä oli jo silloin kyky asettaa kaikki tarkan, syvällisen harkinnan alaiseksi. Kukin asia oli ensin perinpohjin tutkittava ja selvitettävä ja vasta sitten johtopäätökset tehtävä.

Asiaa ei kuitenkaan ole käsitettävä niin, että Toivo olisi ollut vailla palavaa innostusta. Hänessä yhdistyi hehkuva mieli tarkkaan, huolelliseen harkintaan, kunkin asian syvälliseen tutkimiseen.

Jo alusta alkaen oli Antikainen epävarmuuden, puolinaisuuden ja horjunnan vihollinen. Päättäväisyys, täsmällisyys, huolellisuus ilmeni hänen kaikissa toimissaan ja asioihin suhtautumisessaan.

Myöskin tulevan johtajaorganisaattorin piirteet jo silloin kirkkaina kuvastuivat. Kun järjestettiin uusia toimikuntia uusia tehtäviä varten, piti niille laatia ohjesäännöt. Niiden tehtävät piti olla tarkoin määritellyt, jotta voitiin valvoa tehtäväin täyttämistä — se oli Toivon tinkimätön periaate.

Juuri organisatoriset kyvyt kohottivat Antikaisen pian yhdeksi etummaisimmista nuorisoliittolaisista. Ollessaan v. 1916 johtokunnan jäsen ja v. 1917 osaston puheenjohtaja, vaikutti hänen järjestävä työnsä suuresti Sörnäisten sosdem. nuoriso-osaston toimintaan. Hän järjesti liiton äänenkannattajan, ”Työläisnuorison”, levitystä, jäsenhankintaa, opintopiirejä, kursseja, jne. sekä teki lukemattomia aloitteita.

V. 1916 syksyllä käsiteltiin Sörnäisten osastossa kysymystä varhaisnuorisojärjestön uudelleen järjestämisestä lakkautetun ”Ihanneliiton” tilalle. Ajatus saa Antikaisesta tarmokkaan käytännössä-toteuttajan. Seuraavana vuonna alkaa toimintansa ”Järjestöpojat” ja ”Järjestötytöt”. Antikaisesta tulee liiton ensimmäinen sihteeri.

Luokkasodan aikana on Antikainen toimessa yötä päivää. Vielä 11 päivänä huhtikuuta, saksalaisten tykkien jyristessä Albergassa, on hän Helsingissä.

Raskaalta tuntuu jättää Helsinki luokkavihollistemme käsiin, selvittää hän tavatessamme 11 päivän aamulla Siltasaarella. Vasta 12 päivänä, viimeistä mahdollisuutta hyväkseen käyttäen, Antikainen poistuu Helsingistä.

Suomen työväen vallankumouksen häviön jälkeen joutuu nuori Antikainen neuvostojen maahan. Täällä, proletariaatin diktatuurin oloissa, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen välittömän vaikutuksen alaisena, kasvoi hän kommunistiksi ja vallankumouksen sankariksi. V. 1922 Antikaisen johtama, historiassa vertaansa hakeva sankariretki Karjalaan hyökänneiden Suomen valkobandiittien rintaman taakse, retki, jonka seurauksena on bandiittien rintaman murtuminen, sekasortoinen pako sekä Neuvosto-Karjalan pikainen ryöstäjäin ja murhaajain raivoavista joukoista vapautuminen.

Suomen fasisti-porvariston on onnistunut saada kynsiinsä tämä uljas vallankumouksellinen, SKP:n yksi parhaita johtajia. Meidän tehtävämme myöskin täällä neuvostojen maassa on taistella tunnuksen puolesta: Toiska vapaaksi. Se tapahtuu voimistuttamalla taistelua tuotantotehtäviemme täyttämisen, maanpuolustusvalmiutemme kohottamisen ja kommunistisen kasvatuksen puolesta.

Rintama: Suomenkielisten neuvostokirjailijain äänenkannattaja — N:o 3 — 1935

Leave a comment