Fasistisesta Suomesta (1931)

Fasistisesta Suomesta

Vilkastumista pääoman lapualaisten apurien keskuudessa

Suomen lapualais-fasistien keskuudessa on viime aikoina ollut huomattavissa vilkastumista ja aktiivisuutta, joka pyrkii lujittamaan suurkapitalistista fasisti-järjestelmää ja tiivistämään fasistista hallituskoneistoa. Fasistien eri seuduilla maata järjestämät ”maakuntakokoukset” laativat erikoisia ohjelmia, missä esitetään fasistien päävaatimukset. Enimmäkseen tehdään näissä ohjelmissa esityksiä Suomen kapitalismin talouspulan lieventämiseksi lujittamalla fasistista järjestystä. Peruskeinona pulasta pelastumiseksi vaativat nämä maakuntakokoukset kieltolain kumoamista ja väkijuomamonopolin ottamista valtion haltuun. Kulttuurimenoja pyrkivät he vähentämään. Kuvaavaa näille ohjelmille on pyrkimys lietsoa sotaa ja vihaa kulttuuria kohtaan tämän sanan porvarillisessakin merkityksessä. Niitäkin apurahoja, joita aikaisemmin on myönnetty porvarillisille sivistyslaitoksille, pyyhitään pois niin valtion kuin kuntainkin budjeteilta. Mutta sotilastarkoituksiin vaativat fasistit käytettäväksi sekä ”omat että varastetut”.

Suurkapitalistisen fasistisen järjestelmän lujittamiseksi vaaditaan käytettäväksi yhä ankarampia väkivallan ja fasistisen terrorin muotoja. Kaikkialla vaaditaan ”maanpetollisen kommunistisen toiminnan tukahduttamista”, missä tarkoituksessa on heti saatettava käytäntöön kuolemanrangaistus. Yleensä ovat vaatimukset tehdyt mitä häikäilemättömimmässä fasistisessa äänilajissa. Fasistisille rikollisille, työväenliikkeen toimihenkilöjen murhaajille ym. vaativat ”maakuntakokoukset” täydellistä amnetsiaa ja ”isänmaallisia” kunnianosoituksia, kun sen sijaan luokkataistelun kannalla oleville työläisille ja köyhille talonpojille vaaditaan vankilakidutusta ja kuolemanrangaistusta.

Kaikkien näitten fasististen puuhien tarkoituksena on lujittaa fasistisia hallintomuotoja ja hallintokoneiston käyttömuotoja, ja toteutetaan tätä siinä määrin, että nykyinen hallitus ja sen alaiset virastot, missä johtavilla paikoilla, paitsi varmoja kokoomuspuolueen fasisteja, istuu vielä joitakin horjuvia fasistisia aineksia, tulevat epäilemättä vaihdetuiksi suurpääoman ja sotilasporvariston kannalla oleviin täysin luotettaviin fasistisiin voimiin. Huhuiltiin, että tällaisen ”kumouksen” piti tapahtua jo marraskuun 24 päivänä. Saatujen tietojen mukaan oli esim. Helsingissä sanottuna päivänä, kaiken varalta, koko poliisikunta viimeistä miestä myöten komennettuna kaduille ja poliisin ohessa myöskin kaikki muut ”järjestyksen valvojat”, vieläpä palokuntakin. Viranomaisten edustajat valmistautuivat siis paraatilla vastaanottamaan ”fasistien toista tulemista” ja vastaanottamaan täten uskollisuusvalan lujitetulle fasistiselle johdolle.

Fasistisen lehden ”Ajan Sanan” päätoimittaja, eversti Aarne Somersalo, joka on Neuvostoliiton aktiivisimpia vihamiehiä, julkaisi jo 23/XI ”rintamatietojen” nimellä niin ”tarkkoja” tietoja 24/XI tapahtumista, että kirjoitti sosiali-fasistisen valtiopäivämiehen Y. Räisäsen (”Sasu Punaisen”) katoamisesta sos.-dem. puolueen pää-äänenkannattajan toimituksesta. Somersalo lausui kuitenkin, että turhaan Sasu on piiloutunut, ja tunnusti tämän ”mestarin” sepustukset niin kelpaaviksi fasisteille, että kirjoitti: ”Tule, tule, Sasu, emme me sinua ryöstä” (s.o. emme kyyditse väkivalloin autolla).

