Andrei Ždanov NKP(b):n keskuskomitean pleenumissa 1937

Puoluejärjestön valmistautuminen SSTL:n Korkeimman Sovetin vaaleihin uuden vaalisysteemin pohjalla ja puoluepoliittisen työn vastaava uudestijärjestäminen

Toveri ZHDANOVIN selostuksen johdosta NKP(b):n KK:n pleenumin helmikuun 27 päivänä v. 1937 hyväksymä resolutsio

SST Liiton uuden Konstitutsion voimaansaattaminen merkitsee käännettä maan poliittisessa elämässä. Tämän käänteen olemus on vaalisysteemin edelleen demokratisoimisen suorittamisessa siinä mielessä, että ei täysin yhtäläiset sovettien vaalit vaihdetaan yhtäläisiin, moniasteiset — välittömiin, avoimet — suljettuihin.

Kun ennen uuden Konstitutsion voimaansaattamista oli vaalioikeuden rajoituksia kulttien palvelijoihin, entisiin valkokaartilaisiin, entisiin ihmisiin ja niihin henkilöihin nähden, jotka eivät suorita yleishyödyllistä työtä, niin uusi Konstitutsio poistaa kaikki vaalioikeuden rajoitukset näihin kansalaiskategorioihin nähden tehden deputaattien vaalit kaikkikäsittäviksi.

Kun ennen deputaattien vaalit eivät olleet yhtäläiset, sillä oli olemassa erilaiset vaalinormit kaupunki- ja maaseutuväestölle, niin nyt on jäänyt pois välttämättömyys rajoittaa vaalien yhtäläisyyttä ja kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua vaaleihin tasa-arvoisilla perusteilla.

Kun ennen Sovettivallan keskiasteen ja ylimpien elimien vaalit olivat moniasteisia, niin nyt, uuden Konstitutsion mukaan, vaalit kaikkiin sovetteihin, kylä- ja kaupunkisoveteista aina Korkeimpaan Sovettiin asti, kansalaiset tulevat suorittamaan suoranaisesti välittömien vaalien kautta.

Kun ennen deputaattien vaalit sovetteihin suoritettiin avoimella äänestyksellä ja listoittain, niin nyt äänestys deputaattien vaaleissa tulee olemaan salainen eikä sitä suoriteta listoittain, vaan eri kandidatuureittain, jotka esitetään vaalipiireittäin.

Lopuksi, Konstitutsio ottaa käytäntöön yleisen kansanäänestyksen (referendumin).

Nämä muutokset vaalisysteemissä merkitsevät joukkojen kontrollin voimistuttamista sovettielimiin nähden ja sovettielimien vastuun voimistuttamista joukkoihin nähden.

Yleisen, yhtäläisen ja välittömän vaalioikeuden voimaansaattamisen seurauksena, äänestyksen ollessa salainen, tulee olemaan joukkojen poliittisen aktiivisuuden edelleen voimistuttaminen, työtätekevien uusien kerrosten vetäminen valtion hallintaan. Juuri tällä tulee proletariaatin diktatuuri joustavammaksi ja siis työväenluokan mahtavammaksi yhteiskunnan valtiollisen johtamisen systeemiksi, työväenluokan diktatuurin baasis laajenee, sen perusta tulee lujemmaksi.

Jotta tämä käänne otettaisiin vastaan täysin valmistautuneena, puolueen on käytävä tämän käänteen johtoon ja täydellisesti turvattava johtava osuutensa edessäolevissa maan korkeimpien elimien vaaleissa.

Ovatko puoluejärjestöt valmiit tällaiseen johtoon?

Mitä vaaditaan puolueelta, jotta se voisi asettua tämän käänteen johtoon, uusien, loppuun saakka demokraattisten vaalien johtoon?

Tätä varten vaaditaan, että puolue itse olisi johdonmukaisesti demokraattinen käytännössä, että se loppuun saakka toteuttaisi puolueen sisäisessä elämässä demokraattisen sentralismin perusteita, niinkuin sitä vaativat puolueen säännöt, että sillä itsellään olisi välttämättömät ehdot, joiden mukaan puolueen kaikki elimet valittaisiin, että kritiikki ja itsekritiikki kehittyisi täydessä määrin, että puolue-elimien vastuu puoluejoukon edessä olisi täydellinen ja että itse puoluejoukko olisi täysin aktivisoitu.

Voidaanko sanoa, että kaikki puoluejärjestöt ovat jo valmiit täyttämään nämä ehdot, että ne ovat jo täydellisesti uudestijärjestyneet demokraattiselle ladulle?

Valitettavasti ei tätä voida sanoa täydellä varmuudella.

Tästä puhuu eräissä järjestöissä tapahtuva puolueen sääntöjen ja puolueen sisäisen demokratian perusteiden rikkominen.

Minkälaisia ovat nämä rikkomiset?

Useissa järjestöissä on rikottu puolueen sääntöjen säätämää puolue-elimien valinnallisuutta. Puolueen sääntöjen säätämiä puolue-elimien vaalien määräaikoja eivät puoluejärjestöt noudata. Laajasti on levinnyt millään puolustamaton käytäntö koopteerata johtavia eri työntekijöitä rajonikomiteoiden, kaupunkikomiteoiden, aluepiirikomiteoiden, aluekomiteoiden ja kansallisten kommunististen puolueiden KK:oiden pleenumien jäseniksi.

Puolueen sääntöjen säätämä järjestys siitä, että puoluekomiteoiden sihteerit on ylempänä olevien puolue-elimien vahvistettava, on useissa puoluejärjestöissä faktillisesti muutettu nimittämiseksi. Puoluekomiteoiden sihteerien vahvistaminen usein tapahtuu ennen heidän valitsemistaan paikallisissa puoluejärjestöissä, ja käytännössä tämä johtaa siihen, että paikallisilla puoluejärjestöillä ei ole mahdollisuutta käsitellä rekomendoidun työntekijän kandidatuuria.

Valittaville paikoille vahvistaminen ja työstä poistaminen usein tapahtuu puolue-elimien kyselyjärjestyksessä tekemien päätösten pohjalla ja ilman uusien työntekijöiden rekomendoimista puoluekomitean pleenumille, sekä myöskin ilman, että puoluejärjestöille selitetään tuon tai toisen puoluejohtajan poistamisen motiiveja.

Mikä koskee puolue-elimien vaaleja, niin yhä edelleenkin on olemassa käytäntö, jonka mukaan kandidaattien luetteloiden käsittely tapahtuu ainoastaan ennakkoneuvotteluissa, vanhimpien neuvostoissa, delegatsioiden kokouksissa, jotapaitsi yleisenä sääntönä on, että keskusteluja kandidatuureista ei itse pleenumeissa ja konferensseissa avata, äänestys suoritetaan listoittain, eikä henkilökohtaisesti ja näinollen vaalijärjestys muuttuu pelkäksi muodollisuudeksi.

Kaikki nämä demokraattisen sentralismin perusteiden rikkomistapaukset aiheuttavat puolueelle vahinkoa, sillä ne jarruttavat puolueen jäsenten aktiivisuuden kasvua, poistavat aktiivilta, jolla on erikoinen poliittinen merkitys puolueemme elämässä, mahdollisuuden osallistua johtavaan työhön, poistavat puolueen jäseniltä heidän lailliset oikeutensa kontrolloida puolue-elimien toimintaa ja juuri siten rikkovat oikeat keskinäissuhteet johtajien ja puoluejoukkojen välillä.

Kirkkaina esimerkkeinä tällaisesta käytännöstä on NKP(b):n KK:n viime aikoina paljastamat tosiasiat puolueen poliittisen työn huutavan huonoon tilaan laskemisesta Azovan-Mustanmeren aluepiirikomiteassa, Kievin aluekomiteassa ja Ukrainan KP(b):n KK:ssa ja muissa puoluejärjestöissä, jotka tosiasiat ilmenevät puolueen sääntöjen ja demokraattisen sentralismin prinsiippien törkeissä rikkomisissa siinä mielessä, että on luovuttu puolue-elimien valinnaisuudesta ja otettu käytäntöön sallimaton koopteeraustapa.

NKP(b):n KK:n pleenumi korostaa, että Kievin aluekomiteassa ja Azovan-Mustanmeren aluepiirissä paljastetut väärän johtamisen esimerkit eivät ole yksityisiä, vaan vississä määrin ominaisia kaikille aluepiirien ja alueiden puoluejärjestöille.

NKP(b):n KK:n pleenumi katsoo, että näiden ja niiden tapaisten puutteellisuuksien likvidoiminen on välttämätön ehto, jota ilman ei voida täyttää puolueen uusia tehtäviä, jotka ovat syntyneet sen tosiasian johdosta, että maan poliittisessa elämässä on tapahtunut käänne, on hyväksytty uusi Konstitutsio ja edessä on maan korkeimpien elimien vaalit yleisen, yhtäläisen ja välittömän vaalioikeuden pohjalla, salaisella äänestyksellä.

Tämän vuoksi on välttämätöntä uudestijärjestää puoluetyö sen pohjalla, että ehdottomasti ja täydellisesti toteutetaan puolueen sääntöjen edellyttämän puolueen sisäisen demokratian perusteita.

NKP(b):n KK:n pleenumi katsoo välttämättömäksi toteuttaa ja velvoittaa kaikki puoluejärjestöt suorittamaan seuraavat toimenpiteet:

1. Likvidoitava puoluekomiteoiden jäseniksi koopteeraamistapa ja palautettava puolueen sääntöjen mukaisesti puoluejärjestöjen johtavien elimien valinnallisuus.

