»Kommunistinen Suur-Suomi» (1919)

Lahtarit sanovat, että he luovat »Suur-Suomen». Tätä tarkoitusta varten on luotu armeija ja vahvat suojeluskunnat. He sanovat, että he ase kourassa »vapauttavat» Aunuksen, Inkerin ja Vienan Karjalan bolshevikkien ikeestä, kuten he muka tekivät Viron rosvoretkillään.

Me kommunistit vallankumouksellisen köyhälistön edustajina sanomme, ettei tuo milloinkaan tule onnistumaan, sillä ei mikään Venäjä tule sallimaan, että imperialismihaaveita hautova Suomi lähtee rähjäämään ja suurelta kansalta tukkimaan tien merelle noissa merkeissä. Me päinvastoin sanomme, että suomalaisten heimojen »vapautuminen» kansallisissa merkeissä tapahtuu vain työtätekevien luokkien kautta, ja että siten muodostuu »Suur-Suomi» kommunistisessa merkityksessä.

Jos tahdotaan »Suur-Suomea» luoda, niin tulee sen tapahtua rauhan merkeissä, työtätekevien neuvostovallan piirteissä, vallankumouksellisten toimenpiteiden muodossa lahtariston tuhoamiseksi. Jos mielitään puhuakaan »Suur-Suomesta», niin on Suomesta tehtävä aseellisen kumouksen kautta Neuvosto-Suomi, jonka ei tarvitse pelätä hyökkäyksiä idästä suuren ja jalomielisen työtätekeväin Venäjän taholta. Sen takia siis aseet, jotka on tähdätty Neuvosto-Venäjää vastaan, on käännettävä Suomen maan omaa porvaristoa vastaan — silloin pannaan alku »Suur-Suomen» luomiselle.

On itsestään selvää, että Neuvosto-Suomi tarvitsee Neuvosto-Venäjää ja päinvastoin. Sekä taloudelliset että sotilaalliset ynnä maantieteelliset ja ennen kaikkea kansainväliset vallankumoukselliset siteet eri maiden työtätekevien välillä sanovat, että Neuvosto-Suomen ja Neuvosto-Venäjän on toimittava yhdessä.

Silloin kuin Suomessa on neuvostovalta, on melkein selvää, ettei Neuvosto-Venäjällä ole mitään sitä vastaan, että Neuvosto-Suomen taholta otetaan tehtäväksi se sivistystyö, joka on suoritettava Inkerin, Aunuksen, Vienan Karjalan ja Muurmannin rannikon työtätekevien suomalaisten keskuudessa. Vieläpä voidaan se panna vaatimukseksikin, sillä venäläisillä kommunistitovereilla tulee olla varmuus, että sivistystyö on työtätekevien luokkien työtä. Ainoana tekijänä tässä suhteessa on silloin Suomen Kommunistinen Puolue Neuvosto-Suomessa. Ja kun näin on, niin saadaan jo tällöin itsestään ratkaistuksi kysymys työtätekevien »Suur-Suomesta».

Mutta tämän ohella on myöskin itsestään selvää, että kun työtätekevät talonpojat ja työläiset ovat luoneet Neuvosto-Suomensa, Neuvosto-Inkerinsä, Neuvosto-Aunuksensa, Neuvosto-Karjalansa ja myös Neuvosto-Vironsa, niin joutuvat ne ehdottomasti kaikenlaisiin muihinkin kosketuskohtiin toistensa kanssa ja silloin suomensukuisetkin työtätekeväin luokkien neuvostoalueet tuntevat olevansa kokonaisuutena — »Suur-Suomena» — jota ei kahlehdi mikään lahtarivalta, vaan tuntee olevansa jäsenenä Euroopan neuvostoliittotasavallassa, eikä missään »Kansainliitossa». Ja kaikki tämä tapahtuu vain kommunistisen vallankumouksen kautta.

Siksipä jokainen suomalainen, joka tahtoo, että luodaan »Suur-Suomi», että suomensukuisten kansojen työtätekeväin kerrosten vapautumisen hetki lyö, että suhteet Neuvosto-Venäjän kanssa säilyvät rauhallisina ja saadaan aikaan sopimusliitto Suomen ja Venäjän työtätekeväin luokkien kesken, kukistaa porvaristonsa, joka on pahimpana esteenä pikkumaisuutensa takia edistykselle. Jokainen työläis- ja talonpoikaissoturi kääntäköön aseensa lahtariporvaristoa vastaan ja jokainen kumouksellisen Suomalaisen Kommunistisen Puolueen riveihin, joka suorittaa Suomen historiassa kaikkein suurimman työn, mitä milloinkaan siellä on suoritettu, nim. saattaa suomensukuiset ja slaavilaiset työtätekevät kerrokset ymmärtämään toisiaan, kehittää mahdollisen »kommunistisen Suur-Suomen» ja takoo Suomen työväenluokan kiinteäksi renkaaksi Euroopan ja koko maailman neuvostojen liittotasavaltaan.

Aseellinen kommunistinen vallankumous siten vaan toteuttaa suomalaiset kansalliset pyrkimykset »Suur-Suomesta». Sitä eivät lahtarit milloinkaan voi toteuttaa. «Aseet porvaristoa kohti» — se on yksi »Suur-Suomen» luomisen ehto.

Toveri