Valmistellaanko kaappausta?

Yllämainittuna päivänä, marraskuun 24 päivänä, ei mitään tapahtunut, mutta jälkeenpäin jotkut porvarilehdet, sosialifasistiset niihin luettuna, viittailivat, että äärimmäiset fasistit puuhailevat vallan lujittamista sitä koskevine suunnitelmineen, joitten toteuttamista kuitenkin haittaavat maan ”yleisedut” ja vakava taloudellinen tilanne.

Äskettäin kirjoittivat jotkut porvarilliset lehdet, että Suomen kommunistisen puolueen salaiset järjestöt paljastivat nämä fasistien suunnitelmat, osoittaen, että joulukuun 6 päivänä, Suomen ”itsenäisyyspäivänä”, fasistit tulevat toteuttamaan tämän valtansa lujittamisen. Jotkut porvarilliset lehdet kutsuvat tätä vallankaappauksen valmistamiseksi. Täytyy mainita, että Suomen fasistiset ja sosiali-fasistiset lehdet kutsuvat tätä fasistista liikettä ”remonttiliikkeeksi”, haluten tällä painostaa sitä, että ei ole kysymys kumouksesta, vaan että nykyistä fasistidiktatuuria tullaan entisestään lujittamaan ja remontteeraamaan, jotta siinä ei valmistettavien sotatoimien alkaessa olisi suurporvariston kannalta vähintäkään vikaa.

Useamman kuukauden aikana ovat kaikki tapaukset Suomessa tapahtuneet fasistidiktatuurin lujittamisen merkeissä. Tätä lujittamista ovat yhdeltä puolen edistäneet talouspulan johdosta pinnalle nousseet sisäisen kysymykset ja huomattavassa määrin myöskin ulkopoliittiset tekijät. Näistä viimemainituista puhuvat monet ilmiöt. Samanaikaisesti fasistien toiminnan vilkastumisen kanssa ja läheisessä yhteydessä sen kanssa ovat erikoisen kärjistyneinä nousseet pinnalle myöskin Neuvostovastaisen sotaprovokatsionin aktiivisina johtajina esiintyvät tunnetut imperialistien ja suurpääoman agentit. ”Seikkailuistaan” tunnetun kenraali Valleniuksen ohessa näemme siellä tehtailija Haarlan, suurkulakin, tilanomistaja Kosolan ja joukon muita. Nämä herrat ovat esiintyneet yllämainituissa maakuntakokouksissa, myötävaikuttaen ohjeillaan ja neuvostovastaisilla manauksillaan. Haarla ja Kosola ovat kierrelleet Viipurin läänissä järjestämässä fasistitoimintaa Neuvostoliiton rajalla olevilla seuduilla. Fasistilehdet lausuvat, että näissä kokouksissa pidettyjä julkeitten sodan lietsojain puheita ei vielä voida julaista.

Kirkon miesten osuus

On mielenkiintoista panna merkille, että näitten maakuntakokousten ohessa on järjestetty koko joukko erikoisia, avoimesti poliittisia, neuvostovastaisia kirkollisten kokouksia koko maassa. Niitä järjestävät papit, valkoemigrantit ja sotakuumeen juovuttamat neuvostovastaiset toimihenkilöt. Virallisesti järjesti nämä kokoukset valtiokirkko. Itse Suomen arkkipiispa Ingman antoi hyväksymisensä ”sotaisen kirkon” poliittisille esiintymisille ja kirkunalle, jotka ovat suunnatut pääasiassa Neuvostoliittoa vastaan. Fasistilehdet vetoavat tämän tästä näihin arkkipiispan tunnuksiin ja hyväksymisiin, iloiten siitä, että kirkko on avoimesti ryhtynyt hyökkäämään pääoman rintamalla vallankumouksen voimia vastaan.

