Maksim Gorkin murha (1938)

Maxim Gorkin murha

Ainutlaatuisena sensaationa ovat tiedot Moskovan oikeudenkäynneistä kiertäneet maailmaa. Ihmiskunnalle on paljastettu rikoksia, joitten vertaista saa hakea renessanssin ajasta ja osoitettu nämä rikokset aseiksi nykyaikaisessa poliittisessa kamppailussa. Mutta jos oikeusjuttujen järjestäjät ja niistä tuomion langettaneet tuomarit ovat luulleet, että maailma olisi kavahtanut näitä rikoksia ja antanut tunnustuksensa ihmisille, jotka tekivät niistä lopun, he erehtyivät. Valtavasti suurin osa maailman yleistä mielipidettä on päinvastoin sepittänyt niistä historian tähän asti suurimman oikeusilveilyn, julmuuden, oveluuden ja lavastustaidon satanistisen oikeusnäytelmän, pirullisimman nykyaikaisista propaganda-aseista. Stalinin verisen diktatuurin raa’an jatkumisen osoituksen.

Maailma on ollut täynnä vapauden ritareita, fascistinen sanomalehdistö etunenässä, sitten vankimpana iskujoukkona muu taantumuslehdistö, suuret porvarilliset afäärilehdet.

Vaikkakin hämmästyisi sitä alttiutta, jota juuri tämän Moskovan prosessien vastaisen kamppailun kärki- ja ydinjoukot nyt osoittavat ihmisten ruumiillista loukkaamattomuutta, poliittista vapautta ja oikeusturvaa kohtaan, ei Neuvostoliiton kehitystä myötämielisesti seurannut ihminenkään ole voinut vapautua kokonaan ahdistavasta kysymyksestä: mitä Moskovan oikeudessa, mitä Neuvostoliitossa todella on tapahtunut? Vaikkakaan nämä ihmiset eivät ole voineet suoralta kädeltä mennä leimaamaan Neuvostoliiton tuomioistuimia ja hallitusta syypäiksi näin inhottaviin rikoksiin, on toiselta puolelta ollut vaikea leimata samalla tavoin niitäkään miehiä, joitten nimet ovat painuneet Neuvostoliiton historiaa pintapuolisestikin seuranneiden mieleen eräinä maan ensimmäisten joukosta. On ollut mahdotonta ymmärtää, miten näin on käynyt; kaikkien todistusten, kaikkien tunnustusten edessä ovat tarkkailijan järki ja sydän olleet laskea aseensa.

Niin kauan kuin kysymyksessä olivat porvarillisen vastavallankumouksen prosessit, Schachty-juttu, teollisuuspuolueen juttu, englantilaisten insinöörien juttu, niin kauan kuin näkyi, miten kansainvälisten suurkapitalistipiirien ahnaat tunnottomat kynnet tunkeutuivat Neuvostoliittoon välittömänä interventioarmeijojen jatkona ja mobilisoivat siellä deklassoituvia porvarillisia ja talonpoikaisia aineksia taisteluun neuvostovaltaa vastaan, oli tämä julmaa nähtävää, mutta niin helppo käsittää. Vasta kun kriisi tuli esiin kommunistisessa puolueessa, Neuvostoliiton työväenluokan johtajien joukossa, muuttui sen kuva kaoottiseksi ja uskomattomaksi.

Neuvostoliiton viimeisestä oikeudenkäynnistä, »Neuvostovastaisen oikeistolaisen ja trotskilaisen blokin rikosjutun käsittelystä SNTL:n korkeimman oikeuden sotilaskollegiossa» on nyt julkaistu maailmankielillä täydellinen pikakirjoitusselostus, yli 800 sivua vankka kirja. Tämän kirjan nopeakin läpikäyminen heittää valoa kauas aikaisempiin prosesseihin, kirja tavallaan päättää tämän vuosisadan ehkä merkillisimmän näytelmäsarjan: Kirovin murhaa seuranneitten oikeusjuttujen pöytäkirjat. Ei niin, etteivätkö suuretkin prosessit vielä olisi mahdollisia, mutta niin, että nämä oikeudenkäynnit joka tapauksessa nyt ovat saavuttaneet kulminaatiopisteensä, se mitä tämän jälkeen voi tapahtua on vain toistoa tai heijastusta.

Nyt on mahdollista rekonstruoida työväenliikkeen erinäisten virtausten kehittyminen täysin vastavallankumouksellisiksi fascistien liittolaisiksi ja eräissä tapauksissa omalta ideologialtaankin täysin fascistisiksi. Nyt näemme miten Trotski ja trotskilaiset tai Bucharinin silloiset vasemmistokommunistit tuntiessaan koko vuoden 1918 tapahtumien paineen epäilivät leniniläisen puoluejohdon tietä, neuvottelivat salaa vastavallankumouksellisten ainesten vasemmiston, vasemmistososialivallankumouksellisten kanssa ja olivat valmiit jopa yhdessä näiden kanssa kukistamaan Leninin johtaman hallituksen ja muodostamaan yhteisen kokoomushallituksen tilalle. Nyt näemme miten Trotskin turha taistelu ylivallasta puolueesta johtaa hänet etsimään tukea illegaalista toiminnasta ja ulkovalloista ja kuitenkin menettämään asemansa puolueessa, menettämään sen ystävineen perinpohjaisesti. Tämä taas pakottaa esiin uuden nykyaikaisen poliittisen tyypin, kaksoisolennon, ihmisen joka on julkisesti kokonaan toista kuin sisäisesti, joka toimii kahdella kokonaan toisistaan eroavalla tavalla kuin konsanaan tri Jekyll ja mr Hyde. Erotetut trotskilaiset palaavat puolueeseen herttaisina pienen harha-askeleen ottaneena tri Jekyllinä, mutta salaa kehittävät he yhä katkeramman kamppailun puoluetta ja neuvostohallitusta vastaan, ajautuvat yhä vaarallisempien liittolaisten joukkoon, muodostavat vallankumouksellisia teorioita, joissa asiallinen logiikka yhä enemmän antaa tilaa ajatuksen häikäisevälle uhkapelille ja sen alla viihtyvälle henkilökohtaiselle vallantavoittelulle. Samalla tavalla kehittyvät Bucharinin vasemmistokommunistit, käyvät ensin muodonvaihdoksen oikeistolaisiksi, sitten julkisesti kieltävät oikeistolaisuutensa ja kuitenkin organisoivat yhdessä muitten neuvostovastaisten ainesten kanssa maailmanhistorian suurimman salaliiton. Kaikkien näitten ryhmien joukkokannatus on ollut pieni puolueen ja työväestön keskuudessa, mutta niitten jäsenet kiipeävät kaksoisolentoina, verrattomina näyttelijöinä yhteiskunnassa asemiin toinen toisensa jälkeen ja etsivät joukkokannatusta ja nimittävät joukkokannatuksekseen kaikkia niitä ilmiöitä, missä luokkataistelu vielä jatkuu neuvostokansan keskuudessa, pitävät joukkoinaan, johtavat ainoina joukkoinaan vastavallankumouksellisia aineksia. Salaliitto tuntuu ulottuvan kaikkialle, salaliittolainen Rykov on jonkun aikaa jopa kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana, kaikissa komissariaateissa on heitä joko komissaareina tai muuten johtavilla paikoilla, heidän on valtiollisen poliisin päällikkö ja monet huomattavat osastopäälliköt, heitä istuu ministereinä ulkomailla ja teollisuuslaitoksien johtajina, armeijan ylijohdossa he ovat saavuttaneet jalansijaa ja vihdoin heidän miehiään on luotettavimpien neuvostokansalaisten ja johtajien yksityissihteereinä.

Ei ole ihme että tämä salaliitto saavuttaa uusia jäseniä, sen voiman ja suhteitten runsauden on täytynyt huumata sen omia osanottajiakin. Mutta huolimatta ennenkuulumattomasta häikäilemättömyydestä, sabotaasista, vahingonteosta, murhista, sopimuksista vieraan vallan vakoilujärjestöjen kanssa jne., kaikesta tästä huolimatta tämä salaliitto ei pysty kehittämään määrätietoista strategista operaatiota vallan saavuttamiseksi. Se on ontto, ontto joukkokannatuksen puutteessa, ontto kokoonpanoltaan. Salaliiton johto on todella vain »kontaktikeskus» vailla yhteistä ideologiaa, salaliittolaiset näyttelevät myöskin toisilleen, jokainen tavoittelee omia päämääriään ja on valmis ratkaisevaan toimintaan vasta sitten, kun se on hänelle edullista.

Siellä on maan rajojen ulkopuolella Trotski vihansa ja juonittelutaitonsa koko loistossa, siellä on sisäpuolella suuri teoreetikko Bucharin, suuri teoreetikko siinä mielessä, että hän haluaa olla sitä mihin hintaan tahansa ja että hänen jokaiseen askeleensa liittyy ideologinen sumuverho, joka peittää askeleen luultavasti häneltä itseltäänkin. Hänen rinnallaan on realistinen poliitikko Rykov, jonka kohtaloksi tulee se, että hän tarttuu asiallisella varovaisuudellaan ja viileydellään yhä väärempiin realiteetteihin. Kaikki nämä kolme ovat vakuutettuja siitä, että heistä on tuleva uuden Venäjän johtajia, he ovat valmiit vain väliaikaisesti jakamaan johdon toistensa ja muitten kanssa, pysyväisempää on ehkä vain Rykovin ja Bucharinin ystävyys. Mutta heidän rinnallaan on Jagoda, joka lukee ja ihailee Hitlerin Mein Kampfia ja tavoittelee korkeinta valtaa. Syrjemmällä Tuhatshevski kärsivällisesti muodostaa sotilassalaliittoansa ja asettuu yhteyteen näiden poliittisten suunpieksäjäin kanssa vain saadakseen onnistuneen valtiokaappauksen jälkeen heiltä ideologista tukea. Nämä voimat eivät pysty antamaan yhteistä ratkaisevaa iskua, ne lykkäävät alati sitä, ne odottavat suotuisaa tilannetta. Tuhatshevski uskoo vihdoin tähtensä nousevan toukokuun puolivälissä 1937, mutta saman kuukauden alussa hänet jo tavoittaa Jeshov.

Näitä oikeudenkäyntejä vastaan on hyökätty siksi, että ne pääasiallisesti ovat rakentuneet syytettyjen tunnustuksille, että oikeuden käytettävissä olleiden tutkintopöytäkirjojen materiaalia on julkaistu vain kappaleittain, että tärkeimmät yksityiskohdat on käsitelty suljetuissa istunnoissa. Tämä on johtunut siitä, että asiat ovat melkein järjestään sotilassalaisuuksien luontoisia, jotka kaikissa maissa käsitellään suljettuina. Tästä johtuu että rikosten kuva voidaan julkisen aineiston perusteella rekonstruoida vain pääpiirteissään, valaisevat yksityiskohdat käsitellä vain esimerkkeinä, mutta että ehdottoman tarkka, minutiöösi detalji detaljilta seuraaminen on mahdotonta. Tämän nojalla nyt on sanottu, että tunnustukset ovat arvottomat, että ne on saatu tavalla tai toisella kiristämällä. Nämä tavat kuvitellaan tavallisesti vastaanottajan henkisen tason mukaan joko salaperäisestä nukutusaineesta tai kidutuksesta raffineeratumpaan perheenjäsenten ja sukulaisten vaarantamiseen saakka.

Itse asiassa, joka lukee esimerkiksi viimeisestä pöytäkirjasta kautta näitten kahdeksansadan sivun kulkevan jännittyneen taistelun Bucharinin ja yleisen syyttäjän Wyshinskin välillä, joka seuraa heidän sähkökipinöitten tavoin vastakkain räsähtäviä repliikkejään, joka näkee Bucharinin yrityksen viimeiseen saakka verhota toimintansa ja oikeistolaisten toiminta eräänlaisella ideologisella suuruudella, joka näkee Wyshinskin häikäilemättömän, toisinaan jopa epäsympaattisen energian tämän verhon alasrepimisessä, joka kuulee Bucharinin kiukun ja katkeruuden ja myrkylliset huomautukset tämän johdosta — sen on mahdotonta keksiä mitään lavastusta tässä. Tällaisen näytelmän voi vain elämä itse tarjota ja tällaisten syytettyjen tunnustuksille antaa lukija pakostakin todistusvoiman. Puhumattakaan että tapaukset voidaan rekonstruoida näistä eri lausunnoista, eri kuvauksista, erilaisten temperamenttien ja pyrkimysten läpi nähtyinä, ne voidaan kuitenkin rekonstruoida aivan kylliksi detaljoiduksi vastavallankumouksen historiaksi.

En pyri tässä antamaan mitään referaattia, analyysista puhumattakaan, pöytäkirja on aivan liian vähän aikaa ollut kädessäni. Mutta olen koettanut sensijaan valita itse alkuperäisestä materiaalista kohtia, jotka antavat lukijalle riittävän kuvan sen laadusta, panevat hänet itse tutkimaan asiaa ja kenties ottamaan siitä lähemmin selvää. Aineisto on ryhmitetty Maxim Gorkin murhan ympärille, mutta sen luonteesta johtuu että toisissa kuulustelupöytäkirjan osissa valaistaan laajempiakin yhteyksiä, toisinaan on taas jätetty pois jotain vähän merkitsevää Maxim Gorkin murhaakin koskevaa.

Nämä julkaistutkin osat antavat käsityksen sellaisista kulissientakaisista asioista, sellaisista rikoksista ja kaksinaisuudesta, joitten uskomista eniten estää meidän hyvyytemme. Mutta ne ehkä myös opettavat meidät näkemään jotain, jotain jolla on merkitystä kaikissa maissa, näkemään sellaista, mitä muualla peitetään, mutta mikä tässä oikeusjutussa on uskomattoman rehellisesti ja pelkäämättä Neuvostoliiton mainetta tuotu esiin. Näkemään, mihin pisteeseen saakka fascismi taistelee, mitä kaikkia väyliä myöten se tunkeutuu ihmisiin muuttaakseen heidät rikollisiksi välikappaleikseen. On luonteenomaista ja paljastavaa, että sen murhanhimon huomattavimmaksi kohteeksi joutui juuri Gorkin kaltainen suuri lämmin rakastava ihminen.

Jarno Pennanen

Ote Wyshinskin syytekirjelmästä

Niinkuin esillä olevan rikosasian tutkimuksessa on todettu, ovat A. M. Gorki, V. R. Menshinski ja W. W. Kuibyshev kaatuneet terroritekojen uhreina, jotka oli suorittanut »Oikeistolaisten ja trotskilaisten blokin» yhtynyt keskus.

Niistä syistä, jotka olivat saaneet oikeistolaiset ja trotskilaiset tekemään A. M. Gorkin kauheudessaan esimerkkiä vailla olevan murhan, ilmitoi syytetty Jagoda seuraavaa:

»Oikeistolaisten ja trotskilaisten järjestön yhtynyt keskus koetti kauan vaikuttaa Gorkiin ja saada hänet luopumaan Stalinista. Tässä tarkoituksessa tyrkytettiin Gorkille sensijaan Kamenevia, Tomskia ja muutamia muita. Mutta todellisia tuloksia ei siitä ollut. Gorki jäi Stalinin uskolliseksi ja hehkuvaksi kannattajaksi ja hänen edustamansa linjan puolustajaksi. Kun ensi kertaa tuli esiin kysymys Stalinin syöksemisestä johdosta ja oikeistolaisten ja trotskilaisten vallankaappauksesta, ei keskus voinut jättää huomioonottamatta Gorkin erikoista vaikutusta maassa ja hänen arvovaltaansa ulkomailla. Jos Gorki jää elämään, tulee hän kohottamaan äänensä meitä vastaan. Emme voi sitä sallia. Sen tähden yhtynyt keskus, kun se oli tullut vakuutetuksi, että oli mahdotonta irrottaa Gorki Stalinista, piti välttämättömänä tehdä päätös hänen likvidoimisestaan.» (Osa 2, siv. 200)

Jagodan ilmoitukset todistaa oikeiksi myös syytetty Rykov, joka neuvoston valtiovallan häntä kuulustellessa t.v. tammikuun 10:nä, esitti seuraavaa:

»Tiedän, että Trotski koetti joka tavalla herättää puoluelaisissaan kontaktikeskuksessa vihamielisiä tunteita Gorkia kohtaan. Tämä selittyy luonnollisesti siitä, että Trotski tiesi sangen hyvin, että Gorki piti häntä keinottelijana ja seikkailijana. Toiselta puolen oli yleisesti tunnettua, kuinka läheistä Gorkin ystävyys Staliniin oli, ja se seikka, että hän oli Stalinin taipumaton poliittinen kannattaja, sai aikaan järjestömme katkeran suhtautumisen häneen.» (Osa 1, siv. 166.)

Syytetty Rykov lisäsi siihen:

»Vuonna 1935 oli minulla eräs keskustelu Jenukidsen kanssa, joka selitti minulle suoraan, että ryhmän trotskilais-sinovjevilainen osa ryhtyy Gorkin poliittisen toiminnan likvidoimiseen eikä sen toteuttamiseksi ole pelkäävä mitään keinoja. Tästä keskustelusta kävi minulle selväksi, että saattoi olla kysymys myös terroristisista keinoista Gorkin likvidoimisessa.» (Osa 1, siv. 166, 167)

Tämän todisti oikeaksi myös syytetty Bucharin, joka esitti, että v:n 1935 alussa Tomski oli hänelle ilmoittanut seuraavaa:

»…ryhmän yhtyneen keskuksen trotskilainen osa ehdotti, että oli ryhdyttävä järjestämään jokin vihamielinen teko A. M. Gorkia, stalinilaisen politiikan kannattajaa vastaan.» (Osa 5, siv. 119)

Tämän ohessa lausui syytetty Bucharin, että hän ei pitänyt päätettynä, että jo silloin olisi ollut kysymys Gorkin fyysiillisestä poistamisesta. Että juuri Gorkin fyysillinen loukkaaminen oli tekeillä, se käy selvästi ilmi syytetyn Bessonovin lausunnoista, joka henkilökohtaisesti oli saanut tämän keinon »suuntaviivan» välittömästi Trotskilta heidän tavatessaan viimeksi heinäkuun lopulla 1934.

Tämän kohtauksen aikana selitti Trotski, syytetyn Bessonovin mukaan, että

»…olisi anteeksiantamatonta hempeilemistä, ellemme heti ryhtyisi johdonmukaisesti Stalinin ja hänen kannattajiensa johdonmukaiseen fyysilliseen poistamiseen.»

ja sanoi sitten:

»M. Gorki on hyvin lähellä Stalinia. Hänen merkityksensä on erinomaisen suuri sympatioiden voittamisessa Neuvostoliitolle, mitä tulee maailman ja varsinkin Länsi-Euroopan julkiseen demokraattiseen mielipiteeseen. Gorki on hyvin tunnettu kansan keskuudessa Stalinin läheisimpänä ystävänä ja puolueen yleislinjan puolustajana. Ne, jotka intelligenssin keskuudesta ovat meitä vielä äsken kannattaneet, hylkäävät meidät huomattavassa määrässä Gorkin vaikutuksesta. Tällaisesta asiantilasta vedän sen johtopäätöksen, että Gorki täytyy poistaa. Välittäkää tämä määräykseni Pjatakoville kaikkein ehdottomimmassa muodossaan: »Gorki fyysillisesti hävitettävä hinnalla millä hyvänsä.» (Osa 11, sivu 74, 75)

Näiden kansanvihollisen L. Trotskin ohjeiden perusteella teki myös »oikeistolaisten ja trotskilaisten blokki» kauhean päätöksensä A. M. Gorkin murhasta.

»Päätöksen toimeenpano annettiin minun tehtäväkseni», ilmoitti syytetty Jagoda.

Tämän konnamaisen suunnitelman välittömiksi suorittajiksi hankki syytetty Jagoda esilläolevassa rikosasiassa syytetyt A. M. Gorkin entisen perhelääkärin tri. L. G. Levinin, professori D. D. Pletnjovin, A. M. Gorkin sihteerin P. P. Krjutshkovin ja oman sihteerinsä P. P. Bulanovin.

Bessonov tuo Trotskin käskyn

Ote syytetty S. A. Bessonovin kuulustelusta oikeuden aamupäiväistunnossa maaliskuun 2 pnä 1938. Selostaessaan tapaamistaan Trotskin kanssa heinäkuun lopulla 1934 lausui syytetty Bessonov mm.:

»Sitten siirtyi hän (Trotski) Neuvostoliiton trotskilaisen järjestön työmetodeihin ja korosti erikoisesti kysymystä äärimmäisten terrorististen taistelukeinojen teroittamisen tarpeellisuudesta. Tämän yhteydessä puhui hän juuri niillä sanoilla, jotka ovat merkityt syytekirjelmään ja jotka tänään täällä ovat luetut, sanat, että olisi luonnollisesti anteeksiantamatonta hentomielisyyttä, jos me, hänen kannattajansa Neuvostoliitossa, emme ryhtyisi heti Stalinin ja kaikkien hänen läheisten kannattajiensa poistamiseen. Minun yllätyksekseni johti hän tässä yhteydessä puheen Maxim Gorkiin, luonnehti Maxim Gorkin osan ja hänen aivan erikoislaatuisen vaikutuksensa ei ainoastaan Neuvostoliitossa, vaan ennen kaikkea ulkomailla, viittasi siihen, kuinka erikoisen lähellä hän on Stalinia samoin kuin siihen, miten Maxim Gorkin lausunnot olivat ratkaisevalla tavalla vieroittaneet monia Trotskin eurooppalaiseen älymystöön kuuluvia kannattajia hänestä, Trotskista, ja vieneet heitä lähemmäs puoluejohdon kantaa. Tässä yhteydessä tuli hän tuohon loppuvaatimukseensa ja sanoi minulle suoraan, että oli välttämätöntä poistaa Gorki. Hän käytti samoja sanoja, jotka täällä on esitetty, sanoja: välttämätöntä tuhota Gorki millä hinnalla tahansa. Ne olivat ohjeet.

Wyshinski: Oletteko välittänyt ne?

Bessonov: Kyllä, heti sen jälkeen, syksyllä 1934, olin Moskovassa ja kerroin Pjatakoville perin pohjin tämän keskustelun.

Jagoda sihteerinsä kuvaamana

Iltaistunto maaliskuun 8 pnä 1938.

Oikeuspaikan päällikkö: Oikeus saapuu, pyydän yleisöä nousemaan seisaalleen.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä ja istuutukaa. Istunto jatkuu. Syytetty Bulanov, vahvistatteko lausunnon, jonka olette alustavassa tutkimuksessa antanut?

Bulanov: Kyllä, minä vahvistan sen. Joukko tosiasioita ja tietoja, joita olen alustavan tutkimuksen kuulustelussa ilmoittanut valtionsyyttäjälle ja joita minä nytkin tulen esittämään on selvinnyt minulle Jagodan omista sanoista, keskusteluista Jagodan kanssa sekä Jagodan ja muitten keskusteluista minun läsnä ollessani.