2. Puolue-elimien vaaleissa kielletään äänestäminen listoittain. Äänestys on suoritettava eri kandidatuurittain, turvaten tällöin kaikille puolueen jäsenille rajattoman oikeuden evätä kandidaatteja ja kritikoida heitä.

3. Säädetään suljettu (salainen) äänestys kandidaateista puolue-elimiä valittaessa.

4. Kaikissa puoluejärjestöissä on toimitettava puolue-elimien vaalit, alkaen peruspuoluejärjestöjen puoluekomiteoista ja päättyen aluepiiri- ja aluekomiteoihin sekä kansallisten kommunististen puolueiden KK:oihin, päättäen vaalit viimeistään toukokuun 20 päivään mennessä.

5. Kaikki puoluejärjestöt velvoitetaan ankarasti noudattamaan puolueen sääntöjen mukaisesti puolueen elimien vaalien määräaikoja: peruspuoluejärjestöissä — 1 kerran vuodessa, rajoni- ja kaupunkijärjestöissä — 1 kerran vuodessa, alue-, aluepiiri- ja tasavaltajärjestöissä — 1 kerran 1½ vuodessa.

6. Peruspuoluejärjestöissä on turvattava sellaisen järjestyksen ankara noudattaminen, että puoluekomiteat valitaan tehtaiden yleisissä kokouksissa, sallimatta viimemainittujen vaihtamista konferensseihin.

7. Likvidoitava useissa peruspuoluejärjestöissä ilmennyt käytäntö, että faktillisesti yleiset kokoukset on poistettu ja vaihdettu yleiset kokoukset työosastokokouksiin ja konferensseihin.

Puoluejärjestöjen valmistautuminen SSTL:n Korkeimman Sovetin vaaleihin uuden vaalisysteemin pohjalla ja puoluepoliittisen työn vastaava uudestijärjestäminen

Toveri ZHDANOVIN selostus NKP(b):n KK:n pleenumissa helmikuun 26 p:nä v. 1937

KÄÄNNE MAAN POLIITTISESSA ELÄMÄSSÄ JA TEHTÄVÄMME

Toverit, SST Liiton uuden Konstitutsion hyväksymisen yhteydessä edessämme ovat SSTL:n Korkeimman Sovetin ja työtätekevien deputaattien sovettien vaalit ylhäältä alas asti uuden vaalisysteemin pohjalla. Puolueemme eteen tulee tehtävä valmistautua vaaleihin.

Tämän valmistautumisen luonteen, laajuuden, mittasuhteen ja siihen liittyvän puoluetyön uudestijärjestämisen määrittelee niiden muutosten syvyys, jotka johtuvat uudesta Konstitutsiosta maamme poliittisessa elämässä.

Uuden Konstitutsion käytäntöönotto merkitsee käännettä maan poliittisessa elämässä. Tämän käänteen olemus on vaalisysteemin edelleen demokratisoinnissa niin, että ei täysin yhtäläiset sovettien vaalit vaihdetaan yhtäläisiin, moniasteiset välittömiin, avoimet suljettuihin.

Uuden Konstitutsion käytäntöönotto poistaa kaikki rajoitukset, joita on ollut tähän saakka niin sanottuihin äänioikeudettomiin nähden.

Kun aikaisemmin, ennen uuden Konstitutsion käytäntöönottoa, sovettien vaalit eivät olleet yhtäläiset, niin nyt vaalien rajoittamisen välttämättömyys on poistunut ja kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua vaaleihin tasa-arvoisilla perusteilla.

Kun aikaisemmin keski- ja ylempien vallan elimien vaalit olivat moniasteiset, niin nyt uuden Konstitutsion mukaan, kaikki kansalaiset valitsevat kaikkiin sovetteihin suoranaisesti välittömien vaalien kautta.

Kun aikaisemmin, vanhan Konstitutsion mukaan äänestys oli vaaleissa avoin ja listoittain, niin nyt, uuden Konstitutsion mukaan, äänestys vaaleissa tulee olemaan salainen ja vaalipiireittäin esitetyistä ehdokkaista jokaisesta erikseen.

Lopuksi, Konstitutsio ottaa käytäntöön yleisen kansanäänestyksen, niinsanotun referendumin.

Mitä merkitsevät nämä muutokset vaalisysteemissä?

Ne merkitsevät joukkojen kontrollin voimistumista sovettielimiin nähden ja sovettielimien vastuunalaisuuden voimistumista joukkoihin nähden. Uusi vaalisysteemi lujittaa kansan valittujen yhteyttä valitsijajoukkoihin. Se antaa voimakkaan sysäyksen sovettielimien työn parantamiseen, sovettijärjestöjemme työssä olevien byrokraattisten epäkohtien ja vääristelyjen likvidoimiseen, ja nämä epäkohdat, kuten tiedätte, ovat erittäin tuntuvia.

Yleisen, yhtäläisen ja välittömän vaalioikeuden voimaansaattamisen seurauksena, äänestyksen ollessa salainen, tulee olemaan joukkojen poliittisen aktiivisuuden edelleen voimistuminen, työtätekevien uusien kerrosten vetäminen valtion hallintaan. Juuri tällä tulee proletariaatin diktatuuri joustavammaksi ja siis työväenluokan mahtavammaksi yhteiskunnan valtiollisen johtamisen systeemiksi, proletariaatin diktatuurin baasis laajenee, sen perusta tulee laajemmaksi.

Leninismi opettaa:

“Proletariaatin diktatuurilla on vaihekautensa, erikoismuotonsa, erilaiset työmetoodinsa, kansalaissodan aikana pistää erikoisesti silmään diktatuurin väkivaltainen puoli … Sosialismin rakennuskaudella sitävastoin pistää erikoisesti silmään diktatuurin rauhallinen, organisatoorinen ja kulttuurityö, vallankumouksellinen laillisuus jne. Mutta tästä ei taaskaan lainkaan seuraa, että diktatuurin väkivaltainen puoli on poistunut tai voi poistua rakennustyön kaudella. Kukistamiselimet, armeija ja muut järjestöt, ovat nyt rakennusaikana välttämättömät aivan samoin kuin kansalaissodan kaudellakin. Ilman näitä elimiä on mahdoton vähänkään turvatumpi diktatuurin rakennustyö. Ei pidä unohtaa, että vallankumous on toistaiseksi voittanut vain yhdessä ainoassa maassa. Ei pidä unohtaa, että niin kauan kuin kapitalismi ympäröi, tulee olemaan myöskin interventsion vaara kaikkine tästä vaarasta johtuvine seurauksineen” (Stalin, “Leninismin kysymyksiä”).

Että diktatuurimme rauhallisten, organisatooristen ja kulttuuristen puolien rinnalla ei ole vielä poistunut välttämättömyys sen väkivaltaisista puolista, sitä todistaa havainnollisesti vasta äskettäin käsittelemämme kysymys — Buharinin ja Rykovin asiasta.

Työväenluokan diktatuurin tulee edelleenkin ankaralla kädellä voittaa vihamielisten kapitalististen luokkien jätteiden vastustus ja fasistisen porvariston agenttien — trotskilaisten, zinovjevilaisten, oikeistolaisten ja muiden kansan vihollisten vastustus.

Toveri Stalin opetti meitä, että me tarvitsemme lujaa ja mahtavaa työväenluokan diktatuuria hajoittaaksemme tomuksi kuolevien luokkien viimeiset jätteet ja murskataksemme niiden salajuonet.

Demokraattisten vaalien suorittaminen — se on erittäin vakava asia. Se on puolueellemme erittäin vakava tutkinto siinä mielessä, että tarkastetaan sen yhteys joukkoihin ja puoluejärjestöjemme työkykyisyys ja auktoriteetti joukkojen keskuudessa. Vaalien suorittaminen vaatii puolueemme kaikkien voimiemme suurta jännittämistä.

Ottaaksemme vastaan tämän maamme poliittisessa elämässä tapahtuvan käänteen täysissä aseissa, puolueemme on astuttava tämän käänteen johtoon ja turvattava johtava osuutensa maan ylimpien elimien vaaleissa.

Mitä merkitsee asettua johtoon ja turvata puolueen johtava osuus ylimpien elimien vaaleissa? Minkälaisia tehtäviä on puolueen ratkaistava?

Ennenkaikkea on otettava huomioon, että meidän työntekijämme tulevat tekemisiin vissinlaisen uuden tilanteen kanssa. Me ensi kertaa suoritamme vaaleja uuden vaalisysteemin mukaan. Meillä ei ole tottumusta äänestää jokaisesta ehdokkaasta erikseen, käyttää salaisen äänestyksen prinsiippiä jne. Tämä tuottaa puoluejärjestöillemme vissin vaikeuden.

Toiseksi, astua maamme poliittisessa elämässä tapahtuvan käänteen johtoon ja johtaa vaaleja — se merkitsee Konstitutsion säätämän uuden vaalisysteemin täydellisen noudattamisen turvaamista, se on ankarasti noudatettava yleisen yhtäläisen ja välittömän vaalioikeuden prinsiippejä, äänestyksen ollessa salainen. Se merkitsee, että puoluejärjestöjemme on varjeltava kuin silmäterää uutta vaalilakiamme kaikilta rikkomisilta.

Kolmanneksi, puoluejärjestöjemme on oltava valmiita vaalitaisteluun. Vaaleissa me tulemme tekemisiin vihamielisen agitatsion ja vihamielisten ehdokkaiden kanssa. Että tällainen mahdollisuus on realinen, näkyy siitä, että jo nyt on havaittavissa sovettivastaisten ainesten vissiä vilkastumista nimenomaan edessäolevien vaalien yhteydessä. Puoluejärjestöjemme on täysin aseistuneina otettava vastaan vihamielisten ainesten yritykset käyttää hyväkseen uuden Konstitutsion antamia legaalisia mahdollisuuksia.

