Kansankomissaarin käsky Neuvostoliiton puolustamisesta
Moskova, 28. heinäkuuta 1942
Vihollinen lähettää rintamalle aina vain enemmän resurssejaan piittaamatta tappioista, etenee tunkeutuen syvemmälle Neuvostoliittoon, valtaa uusia alueita, tuhoaa ja ryöstää kaupunkejamme ja kyliämme, raiskaa, tappaa ja ryöstää neuvosto-ihmisiä. Taistelu jatkuu Voronezhin alueella, Donin läheisyydessä, etelässä ja Pohjois-Kaukasuksen porteilla. Saksalaiset valloittajat ajavat kohti Stalingradia, Volgaa ja haluavat siepata Kubanin ja Pohjois-Kaukasuksen öljystä ja leivästä rikkaat alueet hinnalla millä hyvänsä. Vihollinen on jo vallannut Voroshilovgradin, Starobelskin, Rossoshin, Kupyanskin, Valuikin, Novocherkasskin, Rostovin Donin varrella, puolet Voronezhista. Jotkut joukot etelärintamalla, paniikin lietsojia seuraten, ovat hylänneet Rostovin ja Novocherkasskin ilman kunnon vastarintaa ja ilman Moskovan käskyä, peittäen lippunsa häpeällä. Väestömme, joka kohtelee puna-armeijaa rakkaudella ja kunnioituksella, on nyt alkanut pettyä siihen, menettää uskonsa puna-armeijaan ja monet heistä kiroavat armeijan pakenemista itään ja väestön jättämistä saksalaisten ikeen alle.
Jotkut harkitsemattomat ihmiset rintamalla lohduttavat itseään argumenteilla, kuten että voimme jatkaa vetäytymistä itään, koska meillä on valtavasti alueita, paljon maaperää, paljon ihmisiä ja että meillä on aina riittävästi leipää. Näillä argumenteilla he oikeuttavat häpeällisen toimintansa rintamalla. Mutta kaikki nämä väitökset ovat täysin valheellisia, tekaistuja ja vain vihollisemme hyväksi toimivia.
Jokaisen komentajan, sotilaan ja poliittisen upseerin on ymmärrettävä, etteivät resurssimme ole rajattomat. Neuvostoliiton alue ei ole autiomaata, vaan ihmisiä – työläisiä, maanviljelijöitä, älymystöä, isiämme ja äitejämme, vaimoja, veljiä ja lapsia. Alue, jonka vihollinen on Neuvostoliitolta vallannut, ja se mitä vihollinen haluaa kaapata, on leipää ja muita resursseja armeijalle ja siviileille, rautaa ja polttoainetta teollisuudelle, tehtaita ja laitteistoa jotka toimittavat armeijalle aseita ja ammuksia; tämä tarkoittaa myös rautateitä. Menetettyämme Ukrainan, Valko-Venäjän, Baltian, Donetskin altaan ja muita laajoja alueita, olemme menettäneet paljon ihmisiä, leipää, metalleja, tehtaita ja tuotantolaitoksia. Meillä ei ole enää ylivoimaa henkilöstön ja elintarvikkeiden suhteen. Perääntymisen jatkaminen tarkoittaa meidän ja kotimaamme tuhoutumista. Jokainen pala maata jonka jätämme vihollisen haltuun vahvistaa heitä, heikentää taas meitä, puolustustamme ja isänmaatamme.
Tämän takia on lopetettava keskustelu päättymättömästä vetäytymisestä, että meillä on laajat maa-alueet, että maamme on suuri ja rikas, että meillä on valtava väestö ja että meillä tulee aina riittämään leipää. Nämä keskustelut ovat valheellisia ja haitallisia, sillä ne heikentävät meitä ja vahvistavat vihollista. Jos emme lopeta perääntymistä, jäämme ilman leipää, polttoainetta, metallia, raaka-aineita, tehtaita ja rautateitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että on aika lopettaa perääntyminen. Ei enää askeltakaa taaksepäin! Tämä on iskulauseemme tästä eteenpäin.