Niitten vuosien kuluessa joina työskentelin Jagodan yksityissihteerinä ja Kansankomissariaatin sihteerinä, totuin katselemaan kaikkea Jagodan silmillä, vietin useitten vuosien aikana suurimman osan päivääni kansankomissariaatissa Jagodan kanssa ja Jagodaa varten, täysin eristettynä puolue-elämästä, puolueesta ja seuraelämästä. Hän oli niin sanoakseni ainoa yhteyteni ulkomaailman kanssa. Vihdoin viimein sai Jagoda minusta täysin uskotun ihmisen, hän tiesi, etten koskaan kavaltaisi häntä ja sen vuoksi hänellä ei ollut mitään salaisuuksia keskustellessaan minun kanssani tai minun läsnäollessani muiden kanssa, eikä hän tällöin noudattanut mitään konspiraatiota. Sillä tavalla tulin vihityksi hänen kaikkiin rikoksiinsa.

Minun täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran ilmoitti Jagoda — suureksi yllätyksekseni — kuuluvansa oikeistoon v. 1931, ilmeisesti hän piti, että minä olin jo silloin täysin koulutettu ja valmis ihminen.

Salaliitosta kuulin Jagodalta ensi kerran. 1934, vähitellen keskustelu keskustelulta johdatti Jagoda minut vastavallankumoukselliseen työhön. Puolue-elämästä erillään olevana tunsin sokeata luottamusta Jagodaan.

Wyshinski: Minä vuonna sanoitte Jagodan sanoneen teille, että hän on oikeistolainen?

Bulanov: Vuonna 1931.

Wyshinski: Mistä alkaen työskentelitte yhdessä Jagodan kanssa?

Bulanov: Suunnilleen loppuvuodesta 1929.

Wyshinski: Jatkakaa lausuntoanne.

Bulanov: Jagoda sanoi minulle kerran keskustellessamme, että he (se tahtoo sanoa, hän ja hänen takanaan olevat oikeistolaiset) ovat yhtyneet trotskilaisten ja sinovjevilaisten kanssa, että normaalia tietä, legaalilla taistelulla puolueessa ei mitään voiteta, että ainoa keino vallan saavuttamiseksi — on väkivaltainen vallananastusmetodi, välitön aseellinen vallankaappaus.

Vallankaappauksessa näytteli hänen sanojensa mukaan toista pääosaa Jenukidse ja toista, eikä vähemmän tärkeätä, hän itse, Jagoda. Heillä oli vaikutuspiirinsä: Jenukidsellä Kreml, Jagodalla sisäisten asiain Kansankomissariaatin koneisto. Jagoda itse uneksi tällöin ja myöskin muulloin — enkä oikeastaan tahdo nimittää sitä uneksimiseksi, sillä hän laski sitä hyvinkin reaalisesti, — että hänen piti vallankaappauksen onnistuessa päästä kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi.

Wyshinski: Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi?

Bulanov: Juuri niin. Puoluetyö jäisi, suunnitteli hän, Tomskille, Bucharinille ja Rykoville, jolloin Tomski hänen laskelmiensa mukaan jäisi, kuten aikaisemminkin, ammattiyhdistysten johtajaksi. Keskuskomitean sihteereitä olisivat Rykov ja Bucharin, minkä ohessa Jagoda korosti, että kun hän kerran on kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja olisi keskuskomitean sihteereitten osa hänen alaisinaan kokonaan toinen kuin nykyisin. Minkälainen — kaipaa tuskin selittämistä.

Johtuu mieleeni — pyydän oikeutta ottamaan huomioon, että kaikki mitä sanon ei ole yhden keskustelun tulosta, minä puhun eri aikoina ja eri ihmisten läsnäollessa keskustelujen tapahtuneitten perusteella — Jagoda ei ole lainkaan antanut minun häiritä itseään, minä yhdistän näitten keskustelujen tuloksen, minkä ohessa kuitenkin täysin vastaan kuvaukseni tarkkuudesta.

Muistan tässä yhteydessä linjan, jonka Jagoda veti keskuskomitean tulevan sihteerin Bucharinin ja Göbbelsin välille. Minun täytyy sanoa, että Jagoda ylipäätänsä ihaili suuresti Hitleriä.

Wyshinski: Ihaili fascismia ylipäätänsä? Ja konkreettisesti?

Bulanov: Hän ihaili Hitlerin kirjaa ja sanoi, että tämä »Mein Kampf» on todella arvokas kirja.

Wyshinski: Arvokasko?

Bulanov: Hän korosti useita kertoja, että Hitler on aliupseerista noussut sellaiselle paikalle.

Wyshinski: Eikö Jagoda itsekin ollut aikaisemmin aliupseeri?

Bulanov: Minä en tiedä, ainakaan hänen käyttäytymisensä ei juuri eronnut aliupseerin käyttäytymisestä.

Tulevassa hallituksessa mainittiin, jollei muistini petä, Jenukidse toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana.

Wyshinski: Ja mitä Göbbelsillä oli tässä tekemistä?

Bulanov: Hän sanoi, ettei Bucharin hänen alaisenaan tulisi olemaan huonompi kuin Göbbels.

Wyshinski: Sanoiko hän niin Bucharinista?

Bulanov: On lisättävä, että hän vetäessään tämän paralleelin, sikäli kuin minä muistan ja häntä tunnen, tarkoitti sillä, että hän Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajana Göbbelsin kaltaisine sihteereineen ja täysin taipuvaisine keskuskomiteoineen hallitsisi niinkuin itse tahtoisi. Niin olen minä hänet ymmärtänyt. Luulen, että mielikuvani hänestä on oikea.

Ajatus oli, että Bucharin tulisi olemaan hänen käsissään marionetti ja tekemään kaiken, mikä häntä Jagodaa suinkin miellyttäisi.

Aseistetun kaappauksen sijoittivat he Jagodan esityksen mukaan ehdottomasti sodan ajankohtaan. Minä esitin kerran Jagodalle epäilevän kysymyksen: en oikein ymmärrä — sota, välitön vaara, jännittynyt tilanne ja samanaikaisesti hallituksen järkyttäminen, silloin voi rintama tulla aika horjuvaksi. Jagoda sanoi minulle heti, että minä olen naiivi ihminen, jos minä luulen, että he, suuret poliitikot, ryhtyisivät vallankaappaukseen sitä ennen sopimatta SNTL:n todennäköisten ja välttämättömien vastustajien kanssa. Vastustajina mainittiin saksalaiset ja japanilaiset. Hän sanoi peittelemättä, että he ovat tehneet sopimuksen, jonka mukaan uusi hallitus kaappauksen onnistuessa tunnustetaan ja sotatoimet keskeytetään.

Wyshinski: Millä ehdoilla?

Bulanov: En voi tarkoin sanoa, mutta mieleeni on jäänyt jotain toimiluvista ja myönnytyksistä. Silloin kuulin myöskin ensi kerran, että Krestinski ja Karachan olivat täydellisesti heidän miehiään, eikä vain vastuunalaista väkeä, vaan miehiä, jotka osasivat tehdä työtä, työtä luonnollisesti sanan vastavallankumouksellisessa merkityksessä. Vasta paljon myöhemmin kuulin minä Tuhatshevskin nimen, että hänestä tulevassa hallituksessa tehtäisiin puolustusasiain komissaari.

Wyshinski: Ja mitä te voitte kertoa suhteista trotskisteihin?

Bulanov: Tulen siihen myöhemmin.

Ollakseni lyhyt ja selvä, siirryn siihen rikokseen, johonka minä Jagodan välittömästi johtamana osallistuin — myrkytykseen.

Wyshinski: Ehkä olisi syytä etukäteen kertoa kaikista rikollisista yhteyksistä, jotka olivat olemassa ja sopimuksesta, joka oli olemassa ja sitten myrkytyksen konkreettisesta suorittamisesta.

Bulanov: Sopii.

Wyshinski: Tiedättekö, että Jagoda oikeistokeskuksen jäsenenä oli yhteydessä trotskilaisten kanssa?

Bulanov: Tiedän.

Wyshinski: Mistä tiedätte sen? Keiden kanssa hänellä oli yhteys ja millä tavalla?

Bulanov: On aivan ilmeistä, että Jagodalla oli läheinen yhteys oikeiston johtajiin. Hänellä oli myös yhteys trotskilaisiin. Päättelen tämän siitä, että olin toistuvasti hänen operaatiotoimenpiteittensä todistajana, hän antoi enemmän tai vähemmän suoria ohjeita, jotta jätettäisiin tutkimatta trotskilaisia vahingoittavat asiat, ja lisäksi trotskilaisia, oikeistolaisia ja sinovjevilaisia vastaan suoritettujen toimenpiteitten keskeyttämisestä.

Wyshinski: Se siis merkitsee, että hän peitteli heidän toimintansa?

Bulanov: Sanoisin, että hän ei ainoastaan peitellyt, vaan suorastaan auttoi heidän työskentelyään.

Jotten puhuisi tyhjiä sanoja, haluaisin esittää muutamia tosiasioita. Jagoda antoi esimerkiksi ohjeen, että Uglanovin on oikeudessa esiinnyttävä määrätyllä tavalla, että hänen todistuksensa ei saa ylittää määrättyjä rajoja.

Wyshinski: Ettekö muista erästä tämän edellisen prosessin saastaista hahmoa, Dreizeriä. Mitä suhteita oli Jagodalla häneen?

Bulanov: Minä muistan, että Dreizeriä ei pidätetty, vaikka asianomaisen osaston johtajalla oli varsin konkreettisia tietoja Dreizerin pitkäaikaisesta trotskilaisesta toiminnasta. Minun täytyy ylipäätänsä sanoa, että Jagodan suhtautuminen oikeistolaisiin, trotskilaisiin ja sinovjevilaisiin noudatti linjaa, joka hyvin määrätietoisesti suuntautui taistelun lopettamiseen.

Wyshinski: Minua kiinnostaa konkreettiset tosiasiat.

Bulanov: Se oli yleinen linja ja rangaistustoimenpiteisiin turvautui hän vain, kun puolue ja yleinen mielipide häntä siihen kehottivat, epäilyttävien henkilöiden esiintyessä avoimesti, mutta nämäkin rangaistustoimenpiteet olivat hyvinkin ehdollisia.

Wyshinski: Tiesikö Jagoda Dreizerin salaliittolaisesta toiminnasta ja peittelikö häntä?

Bulanov: Aivan varmasti.

Wyshinski: Tuleeko mieleenne toinen hahmo edellisestä prosessista, eikä vähemmän saastainen, Ivan Nikititsch Smirnov. Tiedättekö, oliko Jagodalla yhteys myöskin häneen ja suojeliko hän häntäkin?

Bulanov: Smirnovia koskevista tosiasioista tiedän tarkasti, että Jagoda lähetti Moltshanovin Smirnovin luokse, kun tämä oli vankilassa, viemään ohjeet, missä rajoissa hänen tuli pysytellä, kun häneltä väistämättömissä tapauksissa vaadittaisiin lausuntoa. Juuri niin se on.

Wyshinski: Tiedättekö, mitä Jagoda teki, kun Smirnov tuotiin tästä vankilasta Moskovaan?

Bulanov: Tiedän, että Jagoda toimi vastoin tapojaan. Hän ei tavallisesti käynyt vankilassa, mutta Smirnovia meni hän heti katsomaan.

Wyshinski: Selliinkö?

Bulanov: Niin.

Wyshinski: Mitä hän siellä teki?

Bulanov: Minä kuulin hänen puhuvan Moltshanovin kanssa, että hän, Jagoda, oli hyvin levoton Smirnovin esiintymisestä oikeudessa.

Wyshinski: Hän siis valmisti häntä. Millainen oli hänen suhtautumisensa Kameneviin Sergei Mironovitsh Kirovin murhan jälkeen?

Bulanov: Kun päätös Kamenevin ja Sinovjevin pidättämisestä oli tehty, lähetti Jagoda minut pidättämään Kamenevia.

Wyshinski: Kenen kanssa hän teidät lähetti?

Bulanov: Minä menin Paukerin kanssa.

Wyshinski: Kuka on Pauker?

Bulanov: Operatiivisen osaston johtaja.

Wyshinski: Ja mikä hän on muuten?

Bulanov: Täydellisesti salaliittoon vihitty ihminen, eräs heidän erikoisia luottamusmiehiään ja yhdysmies Jenukidseen.

Wyshinski: Eikö Pauker ollut saksalainen vakooja?

Bulanov: Olen myöhemmin kuullut, että hän oli vakooja.

Wyshinski: Saksalainenko vakooja?

Bulanov: Aivan oikein.

Wyshinski: Syytetty Jagoda, tiesittekö, te, että Pauker oli saksalainen vakooja?

Jagoda: Kyllä, minä tiesin.

Wyshinski: Istuutukaa. Siis Jagoda lähetti Paukerin ja teidät, Bulanov, pidättämään Kamenevia. Ja ketkä pidättivät Sinovjevin?

Bulanov: Luullakseni Moltshanov ja Volovitsh.

Wyshinski: Kuka oli Moltshanov?

Bulanov: Sisäasiain kansankomissariaatin salaisen poliittisen osaston johtaja ja järjestön jäsen.

Wyshinski: Minkä järjestön? Oikeistolaisten laittoman järjestönkö?

Bulanov: Niin.

Wyshinski: Entä Volovitsh?

Bulanov: Volovitsh oli operatiivisen osaston varajohtaja, on tunnettua, että hän oli osallistunut vakoiluun.

Wyshinski: Vahvistatteko te Jagoda, että myöskin Volovitsh oli saksalainen vakooja?

Jagoda: Kyllä, minä vahvistan sen.

Wyshinski: Syytetty Bulanov, mitä ohjeita Jagoda antoi teille lähettäessään teidät pidättämään Kamenevia ja Sinovjevia?

Bulanov: Ohje oli yksinkertainen. Tuo tänne, äläkä tee kotitarkastusta Niin minä myöskin tein.

Wyshinski: Sen te teittekin. Jatkakaa lausuntoanne.

Bulanov: Nyt tulen suoraan konkreettiseen rikokseen, johon henkilökohtaisesti osallistuin. Jagodan sanoista tiedän, että päätös Nikolai Ivanovitsh Jeshovin murhaamisesta…

Wyshinski: Tiedättekö, missä Rykovin salaista arkistoa säilytettiin?

Bulanov: Jagodan luona.

Wyshinski: Salaliittoarkistoako?

Bulanov: Ellei se olisi ollut salaliittoarkisto, olisi Rykov tuskin tarvinnut sille niin luotettua paikkaa.

Kerron murhayrityksestä N. I. Jeshovia vastaan. Jagodan sanojen mukaan he tekivät päätöksen Nikolai Ivanovitsh Jeshovin murhaamisesta, se tahtoo sanoa, keskus, ja yksinomaan poliittisista syistä. Se oli eräs etappi tai eräs toimenpide salaliiton turvaamiseksi paljastumiselta, ja siis myöskin salaliiton toimintamahdollisuuden säilyttämiseksi. Tällainen päätös tehtiin, koska heti sen jälkeen tai oikeammin, kohta Kirovin murhan jälkeen, Jeshov sai Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolsheviikit) keskuskomitealta tehtäväkseen tutkimusten seuraamisen. Ja minä henkilökohtaisesti tiedän Jagodasta, että hänen tavaton levottomuutensa Jeshovin työstä lisääntyi kohta sen jälkeen yhä enemmän. Jagoda korosti, että Jeshov, kuten hän sanoi, erikoisen nopeasti perehtyi valtion turvallisuushallinnon työn erikoisuuksiin ja ymmärsi ne, ja että ei ollut mitään taetta, etteikö hän hyväksi lopuksi keksisi koko asiaintilaa ja onnistuisi paljastamaan salaliittoa. Jagoda käytti kaikkea hyväkseen informoidakseen N. I. Jeshovia väärin — tiedän sen hänen keskusteluistaan useitten operatiivisten osastojen johtajien kanssa, jotka olivat salaliiton jäseniä. Jeshoville lähetettiin materiaalista, asiaa koskevista informaatioista ja pöytäkirjoista ainoastaan se, minkä Jagoda ja hänen auttajansa katsoivat siihen sopivaksi. Muut tiedonannot ja todistuskappaleet kätkettiin ja salattiin. Ylipäänsä tehtiin kaikki Jeshovin työn vaikeuttamiseksi.

Ja kuitenkin sanoi Jagoda ensimmäisen kolmanneksen alkaessa 1936, että hänellä ei ainoastaan ollut mitään ehdotonta varmuutta, mitään taetta, että Jeshov ei tunkeutuisi todelliseen asiantilaan, vaan että hän päinvastoin oli jo vakuutettu siitä, että tämä on jo siinä määrin oikealla tiellä, että täytyi turvautua määrättyihin, ratkaiseviin toimenpiteisiin tämän todellisen lähenevän vaaran paikallistuttamiseksi.

1936 alkupuoliskolla kuulin ensi kerran, että Jagoda aikoinaan oli tiennyt murhayrityksen järjestämisestä Kirovia vastaan. Menin kerran kuten tavallista ilmoittamatta Jagodan työhuoneeseen ja tapasin hänet hyvin kiihottuneena keskustelussa Moltshanovin kanssa. Kun Moltshanov oli mennyt pois, pääsi Jagodalta täysin kiihottuneessa tilassaan lause: Näyttää siltä että Jeshov selvittää myöskin Leningradin jutun. Sitten hillitsi hän itsensä ja sanoi, vaikka hän tavallisesti ei salannut minulta mitään, vasta vannotettuaan minulle uudestaan ja uudestaan hänen tiedotuksensa erikoisen konspiratiivista luonnetta ja uhattuaan minua kahdennenkymmenennen tai neljännenkymmenennen kerran, että hän repii minulta pään, »jos jotakin tapahtuu», — sanoi tietäneensä että S. M. Kirovia vastaan tehtäisiin murhayritys, että hänellä oli ollut Leningradissa uskottu ihminen, joka oli kaikesta tietoinen, sisäasiain kansankomissariaatin Leningradin piirihallinnon varajohtaja Saporoshez, että tämä oli järjestänyt asian niin, että Nikolajevin oli helpompi murhata Kirov, yksinkertaisesti sanoen, että murha tapahtui hänen suojaamanaan, siis Saporoshezin ollessa kanssarikollinen.

Muistan, miten Jagoda kertoi joutuisaan, samalla kun hän muuten haukkui Saporoshezia tämän ei niinkään vähäisestä taitamattomuudesta: oli ollut tapaus, jolloin koko asia oli paljastumaisillaan, kun vahti muutamaa päivää ennen Kirovin murhaa otti erehdyksessä Nikolajevin kiinni, jolloin hänen salkustaan löydettiin muistikirja ja revolveri. Saporoshez oli kuitenkin oikeaan aikaan vapauttanut hänet. Jagoda kertoi minulle edelleen, että eräs sisäasiain kansankomissariaatin Leningradin piirihallinnon jäsen Borissov oli osallistunut Kirovin murhaan. Kun hallituksen jäsenet tulivat Leningradiin ja kutsuivat Borissovin Smolnaan kuullakseen häntä todistajana, oli Saporoshez siitä levoton ja päätti murhata Borissovin, sillä hän pelkäsi tämän tulevan paljastamaan Nikolajevin toimeksiantajat. Jagodan ohjaamana järjesti Saporoshez niin, että automobiili jonka piti viedä Borissov Smolnaan, joutuikin onnettomuuteen. Borissov sai tässä onnettomuudessa surmansa ja tällä tavalla vapauduttiin vaarallisesta todistajasta. Nyt ymmärsin Jagodan erikoisen huolenpidon, kun Medvedj, Saporoshez ja toiset kanssarikolliset pidätettiin ja luovutettiin oikeudelle. Muistan, että hän määräsi minut henkilökohtaisesti huolehtimaan Saporoshezin ja Medvedjin perheistä. Muistan myöskin, että hän ei lähettänyt heitä rangaistusta suorittamaan tavallista tietä leirille, ei vankivaunussa, vaan erikoisvaunussa, joka meni suoraan määräpaikkaan. Ennen matkaa antoi hän tuoda Saporoshezin ja Medvedjin luoksensa.

Heidän paljastumisensa vaara oli niin ilmeinen ja todellinen, että Jagoda päätti ryhtyä vielä ratkaisevampiin toimenpiteisiin, yksinkertaisesti sanoen hän päätti murhata N. I. Jeshovin. Jagodan puheista tiedän, että hän antoi toisille henkilöille, jotka eivät ole mukana tässä oikeusjutussa, kesällä 1936 tehtäväksi Jeshovin myrkyttämisen. Miten, koska, millä tavalla ja missä olosuhteissa tämä tehtiin en tiedä, sillä hän ei sitä sanonut, mutta olen vakuutettu, että se tehtiin, sillä minä tiedän että Jagodan sanat ja teot erosivat toisistaan vain äärimmäisen harvoin.

Kun hänet vapautettiin sisäasiain kansankomissaarin toimesta, ryhtyi hän Jeshovin työhuoneen ja sisäasiain kansankomissariaatin niitten huoneitten, jotka rajoittivat työhuonetta, myrkyttämiseen. Hän antoi henkilökohtaisesti minulle välittömän tehtävän valmistaa myrkkyä liuottamalla elohopeaa happoon. Minä en ymmärrä paljon kemiasta enkä lääketieteestä, ehkäpä erehdyn nimityksissä, mutta muistan, että hän varoitti minua rikkihaposta, palaneen hajusta ja muusta sellaisesta. Tämä tapahtui syyskuun 28 p:nä 1936. Minä suoritin tämän Jagodan tehtävän ja toimitin liuottamisen. Työhuoneen, jossa Jeshovin piti istua ja sitä rajoittavien huoneiden tapettien, mattojen ja verhojen ruiskuttamisen suoritti Savolainen minun ja Jagodan läsnä ollessa. Tämä tapahtui syyskuun 29 p:nä. Jagoda sanoi minulle, että tämä ruiskutus täytyy uudistaa viisi, kuusi, seitsemän kertaa, mikä tapahtuikin. Valmistin pari kolme kertaa suuren pullon tätä liuosta ja annoin Savolaiselle. Hän ruiskutti sen. Muistelen, että hänen käyttämänsä ruisku oli suuri paksuvatsainen metallipallo. Tunnen tämän ruiskun, se oli Jagodan toiletissa ja oli ulkolaista tekoa. Toisella ja kolmannella kerralla suoritti Savolainen ruiskutuksen minun läsnäollessani, muut kerrat ilman minua. Hän kertoi minulle kaiken ja laati myös Jagodalle tiedotuksen.

On vielä lisättävä, että Jagoda otti syyskuun 28p:nä, jolloin tämä keskustelu tapahtui, kaapistaan, missä hänellä oli useita erilaisia esineitä, erikoisesti pulloja, kaksi ampullia, jotka ulkonäöstä päättäen eivät olleet venäläistä valmistetta, ojensi ne minulle ja sanoi antaessaan: Nämä ovat myrkkyä, joita pitää ruiskuttaa samanaikaisesti elohopealiuoksen kanssa. Mitä se oli, minkä nimistä, sitä en tiedä. Annoin sen Savolaiselle, ja tämä ruiskutti sitä yhdessä elohopean kanssa.

Tässä kaikki, mitä Nikolai Ivanovitsh Jeshovin murhayrityksen yhteydessä olen tehnyt.

Wyshinski: Sanokaahan, tunsiko Jagoda mielenkiintoa myrkkyihin yleensä?

Bulanov: Erittäin suuressa määrin.

Wyshinski: Miten tämä erikoinen mielenkiinto myrkkyihin ilmeni?

Bulanov: Tämä harrastus alkoi hänessä suunnilleen v. 1934. Toistan, kansalainen valtionsyyttäjä, että en päätellyt näin ainoastaan keskustelujen vaan myöskin tekojen perusteella, joista olin tietoinen. Tiedän, että hän pyrki erittäin läheiseen tuttavuuteen monien kemistien kanssa, että hän antoi heille nimenomaan tehtäväksi kemiallisen laboratorion perustamisen, paremminkin, organisoimisen.