Sillä aikaa kun meikäläiset torkkuvat ja tekevät liikkeelle lähtöä, viholliset jo toimivat ja valmistautuvat lujasti vaaleihin.

Neljänneksi, salainen ja henkilökohtainen äänestys, aivan toisin kuin avoin ja luetteloittain toimitettu äänestäminen merkitsee puolueen vastuun kohottamista jokaisesta esitetystä ehdokkaasta. Tullakseen valituksi ehdokkaidemme pitää olla hyvin tunnettuja sen vaalipiirin valitsijoille, jossa heidät asetetaan, heidän toimintansa pitää olla hyvin tunnettu valitsijoille.

Salaisella äänestyksellä tarkistus tulee olemaan mitä perusteellisin työntekijäimme tarkistus, sillä salainen äänestys antaa paljon suuremmat mahdollisuudet kuin tähän asti evätä joukkojen mielestä kelvottomat ja kyvyttömät ehdokkaat. Tämä on käsitettävä selvästi.

Viidenneksi, on voitettava vahingollinen psykologia, jota on joillakin puolue- ja sovettityöntekijöillämme, jotka luulevat, että kansan luottamuksen voi saada ilmaiseksi ja että voi nukkua rauhassa odotellen deputaattimandaattien tuomista kotiin, suosionosoitusten kaikuessa aikaisempien ansioiden takia. Luottamuksen saaminen ilmaiseksi — sitä ei tapahdu salaisen äänestyksen vallitessa.

Meillä on puolue- ja sovettijärjestöissä huomattavan suuri kerros työntekijöitä, jotka ovat sitä mieltä, että heidän tehtävänsä on oikeastaan päättynyt silloin, kun heidät on valittu sovettiin. Tätä todistaa suuri määrä sellaisia vastuunalaisia työntekijöitä, jotka eivät käy sovettien pleenumeissa, sovettiemme deputaattiryhmissä ja sektsioissa ja jotka pakoilevat elementtaaristen deputaattivelvollisuuksien täyttämistä.

Tämän tapaiset jätteet työntekijäimme psykologiassa on välttämätöntä murskata, on kasvatettava työntekijöistämme tietoisuutta vastuunalaisuudestaan valitsijain edessä, ottaen huomioon, että itse joukot tarkistavat ja tarkastavat jokaisen valittavana olevan perin pohjin ja kaikin puolin.

Olisi törkeä virhe lykätä taistelu näitä jätteitä vastaan vaalihetkeen. Viivyttelemättä meidän on ryhdyttävä järkähtämättä parantamaan sovettijärjestöjemme työtä, niiden yhteyttä joukkoihin, voimistuttamaan sovettityöntekijäimme vastuunalaisuutta joukkojen edessä.

Kuudenneksi, jo nyt on kasvatettava työntekijöissä tietoisuus siitä, että uusi vaalisysteemi merkitsee paljon laajempaa julkisuutta sovettijärjestöjen työskentelyssä ja että niiden toiminta tulee tapahtumaan joukkojen nähden, että heidän vastuunalaisuutensa joukkojen edessä tulee olemaan täydellisempi. Useat sovettien deputaatit — puolueemme jäsenet ovat tottuneet vastaamaan ainoastaan puoluejärjestönsä edessä. Monet sovettityöntekijät, jotka ovat siitä ihmisjoukosta, mikä on taipuvainen byrokratismiin, joilla on suuria puutteellisuuksia työssä, ovat kymmenen kertaa valmiimpia tekemään selkoa työstään puoluekomitean byrossa, suppeassa perheseurassa, kuin tulemaan sovetin pleenumiin, kritikoimaan itseään ja kuulemaan joukkojen kritiikkiä. Tällaisesta vastuuttomuuspraktiikasta on tehtävä loppu.

Seitsemänneksi, johtaa käännettä maan poliittisessa elämässä ja turvata demokraattiset vaalit — se merkitsee sitä, että meidän puoluejärjestöjemme ei tule odottaa milloin joukot antavat niille sysäyksen alhaalta päin kritiikkiin ja ehdokkaittemme poistamiseen nähden, vaan niiden on itsensä oltava kritiikin ja kelvottomien ehdokkaiden poistamisen johdossa, odottamatta niiden epäonnistumista salaisessa äänestyksessä. Tällöin on puoluejärjestöjemme opittava eroittamaan ystävällinen kritiikki vihamielisestä. Meillä usein tapahtuu niin, että työtätekevien tyytymättömyyttä eri epäkohtiin ja vääristelyihin sovettielimiemme toiminnassa arvioidaan ja katsotaan vihamieliseksi kritiikiksi. Kyky osata eroittaa ystävällinen kritiikki, joka joskus on sangen terävää, vihollisen kritiikistä, vaatii puoluejärjestöiltämme puoluepoliittisen kasvatuksen korkeata tasoa ja suurta herkkyyttä.

Uusien vaalien aikana ovat mahdollisia vihamielisten ainesten agitatsioyritykset ehdokkaitamme vastaan. Työntekijämme joutuvat suorittamaan paljon vaikeita kamppailuja hankintatyön ja rakennustoiminnan eri aloilla jne., ja tällaisista kamppailuista ei selvitä ilman vissiä painostusta. Tämä sisältyy työväenluokan diktatuurin käsitteeseen. Me emme luovu tästä painostuksesta edelleenkään ja olisi naurettavaa siitä luopua. Ilmeisesti tulee olemaan demagogiaa työntekijöidemme kaikenlaisten puutteellisuuksien paisuttamiseen nähden tällä linjalla. Kysymys on kyläsovettiemme, rajonien toimeenpanevien komiteoiden työntekijäkaadereista jne. Puoluejärjestöjen on osattava ottaa suojaansa nämä ihmiset. Tätä ei saa jättää huomioon ottamatta.

Kahdeksanneksi, kysymys puolueettomiin nähden. Olisi sangen vahingollista ja vaarallista, jos uusissa vaaleissa toistettaisiin ne virheet, joita, tapahtui vanhassa vaalikäytännössä ja jotka sisältyivät siihen, että suhtauduttiin välinpitämättömästi puolueettomiin ehdokkaihin, kun puolueen vaikutuksen turvaamiseksi soveteissa puolueettomilla ehdokkailla ei ollut välttämätöntä huomiota ja tukea, jotka johtuvat joukkojen johtamisen ja niiden kanssa yhteydessä olemisen bolshevistisen käsittämisen perusteista. Ottakaa huomioon, että maassamme on kommunisteja 2 miljoonaa, mutta puolueettomia “jonkun verran” enemmän. Jos me siis haluamme olla vaalien johdossa, niin meidän on voimistutettava vaikutustamme ja pidettävä yllä yhteyttämme puolueettomiin, eikä syrjäytettävä niitä puolueettomia ehdokkaita, jotka nauttivat joukkojen luottamusta.

Tällaisia ovat ne eräät kysymykset, jotka koskevat vaalien valmistamisen johtamista ja organisoimista. Ne ovat tulleet eteen ei kaukaisen perspektiivin järjestyksessä, vaan aivan lykkäämättömän ja päivänpolttavan taistelutehtävän järjestyksessä.

PUOLUE-ELIMIEN VALINNALLISUUDEN RIKKOMINEN EI SOVI YHTEEN BOLSHEVISMIN ORGANISATSIOPRINSSIIPPIEN KANSSA

Mitä puolueelta vaaditaan, jotta se voisi asettua uusien, loppuun saakka demokraattisten vaalien johtoon? Mitkä ovat ne pääehdot, jotka turvaavat puolueen johdon maan poliittisessa elämässä tapahtuvassa käänteessä? Tätä varten vaaditaan, että puolue itse toteuttaisi johdonmukaista demokraattista käytäntöä, että se puolueen sisäisessä elämässä loppuun saakka toteuttaisi demokraattisen sentralismin perusteita, kuten sitä puolueemme säännöt vaativat, että puolueella itsellään olisi välttämättömät ehdot, joiden kautta puolueen kaikki elimet olisivat valinnallisia, että kritiikki ja itsekritiikki puolueen sisällä kehittyisi täydessä määrin, että puolue-elimien vastuu puoluejoukkojen edessä olisi täydellinen ja että itse puoluejoukko olisi täysin aktivisoitu.

Leninismi opettaa, että työväenluokan aktiivisuuden nostaminen, johon me pyrimme sovettidemokratismin loppuun saakka toteuttamisen yhtäydessä — on vakava ja suuri asia. Jotta voitaisiin nostaa työväenluokan aktiivisuus, on ennen kaikkea aktivisoitava itse puolue. Tarvitaan, että itse puolue asettuisi lujasti ja päättävästi puolueen sisäisen demokratian tielle, että puoluejärjestömme vetäisivät rakennustyömme kysymysten käsittelyyn puolueen jäsenten laajat joukot, jotka ratkaisevat puolueemme kohtalon. Ilman tätä ei tarvitse puhuakaan työväenluokan aktivisoimisesta. Tähän opettaa meitä toveri Stalin.

Voidaanko sanoa, että kaikki puoluejärjestömme ovat jo valmiit täyttämään nämä ehdot ja että ne ovat jo uudestijärjestäytyneet demokraattiselle ladulle?

Valitettavasti tätä ei voida täydellä varmuudella sanoa.

Minkälaisia ovat ne tosiasiat, jotka todistavat sitä, että tätä ei voida täydellä varmuudella sanoa?

Tästä puhuu eräissä järjestöissä ilmenevät puolueen sääntöjen ja puolueen sisäisen demokratismin perusteiden rikkomisen käytäntö.

