Marxin Pääomasta (1932)

V. ADORATSKI

Marxin Pääomasta

Jo on ehtinyt vaihtua muutamia sukupolvia siitä pitäen kuin 65 vuotta sitten ilmestyi Pääoman, tuon maailmankirjallisuuden nerokkaimman teoksen, ensimmäinen osa. Niistä muutoksista huolimatta, joita sen jälkeen kuluneena aikana on historiallisissa olosuhteissa tapahtunut, tuo teos on säilyttänyt täyden merkityksensä. Proletariaatille se on sen taisteluissa ehdottoman välttämätön. Tällä Marxin teoksella on ollut käänteentekevä merkitys, sillä siinä antoi hän ensi kerran täyden selityksen kapitalistisesta järjestelmästä, selityksen sen synnyn ja olemassaolon laeista samoinkuin myös sen tuhoutumisen laeista. Tuo teos teki mahdolliseksi kapitalismin ymmärtämisen perin juurin ja loppuun saakka. Samalla ratkaisi Marx sellaisia kysymyksiä joiden ratkaisemiseksi inhimillinen ajatus oli tehnyt työtä yli kaksi tuhatta vuotta.

Pääoman niin teoreettinen kuin käytännöllinenkin merkitys on valtaava. Nykyisen maailmanhistorian suurtapahtumat, maailmansota, sitä seuranneet vallankumoukset, nyt jo useita vuosia vallinnut kapitalismin maailmankriisi — kaikkea sitä olisi mahdoton ymmärtää, ellei olisi Pääomaa, ellei Marx olisi tehnyt jättiläismäistä tieteellistä tutkimustyötään. Sellaisia tapahtumia kuin neuvostojärjestelmän luominen, proletariaatin diktatuurin voitto ja niin valtavasti kehittyvä sosialistinen rakennustyö Neuvostoliitossa ei olisi voinut tapahtua, ellei olisi ollut bolshevistista marxilaisella teorialla aseistettua puoluetta, teorialla, joka on niin nerokkaasti esitetty Pääomassa.

Lausunnossaan Marxin kirjasta Poliittisen taloustieteen arvosteluun Engels kirjoitti, että ”proletaarisen puolueen koko olemassaolo on kehkeytynyt poliittisen taloustieteen tutkimisesta”. Vain sellaisen kapitalismin kehityslakien tutkimisen perustalla, kuin minkä suoritti

Marx, avautuu maailmanhistorian valtaisimman vallankumouksen, proletaarisen vallankumouksen perspektiivi, vallankumouksen, jonka tehtävänä on luoda ”työtätekeväin elämälle todella inhimilliset olosuhteet”, sellaiset olosuhteet, jolloin ihmiset voivat ”täysin tietoisesti itse luoda omaa historiaansa”.

Pääomassa on meillä mallinäyte Marxin luoman dialektisen materialismin metoodin käyttämisestä.

”Ellei Marx jättänytkään ”Logiikkaa” (kirjoitettuna isolla kirjaimella) jätti hän Pääoman logiikan, ja sitä pitäisi visusti käyttää tässä kysymyksessä”, kirjoitti Lenin 1915, jolloin hän erikoisesti tutki Hegeliä ja materialistista dialektiikkaa. ”Pääomassa on sovellettu yhteen tieteeseen logiikka, dialektiikka ja materialismin tietoamisteoria (ei tarvita kolmea sanaa; se on yksi ja sama) ottamalla kaikki arvokas Hegeliltä ja viemällä tuota arvokasta eteenpäin” (Lenin).

Marx tarkastelee Pääomassa ”yhteiskunnan taloudellisen formation kehitystä luonnonhistoriallisena prosessina” (Marx, Esipuhe Pääoman I osan ensimmäiseen painokseen). Lenin näkee tässä Pääoman ”perusaatteen”. Tutkiessaan kapitalismin tuotannollisia suhteita koko nykyaikaisen yhteiskunnan perustana, Marx panee merkille myös sen ylle kohoavat päällysrakenteet, poliittiset ja muut suhteet ja kokonaisuuden (niin perustan kuin päällysrakenteenkin) heijastuksen ihmisten tietoisuudessa. Olemassaolevien taloudellisten ilmiöiden ja niiden kehitystendenssien analyysin pohjalla Marx osoittaa kapitalismin kiertämättömän romahduksen ja antaa analyysin kommunistisen yhteiskunnan peruspiirteistä, yhteiskunnan, joka on luotava proletariaatin diktatuurin kaudella. Marx tutkii kapitalismin historiaa ja analysoi tuosta historiasta johtopäätöksiä tekeviä käsitteitä. Joka askeleella vahvistavat Marxin analyysin tosiasiat ja käytäntö.