Wyshinski: Mitä varten?

Bulanov: Tällöin korostettiin selvästi koko ajan, että laboratorio olisi Jagodan käytettävissä, koska hänellä ei ollut varastossaan kylliksi myrkkyjä, jotka ovat välttämättömiä välineitä määrättyjä tarkoituksia varten.

Wyshinski: Mitä tarkoituksia?

Bulanov: Se ilmeni myöhemmin aivan selvästi.

Wyshinski: Siis?

Bulanov: Vastavallankumouksellisia tarkoituksia varten, murhatarkoituksia varten. Tiedän, että hän on houkutellut tähän työhön, ei luonnollisestikaan aivan täydellisesti, mutta määrättyyn rajaan saakka, joukon henkilöitä. Tämän laboratorion organisoiminen oli reaalinen tosiasia. Tiedän sen, koska hän antoi tehtäväkseni etsiä sopivaa huoneistoa ja luovuttaa se määrättyjen henkilöiden käytettäväksi. Tämän teinkin. Löysin rakennuksen ja luovutin sen näille henkilöille. En tosin itse ollut siellä, mutta kuulin näiltä henkilöiltä, että tämän laboratorion järjestämiseksi tehtiin kaikki mahdollinen, minkä lisäksi Jagoda huomautti minulle, että tämä oli niin tärkeä asia, että minun oli annettava mainituille henkilöille rajoittamattomat käyttövarat heidän menojaan kontrolloimatta.

Wyshinski: Oliko tämä harrastus myrkkyihin yhteydessä hänen rikokselliseen toimintaansa ja suunnitteluunsa?

Bulanov: Aivan varmasti. Eräässä keskustelussa, jossa puhuttiin valtiokaappauksesta, jota he järjestivät, sanoi Jagoda, että tämän kaappauksen suorittamiseen olisivat kaikki keinot tarpeen — sekä aseellinen toiminta että provokaatiot, vieläpä myrkyt, sillä toisinaan, kuten hän sanoi, on hetkiä, jolloin täytyy edetä hitaasti ja sangen varovaisesti ja on hetkiä, kuten hän sanoi, jolloin täytyy toimia pikaisesti ja yllättäen. Ydin oli se, että kaikki keinot olivat oikeutettuja ja ettei keinojen käyttämisessä tarvitsisi valita.

Wyshinski: Ja ettäkö kaappauksessa myrkky voisi näytellä huomattavaa osaa?

Bulanov: Jos oikein muistan, hän jopa sanoi »ratkaisevaa».

Wyshinski: Oletteko työskennellyt kansankomissariaatissa Jagodan erottamisen jälkeen sisäasiainkomissaarin toimesta?

Bulanov: Olen työskennellyt siellä edelleen.

Wyshinski: Kauanko työskentelitte siellä?

Bulanov: Pidätykseen saakka.

Wyshinski: Suunnilleen mihin asti?

Bulanov: Maaliskuun loppuun 1937.

Wyshinski: Ja milloin Jagoda erotettiin?

Bulanov: Syyskuun lopussa 1936.

Wyshinski: Ryhdyttiinkö myrkytyksiin kohta sen jälkeen kun Jagoda erotettiin?

Bulanov: Ensimmäinen ruiskutus suoritettiin 29. syyskuuta, toinen kahden kolmen päivän perästä, ja kolmas, jollei muistini petä, joulukuussa. Yhteensä ruiskutettiin kuusi tai seitsemän kertaa.

Wyshinski: Kuusi tai seitsemän sellaista ruiskutusta?

Bulanov: Niin.

Wyshinski: Ja missä ruiskutuksissa olitte henkilökohtaisesti mukana?

Bulanov: Minä muistan selvästi: ensimmäisellä, toisella, kolmannella ja viimeisellä kerralla, kaikkiaan neljä kertaa.

Wyshinski: Ja kuka tällä välin suoritti ruiskutukset?

Bulanov: Savolainen.

Wyshinski: Tiesittekö siitä?

Bulanov: Kyllä tiesin.

Wyshinski: Kuka instruoi hänet siihen?

Bulanov: Kuten jo olen sanonut, suoritti Savolainen ensimmäisen ruiskutuksen Jagodan ja minun läsnä ollessani.

Wyshinski: Milloin tämä tapahtui?

Bulanov: Se oli tarkalleen 29. p:nä syyskuuta.

Wyshinski: Se merkitsee?

Bulanov: Päivää ennen Jagodan lähtöä.

Wyshinski: Tiedättekö paitsi tätä rikoksellista Nikolai Ivanovitsh Jeshovin myrkytyksen valmistelua vielä muita tämän laatuisia rikoksia, joita Jagoda ja Te tai vain Jagoda olisi tehnyt?

Bulanov: Kyllä, tunnen tarkkaan Menshinskin, Alexei Maximovitsh Gorkin ja Maxim Alexejevitsh Peshkovin murhat.

Wyshinski: Kertokaa lyhyesti näistä tapauksista.

Bulanov: A. M. Gorkin murha oli Jagodalle reaalinen toimenpide, jonka avulla luotaisiin edellytykset menestykselle siltä varalta, että valtiokaappaus onnistuisi. Jagoda sanoi, että oikeistolaiset olivat vakuutettuja, että Alexei Maximovitsh ei ainoastaan uupumatta ottanut osaa puolueen ja hallituksen politiikkaan, vaan että hän itsekin oli antautunut hänelle ominaisella innolla sosialistisen valtion rakennustyöhön. Kun he näkivät, kuulivat ja huomasivat, miten innostuneesti Alexei Maximovitsh puhui joka tilanteessa Stalinin osuudesta sosialistisen valtion rakennustyöhön, silloin he tulivat siihen yksimieliseen johtopäätökseen, että Alexei Maximovitsh kaappauksen onnistuessa julkisesti asettuisi sitä vastaan. Ottaen huomioon kuitenkin sen arvovallan, jota Gorki nautti Neuvostoliiton koko väestön keskuudessa ja hänen merkityksensä ulkomaiden kulttuuri-ihmisten keskuudessa, olisi tästä Gorkin rähinästä — kuten Jagoda sanoi — laajakantoiset seuraukset, sen vuoksi he päättivät ajoissa raivata Gorkin pois tieltä.

Jagodan puheista tiedän, että tri Levin, Prof. Pletnjov ja Gorkin sihteeri Krjutshkov osallistuivat tähän rikokseen. Henkilökohtaisesti kuulin muutamia kertoja, miten Jagoda instruoi Krjutshkovia, että hänen täytyisi saada Alexei Maximovitsh vilustumaan, hän sanoi, että vilustuminen olisi kohtalokasta keuhkojen ollessa siinä tilassa kuin Gorkilla; mutta kaiken muun, mitä tarvittiin tekisivät Pletnjov ja Levin, mikäli tiedän, on Jagoda houkutellut Levinin tähän asiaan ja ylipäätänsä antanut hänen tehtäväkseen myrkyttämisiä, käyttämällä häntä vastaan kompromettoivaa aineistoa (minkälaista, en tiedä), ja myöskin häntä lahjomalla. Minä henkilökohtaisesti esimerkiksi hankin ja kustansin tuon maatilan, josta tri Levin on täällä puhunut, minä henkilökohtaisesti annoin tri Levinille Jagodan määräyksestä useasti rahat ulkomaisessa valuutassa, kun Levin matkusti ulkomaille.

Wyshinski: Muuten, ettekö muista, kuinka paljon annoitte?

Bulanov: Annoin kaksi tai kolme kertaa, en voi sanoa tarkkaan, luulen, että tri Levin, joka sai rahat, tulee sanomaan sen tarkemmin, mutta luulen, että annoin n. 1,000 dollaria joka kerta. Rahasumman suuruutta en voi tarkalleen taata, mutta suunnilleen niin paljon se oli. Samaten Jagodan määräyksestä annoin rajalle käskyn, että tri Levin oli päästettävä rajan yli ilman tullitarkastusta. Jagodan sanojen mukaan ei Krjutshkovia tarvinnut erikoisesti valmistaa, sillä hän sanoi Pjotr Petrovitshin jossakin määrin itse tuntevan mielenkiintoa asiaan, Alexei Maximovitsh Gorkin kirjallisen jäämistön perijänä — niin ymmärsin tarkoituksen. Jagodan puheista tiedän, että Krjutshkov menetteli siten, että hän Jagodan pakotuksesta toi Gorkin Moskovaan epäsuotuisaan vuodenaikaan, että hän lähetti hänet saapumisen jälkeen kaupunkiasuntoon, jossa oli influenssaa, s.t.s. ilmapiiriin, jossa hän, huomioon ottaen hänen heikkoutensa varmasti saisi tartunnan. Myöhemmin, kuten olen sanonut, sekä Levin että Pletnjov tekivät voitavansa tietoisesti väärällä hoitotavalla. Tässä on kaikki, mitä tiedän Alexei Maximovitshin murhasta.

Wyshinski: Ja kenen välittömästä määräyksestä ryhdyttiin Menshinskin murhaan?

Bulanov: Jagodan määräyksestä. Tällöin täytyy minun sanoa, että kun hänellä Gorkin murhassa oli nimenomaan poliittiset motiivit, niin havaitsin hänen motiiviensa tällä kertaa olevan persoonallista laatua.

Wyshinski: Se tahtoo sanoa?

Bulanov: Sellaisen ihmisen henkilökohtaiset motiivit, joka kaikin keinoin joka suuntaan, tahtoo luoda itselleen karriääriä, s.o.: jouduttaa valtion yhtyneen poliittisen hallinnon johtajanpaikan vapaaksi tuloa oman asemansa vakinaistuttamiseksi, jolloin hän ilmeisesti otaksui, että hän, Jagoda, näissä olosuhteissa olisi ainoa ehdokas johtajan paikalle.

Wyshinski: Onko tämä Teidän analyysinne?

Bulanov: Luonnollisesti oli poliittisilla tarkoitusperillä tässä osuutensa. Oikeistokeskukselle, salaliittolaisille, ylipäänsä oli erittäin tärkeätä, että oikeuselimen kärjessä olisi heidän miehiään, heidän johtajiaan, toisin sanoen, että he voisivat turvata mahdollisuuden hävittää kaikki jäljet melkein täydellisesti.

Mutta Jagoda kertoi minulle henkilökohtaisesti myös persoonallisista motiiveistaan. Hän korosti jatkuvasti, että Menshinski ei ollut pitkään aikaan tehnyt tosiasiallisesti mitään työtä, että hänen, Jagodan, täytyi suorittaa työt. Hän pani pilkun i:n päälle, tarkoitan vuonna 1933, kun hän sanoi minulle suoraan, että hän oli päättänyt kiirehtiä tai selvästi puhuen tuhota Menshinskin, että hän oli tähän asiaan vetänyt tri Levinin, mutta ettei hän ollut päässyt tuloksiin hänen suhteensa. Nyt tiedän tarkkaan, että hän otti tri Kasakovin asian pääsuorittajaksi.

Wyshinski: Tiedättekö muuten, oliko Kasakov tämän asian vuoksi Jagodan luona sisäasiain kansankomissariaatissa, hänen työhuoneessaan?

Bulanov: Koska Jagoda on jo aikaisemmin selittänyt, että hän näkee Kasakovin ensimmäistä kertaa, niin odotan hänen nyt sanovan, että hän näkee minutkin ensimmäistä kertaa elämässään. Luonnollisesti hän on nähnyt Kasakovin, eikä vain yhtä kertaa. Minä esimerkiksi muistan henkilökohtaisesti tapauksen, jolloin Kasakov oli Jagodan luona työhuoneessa, se on säilynyt muistissani, sillä se oli vapaapäivä, päivämäärää en voi taata.

Wyshinski: Sallikaa kysyä Kasakovilta. Syytetty Kasakov, milloin se tapahtui?

Kasakov: Kuudentena lokakuuta.

Wyshinski: Vuonna?

Kasakov: 1933.

Bulanov: Muistan että se oli vapaapäivä, olimme tavallisesti viettäneet vapaapäivät, mutta tuona päivänä olimme virkahuoneissamme. Tosiasia on, että Jagoda on usein nähnyt Kasakovin Menshinskin luona. Kasakov tuli hyvin usein Menshinskin luo työhuoneeseen.

Wyshinski: Kasakov oli hyvin usein Menshinskin luona työhuoneessa?

Bulanov: Niin, sangen usein.

Wyshinski: Jagodan täytyi nähdä hänet?

Bulanov: Kyllä, Jagoda näki Kasakovin monta kertaa Menshinskin työhuoneessa.

Wyshinski: Siis Jagoda ei puhu tässä totta?

Bulanov: Valhetta. Mistä minä voisin saada päähäni, että Jagoda on minulle sanonut myöskin tri Kasakovin tulleen vedetyksi mukaan tähän asiaan, Menshinskin murhaan ja että hänen tehtävänään oli suorittaa se kaksin Levinin kanssa, ja että Kasakov käyttäisi siihen joitakin hiuksenhienoja lääkäritemppuja, joita ei ainoastaan lääketiede ole tuntematta, vaan joista Kasakov itsekin tietää varsin vähän, niin että tuli olemaan vaikeata päästä tämän myrkytyksen jäljille. Tämän sanoi minulle Jagoda. Mistä minä olisin voinut sen muuten tietää?

Wyshinski: Syytetty Jagoda, oletteko kuullut Bulanovin todistuksen Menshinskin myrkyttämisestä?

Jagoda: Kyllä olen kuullut sen.

Wyshinski: Kiellättekö te tämänkin todistuksen jälkeen, joka vahvistaa teidän osallistuneen myrkytykseen, jatkuvasti syyllisyytenne?

Jagoda: En. Minä myönnän osuuteni.

Wyshinski: Te myönnätte?

Jagoda: Kyllä.

Wyshinski: Syytetty Bulanov, Maxim Peshkovin tappo on myöskin Jagodan työtä?

Bulanov: Se on selvä.

Wyshinski: Syytetty Jagoda, mitä te sanotte tähän?

Jagoda: Minä myönnän osallistumiseni Peshkovin sairastumiseen ja pyydän tuomioistuinta käsittelemään tämän kysymyksen suljetussa istunnossa.

Wyshinski: Minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Syytetty Bulanov, Te olette antanut meille täällä hirvittävän kuvan rikossarjasta, jonka olette suorittanut Jagodan johdolla. Kuka muu oikeistolaisten ja trotskilaisten blokin johtajista on teidän tietojenne mukaan osallistunut näihin rikoksiin?

Bulanov: Jagoda toisti minulle usein, että päätöksen Jeshovin myrkyttämisestä ja Gorkin murhasta tekivät Rykov, Bucharin…

Wyshinski: Entä Jenukidse?

Bulanov: Luonnollisesti Jenukidse.

Wyshinski: Yhdellä sanalla: oikeistolaisten ja trotskilaisten blokin johto?

Rykovin osuus

Wyshinski: (jatkaa) Syytetty Rykov, tiedättekö, että oikeistolaisten ja trotskilaisten blokki oli tehnyt päätöksen Alexei Maximovitsh Gorkin fyysillisestä tuhoamisesta?

Rykov: En.

Wyshinski: Entä mitä te siitä tiedätte?

Rykov: Minulle oli tuttua useitten vuosien aikana ilmennyt trotskilaisten ja monien oikeistopiirien äärimmäisen vihamielinen suhtautuminen Alexei Maximovitsh Gorkiin.

Wyshinski: Oletteko puhunut siitä 1935 lopulla Jenukidsen kanssa?

Rykov: Jenukidsenkö? Kyllä.

Wyshinski: Minkälainen keskustelu se oli?

Rykov: Jenukidse ilmoitti minulle, että trotskilaiset ja sinovjevilaiset olivat hyvin huolestuneita Gorkin saavuttamasta vaikutusvallasta ja siitä, että hän oli Stalinin ja puolueen päälinjan päättäväinen kannattaja. Tämän vuoksi pitivät he välttämättömänä, niinkuin hän sanoi, huomioon ottaen tämän Gorkin merkityksen — hänen merkityksensä niin ulkomailla kuin meilläkin kaipaa tuskin vahvistusta — olivat he päättäneet, niinkuin hän sanoi, likvidoida hänen poliittisen aktiivisuutensa.

Wyshinski: Jenukidse puhui siis välttämättömyydestä likvidoida Gorkin poliittinen aktiivisuus?

Rykov: Niin.

Wyshinski: Millä tavalla ja missä mielessä?

Rykov: Hän puhui niin kiihtyneessä sävyssä tai niin karkean vihamielisin sanoin, että minulle selvisi (kun kysymyksessä oli pääasiallisesti trotskilais-sinovjevilainen ryhmä) että tähän sävyyn kätkeytyi myös mahdollisuus käyttää väkivaltaisia keinoja.

Wyshinski: Teittekö keskustelustanne Jenukidsen kanssa sen johtopäätöksen, että kysymyksessä oli Gorkin poliittisen aktiivisuuden syrjäyttäminen eri keinoilla, väkivaltaiset niihin mukaan luettuina?

Rykov: Kyllä, määrätyissä tapauksissa saattoi niin käydä.

Wyshinski: Ja mitä merkitsee turvautuminen jopa väkivaltaisiin keinoihin? Voiko niiden joukkoon lukea murhankin?

Rykov: Luonnollisesti.

Wyshinski: Te siis tiesitte Gorkin murhan valmistelusta?

Rykov: Ei nyt aivan niin.

Wyshinski: Ettekö tiennyt, että sitä valmistellaan?

Rykov: Minä olen tiennyt siitä sen, minkä olen Teille jo sanonut.

Wyshinski: Eikö se riitä asian määrittelyyn?

Rykov: Siihen määrittelyyn, josta Te puhutte, se on riittämätön. Ehkäpä minä olen aliarvioinut Jenukidsen sanoja.

Wyshinski: Aliarvioinut niitä?

Rykov: Minä en luultavasti uskonut tai käsittänyt, että Gorkia vastaan valmistellaan murhayritystä. Sitä minä en tehnyt.

Wyshinski: Mutta että sellainen tehtävä saattaa tulla aktuaaliseksi, siis toisin sanoen, eikö keskustelu Jenukidsen kanssa antanut Teille mahdollisuutta ymmärtää, että ei häikäiltäisi Gorkin murhaa?

Rykov: Keskustellessani Jenukidsen kanssa puhuin aivan jyrkästi sellaista yritystä vastaan.

Wyshinski: Te, mutta minä kysynkin Teiltä blokista.

Rykov: Minä olen myöntänyt sen blokin jäsenenä.

Wyshinski: On Teidän asianne myöntää tai olla myöntämättä.

Rykov: Minä olen myös esittänyt sitä vastaan vastalauseen.

Wyshinski: Vastalauseen? Mitä vastaan?

Rykov: Jenukidsen sävyä, sanontatapaa ja hyökkäystä Gorkia vastaan. Koska kysymys oli asteella, jossa se saattoi tulla esiin vain tässä mielessä, luulin minä, että minun energinen puuttumiseni asiaan ja minun päättäväinen protestini poistaisi koko mahdollisuuden.

Wyshinski: Välttääkseni jatkuvaa kiistaa tästä kysymyksestä formuloin sen, mitä Te nyt olette sanonut seuraavalla tavalla: Ensiksi vuonna 1935 oli Teillä keskustelu Jenukidsen kanssa, jossa Jenukidse oli karkealla tavalla sanonut, että trotskilaisten ja sinovjevilaisten blokki oli päättänyt likvidoida Gorkin poliittisen aktiivisuuden.

Rykov: Niin.

Wyshinski: Toiseksi. Tämän keskustelun vihamielisestä sävystä, sen petomaisuudesta voi tehdä johtopäätöksen, että he eivät häikäilisi mitään keinoja A. M. Gorkin poliittisen aktiivisuuden lopettamiseksi.

Rykov: Kun sen nyt sanoo kaiken jälkeen, on se täysin selvää.

Wyshinski: Entä mitenkä Te silloin ajattelitte?

Rykov: Olen sanonut, että aliarvioin tämän vaaran.

Wyshinski: Tämä luonnehtii Teidän kantaanne tosiasiasta. Mutta minua kiinnostaa itse tosiasia. Te myönnätte, että keskustelusta Jenukidsen kanssa saattoi ymmärtää, että he eivät, kuten hän sanoi, häikäilisi mitään Gorkin poliittisen aktiivisuuden likvidoimisessa.

Rykov: Sanoisin yksinkertaisesti, että he olivat kylliksi pitkällä ollakseen häikäilemättä väkivaltaisiakaan keinoja.

Wyshinski: Jaha, ja kolmanneksi tämä keskustelu Jenukidsen kanssa selvitti, että kysymyksessä saattoi olla terroristinen teko Gorkia vastaan?

Rykov: Niin, kysymys voitiin asettaa siten.

Wyshinski: Se oli selvää. Istuutukaa, olkaa hyvä.

Rahat liikkuvat

Puheenjohtaja (Bulanoville): Oletteko lopettanut lausuntonne.

Bulanov: Olen lopettanut.

Wyshinski: Minulla on kysyttävää Bulanovilta. Tiedättekö, että Jagoda on lähettänyt rahaa Trotskille?

Bulanov: Tiedän sangen hyvin.

Wyshinski: Minä vuonna?

Bulanov: Jagoda ei heti kertonut minulle, että hän järjesti rahaa Trotskille. Vuonna 1934 kutsui Jagoda minut luokseen ja sanoi, että minua tulee tervehtimään mies, jolle minun pitäisi antaa 20,000 dollaria.

Wyshinski: 20,000 dollaria? Mitä varten ja kenelle?

Bulanov: En ole koskaan Jagodalta kysynyt, mitä varten ja kenelle. Annoin tälle ihmiselle rahat.

Kun lähipäivinä ilmoitin suorittaneeni tämän tehtävän, sanoi Jagoda minulle että minun on vastedeskin annettava tälle ihmiselle rahaeriä, jotka hän antaa minun käytettäväkseni. Ja hän sanoi mm. että tällä miehellä oli suora yhteys Trotskiin, että Trotskilla oli viime aikoina kova rahapula ja että summat, jotka minä olin antanut ja tulisin antamaan, menevät suoraan Trotskille. Tämä mies tulikin vuosina 1934–36 neljä viisi kertaa ja minä annoin hänelle joka kerta rahaa, mihin luonnollisesti sain Jagodan määräyksen.

Wyshinski: Minulla ei ole enempää kysyttävää.

Puheenjohtaja: Onko puolustuksella kysyttävää?

Puolustajat: Ei.

Bucharin ja Maxim Gorkin murha

———

Wyshinski: No, nyt kysyn Teiltäkin (Jagodalta), sanokaa, olkaa hyvä, mitä osaa näyttelivät Teille annettujen tietojen mukaan syytetyt Rykov ja Bucharin Alexei Maximovitsh Gorkin murhassa.

Jagoda: Jenukidseltä sain kuulla, että he olivat ottaneet osaa tämän asian suunnitteluun.

Wyshinski: Rykovin suhteen olemme asian selvittäneet. Rykov myönsi, että hänen ja Jenukidsen välisessä keskustelussa oli käsitelty kysymystä mahdollisesta terroriteosta. Minä tahtoisin kysyä Bucharinilta tästä.

Bucharin: Minulla ei ollut mitään osuutta siihen.

Wyshinski: Minä en ole vielä asettanut kysymystä ja te kiirehditte jo vastaamaan.