Minkälaisia ovat nämä rikkomiset?

Kuten tunnettua, puolueen säännöt määräävät perusjärjestöjen komiteain vaalien suorittamisen kerran vuodessa, kaupunki- ja rajonikomiteain kerran vuodessa, alue- ja aluepiirikomiteain sekä kansallisten kommunististen puolueiden keskuskomiteain kerran puolessatoista vuodessa. Näin sanovat säännöt.

Kun käännytään käytännön puoleen, niin tosiasiat puhuvat siitä, että hyvin useissa järjestöissä meillä on rikottu tätä sääntöjen vaatimusta. Viimeisten 2–3 vuoden aikana on alue- ja aluepiirikomiteain sekä kansallisten kommunististen puolueiden KK:ain vaaleja suoritettu ainoastaan niissä järjestöissä, jotka on uusina perustettu uusien alueiden muodostamisen yhteydessä (Kalininin, Krasnojarskin, Omskin, Orenburgin ja Jaroslavin järjestöt). Enemmistö alue- ja aluepiirikomiteoitamme sekä kansallisten kommunististen puolueiden KK:oita, kaupunkikomiteoita, rajonikomiteoita ja perusjärjestöjen puoluekomiteoita on olemassa puolueen XVII edustajakokouksesta lähtien, t.s. siitä ajasta lähtien, jolloin suoritettiin puolue-elimien yleinen vaalikamppailu. Poikkeuksen tästä tilanteesta tekevät, kuten jo sanoin, uudet aluepiirit ja alueet, sekä myöskin yksityiset rajoni- ja kaupunkijärjestöt, pääasiassa puoluetyön rappiolle laskemisen johdosta.

Puolueemme lait on siis kaadettu nurin, vaikka me vannomme ja vakuutamme sääntöjen nimeen, pänttäämme sitä piireissä, vaadimme puoluedokumenttien tarkastuksen ja vaihdon aikana puolueen jäseniltä sääntöjen tuntemista. Osoittautuu, että me itse sallimattoman liberaalisesti suhtaudumme omiin puoluelakeihimme.

Edelleen puolueemme säännöt määräävät kaikkien johtavien puolue-elimien valinnallisuuden ylhäältä alas asti. Tätä vaatii puolueemme organisatsiorakenteen perusprinsiippi — demokraattisen sentralismin prinsiippi.

Puolueen sääntöjen 18:s pykälä sanoo, että: “Puolueen järjestörakenteen johtavana periaatteena on demokraattinen sentralismi, joka merkitsee:

a) kaikkien puolueen johtavien elimien valinnallisuutta ylhäältä alas asti,

b) puolue-elimien ajoittaista tilintekovelvollisuutta puoluejärjestöjensä edessä.

c) ankaraa puoluekuria ja vähemmistön alistumista enemmistön alaiseksi,

d) ylempien elimien päätösten ehdotonta velvoittavaisuutta alemmille ja kaikille puoluejäsenille.”

Tätä puolueemme organisatoorista perusprinsiippiä on useissa järjestöissä rikottu. Pleenumin jäsenille on jo luultavasti tunnettua, miten vahingollisiin seurauksiin puolueasiallemme johti puolueen sääntöjen rikkomiskäytäntö Kievin, Azovan-Mustanmeren ym. järjestöissä, joissa sääntöjen unohtaminen valinnallisuudesta luopumisen mielessä johti puoluetyön huutavan huonoon tilaan laskemiseen sekä edisti vihamielisten ainesten tunkeutumista johtaviin puolue-elimiin.

Tällaisena mitä vakavimpana puolueemme sääntöjen rikkomisena valinnallisuuteen nähden on levinnyt millään puolustamaton tapa koopteerata johtavia eri työntekijöitä puoluekomiteoiden, rajonikomiteoiden, kaupunkikomiteoiden, aluekomiteoiden, aluepiirikomiteoiden ja kansallisten kommunististen puolueiden KK:oiden pleeuumien jäseniksi.

NKP(b):n KK:n käytettävissä olevat tiedot puhuvat siitä, että vahingollinen koopteeraustapa on juurtunut ja mennyt pitkälle. Koopteeraustapa rikkoo puolueen jäsenten laillista oikeutta osallistua johtavien elimiensä vaaleihin. Koopteerauksessahan puolueen jäsenet menettävät mahdollisuuden osallistua vaaleihin, mahdollisuuden hylätä kelvottomat ehdokkaat, heidän mielipidettään ei yleensä kysytä, sillä koopteeraus suoritetaan pleenumissa.

Koopteerausta käytetään sangen laajasti. Tämä on pahe, jota sairastaa koko joukko järjestöjä.

Aluekomiteoissa, aluepiirikomiteoissa ja kansallisten kommunististen puolueiden KK:oissa on pleenumien jäseniksi koopteerattu 11,6 prosenttia. Tämä on keskimääräinen luku. Yksityisissä järjestöissä koopteerattujen prosentti nousee 22,8 prosenttiin (Kievin järjestö) ja jopa 26,2 prosenttiin (Valkovenäjän järjestö), t.s. yli neljäs osa pleenumia on koopteerattuja. Rajonikomiteoissa ja kaupunkikomiteoissa on koopteerattuja seuraavasti: Moskovan järjestössä 17 prosenttia, Leningradin — 17,2 prosenttia, Azovan-Mustanmeren — 17,5 prosenttia, Dnjepropetrovskin — 26,7, Valkovenäjän — 28,9, Voronezhin — 29,8, Armenian järjestössä 30 prosenttia, t.s. miltei kolmasosa koopteerattuja.

Aluejärjestöjen rajonikomiteoiden ja kaupunkikomiteoiden byroissa koopteerattujen prosentti vaihtelee keskimäärin 14 prosentista 59 prosenttiin valituista. Läntisellä alueella, Armeniassa, Ivanoven ja Karjalan järjestöissä yli puolet rajonikomiteoiden ja kaupunkikomiteoiden byrojen jäsenistä on koopteerattuja. Siinä et enää saa selvää, mitä on jäänyt jälelle laillisesta kokoonpanosta, joka alunperin on muodostunut vaalien kautta.

Koopteerauksen laajuus on mennyt niin pitkälle, että esimerkiksi Kievin aluekomitean pleenumissa lokakuun 19 päivänä v. 1934 koopteerattiin pleenumiin kerralla 14 henkilöä, ja heidän joukossaan Ashrafjan, Dzenis, Sentshenko, Toder ym., jotka nykyään on paljastettu puolueen vihollisiksi.

Harkovissa on puolueen kaupunkikomiteaan jäänyt jälelle vain 59 jäsentä kaupunkikomitean 158 jäsenestä ja 34 kandidaatista, jotka valittiin kaupungin neljännessä puoluekonferenssissa. Tätä kokoonpanoa ei voida nimittää lailliseksi, sillä jälelle on jäänyt vain yksi kolmasosa valituista. Mutta viimeisestä puoluekonferenssista kuluneena aikana on kaupunkikomiteaan koopteerattu 61; sitäpaitsi kaupunkikomitean byro, yhtä toveria lukuunottamatta, on kokoonpantu kokonaisuudessaan koopteeratuista.

Teille on tunnettua, millaiseen asiantilaan puoluejärjestössä johti tilanne Harkovissa.

Jos katsotaan puolueen eri rajonikomiteoita, niin nähtävästi teillä itsellänne on käytettävissänne kyllin laaja ainehisto koopteeraukseen nähden. Minä ajattelen, että meillä on kymmeniä rajonikomiteoita, joissa rajonikomitean jäsenten enemmistö ei ole valittuja, vaan koopteerattuja. Esimerkiksi Malo-Arkangelin rajonissa (Kurskin alue) 23 henkilöstä on 18 koopteerattu, Mtsenskin rajonissa (Kurskin alue) on 26:sta koopteerattu 22, Homelin kaupunkikomiteassa (Valkovenäjä) on 52:sta koopteerattu 40, Oranienbaumin rajonissa (Leningradin alue) on 22:sta koopteerattu 15, Ustjugin rajonissa (samalla alueella) on 12:sta koopteerattu 11 jne.

Eri kaupunkikomiteain ja rajonikomiteain byroissa käytetään koopteerausta samoin laajasti. Uljanovskin kaupunkikomitealla on byron 12:sta jäsenestä 11 koopteerattua. Shutshanin rajonikomiteassa (Tsheljabinskin alue) on byron kaikki jäsenet koopteerattu. Semipalatinskin rajonikomiteassa (Itä-Kazakhstanin alue) on byron kaikki jäsenet koopteerattu. Asbestovin kaupunkikomiteassa (Sverdlovskin alue) on kaikki byron jäsenet koopteerattu jne.

Koopteerausotteet ovat menneet niin pitkälle, että joskus vähemmistö koopteeraa tai eroittaa pleenumin kokoonpanosta, t.s. laillisesta päätösvaltaisuudesta ei tässä voi olla minkäänlaista puhetta. Tämä osoittaa, että käsite päätösvaltaisuudesta on hyvin useilla paikkakunnilla kulunut pois, kadonnut. Esimerkiksi Harkovin kaupungin Leninin rajonissa huhtikuun 4 päivänä v. 1936 kokoontuu rajonikomitean pleenumi yhdessä aktiivin kanssa, jossa pleenumissa asetetaan kysymys kokonaisen ihmisryhmän erottamisesta rajonikomitean kokoonpanosta. Siitä huolimatta, että oli kulunut huomattava aika KK:n tunnetusta päätöksestä, että aktiivin tulee kokoontua pleenumeista erikseen — kutsutaan rajonikomitean pleenumi koolle yhdessä aktiivin kanssa. Miksi tämä oli tarpeen? Siksi, että pleenumissa “ei riittänyt” valittuja jäseniä. Kaupunkikomitean jäsenistä oli läsnä 10 tai 11 henkilöä, mutta silti pleenumi poisti kokoonpanostaan 12 henkilöä. 10 henkilöä söi 12 henkilöä! (Naurua.)