”Marx analysoi Pääomassa, — kirjoittaa Lenin — aluksi yksinkertaisinta tavallisinta, useimmin esiintyvää, jokapäiväisintä, miljardeja kertoja tavattavaa porvarillisen (tavara-) yhteiskunnan suhdetta: tavarain vaihtoa. Analyysi paljastaa tässä yksinkertaisimmassa ilmiössä (tässä porvarillisen yhteiskunnan ”solussa”) nykyisen yhteiskunnan kaikki ristiriidat (tai kaikkien ristiriitojen idut). Myöhempi esitys näyttää meille näiden ristiriitojen ja tämän yhteiskunnan kehityksen (sekä kasvun että liikunnan) sen eri osien summassa, sen alusta alkaen loppuun asti”. (Lenin), Kysymykseen dialektiikasta, Suom. laitos: Mater. ja empiriokrit. s. 316).

Tuon yksityisten tosiasiain ja erillisten yksityiskohtien syvällisen tutkimisen yhdistyminen monimutkaisen prosessin tutkimiseen kaikessa kokonaisuudessaan, löydettyjen lakien koetteleminen ja niille vahvistuksen hakeminen historiallisesta käytännöstä, teorian koskaan katkeamaton yhteys proletariaatin luokkataisteluun, siinä Marxin materialistisen dialektiikan erikoiset ominaisuudet.

”Poliittisen taloustieteen voi muuttaa positiiviseksi tieteeksi, kirjoittaa Marx eräässä kirjeessään Engelsille — vain sillä tavalla että toinen toistaan vastaan taistelevain teoriain tilalle asettaa toinen toistaan vastaan taistelevat tosiasiat ja todelliset vastakohtaisuudet, jotka muodostavat ensimainittujen salatun perustan”. (Kirje 10. 1868). Sen myös Marx tekee johdonmukaisesti Pääomassaan. Marxin taloudellisen teorian pohjana on materialistinen historiankäsitys. Marxin luoma lisäarvoteoria antaa tyhjentävän selityksen kapitalistisen riiston olemuksesta ja täyden käsityksen siitä, mistä johtuu proletariaatin luokkataistelu.

”Marxin Pääoma on syvästi puoluekantainen, eikä voi muuta olla niin läpikotaisin materialistinen teos, kuin on tuo kirja. ”Minä toivon puolueellemme voittavani tieteellisen voiton” — kirjoitti Marx eräässä kirjeessään Weidemeyerille talousopillisten töittensä johdosta. Marx paljastaa kaikki antagonismin ja riiston muodot auttaakseen proletariaattia puistamaan ne harteiltaan” (Lenin: Mitä ovat kansan ystävät).

Tietenkään ei voi muuten olla kuin että tällaista tiedettä, tällaista teosta vastaan käydään porvariston ja sen kirjavan lakeijajoukon taholta silmitöntä sotaa.

Pääoma johtaa ymmärtämään koko kapitalistisen yhteiskunnan asioiden monimutkaisen yhteyden. Ja jos ”kerran on ymmärretty asioiden yhteys, romahtaa koko teoreettinen usko olemassaolevan järjestyksen välttämättömään ainaisuuteen, romahtaa jo ennen sitä kuin tuo järjestys sortuu käytännössä”, kirjoittaa Marx eräässä kirjeessään Kugelmannille (II, VII. 1868), ja tekee johtopäätöksen: ”Siis jo hallitsevien luokkien ehdoton etu vaatii järjettömän sekasotkun ikuistuttamista”.

