TUURE LEHÉN 60 VUOTTA

Lehtemme toimitusneuvoston jäsen, vakinainen avustaja, marxilainen teoreetikko, esimerkillinen kommunisti Tuure Lehén täytti 28.4. 60 vuotta.

Tuure Valdemar Lehén syntyi vuonna 1893 puusepän poikana Jämsänkoskella. Hän kävi yhteiskoulua Jämsässä ja realilyseota Helsingissä, tuli ylioppilaaksi vuonna 1913. Sosialidemokraattiseen puolueeseen, jossa niihin aikoihin olivat voitolla marxilaisen luokkataistelulinjan kannattajat O. W. Kuusisen, Yrjö Sirolan ja Edvard Valppaan johdolla, Lehén oli liittynyt jo vuonna 1908. Ensimmäisen maailmansodan alkamisvuonna 1914 hän muutti Poriin, missä oli Sosialidemokraatti-nimisen lehden toimittajana vuoteen 1916. Erottuaan toimituksesta Lehén siirtyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon, mutta opinnot keskeytti kansalaissota vuoden 1918 tammikuussa.

Lehén toimi Kansanvaltuuskunnan sihteerinä ja myöhemmin Punaisen Kaartin esikunnan sihteerinä. Kun Svinhufvudin kutsumat Saksan keisarin sotajoukot saapuivat Mannerheimin avuksi ja valtasivat Helsingin, työläisten ja torpparien punainen maanpuolustajakaarti vetäytyi itärajaa kohden. Näiden joukkojen mukana Lehén siirtyi toukokuun alussa Venäjälle.

Vuoden 1918 elokuussa Tuure Lehén osallistui Suomen Kommunistisen Puolueen perustavaan kokoukseen. Kun ympärysvallat järjestivät niihin aikoihin interventiosodan Neuvosto-Venäjän kukistamiseksi ja kapitalistien ja tilanherrojen vallan palauttamiseksi Venäjälle, Lehén liittyi työläisten ja talonpoikien punaiseen armeijaan.

Rauhan palauduttua Lehén oli vielä vuoden 1925 loppuun saakka Punaisessa Armeijassa. Vuonna 1926 Suomen Kommunistinen Puolue lähetti hänet edustajakseen Kommunistiseen Internationaaliin, ja sen jälkeen hän toimi vuoteen 1939 kansainvälisen työväenliikkeen tehtävissä eri aloilla. Tältä ajalta Lehén sai laajan kokemuksen työväenliikkeen taisteluista sekä teoreettisella että käytännöllisellä rintamalla. Oli luonnollista, että hänestä kehittyi Suomen marxilaisen työväenliikkeen etevimpiä taistelijoita.

Vuonna 1939 Lehén osallistui SKP:n keskuskomitean antaman tehtävän mukaisesti O. W. Kuusisen muodostamaan väliaikaiseen pakolaishallitukseen, joka yritti pelastaa Suomen sodan jaloista ja sopia Neuvostoliiton kanssa maallemme erittäin edullisesta aluevaihdosta. Suomen taantumukselliset vallanpitäjät tekivät tyhjäksi tämän mahdollisuuden sysäämällä maamme vieraiden suurvaltaintressien astinlautana kahteen onnettomaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Vuosina 1940–46 Tuure Lehén toimi Karjalais-Suomalaisessa Neuvostotasavallassa Petroskoin Yliopiston rehtorina ja Valtion Kustannusliikkeen päätoimittajana.

Hitlerin ja Suomen taantumusporvariston tappio sodassa muutti tilanteen sellaiseksi, että suomalaiset maanpakolaiset saattoivat palata kotimaahan. Lehén tuli Suomeen lokakuussa 1946 ja on siitä lähtien toiminut Kansankulttuuri Oy:n kirjallisena johtajana.

Tieteellisen sosialismin teoreetikkona Tuure Lehén on jo ehtinyt kotimaahan palattuaankin suorittaa lyhyessä ajassa kunnioitettavan urakan. Hän on julkaissut kaksi laajempaa teosta ”Työväenluokan maailmankatsomus” (1950) ja ”Kansa ja valtio” (1952) sekä useita kirjasia (mm. ”Kommunismi ja kristinusko”, ”Demokratia ja väkivalta”), lisäksi artikkeleita ja tutkielmia sanoma- ja aikakauslehdissä sekä tilapäisjulkaisuissa.

Tuure Lehénin teoksista ”Työväenluokan maailmankatsomus” ja ”Kansa ja valtio” on erikoisesti sanottava, että niissä ensimmäisen kerran suomalaisessa työväenkirjallisuudessa tutkitaan yhtenäisen teoksen puitteissa dialektisen ja historiallisen materialismin kysymyksiä ja suhdetta valtioon marxilaiselta kannalta käyttäen hyväksi oman historiamme antamaa aineistoa ja ottamalla huomioon marxilaisuuden kehityksen Marxista ja Engelsistä Leniniin ja Staliniin.

J. V. Stalin on sanonut, että on olemassa dogmaattista ja luovaa marxilaisuutta ja että hän on viimemainitun kannalla.

Toveri Lehénin teokset osoittavat, että hän on luovan marxilaisuuden parhaita suomalaisia edustajia.

Toveri Lehénillä on erinomainen kyky tunkeutua käsittelemiensä asiain ytimeen, etsiä ja löytää monimutkaisistakin asiayhteyksistä kaikkein oleellisin, tutkia asioita niiden yhteiskunnallisissa yhteyksissä, valaista teoreettisia kysymyksiä elävästä elämästä otetuilla esimerkeillä ja päivänkysymyksiä teorialla, esittää yksinkertaisesti ja kansanomaisesti vaikeatajuisiakin asioita. Toveri Lehénin esitykset osoittavat, että ”on pötypuhetta, että tieteen välttämättä täytyy olla kuivaa ja ikävää. Ei, kyllä se näköjään voi olla hauskaakin” (Pentti Pouttu, Työkansan Sanomat).

Toveri Lehénin teoksista on helppoa ja antoisaa opiskella marxilaisuuden peruskysymyksiä ja siksi näihin teoksiin kannattaa ja tuleekin huolella tutustua.