Nähtävästi toverit unohtivat, että vieläpä puolueen illegaalisen olemassaolon kaudella, jolloin välttämättömyys aiheutti koopteerauksen, siihen kuului koko joukko rajoittavia ehtoja.

Ei ole kylliksi, että pleenumit koopteeraavat — on olemassa järjestöjä, jotka menevät vielä pitemmälle. Esimerkiksi Kirovin alueen Tuzhimin rajonikomitean pleenumi teki päätöksen, jonka mukaan byron uusi kokoonpano valtuutettiin koopteeraamaan rajonikomitean jäseniä. Pleenumin tämän päätöksen pohjalla rajonikomitean byro koopteerasi 7 henkilöä, ja vahvisti koopteerauksen pleenumissa vasta viiden kuukauden kuluttua, jotapaitsi rajonikomitean näitä seitsemää jäsentä vahvistettaessa oli läsnä ainoastaan 6 rajonikomitean pleenumin laillisesti valittua jäsentä.

Valinnallisuuden rikkomisen ja sen koopteeraukseen vaihtamisen tapa on vallannut sangen useat johtavat järjestöt ja niiden salliessa sen, lähtivät myöskin peruspuoluejärjestöt samaa polkua. Esimerkiksi meillä Leningradissa oli tykkivenetehtaan puoluekomitea valittu ennen puolueen XVII edustajakokousta ja kolmen vuoden aikana, seitsemän henkilön kuuluessa puoluekomiteaan, koopteerattiin 22 henkilöä, t.s. puoluekomitea kolme kertaa vaihtoi kokoonpanoaan ilman normaalisia vaaleja.

Kirovin tehtaalla on valituista jäänyt kolme, kaikki muut ovat koopteerattuja. Zhdanovin nim. om. tehtaan puoluekomiteaan on eri aikoina koopteerattu 31 henkilöä.

Sen johdosta, että vaaliaikojen rikkomisesta ja koopteerauksesta on meillä tullut laajalle levinnyt ilmiö, useissa järjestöissä on unohdettu kenet on valittu. Nimenomaan tällä pohjalla on saattanut tapahtua sellaisia tosiasioita, joista te eilen luitte “Pravdasta”, kun Odessassa kadotettiin puolueen aluekomitean jäsen tov. Oleinikov ja hänet muistettiin kahden vuoden kuluttua, kun hän, levottomana siitä, ettei häntä kukaan häiritse, eikä kutsu, itse saapui aluekomiteaan.

Leningradin alueella, Borovisthassa, “Krasnyi keramik”-tehtaan puoluejärjestössä oli tammikuun 4 päivänä v. 1937 esillä kysymys puoluekomitean lisävaaleista. Luen pöytäkirjan mukaan: “Puoluekomitean sihteeri tov. Rodionov informeeraa siitä, miten hän on täyttänyt puoluekokouksen antaman tehtävän puoluekomitean kokoonpanon “dokumenttaaliseen tarkistamiseen” nähden. Hän tiedoitti, että puoluekomiteassa olevien dokumenttien mukaan puoluekomitean jäseniä ovat Sviderskij, Kuznetsova, Danilov ja Rodionov. Puoluekomitean luettelossa ovat, mutta dokumentit eivät vahvista: Gromova, Sokolov, Kalinin. Päätettiin: saada aikaan selvyys puoluekomitean kokoonpanosta ja valita siihen lisää työkykyisiä tovereita”.

Sivumennen sanoen, itse kokouksessa puoluekomitean kaksi jäsentä, joita pidettiin laillisesti valittuina, kategoorisesti kielsivät tämän, heitä kiihkeästi vakuutettiin. Puoluekomitean sihteeri kertoi sitten, miten vaikeaa hänen oli täyttää hänelle annettu tehtävä ”etsiä” puoluekomitean jäsenet: ”Oh, etsin ja etsin puoluekomitean jäseniä, hädin tuskin heidät löysin”.

Näin ovat asiat puolue-elimien valinnallisuutta koskeviin puolueemme lakien karkeaan rikkomiseen nähden ja valinnallisuuden koopteeraustapaan vaihtamiseen nähden, mikä ei sovi yhteen puolueemme hengen ja traditsioiden kanssa.

PUOLUEEN SISÄINEN DEMOKRATIA ON PUOLUE-ELÄMÄN JÄRKÄHTÄMÄTÖN LAKI

Itse vaalien käytännöstä. Vaalimekaniikka on meillä usein rakennettu siten, että puolueen jäsenillä ei ole mahdollisuutta vapaasti lausua mielipidettään ehdokkaista, käyttää hyväksi epäämisoikeutta ja sopimattomien ehdokkaitten kritikoimisoikeutta. Vaalien organisointia ei ole suunnattu siihen, että puoluejoukolle turvattaisiin todellinen mahdollisuus tarkastaa jokainen ehdokas, vaan siihen, että mitä pikemmin ja yksinkertaisimmin voitaisiin suorittaa vaalit ja välttyä puoluejoukkojen ikävystyttävästä kritiikistä johonkin vissiin ehdokkaaseen nähden. Meillä on asia tavallisesti näin: puoluekomitean sihteeri muutamia päiviä ennen konferenssia tekee johonkin muistikirjansa kulmaan ennakkosuunnitelman ehdokkaista. Sitten kutsutaan koolle sihteerien neuvottelu, jossa muodostetaan lista. Sitten ehdokkaiden käsittely siirtyy “siniseen koverttiin”, kuten meillä nimitetään senjori-konventtia (vanhempien kokousta), ja delegatsioiden neuvotteluun. Näinollen ehdokkaiden käsittely suoritetaan tyhjentävästi erilaisissa suljetuissa ennakkoneuvotteluissa “perhejärjestyksessä”, ilman erikoisia “puuhia”. Aivan selvää on, että kun sihteerien ja delegatsioiden neuvottelut ovat ennakolta ratkaisseet kysymyksen, niin on tavattoman vaikeata poistaa joku ehdokas yleisessä kokouksessa tai konferenssissa. Säännön mukaista on, että itse konferensseissa ei avata keskustelua ehdokkaista, äänestys suoritetaan listoittain eikä persoonallisesti, ja näinollen vaalien suoritus muuttuu pelkäksi muodollisuudeksi. Konferensseissa tähdätään nopeuteen. Puheenjohtajaksi istutetaan sellainen henkilö, joka hihat käärittyinä “sujuttaa” vaalit listoittain parissakymmenessä minuutissa. Tässä tulee sekä demonstreeratuksi täydellinen yksimielisyys että myöskään itseasiassa vastaväitteille ei ole mahdollisuutta. Sensijaan, että ihmisille annettaisiin mahdollisuus itse konferenssissa osallistua käsittelyyn, annettaisiin mahdollisuus asetettujen ehdokkaiden laajalle kritikoimiselle ja poistamiselle, koko asia rajoittuu suppeaan organisatooriseen “tekniikkaan”, joka pyrkii yhteen päämäärään: suojata itsensä puoluejoukkojen kritiikiltä.

Tällainen käytäntö ei sovi yhteen puolueemme hengen ja traditsioiden kanssa eikä niiden tehtävien kanssa, jotka ovat edessämme. Se on puolueen jäsenen laillisten oikeuksien verhottua rikkomista, puoluedemokratian rikkomista.

Koopteerauksesta haluaisin tehdä vielä yhden huomautuksen. Minä haluan viitata puolueemme Keskuskomitean kokemukseen. Jos paikalliset työntekijät paremmin ottaisivat oppia Keskuskomitealta, niin me emme olisi päästäneet siinä määrin leviämään koopteerausta, kuin tapahtui useissa järjestöissä. Keskuskomiteahan ei ole koko olemassaolonsa aikana koopteerannut ainoatakaan jäsentä ja kandidaattia Keskuskomiteaan. Sellaista käytäntöä ei ole Keskuskomiteassa.

Seuraava vakava epäkohta puolueen sisäisen demokratismin perusteiden noudattamisessa on laajalle levinnyt puoluejohtajien, puoluekomiteoiden sihteerien nimittäminen. Tämä käytäntö on välttämättä muutettava siihen suuntaan, että kun puoluekomitea aikoo tehdä muutoksen alemman järjestön puoluejohdossa, niin merkittyään ehdokkaan, se on velvollinen ennen sen esittämistä ylemmän puolueinstanssin vahvistettavaksi asettamaan sen käsiteltäväksi siinä järjestössä, jonne sihteeriä suositellaan, ja vasta tämän jälkeen mentävä hakemaan vahvistusta ylemmältä järjestöltä.

Meillä on paljon puoluekomiteoiden sihteerejä, joita ei ole valittu puoluekomitean kokoonpanoon. Minä voisin täällä nimittää useita kymmeniä henkilöitä, joita puoluekomiteoiden sihteereinä ei ole valittu puoluekomiteoiden kokoonpanoon. Saatiin nimitys, saatiin komennustodistus, saavutaan ja heti istutaan työn ääreen, ja tavallisesti ei entinen sihteeri tee toimintaselostusta. Meillä on suuresti kehitetty ”itseselostuksia”, mutta puoluekomiteoiden toimintaselostusten tekoa puolue joukoille on kehitetty aivan riittämättömästi.