Bucharin: Te sanoitte, että haluatte kysellä minulta tästä asiasta.

Wyshinski: Sanoin tästä asiasta, mutta en ole vielä asettanut kysymystä ja olen jo melkein saanut vastauksen. Haluan kysyä Teiltä, miten suhtautui Alexei Maximovitsh Trotskiin.

Bucharin: Jyrkän kielteisesti.

Wyshinski: Ja tiedättekö, miten suhtautui Trotski Alexei Maximovitsh Gorkiin?

Bucharin: Yhtä jyrkän kielteisesti. Haluatteko yksityiskohtaista kuvausta.

Wyshinski: En, se ei ole tässä tarpeen. Haluan kysyä Bessonovilta, vahvistatteko te, että Trotski suhtautui Alexei Maximovitsh Gorkiin jyrkän kielteisesti?

Bessonov: Kyllä, minä vahvistan.

Wyshinski: Minkä tosiasioiden perusteella.

Bessonov: Sen perusteella, mitä Trotski on sanonut keskustellessaan henkilökohtaisesti kanssani.

Wyshinski: Vahvistatteko sen, mitä olette oikeudessa kertonut, että Trotski teidän kauttanne on antanut määräyksen Gorkin fyysillisestä tuhoamisesta?

Bessonov: Kyllä, jätin tämän Trotskin antaman määräyksen Pjatakoville.

Wyshinski: Trotski valitsi Pjatakovin, koska hän oli eräs blokin johtajista. Niinkö?

Bessonov: Niin.

Wyshinski: Te olitte Pjatakovin kanssa laittomassa salaliitossa?

Bessonov: Aivan oikein.

Wyshinski: Tiedättekö te, syytetty Bucharin, ettei ainoastaan Trotski suhtautunut vihamielisesti Gorkiin, vaan myöskin trotskilaiset.

Bucharin: Luonnollisesti, koska Trotski ja trotskilaiset ovat yhtä puuta.

Bucharin: Tarkoitatte keskusteluani Tomskin kanssa.

Wyshinski: Jos se on todistus siitä, mitä olemme puhuneet.

Bucharin: Minä keskustelin Tomskin kanssa.

Wyshinski: Missä, milloin, tämä tapahtui?

Bucharin: V. 1935 sanoi Tomski minulle, että Trotski valmistelee vahingollista toimintaa tai vahingollista tekoa Gorkia vastaan.

Wyshinski: Te kuulitte Tomskilta, että Trotski suunnittelee jotakin Gorkille vahingollista tekoa. Ettekö kysynyt Tomskilta, mistä hän sen tiesi?

Bucharin: En. Oletan, että blokin trotskilaiset jäsenet olivat ilmoittaneet sen hänelle.

Wyshinski: Eikö hän sanonut teille, minkä tähden trotskilaiset valmistelivat tätä vahingollista toimintaa tai vahingollista tekoa?

Bucharin: Hän ei sanonut. Hän sanoi, että tämä oli toimintaa stalinilaista Gorkia vastaan sosialistisen rakennustyön puolustajana yleensä ja Stalinin puoluepolitiikan puolustajana erikoisesti. Luulen, että silloin oli kysymys siitä suuresta vaikutuksesta, joka Alexei Maximovitshin jokaisella sanalla oli kansainvälisesti ylipäätänsä ja älymystön keskuudessa erikoisesti.

Wyshinski: Eikö Tomski käsitellyt tätä kohtaa Neuvostoliiton kukistamisesta puheen ollessa.

Bucharin: Ei, kansalainen valtionsyyttäjä.

Wyshinski: Muistatteko sen selvästi?

Bucharin: Muistan.

Wyshinski: Sallikaa minun muistuttaa, mitä Bucharin sanoi alustavissa kuulusteluissa, nide V, asiakirja 117: »Trotskilaiset, sanoi Tomski minulle, perustelivat teesiään sillä, että jos kysymys Stalinin hallituksen kukistamisesta otetaan vakavasti, niin ei voitaisi olla ottamatta huomioon, että A. M. Gorkissa oli oikeistolaisten ja trotskilaisten järjestön aktiivinen ja sangen vaikutusvaltainen vastustaja. Tomski sanoi minulle, että trotskilaiset ehdottomasti hyväksyivät heidän ehdotuksensa ja että se toteutetaan.»

Bucharin: Katsokaahan, kansalainen valtionsyyttäjä, asianlaita on näin: kun te kysyitte minulta, mihin arvelin Tomskin ohimennen lausutuilla huomautuksillaan pyrkivän ja minkä vaikutuksen tästä keskustelusta sain, niin arvelin niiden olevan irrallisia, tämä oli vaikutelmani, jonka muistin, kun kyselitte minulta keskustelusta Tomskin kanssa.

Wyshinski: Sanokaa, yhdistikö Tomski Gorkia vastaan suunnitellun vahingonteon kysymykseen Neuvostohallituksen kaatamisesta?

Bucharin: Periaatteessa, kyllä.

Wyshinski: Periaatteessa, kyllä?

Bucharin: Niin, olen jo vastannut?

Wyshinski: Minua kiinnostaa periaate.

Bucharin: Mutta te kysytte konkreettisia…

Wyshinski: Keskustelunne Tomskin kanssa sai teidät otaksumaan, että kysymys Gorkia vastaan suunnitellusta tihutyöstä tulee olemaan yhteydessä Stalinin hallituksen kukistamisen kanssa?

Bucharin: Kyllä, periaatteessa voi niin sanoa.

Wyshinski: Siis tiesitte, että oli kysymyksessä jokin tihutyö?

Bucharin: Kyllä.

Wyshinski: Minkälaisen tihutyön arvelitte olevan kyseessä?

Bucharin: En silloin ollenkaan ajatellut sitä, eikä minulla ollut mielessäni…

Wyshinski: Mitä te ajattelitte, sanokaahan?

Bucharin: En ajatellut paljon mitään.

Wyshinski: Mutta asiahan oli vakava? Mistä oli puhe?

Bucharin: Sallikaa minun kertoa se muutamin sanoin, nyt post factum, nyt kuulustelun aikana, voin sanoa…

Wyshinski: Ei kuulustelun aikana, vaan keskustellessanne Tomskin kanssa.

Bucharin: Mutta se oli satunnainen keskustelu, politbyroon istunnon aikana tapahtunut keskustelu, joka kesti kaikkiaan muutamia sekunteja.

Wyshinski: Minua ei kiinnosta, kuinka kauan keskustelu kesti. Te olisitte voinut keskustella Tomskin kanssa jossakin nurkassa kokonaisen tunnin, sen vuoksi todistelunne ei merkitse minulle mitään. Minulle ovat tärkeät tosiasiat ja tahdon tietää ne. Seuraavat tosiasiat ovat olemassa: 1935:n alussa (kuten jo alustavissa kuulusteluissa olette oikein ilmoittanut) oli teillä keskustelu Tomskin kanssa. Tomski kertoi teille, että oikeistolaisen ja trotskilaisten blokin trotskilais-sinovjevilaisella ryhmällä oli tekeillä tihutyö Gorkia vastaan Stalinin hallituksen kannattajana. Onko asia näin?

Bucharin: Sen voi sanoa siinä muodossa.

Wyshinski: Onko tämä tosiasia?

Bucharin: Se on tosiasia.

Wyshinski: Miten suhtauduitte tähän ilmoitukseen?

Bucharin: En kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Wyshinski: Ette kiinnittäneet siihen mitään huomiota?

Bucharin: En.

Wyshinski: Kun puhutaan tihutyöstä, voidaan sillä tarkoittaa sangen vakaviakin tihutöitä, vieläpä terroristisia tekoja, ymmärrättekö?

Bucharin: Kyllä, esiintymisestä sanomalehdessä, epämiellyttävästä keskustelusta aina terroritekoon asti — heilahdusväli on sangen suuri.

Wyshinski: Miten silloin suhtauduitte tähän?

Bucharin: Yleensä en silloin tästä asiasta keskustellut, en tietänyt mitään…

Wyshinski: Mitä sitten, oliko se tuollainen mitäänsanomaton ilmoitus, jota ei tarvinnut pysähtyä miettimään?

Bucharin: Se oli satunnainen huomautus…

Wyshinski: Vaikkakin satunnainen, Teille sanotaan, että Alexei Maximovitsh Gorkia vastaan suunnitellaan tihutyötä…

Bucharin: Asia oli seuraavanlainen. Jo kuulusteluissa olen selittänyt, minkä tähden tahdoin muistella, eikö tuo keskustelun kohta millään tavoin valaise aineistoa, johon tutkimus perustuu ja josta lähtien määrätyt johtopäätökset on tehty. Mutta silloin en tullut ajatelleeksi sitä, en ajatellut näiden tosiasioiden ydintä.

Wyshinski: Ei ole sanottua etteikö juuri silloin ollut puhetta myöskin Gorkin fyysillisestä tuhoamisesta, murhasta.

Bucharin: Nyt olen sitä mieltä, että se saattoi olla mahdollista.

Wyshinski: Tomskin sanat antoivat sen aiheen ajatella, että oli kyseessä Gorkiin kohdistuva terroriteko?

Bucharin: Nyt myönnän kyllä.

Wyshinski: Ja silloin ette sitä ymmärtänyt.

Bucharin: Ehdottomasti en silloin ymmärtänyt.

Wyshinski (oikeudelle): Minulla ei ole muita kysymyksiä.

Maxim Gorkin sihteerin kertomus

Puheenjohtaja: Siirrymme syytetyn Krjutshkovin kuulusteluun. Koska olette jo myöntänyt oikeiksi alustavissa kuulusteluissa antamanne lausunnot, kertokaa vain lyhyesti rikoksenne.

Krjutshkov: Olen myöntänyt lausuntoni täydellisesti oikeiksi. Olen murhannut salakavalasti Maxim Gorkin ja hänen poikansa Maxim Peshkovin. Molemmat murhat olen suorittanut Jagodan ohjeitten mukaan ja hänen uhkaustensa vaikutuksesta.

Kun Jagoda antoi tehtäväkseni murhata Maxim Peshkovin, antoi hän minulle samalla tiedon aiotusta vallankaappauksesta ja hänen, Jagodan, osallistumisesta siihen. Samalla kun otin vastaan tämän tehtävän, tulin oikeistolaisten vastavallankumouksellisen järjestön jäseneksi. En voi salata oikeudelta, että, niinkuin jo olen sanonut esikuulustelussa, henkilölliset intressini soveltuivat yhteen tämän rikoksen poliittisen taustan kanssa ja kietoutuivat toisiinsa. Kun vetoan Jagodaan, en sillä tahdo vähentää mitään syyllisyydestäni. Ryhdyin suuresti epäröiden saattamaan häiriöitä Maxim Gorkin terveydentilaan. Maxim Peshkovin kuoleman suhteen oli minulla henkilökohtaiset intressit. Oletin, että Maxim Peshkovin kuoleman jälkeen olin ainoa Gorkille läheinen ihminen, ihminen jonka hoitoon joutuisi Gorkin suuri kirjallinen jäämistö, joka saattaisi minulle tulevaisuudessa olla keinona riippumattoman aseman saavuttamiseksi.

Jagodan opin tuntemaan vuonna 1928. Erikoisesti läheiseen suhteeseen hänen kanssaan jouduin vuonna 1931. Vuonna 1932 aloimme useammin tavata. Jagoda keskusteli usein kanssani, puhuimme Alexei Maximovitshista, hänen osastaan poliitikkona, hänen läheisestä suhteestaan puolueeseen, Staliniin. Puhuin tuosta työstä, jota Maxim Peshkov suorittaa Alexei Maximovitshin luona. Jagoda hankki myös selvyyden poliittisesta mielialastani. En uskonut maan teollistuttamisvoimiin, en uskonut maan kollektivisointiin.

Vuonna 1932 viittaili Jagoda usein tietävänsä, että elän jotensakin suurellisesti ja että minulla on käytettävissäni suhteellisen suuret varat.

Wyshinski: Mistä teillä oli nämä varat?

Krjutshkov: Kavalsin huomattavia rahasummia Gorkilta nauttiessani hänen täyttä luottamustaan. Ja se saattoi minut määrätynlaiseen riippuvaisuussuhteeseen Jagodasta. Pelkäsin, että hän tietäisi minun tuhlaavan rahoja ja harjoittavan rikoksellista toimintaa. Jagoda alkoi käyttää minua hyväkseen saadakseen pääsyn Gorkin perheeseen, lähestyäkseen Gorkia. Olen auttanut häntä kaikessa. Vuoden 1933 alussa sanoi Jagoda minulle puhellessamme, että Alexei Maximovitsh pian saattaisi kuolla, että hän tulee vanhaksi ja että hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Maxim olisi Gorkin kirjallisen jäämistön hoitaja. Olette toki tottunut elämään hyvin ja jäätte taloon ruokavieraana. Tämä huomautus tyrmistytti minua ja Jagoda huomasi tyrmistykseni. Siihen loppui keskustelumme.

Vuonna 1933, keväällä luulisin, otti Jagoda, niin kuin jo tänään olen ilmoittanut, asian jälleen puheeksi ja kosketteli tällöin suoraan kysymystä Maxim Peshkovin poistamisesta, tarkemmin sanottuna hänen murhaansa.

Hän sanoi minulle silloin seuraavaa: Tässä ei ole kysymys Maxim Peshkovista, mutta on tärkeätä vähentää Gorkin toimintaa, joka on »suurten miesten» — Rykovin, Bucharinin, Kamenevin, Sinovjevin — tiellä. Keskustelu tapahtui Jagodan työhuoneessa. Hän kertoi minulle myös vastavallankumouksellisesta kaappauksesta. Mikäli muistan hänen sanojaan, puhui hän siitä, että pian olisi Neuvostoliitossa uusi valta, mikä täydellisesti vastaisi poliittista mielipidettäni. Maxim Gorkin toiminta oli suunnattu vallankaappausta vastaan ja tätä toimintaa oli vähennettävä pienemmäksi. »Tiedätte, kuinka Alexei Maximovitsh rakastaa poikaansa Maximia. Tästä rakkaudesta ammentaa hän suuria voimia», sanoi hän.

Sanoin hänelle, että tarkoitukseni ei ollut estää hänen aikomuksiaan, ja kysyin häneltä, mitä minun oli tehtävä. Siihen hän vastasi: »Poistaa Maxim». Ja hän lisäsi siihen, että Maximin kuolema vaikuttaisi suuresti Gorkiin ja tekisi hänestä harmittoman vanhuksen. Edelleen keskustellessamme hän sanoi minulle: »Tehtävänne on hyvin yksinkertainen, alkakaa viettelemällä Maxim juoppouteen. Olen puhunut tri Winogradovin kanssa ja tiedän kuinka kohtalokas vaikutus viinillä on Maximin organismiin.»

Olin hämmästynyt, että hän oli neuvotellut tästä asiasta Winogradovin kanssa ja ilmaisin hämmästykseni. Hän sanoi minulle, että tri A. I. Winogradov ja tri Levin olivat mukana asiassa. Otin vastaan tehtävän ja aloin Maxim Peshkovin murhan valmistuksen. Aloin saattaa hänet juopottelemaan, ja siihen sain Jagodalta viiniä jotensakin suuria määriä. Kuitenkaan ei Maxim Peshkovin voimakas elimistö antanut myöten. Ja niin ahdisti Jagoda minua vuonna 1934 ja neuvoi minua huolehtimaan siitä, että Maxim joutuu kylmettymisen uhriksi. »Saattakaa hänet joskus makaamaan lumella.» Maalis- tai huhtikuussa, vähän ennen Maxim Peshkovin lopullista sairastumista, teinkin sen, mutta Maxim Peshkov pääsi siitä pienellä nuhalla. Toukokuun 2, kun olin ensin saanut Maximin juomaan, jätin hänet niinkuin tri Levin on täällä tänään ilmoittanut, muutamiksi tunneiksi puutarhan penkille nukkumaan. Päivä oli kylmä, ja tästä hetkestä alkaen sairastui Maxim ja 11:nä toukokuuta hän kuoli. Yöllä 3:na toukokuuta oli Maxim sanonut minulle, ettei hän voinut hyvin. Hän mittasi lämpötilansa, hänellä oli 39,5 astetta kuumetta. Siitä huolimatta en antanut kutsua ketään lääkäriä. Neuvoin häntä lämmittämään itseään ja juomaan vielä vodkaa. Sairaanhoitajatar Olympiada Dimitrijevna Tshertova, Gorkin perheen uskollinen ystävä, oli hyvin levoton ja olisi tahtonut heti hakea lääkärin. Sanoin, että saattoi odottaa aamuun. Aamulla kutsuin Levinin.

Levin tuli ja antoi diagnoosin, että Maximilla oli influenssaa lievässä muodossa. Samalla kutsui hän minut syrjään ja sanoi: »Nyt olette saavuttanut sen, mihin olette pyrkinyt.» Olin hieman hämmästynyt näistä sanoista, joista näin,että hän tiesi osallistumiseni tähän rikokseen. Aikaisemmin olimme keskustelleet Maxim Alexejevitsh Peshkovin terveydestä, mutta emme olleet koskaan tehneet sitä kanssarikollisina. Muutamia päiviä sen jälkeen tuli Alexei Maximovitsh Gorkin luo sattumalta tri Badmajev. Hän tutki Maxim Peshkovin ja totesi keuhkotulehduksen kysyen hämmästyneenä: »Eikö Levin olekaan häntä tutkinut?» Kun Maxim Peshkov sai tietää, että hän oli sairastunut keuhkotulehdukseen, pyysi hän kutsumaan A. D. Speranskia joka oleskeli usein Gorkin talossa. Alexei Dimitrijevitsh Speranski ei ollut mikään praktisoiva lääkäri, mutta Alexei Maximovitsh piti hänestä kovin ja kunnioitti häntä etevänä tiedemiehenä. Ilmoitin sen Levinille ja Levin sanoi siihen: Älkää missään tapauksessa antako hakea Speranskia. Levin lisäsi siihen, että hän tulisi pian tri A. I. Winogradovin kanssa. Ja todellakin, illalla hän saapui tri Winogradovin kanssa. Tri Winogradov, joka ei ollut vielä nähnyt sairasta, toi mukanaan joitakin lääkkeitä. Muistan, että Winogradoville sattui jonkinlainen yhteenotto Olympiada Dimitrijevna Tshertkovan kanssa, kun hän antoi Maximille lääkettä, ja tällöin väitteli Winogradov sairaanhoitajattaren kanssa, tämä oli aina hoitanut kaikki sairaat Gorkin talossa ja on tahtonut kaiken tapahtuvan hänen käsiensä kautta. Ja hän antoi lääkettä, joita oli Gorkin kotiapteekissa.

7:nä tai 8:na toukokuuta oli Maxim Alexejevitsh terveempi. Ilmoitin tämän Jagodalle. Jagoda sanoi suuttuneena: »Piru vieköön, terveitä lähetetään kuolemaan, ettekä te saa sitä toimeksi sairaan ollessa kyseessä.» Tiedän, että Jagoda sen jälkeen puhui tri Winogradovin kanssa, ja että tri Winogradov teki ehdotuksen, että annettaisiin samppanjaa Maxim Peshkoville. Levin sanoi silloin, että samppanja oli hyvin hyödyllistä, kun sairas oli lamaannustilassa. Maxim Alexejevitshille annettiin samppanjaa mikä sai hänessä aikaan vatsahäiriöitä ja korkean kuumeen.

Sen jälkeen kun vatsahäiriö oli asettunut, antoi Winogradov henkilökohtaisesti — sen tiedän tarkkaan — sairaalle ulostuslääkettä ja sanoi, lähtiessään huoneesta: »Maallikollekin on selvää, ettei sellaisessa lämpötilassa saa antaa mitään ulostuslääkettä.»

Neuvottelukunta, joka kutsuttiin koolle Alexei Maximovitsh Gorkin vaatimuksesta asetti kysymyksen blokkadin käyttämisestä Speranskin metodin mukaan. Tri Winogradov, Levin ja Pletnjov vastustivat jyrkästi ja sanoivat että pitäisi vielä vähän aikaa odottaa. 11:nen päivän vastaisena yönä, kun Maxim oli jo kuolemaisillaan ja näytti jo sinertävältä, päätettiin ryhtyä käyttämään blokkadia Speranskin metodin mukaan, vaikka Speranski itse sanoi, että oli jo liian myöhäistä ja ettei siinä enää ollut mitään järkeä.

Ja niin kuoli Maxim 11:ntenä toukokuuta. Olen jo ilmoittanut, että olin henkilökohtaisesti kiinnostunut Maxim Peshkovin murhaamisesta. Jagoda painoi veitsen käteeni. Tapoin Maximin Jagodan kehotuksesta.

En unohda vielä lisätä, että kun keskustelu Maxim Peshkovin murhaamisesta Jagodan kanssa tapahtui, sanoi hän minulle: »Pjotr Petrovitsh, voin loitontaa teidät Gorkista kädenkäännöksellä, olette käsissäni. Vähäisinkin petollinen askel minua vastaan tulee Teille aiheuttamaan enemmän kuin epämiellyttäviä seurauksia.»

Sen jälkeen, kun olin tehnyt tämän rikoksen, olin pakotettu ryhtymään vielä kauheampaan rikokseen, Gorkin murhaan. Jagoda johti vähitellen puheen siihen, että oli välttämätöntä ryhtyä aiheuttamaan häiriöitä Gorkin terveydessä. Aloin epäröidä ja koetin välttää ottamasta vastaan tämän tehtävän suorittamista. Jagoda sanoi, ettei hän häikäilisi paljastaa minua Maxim Peshkovin murhaajana. Samalla Jagoda antoi minun suoraan ymmärtää, että jos ajattelin vedota häneen, en sillä pääsisi pitkällekään. »Omat mieheni suorittavat tutkimuksen», huomautti Jagoda, ja niin suostuin tähän rikokseen. Levin on tänään ilmoittanut, että myötävaikutin Gorkin kylmettymiseen. Tulimme yksimielisyyteen, se tahtoo sanoa, otin varteen Levinin neuvon. Talven 1935–1936 vietti Maxim Gorki Krimillä, Tesselissa. Asuin Moskovassa, mutta kerran kolmessa viikossa tai kuukaudessa matkustin sinne. Houkuttelin Alexei Maximovitshin pitkille kävelyretkille, annoin säännöllisesti sytyttää valkean. Valkean savu vaikutti tietysti Gorkin häiriintyneisiin keuhkoihin. Ja tänä aikana 1935–1936 ei Gorki virkistynyt Krimillä, vaan palasi päinvastoin väsyneenä takaisin Moskovaan. Hänen paluunsa Moskovaan oli Jagodan järjestämä, tai oikeammin jouduttama, hänen pakottaessaan minua Maxim Gorkin murhaamisessa niin kuin hän oli pakottanut Maxim Peshkovin murhaamisessa. Kun olin Krimillä, puhuin puhelimitse Jagodan kanssa. Jagoda pakottaa minua, hän sanoo: »On saatava Gorki Moskovaan» — huolimatta siitä, että Krimillä tuohon aikaan oli hyvin lämmintä ja Moskovassa kylmää. Puhun Gorkin kanssa matkasta Moskovaan, Gorki antaa suostumuksensa, valmistaudun matkaan, mutta 26:ntena toukokuuta 1936 tiedotti Nadeshda Alexejevna Peshkova, Maxim Alexejevitsh Peshkovin leski, puhelimitse, ettei missään tapauksessa pitäisi matkustaa, että sää oli Moskovassa kylmä ja että sitä paitsi vielä Alexei Maximovitshin pojantyttäret, eli siis hänen tyttärensä, jotka olivat Moskovassa, olivat influenssassa ja aika korkeassa kuumeessa. Päivän tai parin kuluttua puhuin jälleen Jagodan kanssa. Jagoda sanoi minulle, että pojantyttäret olivat täysin terveet ja toipuneet ja että oli välttämätöntä ylipuhua Alexei Maximovitsh lähtemään matkaan. Ilmoitin tämän Alexei Maximovitshille, ja 26–27:ntenä toukokuuta matkustimme Moskovaan. 31:ntenä toukokuuta lähti Alexei Maximovitsh heti tulonsa jälkeen pojantyttäriensä luo, jotka itse asiassa makasivat sairaina influenssassa, lämpötilan ollessa nouseva, ja 31:ntenä toukokuuta sairastui hän itse. 31:ntenä illalla kutsuttiin tri Levin. Levin ilmoitti, että oli kyseessä merkityksetön influenssa, mutta 2:na kesäkuuta kysyi Alexei Maximovitsh itse, kun aamulla puhuin hänen kanssaan: »Mitä lääkärit sanovat?» Vastasin: »Influenssa.» Mutta hän sanoi: »Minun käsitykseni mukaan alkaa minulla keuhkotulehdus, näen sen ysköksistä.» Senjälkeen kutsuin Levinin. Levin tuli ja selitti olevansa yhtä mieltä sairaan itsensä asettamasta diagnoosista. Senjälkeen alkoi hoito lainausmerkeissä. Gorkia hoitivat prof. Pletnjov ja tri Levin. Tarkkailin tätä hoitoa ja minun täytyy sanoa, että ratkaisevaa osaa näytteli se seikka, että Gorkille annettiin digaalia, josta oikeudelle on annettu tiedot. Kun 8:nteen kesäkuuta Gorkin sydämenlyönti oli yhä samanlainen nousten muistaakseni 130:een lyöntiin minuutissa, niin alkoi se digaalin nauttimisen jälkeen heti tehdä jyrkkiä hyppäyksiä.

