Rothschildit osakehuijareina (1918)

Rothschildit osakehuijareina

kirj. ARVID NELSON

Eräs Lawson-niminen amerikkalainen suurhuijari paljasti kerran, kuinka hänen ammattiveljensä Wall-kadun osakepörssissä olivat käärineet kokoon suuria summia hankkimalla etukäteen tietoja erään presidentti Wilsonin kirjottaman rauhan-nootin sisällöstä. Lukijalle siis on epäilemättä mielenkiintoista tutustua Europan huomatuimpien rahamiesten, Rothschildien historiikkiin, sekä siihen, että he jo sata vuotta sitten käyttivät hyväkseen samanlaatuista temppua ja rikastuttivat itseänsä Lontoon osakemarkkinoilla.

Yleiset tietosanakirjat puhuvat Rothschildeista perheenä, jonka perusti Mayer Anselm Rothschild. Hän oli juutalaisen kauppiaan poika ja syntyi Frankfurtissa, Preussin maakunnassa, vuonna 1742 ja kuoli vuonna 1812. Hän avasi rahanvälitysliikkeen ensin kotikaupungissaan, saavuttaen pian Hessen-Kasselin maakreivin suosion. Vuonna 1803 hän lainasi huomattavan summan rahaa Tanskan hallitukselle ja siten aloitti Rothschildien elämänuran kansainvälisinä rahamiehinä.

Mayer Anselm Rothschild jätti viisi poikaa, joiden vaikutus kohosi nopeasti kaikissa Europan hallituksissa. Montakaan huomattavampaa kansainvälistä lainaa ei sen jälkeen välitetty, etteivät Rothschildit olleet mukana. Salomon perusti ensin liikkeen Berliiniin, mutta myöhemmin siirtyi Vieniin. Karl asettui Neapeliin ja Jacob Pariisiin. Nathan Mayer meni Englantiin ja joutui Napoleonin sotien aikana antamaan arvaamattoman suurta rahallista avustusta Suurbritannian hallitukselle.

Jo yhdeksännentoista vuosisadan ensimmäisinä vuosina Rothschildit perustivat itselleen erikoiset salaneuvostot sekä uutistoimistot, jotka välittivät heille tarpeellisia tietoja sanansaattajain, kirjekyyhkysten ja nopeakulkuisten purjealusten avulla. Historioitsijat vahvistavatkin, että Nathan Mayer Rothschild välitti Englannin hallitukselle ensimmäisen ilosanoman Waterloon taistelun tuloksesta. Mutta tavallisesti jätetään mainitsematta, että Rothschild ensin käytti tätä tietoa hyväkseen Lontoon osakepörssissä. Tämän kirjotuksen tarkoitus on valaista tämä puoli asiasta.

Koko maailma tiesi jo toukokuulla vuonna 1815, että Belgiassa tulee läheisessä tulevaisuudessa tapahtumaan taistelu, joka ratkaisee Napoleonin, ja samalla koko Europan kohtalon. Tämän taistelun tuloksen epävarmuudessa omaisuuksien arvot, etenkin hallituksien velat, riippuivat kuin vaa’assa.

Rothschildit olivat tähän aikaan asettuneet rahanvälitysliikkeineen Europan neljään suurimpaan liikekeskukseen. Heidän liikkeensä sijaitsivat Lontoossa, Frankfurtissa, Pariisissa ja Vienissä. He olivat sijoittaneet varojaan eri hallituksien lainoihin ei ainoastaan omasta puolestaan, vaan toimivat neuvonantajina ja välittäjinä rahallisissa asioissa useille kuninkaallisten perheittenkin jäsenille.

Pariisiin asettunut velimies joutui tukalaan asemaan, ja hänen liikkeensä menestyminen oli kaikkea muuta paitsi myötämäkeen laskettelemista, sillä hän luonnollisesti sai päälleen Napoleonin vihamielisyyden, kun Rothschildit maailman rahamarkkinoilla antoivat kannatuksensa hänen vihollisilleen, Englannille, Venäjälle ja Itävallalle, jotka vuorostaan auttoivat Napoleonin vähempiä vihollisia.

Mutta Waterloon taistelun aatto lähestyi. Rothschildit, joilla oli yksityisessä palveluksessaan parhaat uutistoimistot, olivat täysin tietoisia asiain kehittymisestä. Ja tiedot eivät tällä kertaa tyydyttäneet heitä ollenkaan, ei sen vuoksi että ne olisivat olleet epävarmoja, vaan sen vuoksi että ne olivat liiankin varmoja. Heidän tietonsa olivat niin tarkkoja, että he arvioivat molempien puolien voitonmahdollisuuksien lähestyvässä taistelussa olevan aivan yhtä suuret. Rothschildit kaikella tarkkuudellaan eivät voineet etukäteen päättää, kummalle puolen voitto tulee taistelussa kallistumaan. Tilanne oli ratkaiseva hetki heillekin, sillä se koski heidän rahasijoituksiaan. Tämä aika tunnustetaan “kriisiksi” Rothschildin perheen elämässä maailman rahamarkkinoilla.

Rothschildit olivat siinä asemassa, että Napoleonin voitto olisi ollut heille korvaamaton rahallinen tappio. Mutta jos he saisivat kuulla hänen voitostaan jo ennen kuin uutinen ehtisi osakepörssiin, he voisivat vielä viime hetkellä myydä osan arvopapereistaan ja siten langettaa osan häviöstään vähäisempien ammattiveljiensä niskoille.

