Toivo Antikaisen puhe Kominternin TpK:n XII täysistunnossa 1932

TOVERI ANTIKAISEN PUHE KOMINTERNIN TPK:n XII TÄYSI-ISTUNNOSSA

Meidän puolueella on erikoinen syy kiinnittää huomio kärjistyneeseen kansainväliseen tilanteeseen, sillä lahtari-Suomi on mitä kiinteimmässä yhteydessä imperialististen sodanvalmistelijain, Englannin, Ranskan ja Puolan kanssa, ja tekee kaikkensa jouduttaakseen omia valmistelujaan hyökkäykseksi Neuvostoliittoa vastaan.

Jo yli kaksi vuotta vallassa ollut fascistidiktatuuri ei luonnollisestikaan ole kyennyt lieventämään teollisuuskriisiä, mutta porvaristo on onnistunut polkemaan työväenluokan elintason ennenkuulumattoman alhaiseksi. Omistavan luokan keskuudessa ovat ristiriidat suuresti kärjistyneet. Porvariston leirissä on erimielisyyttä siitä, pitäisikö suostua suurtilanomistajain vaatimuksiin äänioikeuden ja eduskunnan vallan yhä edelleen rajoittamiseksi. Osa porvaristoa haluaisi nyt jo toteuttaa sotaprovokatiopolitiikkaa Neuvostoliittoa vastaan.

Nämä ristiriidat tulivat esiin viime keväänä tapahtuneessa Lapua-fascistien nousussa Mäntsälässä. Noin tuhat aseistettua fascistia kokoontui sinne ja vaati hallituksen eroamista. Tosin aseelliset yhteentörmäykset saatiin estetyksi, mutta sisäisiä ristiriitoja ei voitu poistaa. Porvariston kiihkoisimmat ainekset jatkoivat väkivaltaisuuksiaan ja hallitus oli pakoitettu ryhtymään toimenpiteisiin heitä vastaan. Suomen fascistidiktatuuri ei ole ottanut lapualaisia hallitukseen, vaan käytti niitä välikappaleenaan omaksi edukseen aivan samoin kuin se käyttää sosialifascistejakin hyväkseen. Viimeksi mainitut tukevat porvariston jokaista hyökkäystä työläisten elintasoa vastaan kehoittamalla työläisiä kärsimään kriisin seuraukset nousematta vastarintaan ja taisteluun. He väittävät taistelevansa fascismia vastaan, mutta fascisteilla tarkottavat ainoastaan lapualaisia; samaan aikaan he toimivat pääfascistien hyväksi ja tukevat Svinhufvudin hallitusta selittäen ettei Suomessa ole fascistinen, vaan demokraattinen järjestys.

Kuten tiedetään, puolueemme antautui kesällä v. 1930 lapualaisten vallankaappaukselle taistelematta. Kominternin XI Plenumin aikana todettiin, ettei puolueemme vielä silloin ollut voittanut antautumisestaan johtunutta kriisiä. Mutta puolueemme KK:n Plenumi viime kesänä voi todeta, että SKP on voittanut sisäisen kriisin, ja että puoluejohdon poliittinen linja on oikea. Tämä Plenumi järjesti uudelleen puolueaparaatin ja poisti passiiviset opportunistiset ainekset siitä. Puolueen jäsenmäärä on lisääntynyt huomattavasti ankarasta maanalaisuudesta huolimatta ja puolueessa on nyt enemmän jäseniä kuin koskaan ennen.