Kaikkein yksinkertaisinta olisi ollut vaikenemalla tappaa moinen kirja. Ja alussa porvaristo käytti juuri sitä taktiikkaa. Sikäli kuin porvarillisessa lehdistössä ja kirjallisuudessa kirjoitettiin Marxista, niin oli se parhaasta päästä parjausta ja tökeröä virnistelyä. Marx oli, Engelsin sanontaa käyttääksemme, eniten haukuttu ihminen maailmassa. Parjatessaan Marxia ja pyrkiessään vaikenemalla tappamaan hänen teoksensa porvarilliset oppineet samaan aikaan varastivat hänen ajatuksiaan ja väärensivät niitä. Monen monet Marxin keksinnöt (kuten esimerkiksi rahateoria, tuotannon keskittymisteoria ja joukko muita) tietenkin porvarillisesti vääristelyinä alkoivat figureerata kaikissa porvarillisissa oppikirjoissa ilman että millään tavalla mainittiin niiden alkuperäistä luojaa.

Proletariaatin luokkataistelu kohosi kuitenkin jo sellaiselle asteelle, että kävi mahdottomaksi yksinkertaisesti vaieta Pääomasta. Nyt tulee porvariston taistelutaktiikka marxismia vastaan kaksinaiseksi. Rinnan marxismin suoranaisten kumoamisyritysten kanssa näemme sen valheellista tunnustamista sanoin ja katalinta vääristelyä teoin. Karl Musan ”Anti-Marx” tapaisen kirjan Anti-Marxien rinnalla porvaristo on nyt valmis sietämään ”Vale-Marxia” II internationalen väärennettyä Marxia. Se on se tunnettu temppu, josta Lenin puhuu teoksessaan Valtio ja vallankumous: tehdä vallankumouksellisten ajattelijain ja sorrettujen luokkien johtajain opeista ”vaarattomia pyhäinkuvia, niin sanoaksemme kanonisoida ne, antaa vissi maine niiden nimille sorrettujen luokkien ”viihdyttämiseksi” ja niiden puijaamiseksi, tehdä ontoksi vallankumouksellisen opin sisältö, tylsentää sen vallankumouksellinen kärki, madaltaa se”.

Marx opetti, että kriisien mahdollisuus on itse tavaran kiertokulun järjestelmässä, että niiden välttämättömyys johtuu itse kapitalistisesta tuotantotavasta, jolla on valtaisat tuotantovoimat ja samalla rajoitettu kulutus ¹⁾ ja jonka järjestelmän vallitessa yksityiset yrittäjät ajavat takaa voittoa samalla kuin täydellisesti puuttuu tietoinen suunnitelmallinen kansan koko talouselämän prosessin kokonaisuudessaan johtaminen; että syy kriiseihin on itse kapitalistisessa tuotannossa, siinä että yhteiskunnallinen tuotanto ja yksityinen anastus ovat yhteensovittamattomat.

Marx sanoo, että pulat voidaan voittaa vain siten, että proletariaatti hävittää kapitalismin ja luo sosialistisen talouden. Mutta sosialifasistinen teoreetikko Naftali saarnaa, että jo kapitalismin vallitessa voidaan voittaa pulat, että ”konjunktuuritkin ovat suunnitelmallisen järjestelyn ulottuvilla, että ne voivat olla talouspolitiikan kohteina”. ”Talouspolitiikan, ammattiliittojen ja sosialististen puolueiden tarkoitusperänä on kriisien voittaminen, heikentäminen ja ehkäiseminen” — saarnaa tämä ”marxilainen”, niinkuin se olisi mahdollista tehdä säilyttämällä kapitalismi, pysymällä sen puitteissa, kajoamatta itse sen perusteihin.

Marx opetti, että proletariaatin ja porvariston edut ovat täysin vastakkaiset, mutta Kautsky saarnaa, että ”on olemassa vissi sopusointu proletariaatin ja kapitalistien etujen välillä”. ²⁾

Marx opetti että proletariaatti ei voi kapitalismin hävittämisestä menettää mitään muuta kuin kahleensa, mutta Kautsky päätyy sellaiseen tylsäjärkisyyteen ja halunkkimaisuuteen, että kutsuu proletariaattia puolustamaan kapitalismia. ³⁾

Taistelu marxismin väärentämistä vastaan, marxismin vallankumouksellisen teorian puolesta, materialistisen dialektiikan puolesta, Marxin teorian väärentäjien paljastaminen on eräs oleellisimpia tehtäviämme. Proletariaatti käy Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja Kominternin johdolla, marxismi-leninismin lipun alla taistelua kommunismin puolesta ja inhoten heittää syrjään Kautskyt, Naftalit ja muut pääoman palkkarengit, jotka syytävät vallankumouksellista proletariaattia ja sen johtajia vastaan, kaikkia niitä vastaan, jotka todella rakentavat kommunismia, kaiken sen saman parjaustulvan, jonka heidän edeltäjänsä syytivät itse Marxia vastaan, silloin kuin hän eli ja loi suuren teoksensa.