Itseselostuksista. Siinä muodossa, missä meillä pidetään kommunistien itseselostuksia, ne ovat puolueen jäsenten byrokraattista pilkkaamista. Suurimmalta osaltaan itseselostukset liittyvät kommunistin henkilökohtaisen elämän, perhe-elämän penkomiseen, eikä lainkaan siihen, että tuotaisiin ilmi hänen avankaardiosuutensa ja työnsä joukkojen keskuudessa. Mitä itseselostuksista selviää? Tästä puhuvat eräät tosiasiat. Orenburgin alueen Matvejevskin rajonin Dzerzhinskin nim. om. kolhoosin puoluejärjestö käsittelee kommunisti Sidorovin itseselostuksen: “Sanomalehtiä ei lue eikä tilaa. Vaimon kanssa elää melko moitteettomasti, samoin lasten kanssa … Huomioitava, että Sidorov ei kylliksi kasvata perhettään”. Tämä on tyypillinen itseselostus.

Sama järjestö kirjoitti vaimoaan piesseen puolueen jäsenen Mazinin itseselostuksen johdosta: “Ei ole sallittava enää perhetyperyyksiä. Mitä lyhimmässä ajassa on perhesuhteet saatava järjestykseen”. (Yleistä naurua.)

Kazahkstanissa Amosovin nim. om. sovhoosissa käsitellään kommunisti Salirovin itseselostus. Tehdään lyhyt, sisältörikas päätös: “Kuultiin: Salirovin itseselostus. Päätettiin: Salirov on vangittava”. (Yleistä naurua.)

Ääniä: Miksi?

Zhdanov: Tässä nousee toinen kysymys, onko puoluejärjestöllä oikeus vangita jäseniään? Henkilö teki itseselostuksen vahingokseen!

Useissa puoluejärjestöissä on pleenumien osuus kollektiivisen johdon eliminä alennettu. Pleenumit kokoontuvat harvoin, enimmäkseen paraadikysymysten tai yleisten kysymysten käsittelemistä varten, paikallisen työn kysymyksiä asetetaan harvoin. Vaalikysymyksiä ja muita kysymyksiä, kuten jo olen puhunut, käsitellään ja ne ratkaistaan ilman, että saapuvilla olisi päätösvaltainen määrä jäseniä.

Gorjkin alueen Vatshin rajonikomitea ei vuoden 1936 aikana pitänyt ainoatakaan pleenumia. Dnjepropetrovskin alueen Veselovskin rajonissa ei kymmenen kuukauden aikana ole pidetty ainoatakaan pleenumia. Tshelninin rajonissa Tatariassa ja useissa muissa Tatarian rajonikomiteoissa ei vuonna 1936 pidetty 7–8 kuukauteen yhtään pleenumia. Missä siinä on kollektiivinen johto?

Samanlaisia epäkohtia valittavien järjestöjemme osuuden alentamisen linjalla on myöskin peruspuoluejärjestöissä.

Resolutsioprojektissa osoitetaan, että meidän on turvattava sellainen tilanne, jonka vallitessa peruspuoluejärjestöissä olisi turvattu sen järjestyksen ankara noudattaminen, että puoluekomiteat valitaan tehtaiden yleisissä kokouksissa, sallimatta viimemainittujen vaihtamista konferensseihin. Siinä myöskin osoitetaan, että on välttämättä likvidoitava useissa peruspuoluejärjestöissä ollut käytäntö poistaa faktillisesti yleiset kokoukset ja vaihtaa yleiset kokoukset työosastokokouksiin ja konferensseihin.

Kuvitelkaapa tilannetta suuressa tehtaassa, jossa on tuhat, puolitoista tuhatta puolueen jäsentä. Sensijaan, että kutsuttaisiin koolle puoluekomitean vaaleja varten tehtaan yleinen puoluekokous, kutsutaan koolle normin mukaan yksi delegaatti kolmea puolueen jäsentä kohti tehtaan konferenssi ja suoritetaan vaalit, t.s. kolmesta henkilöstä kahdelta itseasiassa poistetaan mahdollisuus osallistua vaaleihin. Onko tämä sallittavaa? Selvää on, että se ei ole missään tapauksessa sallittavaa.

Yleisten kokouksien osuus on alennettu. Useissa järjestöissä yleisiä puoluekokouksia harvoin kutsutaan koolle, paikallisen puolue-elämän kysymyksiä käsitellään vähän.

Puolueen sisäisen demokratismin perusteiden rikkomiset ilmenevät myöskin puoluekokouksien valmistelemisessa, kun puolueen jäsenet eivät hyvissä ajoin tiedä, mitä kysymyksiä tullaan käsittelemään.

Puoluekokouksien resolutsioiden valmistamisesta. Usein puoluekokouksissa resolutsio jostain kysymyksestä tehdään edeltäpäin tai sen kyhäävät tämän asian mestarit itse kokouksen aikana ottamatta huomioon sitä, mitä keskustelussa puhutaan. Meillä on muodissa formuleeraus: päätösprojekti laadittava “mielipiteiden vaihdon pohjalla”, mutta todellisuudessa juuri tätä “mielipiteiden vaihtoa” ei otetakaan huomioon.

Tämä on ilmaus mitä suurimmasta kunnioituksen puutteesta puolueen jäsenten laillisia, isännän oikeuksia kohtaan.

Sopimattomasti ja huolimattoman välinpitämättömästi ihmiset meillä suhtautuvat puoluedokumentteihin ja päätöksiin. Meidän kaikkien on otettava oppia Keskuskomitealta puoluedokumentteihin suhtautumisessa. Jos me olemme nyt kohottaneet jäsenkirjan osuutta ja kunnioitusta sitä kohtaan, niin sitä ei voida sanoa sangen useista muista puoluedokumenteistamme. Miten niitä laaditaan, täytäntöön pannaan ja säilytetään? Huolimattomasti. Meidän on otettava oppia KK:lta erinomaisesta täsmällisyydestä, huolellisuudesta ja tarkkuudesta jokaiseen puoluedokumenttiin nähden. Tässä suhteessa meillä on paikkakunnilla paljon organisatoorista huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä.

Ei ole lainkaan vähäarvoinen esimerkiksi kysymys: ovatko puoluekomitean byron jäsenet saaneet ne ainehistot, joita käsitellään istunnossa vaiko eivät, onko ne saatu päivää ennen vai jaetaanko ne itse istunnossa? Tämä on myöskin kysymys puolueen sisäisen demokratian turvaamisesta.

Nämä kysymykset tuntuvat pikkuseikoilta, mutta loppukädessä ne aiheuttavat meille vahinkoa, mikäli ne häiritsevät aktiivin kasvua ja tekevät sille vaikeaksi mahdollisuuden osallistua aktiivisesti ja itsetoiminnallisesti puolue-elämään. Tämän yhteydessä kehittyvät myöskin komentelu ja kaikenlaiset muut seikat.

Minä haluaisin esittää vielä yhden esimerkin kollektiivisen johdon prinsiippien rikkomisesta. Kysymys on niinkutsutuista “kolmikulmista”. “Kolmikulman” muodossa, johon kuuluu puoluekomitean sihteeri, tuotantolaitoksen tai viraston johtaja ja paikallisen ammattiliittojärjestön puheenjohtaja, meillä useissa järjestöissä on olemassa sivussa normaalisista valittavista elimistä (puoluekomitea ja tehdaskomitea) omalaatuinen, virallisesti ja säännöllisesti toimiva järjestö, jota mitkään puolue- ja sovettilait eivät edellytä. Se kokoontuu, tekee päätöksiä, antaa direktiivejä täytäntöönpantavaksi jne. Kollektiivisen johdon näkökannalta katsoen, puolue-, talous- ja ammattiliittojärjestöjen oikeiden keskinäissuhteiden näkökannalta katsoen on kolmikulma aivan sallimaton muoto. Se on perhekuntalaisuutta, sopimus sitä varten, että olisi vaikeampi kritikoida. Ja kun nämä kolme ovat sopineet, niin koitapa mennä ja kritikoida heitä! Tämä tekee puolue- ja ammattiliittojärjestön vastuuttomaksi, aseistariisuu taistelussa talousjohdon epäkohtia vastaan ja toisaalta aseistariisuu itse taloustyöntekijän, sillä kolmikulma muodostaa jonkunlaisen kollegiaalisen hallintaelimen, kun taas talousjohtomme on aivan toisella tavoin rakennettu.

Kolmikulmat muodostavat kollektiivisen johdon parodian, karrikatuurin, surrogaatin. Mihin tämä johtaa? Niinpä meillä Leningradissa, Kalininin nim. om. tehtaalla eroitettiin kommunisti puolueesta sen takia, kun hän kritikoi sitä, että tehdashallinto väärin johtaa stahanovilaista liikettä, sen takia, että hän osoitti johdossa olevia epäkohtia. Hänestä tehtiin metelöitsijä. Me palautimme hänelle puolueen jäsenen oikeudet ja rankaisimme niitä, jotka olivat häneen nähden menetelleet mitä laittomimmin ja törkeimmin. Mutta sinänsä tämä tosiasia tuli mahdolliseksi sen takia, että oli olemassa kolmikulma, joka oli jo ennen sopinut. Tirehtööri tuli sinne ja sanoo: hävytöntä, haukutaan direktsiaa. Häntä tukivat sihteeri ja tehdaskomitean puheenjohtaja. Näin tapahtuu kritiikin puristaminen ja silloin on työläisten tällaisella tehtaalla vaikea saada oikeutta.

Minusta tuntuu, että on aika asettaa kysymys kolmikulmien likvidoimisesta.