Meidän on itsepäisesti puolustettava jokaista tärkeää aluetta, jokaista metriä maastamme viimeiseen veripisaraan asti, tarrauduttava jokaiseen maaperämme palaseen ja puolustettava sitä niin pitkään kuin mahdollista. Isänmaamme elää vaikeita aikoja. Meidän on pysähdyttävä ja hinnasta välittämättä ajettava vihollinen maastamme ja tuhottava se. Saksalaiset eivät ole niin vahvoja kuin paniikin aiheuttajat väittävät. He ovat pinnistäneet voimansa äärimmilleen. Kestämällä heidän hyökkäyksensä nyt, varmistamme voiton tulevaisuudessa.
Kestämmekö ja ajammeko vihollisen takaisin kohti länttä? Kyllä, pystymme siihen sillä tehtaamme ja tuotantolaitoksemme selustassa toimivat täydellisesti ja toimittavat armeijalle aina vain lisää panssarivaunuja, lentokoneita, tykistöä ja kranaatinheittimiä.
Mitä meiltä siis vielä puuttuu? Meiltä puuttuu kuri ja järjestys komppanioissa, rykmenteissä ja divisioonissa, panssarijoukoissa, ilmavoimissa. Tämä on suurin varjopuolemme. Meidän on otettava käyttöön mitä tiukimmat käskyt ja vahva kuri armeijassamme, jos haluamme pelastaa tilanteen ja puolustaa isänmaatamme.
Emme voi enää sietää komentajia, komissaareja ja poliittisia upseereja jotka hyväksyvät joukkojensa perääntymisen. Emme enää voi sietää, että komentajat, komissaarit ja poliittiset upseerit antavat joidenkin pelkureiden tehdä rintamalla mitä haluavat, että paniikin levittäjät ottavat paetessaan mukaansa muitakin sotilaita ja näin ollen avaavat tien viholliselle. Paniikinlevittäjät ja pelkurit on eliminoitava heti paikanpäällä.
Tästä eteenpäin jokaisen upseerin, sotilaan, poliittisen upseerin rautainen velvollisuus on: ei askeltakaan taaksepäin ilman käskyä ylemmältä johdolta. Komppanian, pataljoonan, rykmentin ja divisioonan komentajat, koskien yhtälailla komissaareja ja poliittisia upseereita vastaavissa asemissa, jotka perääntyvät ilman ylhäältä tullutta käskyä, ovat isänmaan pettureita. Heitä myös kohdellaan isänmaan pettureina. Tämä on isänmaan tahto.
Tämän määräyksen täyttäminen tarkoittaa maamme puolustamista, isänmaan pelastamista ja vihatun vastustajamme voittamista ja tuhoamista.
Jouduttuaan talvella vetäytymään Puna-armeijan painostuksesta, ja kun moraali ja kuri laskivat saksalaisissa joukoissa, ottivat he käyttöön tiukkoja käytäntöjä jotka johtivat varsin hyviin tuloksiin. He muodostivat 100 rangaistuskomppaniaa, mitkä muodostettiin sotilaista, jotka olivat rikkoneet kuria pelkuruudella tai epävakaisuudella; osastot ryhmitetään kaikkein vaarallisimmille rintaman osille ja heidän käsketään sovittaa syntinsä verellä. Tuonnemmin he ovat muodostaneet kymmenkunta rangaistuspataljoonaa koostuen upseereista, jotka ovat rikkoneet kuria pelkuruudella ja epävakaudella, vieneet heidän kunniamerkkinsä ja pistäneet heidät vieläkin vaarallisemmille rintaman lohkoille ja määränneet heidät sovittamaan syntinsä verellä. Lisäksi saksalaiset ovat perustaneet erityisiä vartio-osastoja asetettavaksi epävarmojen divisioonien taakse ja määränneet heitä teloittamaan paniikinlevittäjät siihen paikkaan, mikäli he yrittäisivät paeta asemistaan ilman käskyä tai antautua. Kuten hyvin tiedämme, nämä olivat tehokkaita toimenpiteitä ja saksalaiset joukot taistelevat nyt paremmin kuin talvella. Tilanne on se, että saksalaisilla on hyvä kuri, mutta ei toisaalta mieltäylentävää tehtävää isänmaan puolustamiseksi, vaan vain yksi tavoite – valloittaa vieras maa. Omat joukkomme taas, tehtävänään tahratun kotimaamme puolustus, eivät omaa edellä mainittua kuria, ja täten kärsivät tappion. Eikö meidän pitäisi ottaa tämä opiksi viholliseltamme, niin kuin esi- isämme ottivat oppia omilta vihollisiltaan ja voittivat heidät? Mielestäni pitäisi.