Joukkoliikehtimisien alalla on meillä muutamissa piireissä (Turku, Oulu, Kemi) melkoisia menestyksiä. Maan pohjoisosassa on meillä ylivalta työväenliikkeessä. Siellä olemme kyenneet, esim. Weitsiluodon ja Karihaaran sahalaitoksilla nostattamaan joukkoliikkeen verotusrosvousta vastaan. Näiden taistelujen tukikohta oli työpaikoilla, joissa pidettiin joukkokokouksia ja joihin osallistui niin työttömät kuin tehtaan työläisetkin. V. 1932 on myöskin sattunut lukuisia työrettelöitä, jotka useimmiten ovat päättyneet työläisten osittaisiin voittoihin. Lukuisissa tapauksissa käytiin näitä taisteluita suoranaisesti Kommunistisen Puolueen johdolla, kun taas toisissa tapauksisa työläiset toimivat itsealotteisesti. Työttömien joukkoliikehtiminen on ollut tähän asti hyvin heikkoa, sillä tällä alalla emme ole kyenneet systemaattista työtä tekemään. Joissakin tapauksissa olemme kuitenkin onnistuneet valloittamaan reformistien järjestämiä työttömien joukkokokouksia ja paljastamaan sosialidemokraattien petospolitiikkaa. Tammikuulla, 1932, tuhannet työläiset osallistuivat mielenosotukseen Turussa ja vappuna vallankumoukselliset työläiset valloittivat sosialidemokraattien järjestämän mielenosotuksen samassa kaupungissa. Tästä seurasi yhteentörmäyksiä poliisien kanssa, jossa muutamat poliisit, poliisipäällikkö itsekin, saivat selkäänsä. Muissakin paikoissa oli mielenosotuksia, taikka ainakin mielenosotus-yrityksiä.

Pohjois-Suomessa, jossa on tapahtunut talonpoikien liikehtimisiä, olemme yrittäneet järjestää talonpoikien itsepuolustusjärjestöjä, jossa on käynyt ilmi että vaikutuksemme on kasvamaan päin maaseudulla. Kesällä v. 1932 sattui pienviljelijäin, keskivarakkaiden talonpoikain ja maatyöntekijäin keskuudessa joukkoliikehtimisiä Nivalassa, jonne hallitus lähetti silloin poliiseja ja sotaväkeä näitä vastaan. Kaikki porvaripuolueet niihin luettuna sosialidemokraatitkin tukivat porvariston kamppailua työtätekeviä talonpoikia vastaan. Siis Suomessakin lisääntyy vallankumouksellisen työväenliikkeen vauhti. Tämä nousu on vasta alussa, mutta se tulee varmasti menemään eteenpäin.

Puolueemme lähimmät tehtävät sisältyvät niihin ohjeihin, jotka on määritelty teeseissä ja tov. Kuusisen puheessa. Kehittääksemme joukkoliikkeen vauhtia, ja johtaaksemme joukot taisteluun osittaisvaatimusten puolesta, puolueemme tulee keskittämään huomionsa seuraaviin aloihin joukkotoiminnassa: työpaikkoihin, reformistisiin ammattiliittoihin, työttömien, sekä maatyöväen ja pienviljelijäin keskuuteen. Puolueemme asettaa tehtäväkseen taistella tarmokkaasti työläisten lakkovaatimusten puolesta, kehittää lakkoja, ja vetää taloudellisissa taisteluissa myöskin sellaisia poliittisia vaatimuksia esille, jotka taistelun kuluessa ilmenevät. Lujittaaksemme liikettämme ja pikaisten tuloksien saamiseksi puoluetyössämme, on KK:mme Plenum päättänyt, että puolueen on keskitettävä työnsä seuraaviin tehtäviin:

Sotapolitiikkaa ja sotavalmistelu ja vastaan, fascistidiktatuurin aikana voimassa olevaa shovinistista, neuvostovihamielistä kiihotusta vastaan. Tämän vastapainoksi on meidän tehtävä tunnetuksi sosialistisen rakennustyön mahtavat saavutukset. Seuraavaksi tehtäväkseen asettaa puolueemme työtätekevien joukkojen taisteluvalmiuden nostamisen ja johtamisen, näiden joukkojen aktivisoimisen ja vallankumouksellistuttamisen. Joukot on saatettava tietoisiksi siitä, että heidän pelastuksensa on omassa joukkovoimassaan. Meidän on myöskin lujitettava alhaaltapäin rakennettavaa yhteisrintamaa.