Väkijuomien käyttö oli tsaarin aikana Venäjällä kammoksuttavan laaja ja vaikutuksiltaan tuhoisa. Tämän yleisesti tunnetun asian käsitämme, kun muistamme, että maassa löytyi esim. v. 1913 1,636 viinapolttimoa, joiden vuosituotanto oli 10.9 milj. hl. 40 % viinaa. Lisäksi toimi 1,000 olutpanimoa, joiden vuosituotanto kohosi 11.5 milj. hl. Viimein kulutettiin vielä vuosittain 300 milj. l. viiniä.
Tällaisten edellytysten vallitessa julistettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen kieltolaki Venäjän proletaarihallituksen toimesta. Kieltoa ei kuitenkaan pidetty voimassa kuin v:een 1921 saakka, jolloin se kumottiin. Tähän oli syynä kulakkiainesten harjoittama laaja salapoltto (v. 1924 tuhottiin 250 tuhatta polttimoa), sekä samoihin aikoihin käytäntöön otettu uusi talouspoliittinen suunta, johon tarvittiin välttämättömästi varoja, joiden hankkiminen Neuvostoliittoa ympäröivien imperialististen ryöstövaltioiden vuoksi oli vaikeata. Samalla kuitenkin ilmoitettiin Neuvostohallituksen puolelta, että toimenpide on katsottava tilapäiseksi. (Stalinin lausunto v. 1927.)
Alkohoolinkäyttö on kiellon tultua kumotuksi lisääntynyt, ollen kuitenkin vielä paljon pienempi kuin kulutus ennen sotaa. Tri Deutschmann’in laskelmien mukaan (D. on N:liiton alkoholisminvastaisen liiton sihteeri) käytettiin talousvuonna 1927−28 viinaa 43.3 % ja olutta 39.4 % siitä, mitä käytettiin v. 1913. Kun maaseudulla kuitenkin edelleen harjoitetaan yksityispolttoa, on väkijuomien käyttö jakautunut siten, että se maaseudulla lähentelee sitä kulutusta, joka vallitsi ennen sotaa, jotavastoin se kaupungeissa on pienempi. Edelleen on huomattava, että väkijuomien käyttö työläisten keskuudessa kaupungeissa on suhteellisesti pienempi kuin kulakkiainesten kesken. Kommunistinen puolue ja nuorisoliitto ylläpitävät myös lujaa järjestökuria jäsentensä keskuudessa.
Vertaillessa absoluuttista alkohoolinkäyttöä (100% alkohoolia) työläisvaltiossa muihin Europan maihin, jää se vielä alhaiseksi. Tri D. suorittamien laskelmien mukaan on nim. abs. alkohoolin suhteellinen kulutus Neuvostoliitossa vain 0.4 kun se esim. Ranskassa on 20.51 ja Belgiassa 8 (% ilmaistuna).
Tästä huolimatta on todettu, että nykyinen väkijuomien käyttö on suureksi haitaksi työläisvaltion sosialistiselle rakennustyölle. Niinpä potilaiden lukumäärä mielisairaaloissa ja varsinkin psykiatrisissa hoitoloissa on lisääntynyt.
Näistä tuhoisista vaikutuksista ollaan N:iitossa täysin tietoisia. Se onkin johtanut tarmokkaisiin toimenpiteisiin väkijuomien käytön vähentämiseksi. Niinpä on julkaistu useita säädöksiä, joista viimeisin 29.1.1929 ja joiden avulla on jo aikaansaatu merkittäviä esteitä alkoholismin leviämiselle.
Tärkein näistä on viimeisin, joka antaa työväenjärjestöille ja neuvostoille oikeuden päättää väkijuomien myynnin lopettamisesta hallinta-alueellaan. Tämä onkin käytännössä johtanut siihen, että useilla paikkakunnilla on väkijuomien myynti lopetettu. Erittäin merkityksellinen on se seikka, että hallituksen viisivuotissuunnitelmassa on laskettu väkijuomien kulutuksen kaupungeissa alenevan n. 70 %.
Tärkeimpiä aseita juoppoutta vastaan on tietysti raittiuspropaganda. Tämä onkin viime vuoden kuluessa kehittynyt huomattavasti. Toissa vuonna perustetussa yleisvenäläisessä liitossa alkoholismia vastaan on tällä kertaa 250,000 jäsentä, joista valtava enemmistö on työläisiä. Luentotoiminta on hyvin vilkasta. Kuluvana vuonna vietettiin syyskuun 15−22 p:n välisellä ajalla erikoista propagandaviikkoa, jonka aikana järjestettiin erikoinen raittiusnäyttely.
Viikon aikana käytiin propagandaa raittiuden hyväksi keinona sosialistisen rakennustyön eteenpäinviemiseksi. Raittiustaistelu yhdistetään myös uskonnonvastaiseen taisteluun, jotka kumpikin ovat kulttuurikamppailun keskeisimpiä vihollisia. Nykyään ilmestyy Neuvostoliitossa kaksi raittiuslehteä, toinen Moskovassa nimeltä “Raittius ja kulttuuri”, jonka painos tällä kertaa on n. 25−30 tuhatta kpl., ja toinen nimeltä “Raittiuden puolesta”, joka ilmestyy Charkovissa n. 10−15 tuhannen kpl. painoksena.
Edellämainitun järjestön toimesta on raittiusvalistustyötä varten hankittu useita elokuvia, jotka ovat osoittautuneet erittäin edullisiksi taistelussa väkijuomien käyttöä vastaan, varsinkin maaseudulla. Luentotoiminnan ja lentolehden joukkojulkaisemisien avulla on jo tähän mennessä nostettu suurilukuinen aktiivinen raittiustyöntekijöiden armeija, joka tällä kertaa työskentelee määrätietoisesti alkoholismia vastaan. Mainitun järjestön toimesta on myös julkaistu lukuisia pienempiä ja suurempia teoksia, joissa käsitellään raittiustyön eri puolia. Jotta saadaan kykeneviä toimitsijavoimia on edelleen järjestetty useita kursseja, joiden avulla pyritään iskujoukkojen, ja näiden mahdollisimman suuren omatoimisuuden kehittämiseen.
Vastapainoksi kapakoille on myös lähdetty perustamaan raittiusravintoloita, joissa tarjotaan ainoastaan alkohoolivapaita hedelmäjuomia. Muutamissa suurkaupungeissa, kuten esim. Moskovassa, Leningradissa ja Nischni-Nowgorodissa on muutamia panimoita muutettu hedelmäjuomien ja kivennäisvesien valmistustehtaiksi. Paraikaa on avattu kamppailu oluttupia vastaan, joiden tilalle perustetaan teetupia.
Näin siis työläisvaltiossa kamppaillaan alkoholismin kukistamiseksi. Tämä taistelu tulee vaatimaan sitkeätä työtä, jotta sen avulla onnistutaan nujertamaan väkijuomatavat, jolla on syvät juuret. Tähänastiset tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että raittiustaistelu tulee kulkemaan voitokkaasti eteenpäin maailman ensimmäisessä työläisvaltiossa.
R. P.
Taisteluun!, Joulunumero, No 11−12, 1929
”Suomen työväen raittiusliiton äänenkannattaja”
Marxismi-Leninismi 