Mihin sisältyy demokraattisen sentralismin perusteiden kaikkien ylläesitettyjen rikkomistapausten vahingollisuus? Se sisältyy siihen, että tuollainen käytäntö jarruttaa puolueen jäsenien aktiivisuuden ja itsetoiminnallisuuden, isännän tunteen kasvua, häiritsee puolueen jäsenten aatteellista ja poliittista kasvua, poistaa puolueen jäseniltä heidän lailliset kontrollioikeutensa myöskin puolue-elimien toimintaan nähden ja siten rikkoo oikeat keskinäissuhteet johtajien ja puoluejoukkojen väliltä, heikentää puoluetta sen edessäoleviin tehtäviin nähden.

POISTETTAVA KAIKKI, MIKÄ HÄIRITSEE PUOLUEAKTIIVIN KASVUA

Kaikille on selvää, miten valtavat kaaderit meidän käytettävissämme tulee olla, jotta voitaisiin menestyksellä ratkaista ne tehtävät, jotka sanelee sosialistisen rakennustyön kehitys kaikilla aloilla, uuden Konstitutsion voimaansaattaminen ja taistelumme edelleen kommunismin puolesta, miten paljon tarvitsemmekaan uskollisia ja itseuhrautuvia tovereita puolueessa ja sen ulkopuolella, puolueettomien keskuudessa!

Meidän on poistettava puoluekäytännöstämme kaikki se, mikä jarruttaa, mikä häiritsee aktiivin kasvua, sen itsetoiminnallisuuden kehittymistä ja sen osuuden kohoamista puolue-elämän johdossa, puoluepolitiikan kaikkien kysymysten käsittelyssä, niinkuin tämä johtuu puolueen sisäisen demokratian perusteista.

Toveri Stalin opettaa meitä jatkuvasti, että puolueaktiivilla on erikoinen poliittinen merkitys puolueemme elämässä. Se on puolueemme päätösten toteuttaja elämässä. Kun puolueen päätös on tehty, niin sen kohtalo on aktiivin käsissä. Puolueaktiivi on puolueen yhteiskunnallisen mielipiteen ilmaisija.

Juuri siksi, että puolueemme kykeni takomaan ja kasvattamaan Leninin-Stalinin hengessä laajat aktiivikerrokset, me olemme menestyksellä ratkaisseet sosialistisen rakennustyön perustehtävät, meillä on sellaisia jättiläismäisiä, satumaisia voittoja.

Juuri tämän johdosta tehtiin toveri Stalinin alotteesta KK:n tunnettu päätös puolueaktiivien kokouksista NKP(b):n KK:n päätösten käsittelemistä varten.

Juuri tämän vuoksi meidän on poistettava tieltämme kaikki, mikä häiritsee aktiivimme kaaderien laajenemista, sen aatteellispoliittista kasvua, sen bolshevistista karaistusta, sen organisatoorista lujittumista. Tehtävät, jotka meidän on ratkaistava sosialistisen rakennustyön alalla ja edessäolevien uusien demokraattisten vaalien yhteydessä, asettavat päiväjärjestykseen mitä tärkeimmän kysymyksen jokaisen kommunistin aktivisoimisesta.

Koko kaksimiljoonainen puoluejoukkomme on täydellisesti aktivisoitava, jokaisen kommunistin on oltava aktiivinen organisaattori, agitaattori ja propagandisti puolueen asian puolesta. Tältä näkökulmalta on uudestijärjestettävä organisatoorinen, agitatoorinen ja propagandistinen työmme.

Yksi huomautus propagandatyöstä. Propagandatyössämme oleva perusepäkohta, johon KK on useita kertoja osoittanut, on siinä, että sitä useinkin suoritetaan skolastisesti, irrallaan puolueen jokapäiväisistä ja päivänpolttavista taistelutehtävistä. Meidän propagandamme on järjestettävä niin, että jokaisen propagandapiirin, jokaisen koulun tehtävänä olisi sellainen kommunistien kasvattaminen, jolloin puolueen jäsenten täydellistyttäminen ja tietojen täydentäminen marxismin-leninismin tieteessä ei olisi itsetarkoitus, vaan keino kasvattaa aktiivisia propagandisteja puolueen asian puolesta. Juuri tämä on otettava huomioon propagandatyössämme yhtenä sen tärkeimmistä prinsiipeistä.

Ilman niiden suurten epäkohtien likvidoimista, joita meillä on puolueen sisäisessä käytännössämme, ensikädessä — puolueen sisäisen demokratian ja valinnallisuuden rikkomisen linjalla, ei voida ratkaista puolueen uusia tehtäviä, jotka liittyvät demokraattisiin vaaleihin, ja puoluejärjestöt voivat osoittautua kykenemättömiksi näiden tehtävien edessä. Ja jos me haluamme suorittaa vaalit uuden vaalisysteemin mukaan siten, kuin sitä vaatii puolue, siten, kuin sitä vaatii Konstitutsio, jos me haluamme saavuttaa sovetti- ja puoluetyöntekijöidemme kunnioituksen lakejamme kohtaan ja joukkojen kunnioituksen sovetti-Konstitutsiota kohtaan, niin meidän on turvattava puoluetyön uudestijärjestäminen puolueen sääntöjen edellyttämien puolueen sisäisten demokratian perusteiden ehdottoman ja täydellisen toteuttamisen pohjalla.

Tätä lähtökohtana pitäen, meidän on suoritettava seuraavat toimenpiteet:

Ensiksi, ehdottomasti likvidoitava koopteeraustapa ja sääntöjen mukaisesti palautettava puoluejärjestöjen johtavien elimien valinnallisuus.

Toiseksi, puolue-elimien vaaleissa on kiellettävä äänestäminen listoittain ja siirryttävä avoimesta äänestyksestä salaiseen ja henkilökohtaiseen äänestykseen. Sen ohella on turvattava puolueen jäsenten rajaton oikeus poistaa esitettyjä ehdokkaita ja rajaton oikeus kritikoida näitä ehdokkaita.

Tämän johdosta on sen takia, että puoluejärjestöissämme on vakavasti rikottu valinnallisuutta, suoritettava välttämättä puolue-elimien vaalit, alkaen perusjärjestöjen puoluekomiteoista ja päättyen alue- ja aluepiirikomiteoihin sekä kansallisten kommunististen puolueiden KK:oihin, suorittaen ne lähimpinä kahtena kuukautena ja päättäen vaalit toukokuun loppuun mennessä. Vastaisuudessa on ankarasti noudatettava puolue-elimien vaalien määräaikoja sääntöjen mukaisesti: perusjärjestöissä yhden kerran vuodessa, rajoni- ja kaupunkijärjestöissä — 1 kerran vuodessa, aluepiiri-, alue- ja tasavaltajärjestöissä — 1 kerran puolessatoista vuodessa.

Mikä koskee puoluekokouksia, niin on kategoorisesti tuomittava ja kiellettävä tapa vaihtaa yleiset puoluekokoukset työosastokokouksiin tai konferensseihin, eikä ole sallittava kaksiasteisia vaaleja puoluejärjestöissä, vaan otettava käytäntöön peruspuolue-elimien vaalit välittömästi yleisissä kokouksissa.

Siinä ne ehdotukset, jotka minulla oli täällä formuloitavana.

Toveri ZHDANOVIN loppulausunto

NKP(b):n KK:n pleenumissa helmikuun 27 p:nä v. 1937

Toverit, keskustelussa kosketeltiin ja alistettiin diskussion alaiseksi kysymys toisten järjestöjen, pääasiassa sovettijärjestöjen, työn uudestijärjestämiseen nähden. Puhuttiin täällä sekä ammattiliitoista että nuorisoliitosta ja muista joukkojärjestöistä. Tämä on sangen tärkeä asia ja tietenkin meidän on nämä järjestöt uudestijärjestettävä ennen vaaleja sen työn hengessä, joka meidän on suoritettava puoluejärjestössä.

Sekä sovetti- että ammattiliitto- ja nuorisoliittojärjestöjen uudestijärjestämisen ehtona on ennenkaikkea itse puoluejärjestön uudestijärjestäminen johtavana perusvoimana, kaikkien järjestöjemme johtavana perusytimenä, kuten se on kirjoitettu Konstitutsioon. Minä en ajattele, että meidän pitäisi luopua eikä suorittaa jo nyt työtä joukkojärjestöjen, ammattiliittojen, sovettien, nuorisoliiton jne. työn päättävästi parantamiseksi, mutta niiden työn oikea uudestijärjestäminen liittyy tietenkin siihen, missä määrin puoluejärjestöjen onnistuu uudestijärjestäytyä — se on kaikkien seikkojen ydin.

Nyt puoluejärjestöjen valinnallisuuden rikkomisesta, koopteerauksen leviämisestä ja muista puolueen sisäisen demokratian ja demokraattisen sentralismin perusteiden rikkomisesta. Keskustelusta näkyy, että asia on mennyt sangen pitkälle, että menneen ajan tottumukset ja jätteet istuvat vielä lujasti suurista saavutuksistamme viehättyneiden työntekijöidemme päässä. Nämä tottumukset ja jätteet yhdistyvät epäilemättä eräisiin epämarxilaisiin katsantokantoihin, joita toveri Stalin ruoski jo XIII puoluekonferenssissa v. 1924 ja jotka ovat lähtöisin ehdottomasti epämarxilaisista käsityksistä, että puolueemme muka ei olisi ”itsetoimiva organismi, joka elää itsenäistä aatteellista, käytännöllistä elämää, vaan jonkunlainen alempien, keski- ja ylempien laitosten systeemin tapainen”. Toveri Stalin osoitti silloin, että taistelu tällaisia katsantokantoja vastaan on puolueen edessä päiväjärjestyksessä oleva tehtävä. Nämä toveri Stalinin ohjeet on väittämättömästi muistettava demokraattisen sentralismin prinsiippien byrokraattisten vääristelytapausten yhteydessä.