Se on toinen kauhea rikokseni. Olen lopettanut.

Puheenjohtaja: Onko yleisellä syyttäjällä jotain kysyttävää?

Wyshinski: Ei.

Puheenjohtaja: Onko puolustajalla jotain kysyttävää?

Puolustaja Kommodov: Ei.

Puolustaja Braude: Ei.

Puheenjohtaja: Onko syytetyillä jotain kysyttävää? (Ei)

Onko asiantuntijoilla jotain kysyttävää? (Ei)

Käsittely lykätään 9:nteen III. 1938 kello 11 aamup.

(Allekirjoitus)
Puheenjohtaja:
Neuvostoliiton ylimmän tuomioistuimen
sotakollegion puheenjohtaja.
Armeijan sotilasjuristi W. Ulrich.

Sihteeri:
I luokan sotilasjuristi A. Batner.

Levinin kuulustelu

Aamupäiväistunto — 8:ntena maaliskuuta 1937.

Oikeuspaikan päällikkö: Oikeus saapuu, olkaa hyvä ja nouskaa seisomaan.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä ja istukaa. Käsittely jatkuu. Siirrymme kuulustelemaan syytettyä Leviniä. Syytetty Levin, myönnättekö oikeiksi alustavissa kuulusteluissa antamanne lausunnot?

Levin: Myönnän ne oikeiksi.

Puheenjohtaja: Kansalainen yleinen syyttäjä, onko teillä kysyttävää?

Wyshinski: Minulla on useita kysymyksiä.

Syytetty Levin, kertokaa minulle milloin ja missä olosuhteissa tutustuitte Jagodaan ja mitä tuloksia oli läheisistä suhteistanne Jagodaan?

Levin: Tuttavuuteni Jagodan kanssa alkoi jo kaksikymmenluvun alussa. Käsittelin vainajia Dsershinski ja Menshinski. Tapasin silloin tällöin Jagodan ja annoin hänelle apua lääkärinä. Tapaamisemme tihenivät noin v:sta 1928 A. M. Gorkin Moskovaan muuton yhteydessä.

Kaikille on tunnettua, että A. M. Gorki jo nuoruusvuosistaan asti on sairastanut tuberkuloosia sangen vaikeassa muodossa. Vuosikausia, niin hyvin ennen kuin jälkeen vallankumouksen, v:sta 1921 asti oleskeli hän Italiassa.

Näinä vuosina tunsi A. M. Gorki hyvin suurta kaipausta Neuvostoliittoon, häntä painosti erikoisen suuresti ero Neuvostoliitosta, mahdottomuus saada usein sieltä tietoja. Yhä useammin puhui hän että oli välttämätöntä palata takaisin. Palata ainaiseksi oli hänen terveydentilansa tähden mahdotonta, hän päätti käydä perioodittain Neuvostoliitossa. V:sta 1928 tuli hän kesäkuukausiksi Moskovaan, kun ilmastolliset olosuhteet Moskovan ympäristössä olivat suhteellisen suotuisat, kun sitävastoin Italiassa oli silloin liian kuuma. Edellä mainitusta vuodesta lähtien alkoi hän käydä luonamme kesäkuukausina ja palasi talvikuukausiksi takaisin Italiaan.

Määrättiin, että hänen tuli Italiassa pysyä jonkun neuvostolääkärin valvonnan alaisena. Kun minä olin hänen vakinainen lääkärinsä, tuli osakseni tehtävä valita ryhmä lääkäreitä ja professoreja, jotka jakoivat tämän puoli vuotta kaksikuukautisiin kausiin, ja jokainen jäi nyt kahdeksi kuukaudeksi Italiaan, jotta ei kenenkään heistä tarvitsisi pitemmäksi aikaa keskeyttää täkäläistä vakinaista toimintaa. Tähän ryhmään kuuluin minä ja useita leningradilaisia ja moskovalaisia lääkäreitä. Joka kerta tulin minä hänen kanssaan Italiasta, saavuin hänen kanssaan Moskovaan, matkustin hänen kanssaan Moskovasta vakituisena lääkärinä. Muut tekivät sen vuorojärjestyksessä.

A. M. Gorkin oleskellessa Moskovassa kävin vakituisena lääkärinä hänen luonaan erikoisen usein. Hän asui maalla Moskovan lähellä. Vieläpä jäin yöksi hänen luokseen, ellei mitään tavallisuudesta poikkeavaa ollut tekeillä. Samanaikaisesti oli myös Jagoda sangen usein tässä talossa. Siellä tapasimme toisemme usein. Välillemme muodostuvat suhteet eivät olleet sellaiset kuin satunnaisen lääkärin ja hänen potilaansa, vaan ne olivat keskenään tuttujen henkilöiden suhteiden kaltaiset.

Samaan aikaan alkoivat myös käyntini Jagodan luona, hänen asunnossaan tai hänen maatalossaan, useammin, kun, kuten näyttää, noin v:sta 1930 hänen rouvansa Auerbach alkoi usein sairastella kroonillista sairautta, joka oli sen laatuinen, että hänen tilassaan usein oli kärjistymisiä. Näiden hänen sairautensa kärjistymisien aikana täytyi minun joskus käydä talossa joka päivä, joko yksin tai jonkun valtion yhtyneen poliittisen hallinnon sairaalan lääkärin tai vieläpä taloa lääkärinä lähellä olleen, sittemmin kuolleen kirurgi Rosanovin kanssa. Tällä tavalla kehittyi läheisempi tuttavuus.

On sanottava, että Jagoda käyttäytyi minua kohtaan sangen hyvin, että hän osoitti minulle erilaisia huomaavaisuuksia. Tunnustan, että tämä ei minusta tuntunut epätavalliselta, koska me lääkärit koemme usein, että potilaat jotenkin haluavat osoittaa meille kiitollisuuttaan ja huomaavaisuuttaan. Sanalla sanoen, en nähnyt siinä mitään tyrmistyttävää tai käsittämätöntä. Nämä huomaavaisuuden osoitukset hänen puoleltaan imartelivat minua.

Wyshinski: Missä ilmenivät nämä huomaavaisuudet?

Levin: No, hänellä oli esimerkiksi ihania kukkia, kasvihuone, ja hän lähetti minulle kukkia, lähetti minulle sangen hyviä ranskalaisia viinejä. Kerran hän teki minulle sangen arvokkaan lahjoituksen: Hän luovutti minulle Moskovan lähellä olevan maatalon, missä vietin 5–6 vuotta kesäkuukaudet perheeni kanssa.

Wyshinski: Onko hän rakennuttanut maatalon erikoisesti teitä varten?

Levin: Ei, hän luovutti minulle maatilan…

Wyshinski: Se tahtoo sanoa, hän lahjoitti teille maatalon?

Levin: Niin, pidin sitä lahjana.

Wyshinski: Onko Jagoda poistanut vastuksia ulkomaanmatkanne yhteydessä, raivaamalla tieltä erilaisia tullimuodollisuuksia?

Levin: Kyllä, hän antoi ilmoittaa tullivirastoille, että minut oli päästettävä tulemaan ulkomailta ilman tarkastusta.

Wyshinski: Kuinka olette käyttänyt tätä hyödyksenne?

Levin: Toin vaimolleni, poikieni vaimoille erilaisia esineitä, lasten leikkikaluja, naisten tavaroita, toin myös pieniä lahjoja virkaveljilleni…

Wyshinski: Se tahtoo sanoa, kaiken minkä toitte, toitte tullivapaasti, ilman että tullivirasto kiusasi teitä?

Levin: Niin, mutta ne eivät olleet mitään arvoesineitä…

Wyshinski: Luonnollisesti, te ette käsitellyt näitä arvoesineinä.

Levin: Toin niitä sukulaisilleni.

Wyshinski: Ymmärrän, itsellenne, sukulaisillenne, ystävillenne, tuttavillenne.

Levin: Luonnollisesti.

Wyshinski: Teitä eivät raja- ja tullilait koskeneet?

Levin: Aivan oikein.

Wyshinski: Ja tämä tapahtui kauan sitten?

Levin: Vuonna 1934 olin vielä ulkomailla.

Wyshinski: Ja milloin alkoi tämä »erikoinen» suhtautuminen teihin?

Levin: Ensimmäisestä matkastani Aleksei Maximovitshin luo vuodesta 1928 tai 1929 viime aikoihin asti.

Wyshinski: Nyt, ja edelleen? Tätä piditte tavallisena huomaavaisuudenosoituksena? Niinkö ilmaisevat yleensä potilaat huomaavaisuutensa lääkäriään kohtaan?

Levin: Kuten todennäköisesti tiedätte, eivät.

Wyshinski: Ei ulkomaanmatkoilla, ei lahjoituksilla, ei maataloilla, ei tullikamarin eikä tullien avulla.

Levin: Luonnollisesti, eivät.

Wyshinski: Pidätte näitä siis tavallisina asioina?

Levin: Hänelle oli tämä kaikki nähtävästi tavallinen asia.

Wyshinski: Entä teille?

Levin: Minulle ei tämä tietenkään ollut mikään tavallinen asia.

Wyshinski: Ette ajatellut sitä, mitä varten tämä tapahtui, mikä oli tämän huomaavaisuuden takana?

Levin: En ajatellut sitä, koska luulin, että nämä asiat eivät merkinneet paljoa hänelle ja että ne hänen asemassaan olivat vähäisiä huomaavaisuudenosoituksia.

Wyshinski: Mutta verratkaa tätä omaan asemaanne, oliko tämä teille tavallinen tapaus?

Levin: Luonnollisestikaan se ei ollut mikään tavallinen tapaus. Mutta kyseessä ei myöskään ollut mikään tavallinen asiakas.

Wyshinski: Epätavallinen asiakas osoitti teille siten epätavallista huomaavaisuuttaan?

Levin: Niin, niin. Luonnollisesti.

Wyshinski: Sanokaa, olkaa hyvä, mitä ajattelitte tästä kaikesta?

Levin: Tavallisen potilaan on vaikeata antaa lahjoja, koska…

Wyshinski: Antakaa anteeksi, minun täytyy keskeyttää teidät vielä kerran. Kun teidät vapautetaan kaikesta tullitarkastuksesta, luuletteko, että se on laillista ja luonnollista.

Levin: En pitänyt sitä luonnollisena enkä laillisena, mutta tiesin että sellaista harjoitetaan paljon.

Wyshinski: Kuka harjoittaa sellaista ja miten tiesitte siitä?

Levin: Tiesin, että joukko henkilöitä käyttää hyväkseen diplomaattisia passeja jne.

Wyshinski: Piditte itseänne diplomaattina?

Levin: Luonnollisestikaan en pitänyt itseäni sellaisena.

Wyshinski: Te käsititte, että teitte itsenne syypääksi karkeaan neuvostolakien loukkaukseen ja käytitte tätä laittomuutta itseänne hyödyttäviin tarkoituksiin.

Levin: Kyllä, käsitin sen. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että valtiolla oli siitä sangen vähäisiä tappioita, toin mukanani jonkun parin solmioita, pikkutavaroita.

Wyshinski: Mutta monista pienistä tappioista tulee suuri tappio. Niin puolustaa mm. jokainen rikoksellinen rikostaan. Vieläpä jokainen joka varastaa miljoonan kultaruplaa, voi niin mahtavaan, rikkaaseen valtioon verrattuna kuin meidän valtiomme, sanoa, että tappio sittenkin valtiolle on vähäinen.

Levin: Suvainnette kehitellä edelleen ajatustanne ja laskea suoralta kädeltä, kuinka paljon tullimiehet niistä kantaisivat maksuja. Siitä tulee vähäinen voitto.

Wyshinski: Tähän saakka ette vielä käsitä rikoksenne raskautta?

Levin: Ei, ei, käsitän sen.

Wyshinski: Jatkakaa sitten selityksiänne.

Levin: Minun täytyy vielä painostaa sitä, että nämä huomaavaisuudet vieläpä imartelevat minua. Nehän olivat sellaisen elimen kuin valtion yhtyneen poliittisen hallinnan johtajan taholta tulevia huomionosoituksia. Näin siinä määrätyn tunnustuksen ja luottamuksen osoituksen itseäni kohtaan sellaisen viraston johtajan taholta. Minulle ei olisi voinut koskaan siitä johtua mieleen se, mitä nyt jouduin kokemaan.

Wyshinski: Myöhemmin se juolahti mieleenne?

Levin: Kyllä, se juolahti mieleeni.

Wyshinski: Kuinka tämä tapahtui?

Levin: 1932 päätti Alexei Maximovitsh muuttaa koko perheensä kanssa kokonaan Moskovaan. Perheeseen kuului hänen poikansa Maxim Alexejevitsh Peshkov. V:n 1933 alussa käyntini aikana talvella Jagodan luona hänen maatalossaan, alkoi hän ollessaan kanssani kävelyllä keskustelun, johon hän muutamia kertoja on palannut, keskustelun, joka koski Alexei Maximovitshin poikaa — Maxim Alexejevitsh Peshkovia. Hän sanoi olevansa tyytymätön tämän elämäntapaan ja käyttäytymiseen. Tyytymätön siihen, ettei tällä ollut mitään työtä, ei tehnyt mitään. Tyytymätön siihen, että tämä käytti kohtuuttomasti väkijuomia. Mutta se oli keskustelu, joka enemmän tai vähemmän vastasi tosiasioita, sillä siihen aikaan M. A. Peshkovilla, vaikka hän olikin kahden lapsen isä, ei ollut mitään vakituista työtä, ei ollut tekemisissä minkään vakituisen työn kanssa, eli yksinkertaisesti isänsä talossa, niin että nämä keskustelut eivät sillä kertaa herättäneet minussa mitään erikoisia epäilyksiä.

Näiden puhelujen aikana sanoi hän minulle: Nähkääs, Max (siten nimitti hän häntä) ei ole ainoastaan aikaansaamaton ihminen, vaan hänellä on isäänsä vahingollinen vaikutus. Isä rakastaa häntä, mutta hän käyttää sitä hyväkseen ja tuo Alexei Maximovitshin taloon vahingollisen ja epämiellyttävän tunnelman. Täytyy poistaa hänet. Täytyy toimia niin, että hän saa surmansa.

Wyshinski: Mitä se on?

Levin: Aiheuttaa hänen kuolemansa.

Wyshinski: Se tahtoo sanoa, murhata hänet?

Levin: Luonnollisesti.

Wyshinski: Ja Jagoda vaati siis teitä toteuttamaan tämän asian?

Levin: Hän sanoi: »Teidän täytyy meitä siinä auttaa.» Minun tuskin tarvitsee tässä kertoa tunteistani, siitä, kuinka kauheata minun oli kuulla jotain sellaista, luulen, että tämä on hyvin ymmärrettävää, myöhemmin asettui keskeytymätön hämmennys. Minut erottaa tästä kaikesta kuusi vuotta, sentähden ei kertomukseni tästä ole pikakirjoitetun tarkka, vaan selostan siitä ainoastaan sen sisällyksen. Edelleen sanoi hän: Te tiedätte, kenen kanssa puhutte, minkä viraston johtaja puhuu kanssanne? Te tiedätte, että olen puolueen politiikasta ja puolueen sekä hallituksen suurten miesten, niinkuin Alexei Maximovitshin, elämästä ja toiminnasta vastuussa, sentähden, Alexei Maximovitshin edut vaativat hänen poikansa poistamista, ette voi kieltäytyä tästä uhrista.

Wyshinski: Perusteliko hän sen niin?

Levin: Kyllä.

Wyshinski: Mitä te ajattelitte?

Levin: En ajatellut mitään. Hän sanoi: Toistaiseksi annamme asian olla sillään. Te punnitsette asiaa kotonanne ja muutaman päivän kuluttua kutsun teidät jälleen.

Wyshinski: Mutta mitä punnitsette?

Levin: Myöntymistä tai kieltäytymistä.

Wyshinski: Teidän oli sitäpaitsi mietittävä jotain.

Levin: Miten se on suoritettava.

Hän sanoi: »Ottakaa huomioon, että teidän on toteltava minua. Minun käsistäni te ette pääse. Kun minä olen osoittanut teille tässä suhteessa luottamusta, kun teihin tässä asiassa on luotettu, on teidän osattava arvostaa sitä ja suoritettava tämä. Te ette voi kellekään siitä kertoa. Kukaan ei teitä usko. Ei teitä, vaan minua uskotaan. Älkää epäilkö, te tulette tämän tekemään! Punnitkaa, miten te voitte sen tehdä, ja keitä te voitte ottaa mukaan. Muutaman päivän perästä annan kutsua teidät». Hän toisti uudestaan, että kieltäytyminen merkitsi minun ja perheeni tuhoa. Minä ajattelin, ettei ole mitään muuta pääsytietä, että minun on taivuttava. Toistan, kun perspektiivisesti, tästä päivästä katsoo vuoteen 1932, ymmärtää, kuinka ylivoimaiselta Jagoda näytti minusta, puolueettomasta, siksi oli luonnollisesti hyvin vaikeata vapautua hänen uhkauksistaan, irtautua hänen käskyvallastaan.

Wyshinski: Ja tekö olette sitä yrittänyt?

Levin: Minä olen sisäisesti yrittänyt.

Wyshinski: Sisäisesti, mutta vastarintaan ei teistä ollut?

Levin: Ei.

Wyshinski: Koetitteko protestoida? Sanoa, ilmoittaa siitä jollekulle?

Levin: En. Minä en tehnyt mitään, en tehnyt yritystäkään ilmaistakseni huoliani. En sanonut siitä kenellekään, ja tein päätökseni. Kun olin tehnyt päätökseni, menin hänen luokseen. Jagoda sanoi minulle: »Teidän on todennäköisesti vaikeata suorittaa sitä yksin. Kenen aiotte ottaa juttuun mukaan?» Vastasin hänelle, että on ylipäätänsä hyvin vaikeata tuoda uutta lääkäriä Alexei Maximovitshin kotiin, siellä ei siitä pidetä. On kuitenkin lääkäri, joka minun lomani aikana kävi Maxim Alexejevitshilla, hän oli tri A. I. Winogradov, valtion yhtyneen poliittisen hallinnon saniteettiosastolta. Krjutshkov tunsi hänet hyvin. Winogradov oli, ellen erehdy, hänen lähettämänsä (Krjutshkov oli Alexei Maximovitshin vakituinen sihteeri). Minä sanoin, että on välttämätöntä ottaa hänet asiaan mukaan. Lisäksi sanoin, että jos on välttämätöntä kutsua joku neuvotteleva lääkäri, on tässä tapauksessa ainoa siellä ollut professori Dmitri Dmitrijevitsh Pletnjov. Minä en vielä silloin konkreettisesti viitannut häneen. Vaan sanoin hänelle, että jos sellaisessa sairaudessa osoittautuisi välttämättömäksi kutsua neuvotteleva lääkäri, olisi ainoa henkilö, joka voisi sinne tulla, D. D. Pletnjov. Niin kului vuosi 1933. Hän painosti minua.

— ——

Wyshinski: …Syytetty Levin, jatkakaa.

Levin: Sivuutin vielä erään yksityiskohdan, joka on mainittava. Jagoda sanoi minulle, että hän oli keskustellut Krjutshkovin kanssa.

Wyshinski: Syytetty Krjutshkov, mistä Te keskustelitte Jagodan kanssa?

Krjutshkov: Jagoda sanoi, että on välttämätöntä poistaa Maxim Peshkov.

Wyshinski: Mitä se merkitsi, poistaa.

Krjutshkov: Tappaa Maxim. »Se ei», sanoi hän, »koske niin paljon Maximia, enemmänkin Gorkia. Gorkin toimintaa on rajoitettava, Gorkin toiminta on muutamille henkilöille haitallista.» Keskustelun jatkuessa ymmärsin, että hän tarkoitti Rykovia, Bucharinia ja muita. Keskustelun kuluessa kuulin Jagodalta, että on suunnitteilla vastavallankumouksellinen kaappaus ja että hän ottaa osaa tähän kaappaukseen. Hän sanoi minulle suoraan: SNTL:ssä on pian uusi valta. Uusi valta tulee olemaan enemmän Teidän mielipidettänne vastaava.

Wyshinski: Kenen mielipidettä?

Krjutshkov: Minun.

Wyshinski: Minkälainen oli mielipiteenne?

Krjutshkov: Keskustelusta, joka tapahtui suunnilleen 1933, saatoin huomata, että olin lähellä oikeistolaisten järjestöjä. Kysyin häneltä, mitä minun sitten on tehtävä? Hän sanoi: Tehän tiedätte miten Alexei Maximovitsh rakastaa Maxia. Maxin kuolema tulee olemaan Gorkille raskas isku ja muuttaa hänet vaarattomaksi vanhukseksi. Teidän täytyy tappaa Maxim. Hän lisäsi muutamia uhkaavia sanoja. Minä hyväksyn Jagodan ehdotuksen. Jagoda sanoi minulle: Te olette aikaisemmin juonut Maxin kanssa, alkakaa nyt herättää hänessä juomahimoa…

Wyshinski: Syytetty Jagoda, Te puhuitte Krjutshkovin kanssa salaliitosta?

Jagoda: En, Krjutshkovin kanssa en ole milloinkaan puhunut salaliitosta.

Wyshinski: Oletteko keskustellut hänen kanssaan poliittisista aiheista?

Jagoda: En, minä en ole luottanut häneen.

Wyshinski: Niin muodoin on kaikki, mitä Krjutshkov sanoo…

Jagoda: Kaikki on valetta.