Tulee muistaa, että arkkipiispa Ingman on monien vuosien ajan ollut kokoomuspuolueen johtavana poliitikkona. Tsarismin aikana oli hän, kuten muutkin kokoomuspuolueen johtajat, itsevaltiuden mustimpia lukkeja Suomessa. Näin ollen on hänen poliittinen demagogiansa täysin laskettua poliittista sodan valmistelua Neuvostoliittoa vastaan.

Poliitikko Ingman istutettiin arkkipiispan istuimelle viime vuonna, fasistikumouksen päivinä. Koko ajan on hän aktiivisesti, uskonnon naamariin pukeutuneena järjestänyt rintamaa proletariaattia ja Neuvostoliittoa vastaan. Erikoisen kuvaavaa ja merkillepantavaa on se seikka, että hän julkaisee sotaohjelmansa juuri samalla hetkellä, kun Japani suoritta rosvousta Kiinassa. Ja kunnianarvoisa arkkipiispa suuntaa hyökkäyksensä ja demagogiset valeensa, ei vain Neuvostoliittoa, vaan myöskin Kiinaa vastaan, mikä on tavattoman kuvaavaa sille, miten samanaikaisesti Japanin anastusten ja lapualais-fasistien puuhien kanssa suurpääoman johtavat asiamiehet esiintyvät ohjelmineen ja neuvostovastaisine tunnuslauseineen myöskin kirkollisella alalla.

Sosiali-fasismi

Täyttäen suurpääoman antamia tehtäviä osoittavat sosiali-fasistitkin huomattavaa aktiivisuutta. Täytyy mainita, että Suomen sosiali-fasistien pää-äänenkannattajassa ”Suomen Sosialidemokraatissa” on näkyvillä paikoilla julaistu sellaisia neuvostovastaisia provokatoorisia kirjoituksia, joita eivät edes fasistien lehdet ole katsoneet nykyään mahdolliseksi julaista. Sosiali-fasistit täyttävät johtavien porvarien kanssa sovitun työn jaon perustalla tehtävänsä erinomaisen aktiivisesti. Se seikka, että osa sosiali-fasistien lehtien kirjoituksia on varustettu valkoemigranttien allekirjoituksilla m.m. Judenitshin apurin, inkeriläisen maisteri Juhani Peräläisen, ei ollenkaan merkitse sitä, etteivätkö kaikki sosiali-fasistit olisi näitten kirjoitusten takana, sillä mainittu Peräläinen työskentelee sosiali-fasistien äänenkannattajan toimituksessa ja puhuu täydellä auktoriteetillä puolueensa nimessä.

Osa Suomen porvarilehdistöstä on viime aikoina yrittänyt fasistien toimintaan nähden ryhtyä harjoittamaan jonkinlaista arvostelijan osaa. Tällaisilla tempuilla tahdotaan osoittaa, että Suomessa on demokratia, ja fasismi vain uhkaa. Erikoisen juhlallista demagogiaa esittävät tässä suhteessa sosiali-fasistit. Mutta tosiasia on, että jo puolentoista vuoden aikana on Suomessa vallinnut suurpääoman avoin fasistidiktatuuri. Kuvaamme sitä alempana, käyden tässä suhteessa täysin selville, ettei nyt todellakaan voi olla puhe vallankaappauksesta, vaan vain fasistidiktatuurin lujittamisesta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Suomen porvariston keskuudessa olisi kokolailla huomattavia ristiriitaisuuksia, esimerkiksi sellaisia, joita syntyy ryöstösaalista jaettaessa. Nykyisen talouspulan syventyessä ovat nämä riidat Suomenkin porvariston keskuudessa kärjistyneet, mutta huolimatta riitaisuuksista on porvaristo aina yksimielinen hyökkäyksissä työläisiä ja köyhiä talonpoikia vastaan.

