STALINILAISET VIISIVUOTISSUUNNITELMAT UUDISTIVAT MAAN
Vallankumouksen edellinen Venäjä oli taloudellisesti jälkeenjäänyt maa. Sen teollisuus oli erikoisen heikosti kehittynyt. Mutta tuo heikostikin kehittynyt teollisuus oli huomattavassa määrässä ulkomaisten kapitalistien käsissä. Tsarismi saattoi Venäjän länsieurooppalaisten valtioiden puolisiirtomaan asemaan.
Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä eteläisestä metallurgisesta teollisuudesta yhdeksän kymmenesosaa kuului ulkomaalaisille kapitalisteille. Heidän käsissä oli kolme viidesosaa naftateollisuudesta, huomattava osa kivihiili- ja muista teollisuusaloista. Lähes kaikki koneet ja työpenkit kuljetettiin Venäjälle ulkomailta.
Ulkomaalainen porvaristo kiskoi vuosittain vanhalta Venäjältä yksistään lainaprosentteja 600–700 miljoonaa kultaruplaa ja vähintään 200 miljoonaa kultaruplaa voittotuloja Venäjän teollisuuteen sijoitetuista pääomista.
Lokakuun vallankumous pyyhkäisi neuvostojen maasta niin ”isänmaalliset” kuin myöskin ulkomaalaiset kapitalistit. Maan kaikki rikkaudet tulivat neuvostokansan käyttöön.
Bolshevistisen puolueen johdolla oli suoritettu valtava uudistustyö.
Stalinilaiset viisivuotissuunnitelmat muuttivat Synnyinmaamme jälkeen jääneestä etummaiseksi, maatalousmaasta teollisuusmaaksi.
Toisen maailmansodan aattona, vuonna 1940, Neuvostoliitossa tuotettiin: 15 miljoonaa tonnia rautaa, s.o. lähes neljä kertaa enemmän kuin vuonna 1913; 18 miljoonaa 300 tuhatta tonnia terästä, s.o. neljä ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 1913; 166 miljoonaa tonnia kivihiiltä, s.o. viisi ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 1913; 31 miljoonaa tonnia naftaa, s.o. kolme ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 1913.
Teollisuustuotteiden määrään nähden maamme jo toisen viisivuotissuunnitelman lopulla, jätettyään Ranskan, Englannin ja Saksan, tuli ensimmäiselle paikalle Euroopassa ja toiselle paikalle maailmassa.
TUHANSIA UUSIA TUOTANTOLAITOKSIA JA TEHTAITA
Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman vuosina Neuvostoliitossa oli pantu käyntiin 1.500 uutta tuotantolaitosta, toisella viisivuotiskaudella—4.500 tuotantolaitosta, kolmannen viisivuotissuunnitelman kolmen ja puolen vuoden aikana—lähes 3 tuhatta.
ENSIMMÄINEN PAIKKA EUROOPASSA
Suurimman osan koneita tsaristinen Venäjä kuljetti ulkomailta. Nyt meidän mahtava teollisuus kykenee tuottamaan minkälaisia tahansa, jopa kaikkein monimutkaisimpiakin koneita. Yksistään Leningradin teollisuus stalinilaisten viisivuotissuunnitelmien vuosina omaksui yli 200 erilaisen koneen tuotannon, joita ennen tuotiin ulkomailta.
Vuonna 1941 Neuvostoliiton konerakennusteollisuuden tehtaiden tuotteiden määrä kohosi lähes 50-kertaisesti vuoteen 1913 verrattuna. Tuotteiden määrään nähden Neuvostoliiton konerakennusteollisuus omaa ensimmäisen paikan Euroopassa ja toisen maailmassa.
Neuvostoliitossa on rakennettu sellaiset jättiläistuotantolaitokset, kuten Uralin ja Kramatorskin raskaan konerakennusteollisuuden tehtaat, Moskovan, Gorjkin, Jaroslavskin, Minskin autotehtaat, Stalingradin, Harkovin, Tseljabinskin, Altain, Vladimirskin traktoritehtaat, työpenkkitehtaat Moskovassa, Gorjkissa, Ukrainassa, Uralilla ja monet muut konerakennustehtaat.
Sotavuosina Neuvostoliiton konerakennusteollisuus riittävässä määrässä varusti rintamaa lentokoneilla, hyökkäysvaunuilla, tykeillä ja muulla aseistuksella, joka laadultaan ylitti vihollisen taistelutekniikan. Nyt konerakennusteollisuutemme valmistaa työvälineitä, koneita, kalustoa kuntoon palautettavia ja rakenteilla olevia tuotantolaitoksia varten, kohottaa traktorien ja maatalouskoneiden tuotantoa, laajentaa tuotteiden tuotantoa väestön tarpeita varten.
Kalevalan bolsheviikki — K-SSNT:n KP(b):n KALEVALAN PIIRIKOMITEAN ja TYÖTÄTEKEVIEN EDUSTAJAIN PIIRINEUVOSTON ÄÄNENKKANNATTAJA
№ 87 (1183), Torstai, marraskuun 13 p-nä v. 1947
Marxismi-Leninismi 