Wyshinski: Te ette ole antanut hänelle tuollaista tehtävää Maxim Peshkovin suhteen?

Jagoda: Minä sanoin, kansalainen yleinen syyttäjä, että en antanut minkäänlaisia Maxim Peshkovin murhaamista koskevia määräyksiä, enkä näe hänen murhaamisensa merkitsevän mitään.

Wyshinski: Siispä Levin valehtelee?

Jagoda: Hän valehtelee.

Wyshinski: Ja Kasakov puhuu valheita?

Jagoda: Hän valehtelee.

Wyshinski: Krjutshkov?

Jagoda: Valehtelee.

Wyshinski: Ette ole antanut Krjutshkoville mitään Maxim Peshkovin kuolemaa koskevia määräyksiä. Alustavissa kuulusteluissa olette…

Jagoda: Valehdellut.

Wyshinski: Entä nyt?

Jagoda: Puhun totta.

Wyshinski: Minkätähden valehtelitte alustavissa kuulusteluissa?

Jagoda: Sanon teille, sallikaa minun olla vastaamatta tähän kysymykseen.

Wyshinski: Jatkakaa, syytetty Levin!

Levin: Yhteisestä tuholaistoiminnastamme johtuen kuolivat toukokuussa melkein samana päivänä, vain päivän väliajoin Vjatsheslav Rudolfovitsh Menshinski ja Maxim Alexejevitsh Peshkov. Tahtoisin pyytää oikeudelta ja teiltä, kansalainen yleinen syyttäjä, että tällä hetkellä ei viivyttäisi yksityiskohdissa, miten sen teimme, tahtoisin vielä lausua muutaman sanan seuraavia uhreja koskevasta keskustelusta Jagodan kanssa. Ehdotan tätä järjestystä senvuoksi, että te, jotka ette ole lääkäreitä ymmärtäisitte paremmin, minkä laatuista tuholaistyötä olemme suorittaneet. Sen jälkeen tulen lyhyesti, aivan lyhyesti esittämään sen lääketieteelliset edellytykset. Silloin teille selviää menettelymme, joka kaikissa neljässä tapauksessa on ollut sama. Samaten haluan tällä hetkellä vain mainita, että meidän yhteisestä tuholaistoiminnastamme johtuen kuoli Menshinski toukokuun 10. 1934 ja seuraavana päivänä Maxim Alexejevitsh Peshkov. Nämä rikokset tehtiin. On tarpeetonta sanoa, miten inhottavia, miten vastenmielisiä tällaiset teot ovat jokaisesta lääkäristä, riippumatta siitä, ketä sairasta kohtaan ja missä tilanteessa ne on suoritettu. Erikoisen masentavaa oli minulle tehdä rikos Menshinskiä vastaan, johon suhteeni aina oli ollut erittäin hyvä…

Wyshinski: Sen me näemme.

Levin: …ja joka taas oli suhtautunut minuun erittäin suopeasti, ja varsinkin rikos Alexei Maximovitshin poikaa kohtaan.

Silloin en tosin vielä tietänyt, mitä minulla oli edessä. Muutamia päiviä ennen V. R. Menshinskin ja M. A. Peshkovin tuhoamista, kutsutti Jagoda minut luokseen ja sanoi: »No, nyt olette tehneet nämä rikokset. Te olette kokonaan käsissäni ja Teidän on pakko tehdä, mitä teille nyt annan tehtäväksi. Se on paljon vakavampaa ja tärkeämpää. Varoitan teitä, tämä on teille yhtä sitovaa kuin molemmat aikaisemmat tehtävänne. Mutta jotta ymmärtäisitte, mitä teille sanon ja mitä teidän on tehtävä, on minun lyhyesti valaistava tilannetta maassa. Te, mies, joka ette ole politiikassa mukana, puolueeton, ymmärrätte silloin paremmin, mitä on tehtävä.» Senjälkeen alkoi hän puhua minulle, että puolueen keskuudessa vallitsee laajalti mitä suurin tyytymättömyys puolueen johtoon, hallituksen vaihdos on välttämätön, ja on ennakolta päätettyä ja kiertämätöntä että liikkeen kärjessä ovat Rykov, Bucharin ja Jenukidse. Ja koska tämä on väistämätöntä, koska tämä kaikki tulee tapahtumaan, niin sitä parempi, mitä nopeammin se käy. Jo senvuoksi, että tämä kävisi nopeasti, jotta prosessi helpottuisi täytyy meidän poistaa poliittiselta näyttämöltä muutamia politbyroon jäseniä samoinkuin Alexei Maximovitsh Gorki. Tämä on historiallinen välttämättömyys. Te kuitenkin keskeytitte minut, kansalainen yleinen syyttäjä, kun halusin kertoa tunteistani tässä asiassa, senvuoksi en tahdo niistä puhua, vaan toivomuksenne mukaan esittää vain kuivia tosiasioita. Hän sanoi siis erään sellaisen väliajan jälkeen: Te kiihotutte suotta. Ymmärrättekö, että tämä on välttämätöntä, että tämä on historiallinen hetki, tämä on historiallinen välttämättömyys, tämä on etappi, vallankumouksessa, joka meidän on toteutettava ja jonka te yhdessä meidän kanssamme olette elävä, te tulette olemaan sen todistaja ja teidän on niillä keinoin, mitkä teidän käsissänne on, autettava meitä, ja sen sijaan että kiihotutte, sanokaa mieluummin kenet Alexei Maximovitshin lisäksi voisitte ottaa osallenne?» Jälleen sivuutan muun ja sanon vain, että tuona päivänä emme keskustelleet enää. Muutamien päivien kuluttua olin jälleen Jagodan luona ja sanoin hänelle, että minun oli pakko noudattaa myöskin näitä hänen määräyksiään. Tämän keskustelun aikana Jagoda virkkoi: »Alexei Maximovitsh on henkilö, joka on sangen lähellä korkeinta puoluejohtoa, ihminen joka on erittäin alttiisti mukana maan tämän hetkisessä politiikassa, josta Josef Vissarionovitsh Stalin henkilökohtaisesti pitää, ihminen, joka ei milloinkaan tule pettämään ja joka ei koskaan tule käymään meidän tietämme. Ja te tiedätte toisaalta, mikä arvovalta Gorkin sanalla on maassamme ja laajalti sen rajojen ulkopuolella, mikä vaikutus hänellä on ja kuinka paljon vahinkoa hän voi sanallaan tuottaa liikkeellemme. Teidän on senvuoksi ratkaistava, sanoi hän, ja te olette korjaava hedelmät uuden mahdin astuessa valtaan.»

Kun Jagoda kysyi minulta, kenet vielä voisin ottaa osalleni, sanoin hänelle, että se voitaisiin tehdä ihmiselle, joka usein on sairas, joka tarvitsee usein lääkärinapua, Valerian Vladimirovitsh Kuibysheville, politbyroon jäsenelle. Minä voisin saada asiaan mukaan Dmitri Dmitrijevitsh Pletnjovin, joka tunsi Valerian Vladimirovitshin. Olimme molemmat tunteneet hänet noin kaksitoista vuotta.

Pletnjov tunsi hänet yhtä hyvin kuin minä, hän oli ollut molempien potilas jo kaksitoista vuotta. Minä sanoin vielä lisäksi, että Moskovan lääketieteellisissä piireissä tiedetään yleisesti Dmitri Dmitrijevitsh Pletnjov neuvostovihamieliseksi, että hän suostuisi helpommin kuin kukaan muu. Jagoda sanoi: »Hyvä, minä puhun itse hänen kanssaan. Ilmoittakaa Pletnjoville, että minä kutsun hänet itse luokseni ja puhun hänen kanssaan. Sitäpaitsi kaikessa, mikä koskee Alexei Maximovitshia, voi Krjutshkov auttaa, ja Valerian Vladimirovitshiin nähden tietää asiat hänen sihteerinsä Maximov.»

Wyshinski: Se merkitsee, että te olette järjestänyt A. M. Gorkin murhan?

Levin: Niin.

Wyshinski: Keitä olette houkutellut tähän rikolliseen tekoon mukaan?

Levin: Professori Pletnjovin.

Wyshinski: Kuka vielä oli asianosallinen?

Levin: Pjotr Petrovitsh Krjutshkov.

Wyshinski: Kenen toimeksiannosta olette sen tehnyt?

Levin: Jagodan.

Wyshinski (oikeudelle): Sallitteko minun kuulustella syytetty Jagodaa?

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä.

Wyshinski: Syytetty Jagoda, vahvistatteko tältä osalta syytetty Levinin lausunnon?

Jagoda: Kyllä. Minä vahvistan sen.

Wyshinski: Oletteko antanut sellaisen tehtävän?

Jagoda: Olen.

Wyshinski (Levinille): Kenen toimeksiannosta olette lisäksi järjestänyt Valerian Vladimirovitsh Kuibyshevin murhan?

Levin: Jagodan toimeksiannosta.

Wyshinski: Ja tähän rikolliseen tekoon olette houkutellut?

Levin: Maximovin ja professori Pletnjovin.

Wyshinski: Syytetty Krjutshkov, myönnättekö, mitä Levin on sanonut?

Krjutshkov: Minä myönnän, että Jagoda antoi tehtäväkseni murhata A. M. Gorkin.

Wyshinski: Syytetty Maximov-Dikovski, vahvistatteko Levinin lausunnon?

Maximov-Dikovski: Vahvistan sen sillä varauksella, että minua ei ole houkutellut Levin, vaan Jenukidse ja Jagoda.

Wyshinski: Syytetty Pletnjov, vahvistatteko Levinin lausunnon osallistumisestanne tähän rikokseen?

Pletnjov: Minä vahvistan sen.

Wyshinski: Istuutukaa. Minulla ei toistaiseksi ole enempää kysyttävää.

Puheenjohtaja: Syytetty Levin, jatkakaa.

Levin: Pyydän suomaan minulle pienen hyppäyksen puhtaasti lääketieteellisiin selityksiin, jotta olisi ymmärrettävää, miten olemme menetelleet.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä.

Levin: Kun joku sairastuu johonkin tarttuvaan tautiin, sanokaamme esimerkiksi difteriaan, ei ole ehdottoman välttämätöntä, että hänen suussaan on difteriabasilli, tai kun joku on sairastunut keuhkotulehdukseen, ei ole välttämätöntä, että pneumokokki, sairauden aiheuttaja, ehdottomasti on hengityselimissämme. Nämä bakteerit voivat olla organismissamme, ja määrättyyn ajankohtaan saakka eivät ne pysty aiheuttamaan mitään vahinkoa: ne eivät ole virulentteja. Tulee kuitenkin ajankohta, jolloin ne tulevat virulenteiksi. Jotta tämä tapahtuisi, täytyy elimistön joutua tilaan, jossa sen vastustuskyky ja sen suojeluvoima laskee ja se voi joutua tartunnan alaiseksi. Keuhkotulehdukseen tai johonkin muuhun akuuttiseen sairauteen riittää joskus pelkästään pieni kylmettyminen. Olen siitä lujasti vakuutettu, vaikkakin on lääkäreitä, joitten mielestä kylmettyminen on epäoleellinen seikka. Minä sen sijaan pidän epäämättömänä, että jos me aukaisemme ikkunat täällä molemmilla puolilla, niin jo huomenna useat läsnäolijoista eivät voi tänne saapua. Heikentääkseen elimistön vastustuskykyä täytyy tietää, mikä tässä elimistössä on heikkoa, missä paikassa elimistön vastarinta on vähäisin, mitkä elimet ovat kiihottuvimmat ja missä heikentyminen helpoimmin saa jalansijaa. Vihdoin ei ole syytä ajatella, että ihminen voidaan myrkyttää ainoastaan jollakin myrkyllä. On tiedettävä, että jokainen lääke on olemukseltaan myrkyllistä, se riippuu vain annoksesta. Jokaisen lääkkeen, vieläpä yksinkertaisimmankin, voi tehdä myrkyksi käyttämällä sitä sopimattomin annoksin ja sopimattomana ajankohtana. Tahdon esittää havainnollisen esimerkin. Kaikki tietävät, että sokeritautia käsitellään insuliinilla, potilaat itse ruiskuttavat kahdesti päivässä insuliinia itseensä, kuljettavat sitä taskussa mukanaan, ruiskuttavat sangen suuria annoksia, 80–100 yksikköön. Mutta jos ruiskutetaan vaikkapa vain pieni annos 5–10 yksikköä henkilöön, jolle insuliiniruiske ei sovi, jonka veren sokeripitoisuus on alhainen, niin voi hän kuolla ns. hypoglyktiseen kouristuskohtaukseen. Kun me astuimme uhriemme luo, lähdimme näistä edellytyksistä.

Kun emme halunneet käyttää mitään äkkiä vaikuttavaa myrkkyä, turvauduimme käyttämään väärää hoitotapaa.

Wyshinski: Kuka on »me»?

Levin: Minä, Pletnjov, Winogradov, Kasakov, kaikki, jotka minä olen teille jo maininnut.

Wyshinski: Oletteko tehnyt tämän suunnitelman itsenäisesti vaiko jonkun mainitsemanne henkilön kanssa?

Levin: Alexei Maximovitsh Gorkin ja Valerian Vladimirovitsh Kuibyshevin suhteen olen laatinut suunnitelmani professori Pletnjovin kanssa,Vjatsheslav Rudolfovitsh Menshinskin suhteen Kasakovin kanssa.

Wyshinski (oikeudelle): Sallitteko tehdä kysymyksen Pletnjoville?

Syytetty Pletnjov, oletteko laatinut sellaisen suunnitelman Levinin kanssa?

Pletnjov: Kyllä.

Levin: Kerron kaikista neljästä tapauksesta. Kun tuli kysymykseen Maxim Peshkovin tappaminen, saimme aikaan elimistön heikontumisen ylettömällä alkoholin käytöllä. Viinin suhteen on ihmisiä, jotka sietävät sangen hyvin alkoholijuomia. Koko Eurooppa juo viiniä, eikä se tuota kaikille vahinkoa. Mutta on elimistöjä, joille pieninkin määrä viiniä tuottaa korvaamattomia vahinkoja. Tällaisiin kuului myöskin Peshkovin elimistö. Hänessä voitiin hyväksikäyttää kolmea järjestelmää: sydän- ja verenkiertojärjestelmää, erittäin vaikutuksille altista, hengitysorgaaneja, joissa tuntui isän perintö, ei että ne olisivat olleet tuberkuloottiset, mutta ne olivat heikot, ja lopuksi vegetatiivinen hermosto. Jo pieni määrä viiniä vaikutti hänen organismiinsa, mutta siitä huolimatta joi hän sitä suuria määriä. Tämä oli hänen syntinsä. Tässä suhteessa piti Pjotr Petrovitsh Krjutshkovin olla hänen seuranaan. Krjutshkov joi sangen paljon, ero oli vain siinä, että viini vaikutti häneen edullisesti ja hän sieti sitä vahingoittumatta, kun taas Peshkovin laita oli aivan toinen.

Siten alettiin Maxim Peshkovin elimistön heikentäminen, alkoholijuomien käyttöä lisättiin, joka oli potilaalle sangen yksinkertaista, helppoa ja miellyttävää. Hän ei pitänyt sitä itseään rasittavana, ja kuitenkin se suuresti heikonsi hänen elimistöään.

Eräänä kuumana huhtikuun päivänä, ja kesä oli tuona vuonna Moskovassa sangen kuuma, heikontunut Max asetettiin Krjutshkovin, joka myöskin otti osaa Peshkovin organismin heikontamiseen, ehdotuksesta, makuulle aivan hikisenä penkille lähellä jokea. Hän oli alttiina tuulelle, oli hikinen, ja makasi siinä kaksi tuntia ilman paitaa. On selvää, että hän vilustui, että hän sairastui ja seuraavana päivänä puhkesi keuhkokuume.

Tämä oli tuholaistyön ensimmäinen vaihe — sairaan valmentaminen. Sitä jatkettiin. Sairas oli suuresti heikontunut, hänen sydämensä tila oli kauhistuttava, hermosysteemi, kuten tiedämme, merkitsee tarttuvan sairauden kehityksessä erittäin suurta osaa. Tasapaino oli horjahtanut. Kaikki oli heikontunutta. Ja sairaus oli luonteeltaan vakava, erittäin vakava.

Olen jo sanonut, että kohdatessani Jagodan ensi kertaa olin sanonut, etten tiennyt, voisiko professori Pletnjovia saada mukaan, enkä tehnyt sitä, koska oli selvää, että sairaus oli hyvin vaikea. Minä kutsuin Pletnjovin neuvotteluun, olin kaksi kertaa hänen kanssaan yhdessä, ja me näimme, että sairaus kehittyi nopeasti. Tästä tiesi myöskin A. I. Winogradov, joka oli kutsuttu päivystävänä lääkärinä. Sairauden kulku paheni yhä siitä, että ei käytetty niitä lääkkeitä, jotka olisivat olleet sydämelle lieventäviä, vaan päinvastoin käytettiin sellaisia, jotka heikonsivat sydäntä. Ja lopuksi hän, kuten jo olen sanonut, kuoli 11. toukokuuta keuhkokuumeeseen. Tällainen oli ensimmäinen tuholaistekomme.

— — — — — — — — — —

Lopuksi viimeinen murha, Alexei Maximovitsh Gorkin murha. Tähän aikaan hän oli jo hyvin sairas ihminen, hänen keuhkojensa tila oli sangen huono. Ne olivat tuossa vaarallisessa tilassa tuberkuloosin jälkeen, joka, kuten jo olen sanonut, aina uusiintui hänessä. Sitäpaitsi haittasivat keuhkoissa tapahtuvat muutokset suuresti sydämen toimintaa, niin että hänellä samaan aikaan olivat sekä keuhkot että sydän huonossa kunnossa.

Talvella 1935 oli hän Krimillä, ja minä puhuin siellä Krjutshkovin kanssa, joka matkusti hyvin usein Krimille ja yleensä liikuskeli vapaasti Gorkin talossa. Me sovimme toimenpiteistä, jotka olisivat Alexei Maximovitshille vahingollisia. Sanoin hänelle, että Alexei Maximovitsh piti kovasti kävelystä, mutta pitkät kävelyretket väsyttivät häntä. Edelleen sanoi hän kärsivänsä siitä, että sai istua koko ajan, hänellä oli istumatyö. Sanoin, että täytyisi järjestää kävelyitä. Gorki piti kovasti työnteosta, hän hakkasi mielellään puutarhassa ja puistossa puunoksia tai väänti kiviä. Kaikki tämä sallittiin, vahingoksi hänen terveydelleen. Hän rasittui kovasti. Koko päivän hän istui työhuoneessaan, sitten lähtihän kävelemään ja puolitoistatuntisella kävelyretkellään teki hän näitä töitä. Nämä puuhat veivät hänen voimansa. Toinen hänen intohimonsa oli tuli. Gorki rakasti tulta, liekkiä, ja me käytimme sitä hyväksemme. Häntä varten pystytettiin nuotioita. Juuri silloin kun Gorki oli työstä väsynyt, koottiin oksia ja sytytettiin valkea. Gorki seisoi tulen ääressä, oli kuuma ja kaikki tämä vaikutti vahingollisesti hänen terveyteensä. Gorkin Moskovaan saapumisajaksi valittiin vuodenaika, jolloin hän voisi sairastua influenssaan. Hän oli hyvin vastaanottavainen influenssalle ja influenssaa seurasi usein jälkitauteja kuten keuhkokatarri tai keuhkotulehdus. Kun Jagoda sai kuulla, että Maxim Gorkin talossa oli influenssaa (lapset olivat silloin sairaina), ilmoitti hän siitä Krimille ja Krjutshkov järjesti Maxim Gorkin paluun Moskovaan juuri tuohon aikaan. Ja todellakin, kun Gorki palasi tähän influenssan saastuttamaan taloon, sairastui hän toisena tai kolmantena päivänä influenssaan, jota sangen pian jälkitautina seurasi vaikea keuhkotulehdus. Sitä suuremmalla syyllä prof. Pletnjov ja minä olimme sitä mieltä, että tekemämme suunnitelma oli toteutettava ja tähän tarkoitukseen oli käytettävä hänelle vahingollisia lääkkeitä. Emme valinneet mitään erikoislääkkeitä, jotka olisivat synnyttäneet epäilyksiä, minkätähden niitä oli käytetty tässä tapauksessa. Käytimme vain niitä lääkkeitä, joita tällaisissa tapauksissa tavallisesti käytetään, mutta sangen suurina annoksina. Tällöin niiden vaikutus oli päinvastainen. Sydän uupui, kun sitä rajattomasti rasitettiin, se kadotti työkykynsä. Jos sallitte sanon pari sanaa lääkkeistä, joista te eilen puhuitte, että tri Belostozkilta on saapunut kirje, jossa lausutaan, että ruiskeita käytettiin paljon ja että kerran käytettiin strofantiinia. En tiedä, tässä ei ole mitään uutta, emme itse salaa, että olemme käyttäneet sitä sangen suuressa määrässä. Strofantiini on valmiste ja sangen arvokas valmiste, ja juuri digitaliksesta; en pitänyt siitä, pelkäsin sitä en, käyttänyt, sitä usein — tästä lääkkeestä keskusteltiin eräässä neuvottelussa ja sitä ruiskutettiin muuten pari kertaa — kun, kuten tri Belostozki aivan oikein kirjoittaa, kun hän kysyi minulta, olisiko hyväksi käyttää sitä edelleen, vastasin, ettei se kannattanut, koska me jo annamme hänelle digitalisvalmisteita. Niin, että tämä kirje ei sisällä mitään uusia tosiasioita, joita olisimme salanneet, se on neuvostolääkärin valppauden todistus, lääkärin, joka päätti kertoa, mitä hän tietää ja joka vain vahvistaa sen mitä olen puhunut.

Puheenjohtaja: Oletteko lopettanut?

Levin: Kyllä.

Puheenjohtaja: Asian käsittely keskeytetään puoleksi tunniksi.

— — —

Wyshinski: Selostakaa lääkkeiden käyttö Alexei Maximovitsh Gorkin tapauksessa.

Levin: Alexei Maximovitshin tapauksessa oli menettelytapa seuraava: käyttää lääkkeitä, jotka sellaisinaan olivat luvallisia, jotka eivät synnytä epäilyksiä, joita voi käyttää sydämentoiminnan vahvistamiseen. Sellaisiin kuuluivat kamferi, kofeiini, cardiosol, digalenit. Meillä on oikeus käyttää näitä lääkkeitä sydäntauteihin, mutta tässä tapauksessa annettiin näitä lääkkeitä jättiläisannoksin, niinpä esimerkiksi hän sai aina neljäkymmentä kamferiruisketta.

Wyshinski: Pitkänkö ajan kuluessa?

Levin: Päivässä kolme-neljäkymmentä ruisketta. Hänelle oli tämä suuri annos.

Wyshinski: Kysymme asiantuntijoilta.

Levin: Aivan oikein. Mutta kirurgi antaa yhdellä kerralla kuusi ruisketta, me annoimme kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen ruisketta. Sinänsä se ei ollut vahingollista.

Wyshinski: Ensinnäkin kolme-neljäkymmentä kamferiruisketta plus…

Levin: Plus kaksi digalenipistosta.

Wyshinski: Tekee neljäkymmentäkaksi plus…?

Levin: Plus neljä kofeiinipistosta.

Wyshinski: Tekee neljäkymmentäkuusi plus…?

Levin: Plus kaksi strykiinipistosta.