On erinomaisen hyödyllistä ja opettavaista palauttaa muistiin, minkälaisissa olosuhteissa Marx sai elää valmistaessaan tieteellistä pääteostaan.

Eräässä Marxia koskevassa artikkelissa on Engels nimittänyt Pääomaa kokonaisen elämän tieteelliseksi työksi. V. 1843 Marx aloitti kapitalistisen talousjärjestelmän syvällisen tutkimisen. Marx itse merkitsee tuon vuoden useamman kerran. Tehtyään sen keksinnön, että oikeudellisten suhteiden ja valtiomuotojen selitystä ei saa hakea paremmin niistä itsestään kuin niinsanotun ihmishengen yleisestä kehityksestä, vaan on sitä haettava ihmisten aineellisista suhteista, heidän tuotantosuhteistaan, että yhteiskunnan anatomiaa tutkii poliittinen taloustiede, Marx kävikin käsiksi juuri tuon tieteen tutkimiseen.

Jo ennen v:n 1848 vallankumousta oli Marx päässyt oikeaan käsitykseen itse kapitalististen suhteiden perustasta. Se perusta oli tuotannonvälineitä omistamattoman proletariaatin riisto, jota harjoittavat kapitalistit, tuotannonvälineiden omistajat. V. 1847 kirjoittamissaan luennoissa Marx korostaa, että juuri siinä se on ydin, että vain silloin kuin yhteiskunta jakaantuu noihin kahteen luokkaan, proletaareihin ja kapitalisteihin, saavat tuotannonvälineet pääoman ominaisuuden, tulevat pääomaksi. Mutta siihen aikaan ei Marx vielä ollut täysin viimeistellyt talousopillista teoriaansa. Sellaisissa vuodelta 1847 peräisin olevissa tuotteissa kuin yllämainitut luennot, Filosofian kurjuus, Kommunistinen manifesti tapaamme selvän yleisen käsityksen kapitalististen suhteiden olemuksesta ja niiden kehitystendenssistä. Mutta yksityiskohdissaan oli teoria vielä muokkaamaton. Niinpä Marx vielä siihen aikaan käytti esim. porvarilliselta poliittiselta taloustieteeltä perittyä terminologiaa mm.: työläiset myyvät kapitalistille työnsä,; työpalkka, yhtä kuin työn hinta.

Että Marx jo tällöin pohjaltaan käsittää todellisen suhteen olemuksen käy ilmi esim. sellaisista sanonnoista kuin: ”työläinen myy itseään kappaleittain”, ”myy niin ja niin monta tuntia omasta elämästään”, vuokraaja ostaa päiväläiseltä tämän ”työn ja voiman”, ”tuotantovoima”. (Palkkatyö ja pääoma, 1847). Mutta vasta Pääomassa (I osa 1867) on jo lopullinen, tarkka, täsmällinen sanonta: ”työläinen myy työvoimansa” (Arbeitskraft).

Vuoden 1848–49 vallankumouksen jälkeen, vuodesta 1850 lähtien tuli Marxille taas aika, jolloin hänen piti pääasiassa uurastaa tieteellisessä työssään. Mutta olisi virhe luulla, että Marxilla tällöin oli viljalti aikaa syventyä tieteellisiin tutkimuksiin. Ankaralla taistelulla oli hänen tapeltava itselleen mahdollisuus suurten keksintöjensä tieteelliseen muokkaukseen. Maanpakolaiselämän raskaissa olosuhteissa Lontoossa, ainaisessa taloudellisessa ahdingossa ja suoranaista puutetta kärsien, ollen pakoitettu tekemään ansiotöitä ⁴⁾ saattoi Marx vain Engelsin avustamana ja tukemana luoda suuren teoksensa, valmistaa Pääoman ensimmäinen osa painoon (1867) ja huoltaa sen toinen painos (1872). ⁵⁾