Eduskunta on fasistidiktatuurin ase

Eri fasistijohtajien äskeiset esiintymiset osoittavat, että he haluavat toimia eduskuntaa sivuuttaen. Tähän asti on fasististen terrorivaalien kautta valittu eduskunta fasistidiktatuurille uskollisine fasistisine ja sosiali-fasistisine edustajineen esiintynyt fasistisen diktatuurin tärkeänä osana ja ”demokraattisena” lisäkkeenä. Nyt on esim. Kosola puheissaan maininnut, että tässä suhteessa tullaan ”muuttamaan perusteita”. Ja tehtailija Haarla vakuutti Terijoella pitämässään puheessa, että ”ennen kuin eduskunta ehtii päättää syysistuntokautensa tulee tässä maassa sattumaan tapauksia, joita joku kuukausi sitten ei kukaan voinut odottaa”.

”Vapaamielisen” porvariston päälehti ”Helsingin Sanomat”, joka lapualais-fasistien puuhiin nähden näyttelee ”oppositsioonin” osaa, kehoittaa eduskuntaa, varsinkin nyt, jolloin käsitellään kysymystä valtion budjetista, suhtautumaan fasistien vaatimuksiin siten, ettei eduskunta itse anna aihetta itsensä hävittämiseen. Tämä Ståhlbergin ryhmän fasistien lehti kirjoittaa mm.:

”Meillä on eduskunta se elin, joka edustaa demokraattista järjestelmää. Suomen demokratian kunnia-asiana on huolehtia hallituksen budjettikysymysten saattamisesta järjestykseen. Raskaan pulan hetkellä on välttämätöntä työskennellä yksissä neuvoin hallituksen kanssa.”

Tämä todistaa, että asiallisesti eivät nämäkään ”vapaamielisyydellään” kerskuvat herrat ole vähääkään pahoillaan fasistidiktatuurin olemassaolosta ja sen sisällöstä. Päinvastoin. He tekevät parhaansa, ettei eduskunta unohtaisi ”demokratian kunnia-asiaa”, hyväksyä hallituksen ehdotuksen taloudelliseksi ja sotilasbudjetiksi.

Tämä merkitsee sitä, että fasistien ja suurpääoman vaatimukset budjettikysymyksessä on otettava huomioon. Ja niinpä ne ovatkin jo hyväksytyt. Fasistinen ”Ajan Sana” on jo antanut ent. presidentti Ståhlbergille avoimen tunnustuksen hänen ehdotuksistaan ja lausunnoistaan. Ja tämä sille samalle henkilölle, joka vuosi sitten oli ”Ajan Sanalle” niin kelpaamaton ja itsepäinen, että Vallenius ja Kumpp. olivat pakoitetut kyyditsemään häntä Neuvostoliiton rajalle.

Tapahtuuko vallankaappaus?

Yllämainitusta on jo käynyt selville, että olisi väärin tällä hetkellä pitää fasistien esiintymisiä Suomessa vallankaappauksena joskin siellä sattuu sellaista, mikä muistuttaa vallankaappausta. Marraskuussa julaistiin useissa fasistilehdissä suurilla kirjaimilla painettuna seuraava kiertokirje:

”Kaikille Lapuan liikkeen paikallisosastoille ja maaseutuliikkeen kylävaltuutetuille . . . Ratkaisevien päivien aattona kehoitetaan kaikkia Lapuan liikkeen paikallisosastoja ja maakuntaliikkeen kylävaltuutettuja lähettämään sanomalehti ”Ajan Sana” toimitukseen (Helsinki, Yrjönkatu 13) marraskuun 29 päivään mennessä seuraavat tiedot:

1. Miten monta henkeä (miehiä) kannattaa paikkakunnallanne meidän ohjelmaamme?

2. Miten monta kannattajaa arvelette voivanne vielä hankkia?

Tiedot ovat meidän omaa tilastoamme, eikä niitä julaista.”

Horjuvat porvarilehdet pitivät tätä tiedustelua voimien alustavana mobilisointina lapualaisten oikeiston taholta vallankaappaustarkoituksessa. Todellisuudessa on fasistien voimien rekisteröinti ja mobilisointi suoritettu järjestyneesti ja henkilökohtaisten käyntien avulla.

Miksei nyt voi olla puhetta fasistisen kumouksen valmisteluista.