Wyshinski: Tekee neljäkymmentäkahdeksan.

Levin: Neljäkymmentäkahdeksan. Minun lisäkseni kutsuttiin mainehikas professori Leningradista — Lang, vieläpä sellainen suuri fysiologi kuin prof. Speranski. Haluan sanoa, että niin suurta määrää voi käyttää, mutta ei Alexei Maximovitshille, ei hänelle. Suvaitkaa minun tehdä pieni lääketieteellinen huomautus. Jollekin toiselle ihmiselle ei tämä olisi vaarallista, mutta hänelle tämä oli…

Wyshinski: Vaarallista?

Levin: Tietysti. Gorkille, joka oli kestänyt niin paljon, oli sellainen annoksen käyttäminen sydämen ja keuhkojen ollessa tuossa tilassa, vahingollinen.

Wyshinski: Tiesittekö, että se oli hänelle vaarallista.

Levin: Luonnollisesti.

Wyshinski: Mitä tautia Maxim Alexejevitsh Peshkov sairasti?

Levin: Hän oli sairastunut keuhkotulehdukseen.

Wyshinski: Käytetäänkö tällaisissa tapauksissa antipneumokokkiseerumia?

Levin: Kyllä.

Wyshinski: Käytittekö te sitä?

Levin: En.

Wyshinski: Miksi ette?

Levin: Tahallani, vahingoittaakseni.

Wyshinski: Olette siis tietoisesti jättänyt käyttämättä lääkkeitä, joita tavallisesti on käytettävä?

Levin: Aivan.

Wyshinski: Tarkoituksella vahingoittaa? Ymmärränkö teidät oikein?

Levin: Te ymmärrätte minut oikein.

Wyshinski: Ja nyt sallikaa minun kysyä teiltä Alexei Maximovitsh Gorkin sairaudesta — mitä lääkkeitä ja minkälaisia annoksia käytettiin hänen tapauksessaan?

Levin: Kolme- neljäkymmentä kamferiampullia joka päivä, kaksi strykniiniampullia, kaksi digaleniampullia, neljä kofeiiniampullia, tämä oli määrä, jonka olin yhdessä prof. Pletnjovin kanssa suunnitellut joka päiväksi heti ensimmäisestä päivästä alkaen; luonnollisesti sairaan heikontuessa annoksia vähitellen suurennettiin, joka läheisistä ihmisistä näytti luonnolliselta, koska hänen sydämensä kaipasi vahvistusta. Hänen sydämensä ja keuhkonsa olivat kuitenkin niin vahingoittuneita, että tämä vahvistusannos oli aivan liian suuri. Sitten hänelle annettiin tämän huomioon ottaen joukko muita lääkkeitä, jotka kuitenkin olivat hänelle hyödyllisiä. Niinpä hänelle esimerkiksi ruiskutettiin urotropiinia laskimoon, joka on tavallinen lääke tuollaisissa sairauksissa. Hänelle annettiin myös rypälesokeria, joka on erinomainen lääke sydämelle. Sen teki sama tri Belostozki joka on teille lähettänyt tuon kirjeen ja jonka itse olin kutsunut.

Puolustusasianajaja Braude (oikeudelle): Haluaisin kysyä, sallitteko? (Levinille) Olkaa hyvä ja kertokaa lyhyesti elämästänne.

Levin: Pääsen siitä vähällä. Synnyin vuonna 1870 pikkuporvariperheessä. 14-vuotiaasta oli minun pakko gymnasistina ansaita rahaa tunteja antamalla jatkaakseni kouluani ja auttaakseni vanhempiani. Opiskelin luonnontieteellisessä tiedekunnassa Odessassa, sitten lääketieteellisessä tiedekunnassa Moskovassa, ja vuodesta 1896 olen toiminut lääkärinä. Täten olen harjoittanut lääkärin ammattia 42 vuotta. Näiden vuosien aikana työskentelin vallankumoukseen saakka sairaaloissa, työskentelin Moskovan Työväen sairaalassa ja samaan aikaan tehtaitten ja liikkeitten lääkärinä. Aivan vallankumouksen alussa ryhdyin kansankomissariaatin terveydenhoidollisen osaston palvelukseen. Astuin kansankomissariaatin sairaalan palvelukseen, josta minut mobilisoitiin Punaiseen armeijaan. Punaisessa armeijassa palvelin valtakunnan sisäisen turvan joukoissa. Samaan aikaan olin korkeimmassa lääketieteellisessä Neuvostossa ja sieltä minut v. 1920 terveydenhoidollisen kansankomissariaatin käskystä siirrettiin Kremlin sairaalaan, ja tuosta vuodesta alkaen työskentelin keskeyttämättä so. ilman sivuharrastuksia, Kremlin terveydenhoitohallituksessa. Paikkani oli pysyvä ja sitäpaitsi työskentelin sisäasian kansankomissariaatin terveydenhoito-osaston neuvoa-antavana jäsenenä.

Tämä on niin sanoakseni virallinen elämäntyöni. Koko ajan työskentelin, minulla ei koskaan tullut mitään ikävyyksiä, en koskaan ole ollut oikeuden edessä, ja Jagoda toi minut ensimmäistä kertaa syytettyjen penkille 68-vuotiaana.

Puolustaja Braude: Kun Jagoda valmisteli teitä Maxim Peshkovin murhaan eikö hän viittaillut, että tämä murha ei tapahtuisi vain hänen määräyksestään.

Levin: Hän sanoi minulle, että kyseessä oli joukko huomattavia henkilöitä, joista hän mainitsi Rykovin, Bucharinin ja Jenukidsen, jonka tunsin henkilökohtaisesti.

Puolustaja Braude: Eikö hän saattanut Teitä tekemisiin kenenkään tämän järjestön jäsenen kanssa, eikö hän lähettänyt Teitä Jenukidsen luo.

Levin: Aivan oikein.

Puolustaja Braude: Kertokaa, mitä Jagoda puhui Jenukidsesta ja mistä hän keskusteli Jenukidsen kanssa.

Levin: Tuossa keskustelussa, joka tapahtui v. 1934, puhui hän minulle Valerian Vladimirovitsh Kuibyshevista ja Alexei Maximovitsh Gorkista. Hän kehotti minua etsimään Jenukidsen käsiini, tämä tiesi, että olin asiasta selvillä ja halusi puhua kanssani siitä. Jenukidse oli myöskin vakituinen potilaani. Kävin hänen luonaan seuraavan päivänä Kremlissä. Hänkin kysyi minulta kenet ottaisin osalleni ja oli hyvin innostunut, kun hän kuuli, että vain puhuinkin Kuibyshevista. Hän sanoi »no hyvä, alkakaa hänestä». Hän kehotti minua ajattelemaan itselleni apulaista, minä sanoin miettiväni sitä ja ilmoittavani siitä Jagodalle.

Puolustaja Braude: Ja sanokaa, kenen avulla Jagoda vielä vaikutti teihin? Kuka oli välitön esimiehenne lääkärin toimessanne?

Levin: Chodorovski.

Puolustaja Braude: Lähettikö hän teidät Chodorovskin luo?

Levin: Hän lähetti minut ensiksi Metallikovin luo. Sain silloin lomaa ja kun palasin takaisin (tämä tapahtui syksyllä 1934) tapahtui johdossamme vaihdos ja Kremlin terveydenhoitohallituksen johtajana ei enää ollut Metallikov vaan Chodorovski. Sanoin Jagodalle, että Chodorovski oli uusi ihminen ja etten tuntenut häntä. Mutta hän vastasi, että Chodorovskia oli valmistettu — menkää ja puhukaa hänen kanssaan. Chodorovski oli henkilö, joka oli hyvin lyhytpuheinen ja juro. Hän ei ylipäänsä pitänyt minusta, enkä minäkään pitänyt häntä erikoisen suuressa arvossa. Menin hänen luokseen, mutta päätin olla alkamatta heti keskustelua tuosta asiasta, vaan käyttäen tilaisuutta hyväkseni puhuin Jenukidsen terveydestä. Hän kuunteli minua ja kysyi, entä onko hän sanonut Teille mitään muuta? Vastasin, että hän oli ilmoittanut minulle jotakin muuta. Chodorovski sanoi, tiedän mistä Te puhutte, älkäämme keskustelko siitä, toimikaa mutta jos tarvitsette apua tulkaa luokseni, mutta harvoin, vain äärimmäisissä tapauksissa, tähän rajoittui ainoa lyhyt keskustelumme.

Puolustaja Braude: Ja tästä keskustelusta ymmärsitte, että lähin esimiehenne…

Levin: Ei ole vastaan…

Puolustaja Braude: Ja siunasi rikokselliset tihutyönne?

Levin: Niin.

Puolustaja Braude: Sanokaahan, milloin tarkalleen katsotte osallistumisenne tähän kauheaan rikokseen alkaneen, mukaan ottaen tekoihin ryhtymisenne?

Levin: Voin sanoa sen aivan tarkkaan, se tapahtui talvella 1933.

Puolustaja Braude: Ehkä kokoatte konkreettisesti sielulliset syyt, jotka saivat teidät, vanhan lääkärin, jolla oli neljänkymmenen vuoden praktiikka takanaan, suostumaan Jagodan rikollisiin kauheisiin ehdotuksiin.

Levin: Olen jo yrittänyt puhua psykologisista mielialoistani, mutta…

Puheenjohtaja: Puolustus asettaa kysymykset, vastatkaa Te olkaa hyvä.

Levin: Olen toiminut kuin mielisairas, kuin idiootti yhtäkkiä ilman mitään syytä mennä ja murhata Maxim Peshkov! Rakastin tätä perhettä kovasti, olin sitä lähellä. Rakastin Alexei Maximovitshia, pidin häntä eräänä maamme ja koko maailman suurimmista ihmisistä. Minkätähden menin niin pitkälle ja miksi Jagoda täällä voi sanoa, että ryhdyin Maxim Peshkovin murhaan ilman hänen suoranaista käskyään, minkätähden sanoin olevani samaa mieltä, sen olen jo sanonut. En puhu puhdistaakseni itseäni, vaan selittääkseni. Minä olen ihminen, joka on kaukana politiikasta, puolueeton ihminen, minut oli ehkä väärällä tavalla sokaissut valtion yhtyneen poliittisen hallinnon puheenjohtajan valta. Hän näytti minusta kaikkivoivalta ihmiseltä, jonka käsiin oli keskittynyt suunnaton valta. Ja kun tällainen ihminen sanoo, että minun on tehtävä jotakin, silloin on minun niin tehtävä. Psykologisesti selitän tämän eräänlaisella arkuudella, en pelännyt henkeäni, sen sanon aivan suoraan, minua pelotti enemmän se, että Jagoda uhkasi tuhota perheeni. Ja perheeni on hyvä työtätekevä neuvostoperhe.

Puolustaja Braude: Sanokaa, olkaa hyvä, käyttäytyikö Jagoda erilailla, kun hän houkutteli teitä Maxim Peshkovin murhaan, kuin myöhemmin kun hän puhui uusista rikoksista.

Levin: Luonnollisesti, erotus oli sangen suuri. Aluksi hän sanoi, että suoritan välttämättömän tehtävän. Hän puhui tästä rikoksesta tekona, joka olisi välttämätön Alexei Maximovitshin pelastamiseksi joidenkuiden vihollisten käsistä. Mutta myöhemmin, kun tulin hänen luokseen, sanoi hän minulle heti — te olette käsissäni.

Puolustaja Braude: Sanoiko hän teille, mitkä järjestöt tätä asiaa ajoivat?

Levin: Siitä en tiedä mitään, kuulin siitä vasta oikeudenkäynnin aikana.

Puolustaja Braude: Puhuiko hän teille siitä, että on olemassa joku ryhmä, joka pyrkii Neuvostovallan kukistamiseen?

Levin: Hän sanoi, että se oli olemassa, sangen suuri ja vaikutusvaltainen ryhmä.

Puolustaja Braude: Ja tuosta silmänräpäyksestä lähtien tunsitte olevanne sidottu tuohon ryhmään, hyvin tietäen, että se oli vastavallankumouksellinen ryhmä ja että teidän kohtalonne riippuu tämän ryhmän kohtalosta?

Levin: Olin selvillä siitä, että tuhoutuisin yhdessä Jagodan kanssa.

— — —

Wyshinski: Minä puhuin teidän kanssanne murhien järjestämisestä, josta täällä olette puhunut. Jagoda on, jos olen teidät oikein ymmärtänyt, selostanut teille tuon toiminnan poliittisia syitä?

Levin: Hän on selostanut. Olen jo kertonut siitä. Hän puhui, että tyytymättömyys puoluejohtoon kasvaa puolueen keskuudessa.

Wyshinski: Sanoiko Jagoda niin?

Levin: Kyllä, että tyytymättömyys koko maassa leviää, että ei ole ainoatakaan suurempaa laitosta, jossa ei istuisi ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä johtoon ja pitävät tarpeellisena kukistaa johdon ja asettaa toiset tilalle. Sen lisäksi puhui hän minulle, että oli välttämätöntä, että toiset ihmiset pääsevä valtaan…

Wyshinski: Millä keinoin? Kenen avulla?

Levin: Kun hän oli lopettanut tämän historiallisen johdantonsa, sanoi hän, jotta asia kävisi helpommaksi, on meidän poistettava useita politbyroon jäseniä ja Alexei Maximovitsh Gorki poliittiselta näyttämöltä». Toisen kerran keskustellessamme selitti hän, miksi juuri Alexei Maximovitsh, nimittäin sen vuoksi että Alexei Maximovitsh on puoluejohdon linjan uskollinen kannattaja, erikoisesti koko Stalinin politiikan suuri ihailija ja kannattaja ja hänen henkilökohtainen ystävänsä, joka ei missään olosuhteissa pettäisi häntä, ja on aina oleva tiellämme, aina turmeleva toimintamme. Hänet täytyisi raivata tieltä.

Wyshinski: Syytetty Levin, oliko murhilla, joita Jagoda suunnitteli valtiomme johtavia poliitikkoja vastaan, täysin ilmeinen, teidän selvästi havaitsemanne vastavallankumouksellinen poliittinen luonne.

Levin: Kyllä. Nyt oli kaikki jo selvää.

Wyshinski: Te ette suhtautunut tähän menettelyyn yksinomaan teon suorittajana vaan myös poliitikkona?

Levin: En tiedä, miten haluatte asian ymmärtää, poliitikko en ole koskaan elämässäni ollut.

Wyshinski: Sanotte, että ette ole koskaan osallistunut politiikkaan?

Levin: En koskaan.

Wyshinski: Kuitenkin toimitte poliittisena vihollisena.

Levin: Minä toimin poliittisen vihollisen välikappaleena.

Wyshinski: Ja niinmuodoin?

Levin: Poliittisena vihollisena.

Wyshinski: Täten te ette ollut mukana ainoastaan näissä murhissa, vaan myös kokonaisessa rikosten sarjassa…

Levin: Minä palvelin salaliittolaisia pakosta.

Wyshinski: Käsitittekö, että oli kyseessä neuvostovallan vastainen taistelu?

Levin: Sitä, minkä olen ymmärtänyt tässä oikeuden edessä, en silloin vielä ymmärtänyt.

Wyshinski: Te saitte oikeusjutun aikana kauhean kuvan…

Levin: Niin, silloin en sitä ymmärtänyt enkä tietänyt.

Wyshinski: Mutta se, mitä silloin tiesitte, on samoin järkyttävää ja kauheata.

Levin: Niin, minä ymmärrän sen.

Wyshinski: Käsitittekö, että oli kyseessä taistelu Neuvostovaltaa vastaan?

Levin: Käsitin sen.

Wyshinski: Ja kun Jagodan taitava menettely veti teidät mukaan, astuitte Te Neuvostovallan vihollisten puolelle? Ja tähän taisteluun Neuvostovaltaa vastaan, taisteluun, johon olitte joutunut, otitte myöskin osaa?

Levin: Onnettomuudeksi, kyllä, tahtoisin vain…

Wyshinski: Onko tämä jo poliittista toimintaa?

Levin: On.

Wyshinski: Vaikkakin bandiittimaista, onko näin vai ei?

Levin: On. Tahtoisin vain sanoa, että voi liittyä johonkin, jos tuntee myötätuntoa, ottaa osaa, on samaa mieltä. Tahtoisin vain korostaa sitä, en puhdistaakseni itseäni, puhuin täällä totta ensimmäisestä päivästä alkaen, jolloin olin astunut vankilaan, että minä olen joutunut tähän asiaan onnettoman sattuman kautta, enkä sen vuoksi, että olisin tuntenut myötätuntoa vallantavoittelijoita…

Wyshinski: Mutta jos Te olisitte ollut kunniallinen neuvostokansalainen, olisi Teidän pitänyt mennä jonkun luokse, kertoa jollekin näistä uhkailuista ja niin edespäin.

Levin: Hän sanoi minulle: »ottakaa huomioon, että seuraan teidän jokaista askeltanne ja ennenkuin astutte minkään kynnyksen yli, olette käsissäni».

Wyshinski: Ja nyt olette astunut kynnyksen yli…

Levin: Niin.

Wyshinski: Jos te piditte itseänne kotimaanne kunniallisena kansalaisena…

Levin: Pidin itseäni sellaisena.

Wyshinski: Neuvostolääkärinä…

Levin: Pidin itseäni sellaisena.

Wyshinski: Mitä teidän sitten olisi pitänyt tehdä, kun kuulitte tästä kauheasta salaliitosta?

Levin: Minun olisi pitänyt ilmoittaa siitä.

Wyshinski: Kun teitä vaadittiin ottamaan osaa, vieläpä enemmänkin, järjestämään huomattavien neuvostomiesten ja venäläisen kulttuurin neron, Gorkin murhan, mitä teidän olisi pitänyt tehdä, jos olisitte Gorkin tavoin rakastanut kotimaatanne?

Levin: Torjua kaikki tuo ja ilmiantaa Jagoda.

Wyshinski: Minkätähden ette tehnyt sitä?

Levin: Pelkäsin.

Wyshinski: Te siis luulitte, että ei ole voimakkaampaa eläintä kuin kissa?

Levin: Niin.

Wyshinski: Että Jagoda on kauhein ja voimakkain kissa?

Levin: Aivan oikein.

Wyshinski: Entä mitä ajattelette nyt?

Levin: Niin, se on selvää.

Wyshinski: Kysyn teiltä vielä, miten vastaisitte parhaan tietonne ja omantuntonne mukaan kysymykseen, uskoitteko te, ettei kukaan olisi Jagodan vertainen?

Levin: Ymmärrän sen nyt aivan hyvin, yleensä ajattelen, silmäillessäni taaksepäin: Jumalani, miksi en ole tehnyt tätä, miksi en ole toiminut näin?

Wyshinski: Kuinka kauan otitte osaa tähän rikolliseen toimintaan.

Levin: Kolme vuotta.

Wyshinski: Kolme vuotta! Tuona aikana teillä oli tuhansia mahdollisuuksia menetellä kunniallisesti.

Levin: Niin, enkä käyttänyt niitä.

Wyshinski: Ette käyttänyt niitä, koska te, sanojenne mukaan, olitte arka?

Levin: Niin.

Wyshinski: Olette siis pelkuri?

Levin: Kyllä, pelkuri.

Puolustaja Kommodov: Sallikaa minun kysyä syytetty Leviniltä jotakin.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä.

Puolustaja Kommodov: Mitä tulee suhtautumiseenne syytetty Bucharinin kysymykseen, sanokaahan, mitä teitte lokakuun vallankumouksen aikana?

Levin: Silloin toimi Moskovassa vielä ns. sotauhrien sairaaloita. Johdin useampaa tuollaista.

Puolustaja Kommodov: Ja käytitte koko ajan työhönne?

Levin: Niin.

Puolustaja Kommodov: Ettekö yhtenäkään päivänä laiminlyönyt työtänne?

Levin: En ainoanakaan päivänä. Ja myöhemmin, kun sairaalat suljettiin, sain viran kansankomissariaatin terveydenhoito-osastolla. Kun työ sairaalassa oli päättynyt, menin kansankomissariaatin terveydenhoito-osastolle ja pyysin työtä, ja muutamien päivien kuluttua sain paikan eräässä kylpypaikkasairaalassa…

Puolustaja Kommodov: Niin että sabotaashiepäilyksessä teihin nähden ei ole mitään perää?

Levin: Ei luonnollisestikaan. Tavallisen sairaalan lääkäri voi saboteerata, mutta minä en ollut sellainen.

Puolustaja Kommodov: Kuuluitteko mihinkään puolueeseen?

Levin: En.

Puolustaja Kommodov: Kenties johonkin kansalliseen puolueeseen, esimerkiksi juutalaisten?

Levin: En kuulunut mihinkään puolueeseen, lukuun ottamatta lääkärien puoluetta.

Puolustaja Kommodov: Mutta sellaista puoluetta ei ollut olemassa.

Puheenjohtaja: Onko asiantuntijoilla mitään kysyttävää syytetty Leviniltä?

Shereshevski ja Winogradov: Asiantuntijoilla ei ole mitään kysyttävää, kaikki on selvää.

Puheenjohtaja: Käsittely keskeytetään kello kuuteen asti illalla.

Neuvotteleva lääkäri Pletnjov

Aamupäiväistunto 9:ntenä maaliskuuta 1938

Oikeuspaikan päällikkö: Oikeuden jäsenet saapuvat, olkaa hyvä ja nouskaa seisomaan.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä ja istukaa. Käsittely jatkuu edelleen.

Syytetty Pletnjov, kertokaa tuomioistuimelle rikoksenne Neuvostoliittoa vastaan.

Pletnjov: Kesällä 1934 kääntyi tri Levin puoleeni ja sanoi, että Jagoda tahtoisi nähdä minua, mihin hän lisäsi, ettei hän käänny puoleeni potilaana. Keskustelun teemaa ei hän ilmoittanut suoraan, niin etten tietänyt tarkkaan, mistä on kysymys, hän sanoi kuitenkin, että hallituksen piirissä on erimielisyyksiä, että määrätynlainen ristiriita on olemassa, ja että Jagoda todennäköisesti tulee puhumaan kanssani tästä aiheesta. Hän ei maininnut minulle etunimiä eikä sukunimiä, vielä vähemmän konkreettisia tosiasioita.