Meillä ei ole tässä tilaisuutta kaikissa yksityiskohdissaan kuvata niitä raskaita olosuhteita, joissa Marx joutui työskentelemään. Marxin ja hänen perheensä jäsenten sairaudet, lasten kuolema, joukko pieniä mutta tavattoman epämiellyttäviä ja väsyttäviä kiusoja, jotka aiheutuivat lihakauppiaalle, vihanneskauppiaalle, suutarille, lääkärille jne. velkaantumisesta — kaikki tuo vainosi Marxia varsinkin emigranttielämän parina ensimmäisenä vuosikymmenenä. Piti tosiaan olla rautainen työkyky ja sisu sellaisissa oloissa tehdä sitkeästi mitä suurimmalla huolellisuudella monipuolisia tieteellisiä tutkimuksia, syventyä pienimpiinkin yksityiskohtiin, jättämättä mitään tarkastelematta ja tutkimatta. Engels mainitsee berliniläisessä sanomalehdessä Die Zukunft 1869 julkaisemassaan Marxia koskevassa artikkelissa Marxin harvinaisesta huolellisuudesta, joka ”ehkäisi häntä julkaisemasta yleisölle töittensä tuloksia systemaattisessa muodossa ennenkuin hän oli täysin tyytyväinen niin niiden muotoon kuin sisältöönkin, ennenkuin hän oli itse täysin vakuutettu siitä, ettei hän ollut jättänyt yhtäkään ainoata asiaa koskevaa kirjaa läpilukematta, ei yhtään vastaväitettä, jota hän ei olisi setvinyt ja selvittänyt, että jokainoa kysymys oli täysin tyhjentävästi käsitelty”.

Uskomattomat vaikeudet voittaen Marx teki täysin tietoisena työnsä tärkeydestä ja puoluepoliittisesta merkityksestä. Tehden huomioita lähestyvän kriisin ilmiöistä Marx kirjoitti Engelsille 26. IX 1856: ”Tuskinpa meidän tarvitsee enää pitkäksi aikaa jäädä tänne katselijoiksi… meidän ”mobilisointimme” on luultavasti lähellä”. Odottaen kriisin nostattavan uuden vallankumouksen ja mainiosti käsittäen, että silloin ei ole enää aikaa tieteellisiin tutkimustöihin, Marx kiirehti suorittamaan loppuun talouspoliittisen teoriansa muokkaamisen. Joulukuun 8 p:nä 1857 hän kirjoitti Engelsille: ”Minä teen työtä kuin hullu läpi yöt taloudellisten tutkimusteni johtopäätösten viimeistelemiseksi, jotta minulla olisi valmiina edes yleinen selvä katsauskirjoitus ennenkuin vedenpaisumus tulee”.

Marxilla oli voitettavana kahdenlaisia esteitä ja vaikeuksia Pääomaa tehdessään. Ensiksi hän pyrki selvittämään kysymyksen itselleen kaikissa yksityiskohdissaan. Toiseksi hän pyrki esityksessä mahdollisimman suureen helppotajuisuuteen. Kirjansahan hän kirjoitti työväenluokalle, auttaakseen sitä nopeimmin ja mahdollisimman vähin vaikeuksin puistamaan harteiltaan palkkaorjuuden ikeen.

Kaikkien yksityiskohtien muokkaus vaati tavattoman työmäärän. ”Nyt on jo kulunut useita kuukausia siitä, kun alotin lopullisen muokkaustyön”, kirjoitti Marx Lassallelle 22. II. 1858. — ”Mutta työ sujuu hyvin hitaasti, sillä ne asiat, jotka ovat olleet työni pääkohteina jo monien vuosien ajan, aina vain, heti kun olen niiden kanssa lopullista tilitystä tekemässä, esiintuovat uusia puolia ja herättävät uusia mietiskelyjä.”

Vain väsymätön, sitkeä ja tyhjentävä aineen tai alan tutkiminen takaa sen, että voi ”vapaasti liikkua aineistossa”. Työstään puhuessaan Marx usein käyttää sanaa Zchanzen, joka kirjaimellisesti merkitsee uuvuttavaa kivien ja maan kantamista linnoituksen valmistamiseksi, ja tavanomaisessa merkityksessä yleensä raskaan uuvuttavan työn tekoa.