Tähän täytyy vastata sen analyysin perusteella, minkä on suorittanut Suomen proletariaatin ainoa vallankumouksellinen puolue, Suomen kommunistinen puolue. Tämän analyysin mukaan on Suomen porvariston hallitusjärjestelmän uusin, nykyinen, vaihe suurporvariston diktatuurin vaihe. Tämän, vuoden 1930 kesällä pystytetyn diktatuurin pääasiallisimpina esiintymismuotoina ovat olleet ja ovat tällä erää seuraavat:

a) Suurporvaristo on ottanut finanssipääoman pääedustajien — kokoomuspuolueen — ja sille läheisten ainesten käsiin välittömän valtiovallan koko hallituskoneistossa (hallituksen ja eduskunnan tosiasiallinen johto, johtoasema eri keskushallituksissa, armeijassa, suojeluskunnissa jne.), käyttäen toiselta puolen Lapuan liikettä ja toiselta puolen sosialidemokraattisen oppositsioninsa koneistoa;

b) työväenluokan parlamenttaaristen, yhteiskunnallisten ja kaikkien muittenkin valtiollisten ja taloudellisten oikeuksien väkivaltainen hävittäminen, kaikkien laillisten järjestöjen (ammatilliset liitot, parlamentti- ja vaalijärjestöt, sanomalehdet ym.) lakkauttaminen jonka lisäksi ja järjestelmällisesti ja raivokkaasti, niin laillisilla kuin laittomillakin keinoilla, ahdistetaan ja terrorisoidaan kaikkia vallankumouksellisen työväenliikkeen esiintymisiä;

c) järjestelmällinen työläisten työpalkkojen alentaminen ja työläisten työehtojen huonontaminen kaikilla teollisuusaloilla; käyttäen hyväksi joukkotyöttömyyttä on laajassa mitassa otettu käytäntöön ilmeinen pakkotyö;

d) maalaisköyhälistön sekä myöskin omistavan talonpoikaiston laajojen joukkojen täydellinen rosvoaminen, niitten työntäminen äärimmäiseen hätään suurkapitalistien voittojen ja rikastumisen turvaamiseksi;

e) kiihkeä sodan valmistelu ja puhtaasti fasistinen ulkopolitiikka Neuvostoliittoon nähden.

Pulan kärjistyminen työntää fasisteja esiintymään

Kapitalistinen rosvous on joutunut jyrkkään ristiriitaan tuotannollisten voimien kehityksen kanssa teollisuuden ja maatalouden alalla. Näistä ristiriitaisuuksista selviytymiseksi käytetään kapitalistista keinoa, työtätekevien joukkojen häpeällistä rosvousta.

Työtätekevien hätä ja puute on Suomessa nykyään todella suunnaton: työttömyys on fasistien omien ilmoitusten mukaan kauhistuttava. Maan kolmeen ja puoleen miljoonaan nousevasta väestöstä kärsii yli puoli miljoonaa välittömästi työttömyydestä. Suuria joukkoja uhkaa nälkäkuolema. Pohjois-Suomessa syödään petäjänkuorileipää. Karjalle varattua rehujauhoa käytetään ihmisten ravinnoksi. Verot, tullimaksut ja kiskonta kasvavat tavattomalla nopeudella. Pakkohuutokauppojen luku lisääntyy. Tuhansilta talonpojilta on riistetty omaisuus. Fasistisen tilaston mukaan on viime vuoden kuluessa myyty omaisuutta yli 40.00 talonpoikaistaloudesta. Myöskin myytyjen tilojen luku lasketaan tuhansissa. Luhistuminen kaikilla näillä aloilla on pakoittanut luopumaan kultakannasta ja lisääntyy se jatkuvasti. Puute ja hätä on työläisten ja köyhien talonpoikain mökeissä suunnaton.

Fasistilehdet vaikenevat lähes kokonaan näistä seikoista, mutta kuitenkin ollaan niissäkin pakoitetut kirjoittamaan kerjäläisyyden tavattomasta kasvusta koko maassa. Lehdet vaativat hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin estääkseen kerjäläisjoukkojen liikkumista maaseudulla. Kaupungeissa vaaditaan porttien sulkemista sekä vakinaisten vartijain asettamista porteille ja katuoville suojaamaan porvaristoa. Muuan johtavista fasistilehdistä, ”Uusi Suomi”, vaatii tällaista järjestystä Helsinkiin.