Johtavien työntekijäin vissistä irtaantumisesta puolue-elämästä puhuivat täällä useat toverit ja erikoisen vakuuttavasti tov. Hatajevitsh.

Dnjepropetrovskin järjestön kokemuksen pohjalla tov. Hatajevitsh osoitti, miten viehättyminen jokapäiväiseen taloudelliseen työhön johtaa siihen, että kadotetaan maku puoluetyöhön, että heikkenee puoluetyö. Tällainen tilanne on tyypillinen. On muistettava, että kuormittaessamme itsemme taloudellisilla pikkuasioilla puoluetyön vahingoksi, me unohdamme, että puoluetyötä ei meidän edestämme tee kukaan. Puoluetyön johtaminen on puoluetyöntekijäin päätehtävä, vastuu sen tilasta lankeaa kokonaisuudessaan ja täydellisesti heille.

Tov. Kabakovin puhe oli osoituksena siitä, että puoluetyö on useissa järjestöissä sangen vakavasti unohdettu. Tov. Kabakov puhui kaikesta muusta paitsi puoluetyöstä. Puhui kinomekanikosta, kinon materiaaliosasta, radiosta. Kaikki nämä ovat sangen tärkeitä ja sangen oleellisia asioita. Mutta kun tov. Molotov asetti tov. Kabakoville kysymyksen, miten ovat asiat Uralilla koopteeraukseen nähden, niin hän kiersi tämän kysymyksen. Siis puoluetyön kysymykset eivät ole tov. Kabakoville peruskysymyksiä. Tämä osoittaa, että puoluetyön aliarvioimista ei ole voitettu, että tässä suhteessa ei ole saatu aikaan tarvittavaa käännettä, että on aloitettava johtajista. Käänne puoluetyössä riippuu kokonaisuudessaan puoluejärjestöjen johdon käänteestä.

Muutama sana vaalijärjestyksestä. Täällä toverit puhuivat siitä, että on välttämätöntä antaa ohjeet, miten salainen äänestys on suoritettava: tuleeko ”uurnat” vai pallojako pyöritetään. Tämä on hyvin oleellinen asia, mutta nyt me emme tarvitse instruktsiaa, vaan meidän on tiedettävä, hyväksytäänkö itse prinsiippi. Täällä ei kukaan vastustanut salaisen äänestyksen prinsiippiä, päinvastoin, toverit korostivat salaisen äänestyksen erikoista tärkeyttä ja oleellista merkitystä vaalien todellisen vapauden turvaamiselle. Itse vaaliprosessi tullaan nähtävästi jakamaan kahteen asteeseen. Ensimmäinen aste, jolloin aivan avoimesti käsitellään ehdokkaita. Jokaisella on oikeus nimittää ja puolustaa ketä ehdokasta tahansa valittavaan puoluekomiteaan. Tämä on ensimmäinen aste. Sitten käsitellyistä ehdokkaista äänestetään suljetulla äänestyksellä.

Malliksi ja esimerkiksi voidaan ottaa KK:n vaalien käytäntö puolueen edustajakokouksissa, joissa vaalit suoritetaan salaisella äänestyksellä. Minä ajattelen, että tätä tapaa voivat paikalliset puoluejärjestöt kokonaisuudessaan ja täydellisesti käyttää.

Nyt koopteerauksesta. Eräät toverit osoittavat, että koopteerauksen laajennettu käyttäminen liittyy siihen, että joudutaan vaihtamaan sihteerejä ja muita vastuunalaisia puoluejohtajia ja tämän takia viemään heidät johonkin puoluekomiteaan. Jos meillä puoluejärjestöjen vaalit tulevat tapahtumaan täsmälleen säädettyinä määräaikoina, niin ei tule vaikeuksia siitä, että henkilöä ei 2–3 kuukauteen valita. Hän tulee suorittamaan sihteerin tehtäviä, mutta ei tule olemaan puoluekomitean jäsen, vaan lähimmässä konferenssissa hänet voidaan valita puoluekomiteaan. Nykyään meillä sattuu niin, että puoluejohtajasta tulee puoluekomitean jäsen samalla kun hän saa jonkun puoluetoimen. Tämä ei ole lainkaan välttämätöntä. Konferenssiin asti hän tulee suorittamaan sihteerin tehtäviä, olematta puoluekomitean jäsen.

Seuraava huomautus. Meillä on koopteeraus ollut vississä määrin yhdistynyt kaaderien vaihtuvaisuuteen, työntekijäin tiheään siirtelemiseen.

Puhevuoroja käyttäneet toverit puhuivat täällä ”kaaderiköyhyydestä”, joka muka pakottaa heidät tekemään alituisia ihmisten uudestiryhmittelyjä ja siirtoja. He unohtavat, että uusien kaadereiden nostamiseen meillä on reservejä ja mahdollisuuksia erittäin paljon. Katsokaapa, miten nopeasti meillä kasvavat puolueihmiset ja puolueettomat ihmiset, katsokaa stahanovilaisten kasvua, eikä yksistään stahanovilaisten. Ottakaapa Punaisen armeijan komentajien ja teollisuuden työntekijäin vaimojen liike, muistakaapa äskeiset yleisliittolaiset neuvottelut. Puheittensa kirkkauteen, mehukkuuteen ja täysarvoisuuteen nähden, agitatsion uusien muotojen ja uusien metoodien valintaan nähden, puheiden teemojen, sisällön ja muotojen rikkauteen nähden monet heistä totta tosiaan voittavat monen meidän vakinaisista ja haalistuneista agitaattoreistamme. Ympärillämme on ihmisiä kokonainen joukko, sangen paljon ihmisiä, sellaisia ihmisiä, jotka jo kauan ovat odottaneet nostamista, mutta me emme heitä näe sen takia, ettei meillä ole riittävästi demokratismia, ei ole riittävästi, mikä estää meitä näkemästä uusia ihmisiä, ja monet ihmiset meillä seisovat paikallaan liian kauan ja seisottuaan liiaksi paikallaan ja jäätyään unohdetuiksi, heistä tulee tyytymättömien reservi puolueemme sisällä. Tältä näkökannalta katsoen siirtyminen salaiseen äänestykseen, siirtyminen puoluejärjestöjemme todelliseen valinnaisuuteen auttaa meitä nostamaan puoluekaaderien valtavan reservin, joka meillä on. Jo Lenin puhui aikana, jolloin työntekijäkaadereita meillä oli todella vähän, että on rangaistava niitä, jotka puhuvat, että meillä on vähän kaadereita.

Muutama sana agitatsiosta. Tästä puhuivat toverit oikein, että meidän agitatsiomme käsittää pääasiassa etumaiset työläiset, yksityiset kolhoosit. Se ei lainkaan ulotu suunnattomiin ihmiskerroksiin, jotka ovat valmiit auttamaan meitä, ovat valmiit milloin tahansa ottamaan vastaan kutsun ja olemaan ystäviämme, puolueeseen kuulumattomia bolshevikkeja. Minä tarkoitan tässä intelligenssiä, toimitsijoita, kotiemäntiä, eikä yksistään heitä. On suoraan sanottava, että agitatsiotyötä me emme ole ulottaneet edes kaikkiin työläisiin suurissa tuotantolaitoksissa, ja maaseudulla työskentelemme vain osassa kolhooseja. Meillä on kolhooseja, joissa rajonityöntekijät käyvät 2–3 kertaa vuodessa, mutta on paljon kolhooseja, enimmäkseen heikkoja — tässä onkin päävaara — etäisiä kolkkia, joista puhui tov. Eiche, joissa kukaan ei käy, sillä niille on viitattu kintaalla. Tämä on ehdottomasti väärin, on voimaperäisesti työskenneltävä juuri niiden työläisten, kolhoosnikkain, toimitsijain ja muiden työtätekevien keskuudessa, jotka eivät ole vielä riittävästi poliittisessa vaikutuksessamme.

Agitatsiomme sisältö ei useinkaan vastaa suoraan ja avoimesti työläisten asettamiin kysymyksiin. Jokaisen toimenpiteemme yhteydessä me saamme suuren joukon kysymyksiä ja niihin suhtautumisen ilmauksia, puoluekomiteoissa laaditaan luetteloja näistä kysymyksistä, mutta näihin kysymyksiin ei useinkaan vastata, vältetään vastaamasta vaikeisiin kysymyksiin. Tämä on väärin, agitatsiomme on oltava totuudenmukaista, agitatsiomme on vastattava työläisten kaikkiin kysymyksiin, eikä jätettävä niitä ilman huomiota, ilman vastausta, sillä ellemme me vastaa, niin meidän edestämme joku vastaa — ”pyhä paikka ei pysy tyhjänä”.

Ja lopuksi, kysymys agitkollektiiveistamme, joiden työ on jätetty melkein kokonaan oman onnensa nojaan. Ne palvelevat myös pääasiassa tehdaslaitoksia. Ja mikä koskee agitaattoreja, jotka työskentelisivät asunto-osuuskunnissa, korkeakouluissa ja teknillisissä korkeakouluissa, toimitsijain ja intelligenssin keskuudessa, niin sinne asti eivät puoluejärjestömme ole vielä päässeet. Nämäkin ihmiskaaderit on saatava mukaamme. Tässä meillä ovat aivan erikoiset mahdollisuudet. Kaikki on käsissämme: sekä radio että kino, sekä sanomalehdet, että agitatsiovälineitä piru ties miten paljon!

Käytämmekö me hyväksemme näitä välineitä? Kerrassaan riittämättömästi. Kysymys on siitä, että saataisiin kuntoon tämä työ, ja tämä on sangen vakava asia.