Muutaman päivän perästä lähetettiin luokseni auto ja minut vietiin Jagodan virkahuoneeseen. Hän aloitti kanssani poliittisen keskustelun. Hän sanoi hallituksen kukistumisen olevan kysymyksessä ja ottavansa siihen osaa; muista henkilöistä nimitti hän ainoastaan Jenukidsen. Jonkun ajan kuluttua mainitsi Levin minulle Jenukidsen lisäksi Rykovin osallisena neuvostoliitonvastaiseen salaliittoon. Jagoda sanoi, että hän ja Jenukidse olivat päättäneet vetää mukaan paitsi Leviniä myös minut, ja että apumme oli tarpeellinen kahden henkilön poistamisessa, ja että nämä kaksi henkilöä olivat Maxim Gorki ja Kuibyshev. Huomautin sitä vastaan, että ensiksikin Maxim Gorki oli kirjailija, ja toiseksi oli kysymys kahdesta sairaasta miehestä, joiden ei oltu suotu elää niin kovin kauan. Jagoda vastasi siihen: »He ovat sairaita, mutta erinomaisen aktiivisia, eikä ole kysymys vain terveitten tieltä raivaamisesta, vaan näiden henkilöiden toiminnan jatkumisen ja intensiivisyyden ehkäisemisestä.» Hän lisäsi siihen, että Maxim Gorkilla sekä itse maassa että ulkomaillakin oli erikoinen merkityksensä. Hän sanoi valinneensa minut ei ainoastaan sentähden, että olin lääkäri, vaan myöskin sentähden, että hän tunsi neuvostoliitonvastaisen kantani. Hän vahvisti ehdotustaan minua ja perhettäni vastaan tähdätyin kiivain uhkauksin. Hän sanoi tuntevansa suhteeni tri Nikitiniin. Tri Nikitinin suhteen on minun sanottava seuraavaa: Tri Nikitin oli Leo Tolstoin suosikkilääkäri, teki hänen kanssaan matkoja, ja kun hän oli sairas, asui hänen kanssaan Jassnaja Poljanassa, matkusti Krimille ja toimi sen jälkeen samassa sairaalassa kuin minä. Hän asettui kerran keskustellessamme sitä ryhmittymistä vastaan, mikä on olemassa lääkärien keskuudessa. En voinut kuitenkaan pitää tri Nikitiniä puolitiehenkään poliittisena henkilönä, ja niinkuin olen sanonut jo kuulusteluissa, samoin väitän myös nytkin, että vältin joutumasta keskusteluun hänen kanssaan. Jonkun ajan kuluttua sain tietää, että hän ja useita muita henkilöitä joutui karkotetuiksi. Lukuun ottamatta näitä keskusteluja voin henkilökohtaisesti tuskin sanoa, mikä oli heidän toimintansa ydin. Mutta tuohon niin kutsuttuun Nikitinin juttuun en ole vähäisimmässäkään määrin ottanut osaa. Kuibyshevin luona kävin harvoin. Gorkin luona kävin yhdessä tri Levinin kanssa, kun Gorki oli vaikeasti sairaana. Olin neuvoa-antavana lääkärinä, Gorkin kotilääkäri oli Levin.

Hoitosuunnitelman teimme yhdessä Levinin kanssa, siitä olen minä vastuussa yhtä paljon kuin Levin.

Levinin kuvaukset todistan oikeiksi. Gorki oli hyvin heikko terveydeltään, sen tiesivät siihen aikaan kaikki lääkärit. Ruumiinavaus vahvisti, että Gorkilla oli ainoastaan kolmasosa keuhkoja, ja siitä seurauksena saattoi ruumiillinen liikarasitus tai mikä tahansa tartunta olla kohtalokasta. Hänelle ei annettu minkäänlaisia myrkkyjä, mutta sensijaan noudatettiin hoitoa, joka oli Gorkille vahingollinen.

Tri Levin sanoi aivan oikein, että kun käsittely oli saatettu loppuun, ei luvallisten ja mahdollisten annosten rajoja ylitetty. Eilen tehtiin tri Levinille kysymys, oliko hän koskaan ruiskuttanut 30–40 ampullia kamferttia. Tämä ei ole ylin raja. Minulla on ollut tapaus, jossa ruiskutin suoraan keuhkotulehdusta sairastavan vatsaan paljon suuremman määrän kamferia, nimittäin 50 ampullia. Tuosta ajasta on kulunut kahdeksan vuotta ja jatkuvasti käy hän luonani. Kamfertti häviää elimistöstä korkeintaan 25–30 minuutissa. Mutta siten ei ole aina, ja lisäksi, mikä Iivanalle on normaali annos ja sallittava, on Pietarille jo liikaa. Samaa voidaan sanoa alkoholista. Toiselle riittää kaksi lasia humalaan tulemiseksi, toiselle ei kaksi pulloa vaikuta mitään.

Paljouteen ja laatuun nähden olivat kaikki nämä lääkkeet luvallisia, mutta henkilökohtaisesti Gorkille ne olivat vahingollisia. Luonnollisestikaan se ei muuta asiaa. Niillä oli myrkyllinen, vahingollinen vaikutus sentähden, että Gorkin vastustuskyky oli heikompi, alempana kuin jonkin toisen henkilön.

Mitä Kuibyshevin murhaan tulee, on Levin kuvaillut sen aivan oikein. Rasittavan ja hermostuttavan työn tähden eivät Kuibyshevin voimat olleet riittävät, kiihottavat lääkkeet olivat tarpeen ja ne ruiskutettiin häneen erilaisten hormonien muodossa. Niitä ei olisi saanut ruiskuttaa sisään keskeytymättä kaikkina vuoden 365:nä päivänä, vaan olisi pitänyt pitää taukoja, joita kuitenkaan ei pidetty. Vastaava vaikutus oli sydänlääkkeen antamisella, jonka Levin järjesti väärin.

Kuten näkyy, ovat lausuntoni sopusoinnussa Levinin lausuntojen kanssa, ne ehkä eroavat pienissä yksityiskohdissa, mutta pikkuasiat eivät tässä ole ratkaisevia, ja minulla on sama vastuu kuin hänellä.

Ehkä suotte minun nyt heti vastata syntyperääni, toimintaani jne. koskeviin kysymyksiin, jotka eilen tehtiin Levinille, ja jotka nähtävästi tullaan tekemään myös minulle.

Wyshinski: Miten luonnehditte mielialanne aikana, jolloin Jagoda pyysi teitä suorittamaan Kuibyshevin ja Gorkin murhan? Oliko mielialanne jo silloin neuvostoliitonvastainen?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Ja te naamioitte tämän mielialan?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Millä tavalla?

Pletnjov: Puhuin usein niiden toimenpiteiden täydellisestä tukemisesta, joihin Neuvostoliitto oli ryhtynyt.

Wyshinski: Ja todellisuudessa?

Pletnjov: En ollut mikään neuvostoihminen.

Wyshinski: Neuvostoliitonvastainen?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Naamioitte itsenne?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Olitte kaksinainen.

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Te valehtelitte?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Petitte?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Mitä sisälsi suunnitelma, jonka te yhdessä Levinin kanssa olitte laatineet Alexei Maximovitsh Gorkin murhaamiseksi? Määritelkää se lyhyesti.

Pletnjov: Väsyttää elimistöä ja sen kautta vähentää sen vastustuskykyä.

Wyshinski: Niin…

Pletnjov: Jottei… sanalla sanoen, vähentää vastustuskykyä, päästä siihen, että elimistö ei kykene vastarintaan.

Wyshinski: Vähentää äärimmäisiin rajoihin saakka?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Mahdollisuuksien äärimmäiseen ja inhimilliseen rajaan saakka?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Äärimmäiseen mahdolliseen ja inhimillisin voimin saavutettavissa olevaan rajaan saakka!

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Ja mihin käyttää tätä heikontuneen elimistön tilaa?

Pletnjov: Sattumanvaraiseen kylmettymiseen ja kylmettymistä seuraavaan tulehdukseen.

Wyshinski: Se tahtoo sanoa, tarkoituksellisesti luoda tila, missä sairastumista johonkin tautiin ei voisi välttää?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Ja käyttää sairautta hyväkseen minkä tekemiseksi?

Pletnjov: Väärän hoitometodin käyttämiseksi.

Wyshinski: Missä tarkoituksessa?

Pletnjov: Gorkin murhaamiseksi.

Wyshinski: Ja tämä siis oli teidän suunnitelmanne?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Ja olette sen toteuttanut?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Miten valmistitte Gorkin elimistöä tilaan, jossa hän ei kykenisi vastustamaan sairautta?

Pletnjov: Tämän tekniikan on Levin täällä jo kuvaillut.

Wyshinski: Ja kannatitte tätä suunnitelmaa?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Oliko teidän mielipiteellänne merkitystä tässä asiassa?

Pletnjov: Teknillisesti en voinut mitään tietää edeltä käsin, mutta olen siitä täydessä vastuussa.

Wyshinski: Vastuussa olette tietysti täydelleen. Minua kiinnostaa tällä hetkellä eräs toinen asia: missä ilmeni teidän todellinen osanottonne? Siinäkö, että olette yhdessä Levinin kanssa suunnitelleet tämän rikollisen, kauhean suunnitelmanne? Ymmärränkö oikein?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Saavutitte Levinin kanssa tuon kauhean tuloksen, johon pyritte?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Tullaksemme Valerian Vladimirovitsh Kuibysheviin, oletteko suunnitelleet samoin yhdessä Levinin kanssa hänen murhaamistaan.

Pletnjov: Samoin Levinin kanssa yhdessä.

Wyshinski: Ja Levinin kanssa yhdessä piditte myös huolta siitä, että tämä suunnitelma toteutettiin?

Pletnjov: Sikäli kuin Levin sitä toteutti, oli se yhteinen suunnitelmamme.

Wyshinski: Ja minkätähden luulette itse Levinin valinneen juuri Teidät apulaisekseen?

Pletnjov: Tapasimme toisemme hyvin usein sairaskäynneillä hallituspiireissä.

Wyshinski: Mutta kai hän tapasi muitakin?

Pletnjov: Luulen, että hän voi itse vastata tähän kysymykseen paremmin, kuin minä.

Wyshinski: Mutta mikä käsitys on Teillä itsellänne?

Pletnjov: Todennäköisesti tuon neuvostoliitonvastaisen mielialani tähden.

Wyshinski: Tiesikö hän siitä?

Pletnjov: Hän tiesi.

Wyshinski: Oletteko jo kauan tunteneet Levinin?

Pletnjov: Noin 40 vuotta.

Wyshinski: Ylioppilasajoilta asti?

Pletnjov: Vähän myöhemmiltä ajoilta.

Wyshinski: Oliko hänellä perusteita olettaa, ettette tule kavaltamaan häntä?

Pletnjov: En ymmärrä Teitä.

Wyshinski: Ette pelänneet, että Levin johtaisi Teidät harhaan?

Pletnjov: Sitä en voi sanoa.

Wyshinski: Pelkäsittekö sitä vai ei?

Pletnjov: Sikäli kuin olen tässä asiassa vastuunalainen.

Wyshinski: Mutta pelkäsittekö, että hän antaisi teidät ilmi, vai ettekö?

Pletnjov: Sitä en ajatellut.

Wyshinski: Itsestään selvää. Hyväksyitte suunnitelman mielellänne?

Pletnjov: Sanoin jo esikuulusteluissa, että tässä kohden minun oli käytävä vaikea taistelu.

Wyshinski: Minkä tähden ette kieltäytynyt tästä rikollisesta suunnitelmasta?

Pletnjov: Jagoda uhkasi minua.

Wyshinski: Minkä tähden otitte vakavasti Jagodan uhkaukset?

Pletnjov: Hän oli yhä sisäasiain kansankomissaari.

Wyshinski: Nyt, kun hän oli lakannut olemasta kansankomissaari, mikä pidätti Teitä ilmestymästä asiaankuuluviin hallintoelimiin ja täyttämästä kansalaisvelvollisuuttanne?

Pletnjov: Pidin kysymystä päättyneenä ja haudattuna.

Wyshinski: Uhrinne ovat haudatut, mutta kysymys sitävastoin on elävä tähän päivään saakka.

Pletnjov: Nyt näen, että se on elävä.

Wyshinski: Pelkäsitte Jagodaa, kun hän oli sisäasioitten kansankomissariaatin johtaja, mutta oli aika, joka kesti kauemmin kuin päivän ja kauemmin kuin kuukauden, jolloin Jagodan taholta ei Teille ollut mitään vaaraa ja se oli silloin, kun hänet oli siirretty syrjään työstä sisäasioitten kansankomissariaatissa.

Pletnjov: Luulin, että painajainen nyt oli lopussa…

Wyshinski: Että ruoho oli sen päälle kasvanut, ja ettei kukaan koskaan saisi tietää siitä mitään?

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Ja että saatoitte niinkuin aikaisemmin esiintyä lääketieteellisen maailman valona sensijaan, että todellisuudessa esiinnyitte roistomaailman valona. Onko niin?

Pletnjov: Kyllä.

Puheenjohtaja: Onko puolustajilla mitään kysyttävää?

Puolustaja Kommodov: Lausunnossanne, syytetty Pletnjov, on eräs kohta, jossa sanotte, että Jagoda keskustellessaan kanssanne, kun olette väittäneet häntä vastaan, on huomauttanut Teille: ehdotusta ei ole tehty, jotta siitä keskusteltaisiin, vaan jotta se pantaisiin toimeen. Onko sellainen kohta olemassa?

Pletnjov: On.

Puolustaja Kommodov: Onko tapahtunut ollessanne yhteydessä Jagodan kanssa, että Jagoda olisi sanonut Teille, että on olemassa Teitä vastaan kompromettoivaa aineistoa?

Pletnjov: Hän ei ole minulle sitä näyttänyt, vaan ainoastaan siitä puhunut.

Wyshinski (Pletnjoville): Ettekä kysyneet, mitä aineistoa se oli?

Pletnjov: Ei, en kysynyt.

Wyshinski: Ehkä ei mitään aineistoa ollutkaan?

Pletnjov: Minun käsitykseni mukaan? En tiedä siitä tähän hetkeen saakka mitään.

Wyshinski: Jos siihen asti olisitte ollut vakaa ihminen, olisi teidän toki tullut kysyä, mistä aineistosta oli kysymys.

Pletnjov: En kysynyt sitä. Mutta minun kadettimenneisyyteni…

Wyshinski: Ette te ole ainoa, jolla on kadettimenneisyys, mitä siinä olisi pelottavaa?

Pletnjov: Yleinen tilanne.

Wyshinski: Se on ymmärrettävää.

Puolustaja Kommodov: Mielialanne oli neuvostoliitonvastainen?

Pletnjov: Kyllä, niinkuin jo olen sanonut.

Puolustaja Kommodov: Saatoitteko olettaa, että valtiollisen turvallisuuden elimet tiesivät neuvostoliitonvastaisesta mielialastanne?

Pletnjov: Kun minulla kerran sellainen oli, oli myös syytä sellaiseen olettamukseen.

Puolustaja Kommodov: Olisivatko Teidän neuvostoliitonvastaiset mielialanne itsessään saattaneet Teitä rikoksen harjoittamiseen työssänne, jollei Jagodan kehotuksia olisi ollut olemassa?

Pletnjov: Ei missään tapauksessa.

Puolustaja Kommodov: Kuinka monta vuotta olette jo harjoittaneet lääkärinammattia?

Pletnjov: 40 vuotta tahratonta lääkärinammattia.

Puolustaja Kommodov: Olitteko nämä 40 vuotta käytännöllinen lääkäri vai harjoititteko tieteellistä toimintaa?

Pletnjov: Olin käytännöllinen lääkäri sekä opettaja, tein tieteellistä tutkimustyötä ja olin erään Neuvostoliiton johtavan lääketieteellisen aikakauslehden toimittaja.

Puolustaja Kommodov: Oletteko julkaissut tieteellisiä teoksia.

Pletnjov: Olen julkaissut koko joukon teoksia.

Puolustaja Kommodov: Minulla ei ole enempää kysymyksiä.

Wyshinski (Pletnjoville): Kuinka monta vuotta sanoitte harjoittaneenne lääkärin ammattia?

Pletnjov: 40 vuotta?

Wyshinski: Toimintanne on mielestänne ollut tahratonta?

Pletnjov: Pidän sitä sellaisena.

Wyshinski: Tahratonta?

Pletnjov: Pidän sitä sellaisena.

Wyshinski: Näinä 40:nä vuotena ei ole koskaan sattunut rikkomuksia, joita olisitte tehneet ammatissanne?

Pletnjov: Te tunnette yhden.

Wyshinski: Kysyn teiltä, koska ilmoititte toimintanne 40:n vuoden aikana tahrattomaksi.

Pletnjov: Niin, mutta jo siihen aikaan annoin suostumukseni…

Wyshinski: Eikö teidän mielestänne se tuomio, joka nojautuu Teidän hyvin tuntemassanne jutussa potilasta vastaan tekemäänne väkivallantekoon, ole häpeällinen tekijä ammatissanne?

Pletnjov: Tuomio, niin…

Wyshinski: Häpäiseekö tuomio ammattianne vai ei?

Pletnjov: Se häpäisee sitä.

Wyshinski: Sen mukaan oli näinä 40:nä vuotena häpäiseviä tekijöitä.

Pletnjov: Niin.

Wyshinski: Ette tunnustanut itseänne mihinkään syylliseksi?

Pletnjov: En voi sanoa, etten mihinkään.

Wyshinski: Olette siis jotakin tunnustanut?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Eikö se tahraa teitä?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Sen mukaan oli noina 40:nä vuotena tekijöitä, jotka tahrasivat teitä?

Pletnjov: Kyllä.

Wyshinski: Minulla ei ole enää kysymyksiä.

______________________________

Julkaisemistamme Gorkin murhaa käsittelevistä oikeuden asiakirjoista on tilanpuutteen vuoksi täytynyt jättää pois puolustajien Brauden ja Kommodovin puolustuspuheet, syytettyjen loppusanat ja Jagodan kuulustelu. Kuten lukijat ovat huomanneet, on Bulanovin kuulustelu yllä ennen Leviniä, vaikka oikeudessa oli järjestys päinvastainen. Vaihdos johtuu siitä, että ensin mainittu opastaa lukijaa paremmin käsittämään murhan motiivit.

______________________________

Lääketieteellisten asiantuntijoitten vastaus

KOSKEE A. M. GORKIN MURHAA.

Kysymys: Onko luvallista, että potilaalle, jolla selvästi ilmenevän keuhkoskleroosin ohella on ilmatiehyeiden laajeneminen ja ontelomuodostumia, keuhkolaajentuma ja sydämen sekä verenkiertosysteemin turmeltuminen, joka kärsii vaikeista jaksottaisista keuhkoissa tapahtuvista verenvuodoista, määrätään puolipäivän aterian jälkeen pitkiä kävelymatkoja, joihin usein on yhdistetty väsyttävä työ?

Voisiko sellainen hoitotapa, pitemmän aikaa sovellettuna, aiheuttaa huonontumista sairaan terveydentilassa, etenkin sydämen ja verenkierron suhteen?

Vastaus: Sellainen hoitotapa on ehdottomasti luvaton ja voi aiheuttaa sairaan terveydentilan huonontumisen varsinkin sydämen ja verenkierron suhteen.

Kysymys: Onko luvallista antaa sellaisen sairaan tulla asuntoon, missä on todettu influenssatapaus?

Vastaus: Se on ehdottomasti luvatonta, sillä siten kysymyksessä oleva sairas saa influenssatartunnan aivan varmasti.

Kysymys: Olivatko sairasta koskevat merkinnät oikeat, oliko A.M. Gorkin sairaskertomus ja hoitokertomus hänen viimeisen sairautensa aikana, 31. pstä toukokuuta 18. pvään kesäkuuta 1936 oikein merkitty?

Vastaus: Sairaan vaikea tila oli riittävästi ilmaistu sairaskertomuksessa samalla kuin toteutettu käsittely oli viety kirjoihin rikollisen huolimattomasti.

Kysymys: Oliko ylipäätänsä sallittavaa, suurten sydänlääkeannosten samanaikainen verisuoniin ja ihon alle ruiskuttaminen ja nauttiminen, erikoisesti digitaliksen ja digalenin (eräs digitalisvalmiste) strofantinin ja strofantuksen, kun kysymyksessä on vaikeasti sairas A. M. Gorki, 68-vuotias, joka lisäksi kärsi yllämainitusta sisäelimien sairaudesta?

Vastaus: Absoluuttisesti mahdotonta hyväksyä.

Kysymys: Mitä seurauksia saattoi sellainen käsittely aiheuttaa A. M. Gorkille hänen viimeisessä sairaudessaan.

Vastaus: Sellaisen hoitometodin täytyi ylipäätänsä johtaa sydänlihaksen herpautumiseen ja se saattoi määrätyssä tapauksessa aiheuttaa sairauden päättymisen kuolemaan.

Kysymys: Onko mahdollista otaksua, että riittävän kokeneet lääkärit voisivat käyttää niin väärää hoitometodia ilman pahaa tarkoitusta.

Vastaus: Sitä ei voida otaksua.

Kysymys: Voiko kaikkien näitten tosiasioitten perusteella katsoa todistetuksi, että A. M. Gorkin hoitometodi oli luonteeltaan tietoisesti vahingollinen, tarkoitettu jouduttamaan hänen kuolemaansa sovelluttamalla niitä erikoistietoja, joita syytetyt Levin ja Pletnjov omasivat ja käyttivät rikollisen tarkoituksensa saavuttamiseen.

Vastaus: Kyllä. Tämä voidaan katsoa ehdottomasti todistetuksi.

(Näillä sanoilla päättyivät asiantuntijoitten lausunnot myöskin muitten tässä oikeudenkäynnissä esillä olleiden murhien osalta)

Ansioitunut tiedemies prof. D. A. Burmin, ansioitunut tiedemies prof. M. A. Shereshevski, prof. V. N. Vinogradov, prof. D. M. Rossinski, lääket. tohtori V. D. Sipatov.

Moskovassa maalisk. 9. p:nä 1938.

Kappale tuomiosta

Kansanvihollisen L. Trotskin kehotuksesta tekivät oikeistolaisten ja trotskilaisten blokin johtajat v. 1934 päätöksen murhata suuren proletaarisen kirjailijan Maxim Gorkin. Tämän kauhean terroriteon järjestäminen uskottiin Jagodalle, joka vihki salaliittoon M. Gorkin perhelääkärin tri Levinin ja myöhemmin lääkäri Pletnjovin antaen heidän tehtäväkseen aiheuttaa M. Gorkin kuoleman käyttämällä tuholaismetodeja hänen hoidossaan. Tämä tapahtui tri Levinin johtaessa rikoksen suorittamista. Rikokseen ottivat aktiivisesti osaa oikeistolaisten ja trotskilaisten blokin jäsenet M. Gorkin entinen sihteeri M. Krjutshkov ja sisäasiain kansankomissariaatin sihteeri Bulanov.

— — — —

Ylläesitetyn perusteella ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan rikosprosessijärjestyksen 319 ja 320 artiklan mukaan tuomitsi Sosialistisen neuvostotasavaltain liiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio Bucharinin, Nikolai Ivanovitshin, Rykovin, Alexei Ivanovitshin, Jagodan, Genrich Grigorjevitshin — — — Bulanovin, Pavel Petrovitshin, Levinin, Lev Grigorjevitshin — — —— —, Krjutshkovin, Pjotr Petrovitshin korkeimpaan rangaistukseen — ammuttavaksi ja heidän koko henkilökohtaisen omaisuutensa takavarikoitavaksi, Pletnjovin, Dimitri Dimitrijevitshin, joka ei ottanut välittömän aktiivisesti tovereitten V. V. Kuibyshevin ja A. M. Gorkin murhaan, vaikkakin hän on antanut apua näihin rikoksiin — kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi vankeuteen ja menettämään poliittiset oikeutensa viideksi vuodeksi vankeusrangaistuksen sovittamisen jälkeen sekä hänen koko henkilökohtaisen omaisuutensa takavarikoitavaksi.

Pletnjovin ——— vankeusaika lasketaan hänen pidätyksestään.

Puheenjohtaja:

S. N. T. liiton korkeimman oikeuden sotilaskollegion puheenjohtaja

Armeijan sotilasjuristi V. Ulrich

Jäsenet:

S. N. T. liiton korkeimman oikeuden sotilaskollegion varapuheenjohtaja

Armeijakunnan sotilasjuristi I. Matulevitsh

S. N. T. liiton korkeimman oikeuden sotilaskollegion jäsen

Divisioonan sotilasjuristi B. Jevlev.

Puheenjohtaja: Oikeuskäsittely on päättynyt.