Kaikki tämä osoittaa, että fasisteilla on koko paljon myöskin sisäpoliittisia syitä, jotka vaativat heitä huolehtimaan valtansa lujittamisesta.

Eduskuntaa syytetään siitä, ettei se aina ole ollut valmis tanssimaan suurpääoman ja fasistijohtajien pillin mukaan. Tämä syytös on aiheeton, sillä terrorivaalien kautta luotu eduskunta on aina ollut riittävän notkea fasistihallituksen elin, eikä fasistisella porvaristolla ole syytä nousta parlamenttarismia vastaan. Ennemminkin on tämä elin, joka on luotu törkeästi rikkomalla valkoistenkin lakeja, tähän saakka ollut välttämätön eräänä fasistijärjestelmän toimeenpanevana elimenä. Kuten ylempänä esitetystä otteesta ”liberaalisesta” ”Helsingin Sanomista” näkyy, on eduskunta antanut mahdollisuuden demokratiaa näytteleville fasisteille ja porvaristolle vakuuttaa työläisille ja talonpojille, että Suomessa ei ole fasistista diktatuuria, vaan ”demokraattinen järjestys”.

Sosiali-fasisteilla on tässä fasisti-diktatuurissa oma osansa. Eduskunnassa taikka erilaisissa valtion viroissa, yhteiskunnallisten laitosten johtajina taikka erilaisissa porvariston muodostamissa komiteoissa, kaikkialla pyrkivät he erikoisella innolla olemaan ”hyödyksi”, olkoon sitten kysymys osallistumisesta sodan valmistamiseen Neuvostoliittoa vastaan taikka muihin yrityksiin pelastaa kapitalistista taloutta.

Suomen fasistien toiminta suuntautuu, kuten ylempänä on osoitettu, maansa työläisiä ja työtätekeviä talonpoikia vastaan sekä sen lisäksi ja ennen kaikkea Neuvostoliittoa vastaan, joka rakentaa sosialismia ja haluaa rauhaa. Nämä yritykset pelastua yhä pahenevan pulan kynsistä työntävät kapitalisteja lujittamaan valtaansa. Ja vain tästä on kysymys kaikissa Suomen fasismin viimeisissä esiintymisissä.

Suomen kommunistinen puolue

Ainoa voima Suomessa, joka taistelee fasistista iestä ja sota-aikeita vastaan, on kommunistisen puolueensa johtama vallankumouksellinen proletariaatti. Päivä päivältä tämä osa työtätekeviä kasvaa ja aktivoituu. Ja minne se pyrkii, näkyy esim. SKP:n päätöslauselmasta, jossa sanotaan:

”Jos Suomen porvaristo ennen vallankumouksellisen tilanteen kypsymistä ryhtyy siihen äärimmäiseen rikokseen, että alkaa sodan Neuvostojen Sosialistista Liittoa vastaan, tulee Suomen työläisten nousta yhtenä miehenä, kaikin voimin, kommunistisen puolueen johdolla, sotaan sotaa vastaan. Nouskoon taisteluissa karaistunut Suomen proletariaatti ja Punainen Neuvosto-Karjala rinta rinnan taisteluun voiton puolesta, murskaten valkoisten kahleet. Nykyään lähinnä olevan ajan kaikki osataistelut ja joukkoliikkeet Suomessa, joita puolueemme on nostatettava ja järjestettävä, tarkoittavatkin Suomen työväenluokan vallankumouksellista valmistamista ratkaiseviin suurtaisteluihin, jotka nopeasti lähestyvät ja ennen pitkää tulevat alkamaan muodossa tai toisessa, tulipa sitten ensin sota tahi ilman sotaa vallankumoustilanne, jonka tuloa puolueemme tahtoo jouduttaa.”

Kapitalistisen pulan syveneminen ja fasistien esiintymiset Suomessa eivät voi estää tämän vallankumouksellisen tilanteen lähenemistä, vaan päinvastoin jouduttavat tätä lähenemistä.

K. Lepola