PUNA-ARMEIJAN YLIJOHTO MÄÄRÄÄ:
1. Rintamien sotilasneuvostojen ja ennen kaikkea rintamankomentajien tulee:
a) Kaikissa tapauksissa päättäväisesti pyyhkiä perääntymismieliala joukoista ja rautaisella kädellä estää propaganda, joka vihjaa että voisimme jatkaa perääntymistä itään ja ettei se olisi meille haitallista
b) Kaikissa tapauksissa poistettava virasta ja lähetettävä Stavkaan (Neuvostoliiton sodanjohto, Suom.huom.) sotaoikeudenkäyntiä varten ne armeijan komentajat jotka luvallaan, ilman valtuuksia rintamanjohdolta, antavat joukkojen perääntyä.
c) Muodostakaa jokaista rintamaa kohden yhdestäkolmeen (tilanteesta riippuen) rangaistuspataljoonaa (800 henkeä), joihin komennetaan ylemmät upseerit ja vastaavan arvoiset poliittiset upseerit kaikista tehtävistä, jotka ovat rikkoneet kuria pelkuruudella tai epävakaisuudella. Nämä pataljoonat tulisi pistää rintaman vaarallisimpiin paikkoihin ja täten antaa heille mahdollisuus sovittaa rikoksensa Isänmaata kohtaan verellään.
2. Armeijoiden sotilasneuvostojen ja ennen kaikkea kaikkien armeijankomentajien tulee:
a) Kaikissa tapauksissa siirtää virasta armeijakunnan- ja armeijankomentajat ja komissaarit, jotka ovat sallineet joukkojensa perääntyä ilman lupaa armeijan johdolta, ja lähetettävä rintamien sotilasneuvostoihin sotaoikeudenkäyntiin.
b) Muodostaa kolmestaviiteen hyvin aseistettua vartiointi (sulku) yksikköä (zagradotryads), ryhmittäkää ne epävakaiden divisioonien taakse ja valtuuttakaa ne teloittamaan paniikinlietsojat ja pelkurit siihen paikkaan, mikäli paniikkia ja kaoottista perääntymistä ilmenee, näin antaen uskollisille sotilaille mahdollisuus tehdä velvollisuutensa Isänmaan puolesta.
c) Muodostakaa viidestäkymmeneen (tilanteesta riippuen) rangaistuskomppaniaa sotilaista ja aliupseereista, jotka ovat rikkoneet kuria pelkuruudella tai epävakaisuudella. Nämä yksiköt tulisi ryhmittää rintaman vaikeimmille sektoreille, antaen heille näin mahdollisuuden sovittaa rikoksensa Isänmaata kohtaan verellään.
3. Armeijakuntien- ja divisioonankomentajien ja komissaarien tulee:
a) Kaikissa tapauksissa poistaa virasta rykmenttien- ja pataljoonienkomentajat ja komissaarit, jotka ovat sallineet joukkojensa perääntyä ilman valtuutusta divisioonan tai armeijakunnan johdolta, otettava pois heidän kunniamerkkinsä ja lähetettävä heidät rintamien sotilasneuvostoon sotaoikeudenkäyntiin.
b) Antaa kaikki mahdollinen tuki ja apu armeijan vartiointi (sulku) yksiköille (zagradotryats) heidän työssään kurin ja järjestyksen vahvistamiseksi yksiköissä.
Tämä määräys on luettava ääneen kaikissa komppanioissa, joukko- osastoissa, pattereissa, laivueissa, joukkueissa ja esikunnissa.
Puolustuksen Kansankomissaari
JOSIF STALIN
Marxismi-Leninismi 