Mutta jos Napoleon taas sattuisi taistelussa häviämään, voisivat Rothschildit lisätä rikkauksiaan huimaavasti, jos saisivat varman tiedon hänen häviöstään ennen kuin uutinen ehtisi levitä maailmalle.

Tilanne kehittyi niin kireäksi, että Nathan Mayer Rothschild ei enää luottanut sanansaattajansa välittämiin tietoihin sotanäyttämöltä eikä jaksanut varttoa niiden saapumista. Hän päätti itse lähteä vastaanottamaan sitä uutista, jolla oli mitä suurin merkitys hänelle itselleen sekä hänen koko sukulaisjoukolleen. Rothschildit eivät kovinkaan suuresti välittäneet Waterloon taistelun tuloksesta, mikäli se koski muutoin Napoleonin tai Europan kohtaloon.

Nathan poistui Lontoosta kiireellisesti juuri suuren taistelun aattona ja matkusti liittolaisten sotilasleiriin Waterloohon, noin kaksitoista mailia Brysselistä. Hänen asemansa hallituspiirissä oli sellainen, että liittolaisten joukkojen komentajat olivat pakotetut ottamaan hänet vastaan leiriinsä. Näinollen hänellä oli tilaisuus hankkia kaikki ne tiedot, joita hän oli vailla. Taistelun tulosta hänen kuitenkin täytyi jäädä varttomaan, kunnes Napoleonin ja hänen vihollistensa joukot olivat sen ratkaisseet.

Ensimmäisen päivän taistelussa brittiläisten joukkojen komentaja, kenraali Wellington joukkoineen oli joutunut häviön puolelle. Toisen päivän iltapäivällä Wellingtonin joukot olivat miltei pakokauhun partaalla, jota näytti varmasti seuraavan hänen koko armeijansa perinpohjainen tuhoutuminen, sillä hän ei ollut järjestänyt joukoilleen valmiiksi pakomahdollisuuksia.

Varmoina taistelun tuloksesta muiden rahamiesten sanansaattajat kiiruhtivat taistelukentältä tiedottamaan Napoleonin voitosta, mutta Nathan Mayer Rothschild jäi edelleen Wellingtonin joukkojen seuraan. Eräs kirjailija sanoo Rothschildin luonteeltaan olleen äärettömän varovaisen, joten ei halunnut poistua sanoman vientiin, ennen kuin oli ehdottomasti varma tuloksesta. Toinen mahdollisuus on, että hän edelleen toivoi sotaonnen muuttuvan — hirsipuussakin nuora mahdollisesti katkeaa.

Kaikista todenperäisimmältä kuitenkin näyttää, että Rothschild oli saanut vihiä preussilaisten joukkojen ylipäällikön, Blycherin olevan joukkoineen tulossa Wellingtonille apuun, joka toteutuikin, ja Napoleon oli täydellisesti kukistettu, ennen kuin Waterloon taistelu oli loppuun suoritettu. Rothschild poistui taistelunäyttämöltä vasta sitten, kun Napoleonin komentamat ranskalaiset olivat pakotiellä. Silloin hän ratsasti tulisella kiireellä Ostendiin, Belgian rannikolle.

Siellä kohtalo irvisti häntä vasten naamaa. Englannin kanaalissa vallitsi hirmuinen myrsky. Näytti olevan sula mahdottomuus löytää yhtään venemiestä, joka olisi uskaltanut yrittää purjehtia sen yli kuljettaakseen Rothschildin Englannin puolelle. Vihdoin hän kuitenkin löysi erään kalamiehen, joka suostui yrittämään sillä ehdolla, että hänen perheelleen maksettiin 5,000 frangia ($1,000) ennen matkalle lähtöä.

Matka kanaalin yli päättyi onnellisesti ankarasta myrskystä huolimatta. Päästyään rantaan Rothschild kiiruhti Lontoon osakepörssiin, jossa vallitsi yleinen hämminki. Aikaisemmin saapuneet sanansaattajat, jotka olivat poistuneet Waterloosta, ennen kuin Blycher saapui apujoukkoineen, olivat tuoneet sanoman, että Napoleon oli voittanut.

Rothschild ei pysähtynyt syömään eikä muuttamaan vaatteitaan. Hän käveli ryhdittömästi suoraan maailman suurimman kaupungin suurimpaan pelisaliin ja nojasi alakuloisen näköisenä erästä pylvästä vasten, jossa hän tavanmukaisesti seisoi seuratessaan osakehuijausta. Hänen vaatteensa sekä hänen kasvonsa kuvasivat niitä vaivoja ja vastuksia, joiden läpi hän oli kulkenut. Hän ei puhunut mitään — nojasi vaan kuin perinpohjaista tappiota, onnettomuutta ja epätoivoa esittävä kuvapatsas. Hänen asentonsa kertoi enemmän ja kauheampaa kuin sanat olisivat voineet kuvata.

Pörssissä vallitsi raju meteli; kauppa kävi vimmatusti. Kaikki osakkeet, bondit sekä muut arvopaperit, joiden arvo riippui Englannin hallituksen maksukykyisyydestä, tarjottiin myytäväksi millä hinnalla vain ostaja löytyi. Rothschildin asiamiehet, saatuaan salaisen määräyksen, ostivat niin paljon kuin ehtivät, ja ostivat halvalla.

Kun Nathan Mayer Rothschild söi illallisensa sinä iltana ja laskeutui uupuneena levolle, oli hän Europan rahamarkkinoilla siinä asemassa, jossa Napoleon olisi ollut maailman valtiasten joukossa, jos hän olisi suoriutunut voitokkaasti Waterloon taistelusta.

Sillä silloin vasta tieto taistelun todellisesta tuloksesta levisi maailmalle.