V. 1859 ilmestyi sitten lopulta talousopillisen työn ensimmäinen laitos nimelle Poliittisen taloustieteen arvosteluun. Siinä oli käsiteltynä tavara ja raha. Seuraavia osia ei ilmestynyt. Engels selittää minkätähden: ”Tuskin oli ensimmäinen osa (Poliittisen taloustieteen arvosteluun) ilmestynyt, kun Marx havaitsi, ettei hänellä ollut vielä täysin kehitettynä kaikissa yksityiskohdissaan seuraavien osien perusajatukset. Säilynyt käsikirjoitus on siitä parhaana todistuksena” ⁶⁾.

Myöhemmin, 1893, kirjoitti Engels eräälle Zürichissä asuvalle venäläiselle, jonka kanssa oli kirjeenvaihdossa: ”Lisäarvoteorian Marx muokkasi viisikymmenluvun kuluessa aivan yksinänsä ja vastusti kaikin voimin sitä, että sen johdosta julkaistaisiin edes jotakin ennenkuin hän on itselleen täydellisesti selvittänyt kaikki johtopäätökset”. Sentähden ei sitten ilmestynytkään Arvostelun toista ja seuraavia osia.

Kuusikymmenluvun alkupuolella (1861–63) otti Marx taas kaikissa yksityiskohdissaan uudestaan muokattavaksi koko lisäarvon tuotantoa koskevan kysymyksen. Marxin oli syvennyttävä sellaisiin kysymyksiin, jotka ensi silmäyksellä näyttävät johtavan kauas pois itse pääasian käsittelystä, mutta joiden tutkiminen itse asiassa oli vallan välttämätöntä, jos mieli saada selkeän käsityksen kapitalistisesta taloudesta kokonaisuudessaan.

Tuloksena oli valtava, 23 vihkoa sisältävä käsikirjoitus, uusi etappi Marxin työssä talousopillisen teoriansa kehittämiseksi, kokonainen kokoelma kirjoitelmia mitä moninaisimmista kysymyksistä, jotka tavalla tai toisella liittyivät kapitalistisen tuotantoprosessin käsittelyyn. Sen ohella Marx jatkoi edelleen käsikirjoituksensa painokuntoon valmistamista, ollen yhä tyytymätön työhön heti kun se oli saanut lopullisen muodon.

Elokuun 15 p:nä 1865 kirjoitti hän Engelsille: ”Työni (käsikirjoituksen painokuntoon saattaminen) sujuu yhdessä suhteessa hyvin. Minusta näyttää että nuo asiat saavat lopullisessa muokkauksessa verraten kansantajuisen muodon, lukuunottamatta joitakin R-T ja T-R:iä, joita ei voi välttää. Toisaalta taas, huolimatta siitä että minä olen työskennellyt pyöreitä vuorokausia ei työ yhtä kaikki suju niin nopeasti kuin niin kauan kovalla koetuksella ollut kärsivällisyyteni tahtoisi. Joka tapauksessa tulee tästä 100 % ymmärrettävämpi kuin mitä oli ensimmäinen osa. Muuten kun nyt katselen koko tuota pinkkaa ja muistelen, miten minun oli hyljättävä kerrassaan kaikki ja muokattava jopa historiallinen osa osittain ennen vallan tuntemattoman aineiston perustalla, niin minua alkaa naurattaa kun vilkaisen Itzig’iä (Lassalea) jolla on ”oma” talousoppinsa jo plakkarissa. Ja kuitenkin kaikesta siitä, mitä hän on tähän saakka kirjoittanut näkee, että se on soppamestari, joka räiskyvästi ja suulaasti taritsee maailmalle omina kaikkein uusimpina keksintöinään niitä totuuksia, joita me jo kaksikymmentä vuotta sitten — ja kymmenen kertaa paremmin — päästimme käypänä rahana liikkeelle kannattajiemme keskuuteen.”

Mutta nämäkään käsikirjoitukset eivät Marxin mielestä olleet riittävän valmiit Pääoman lopulliseksi tekstiksi.

”Mitä tulee teoreettiseen työhöni, — kirjoitti Marx Engelsille heinäkuun 31 p:nä 1865, — niin sen laita on tällä tavalla. On vielä kirjoitettava kolme lukua ja silloin on valmis teoreettinen osa (kolme ensimmäistä kirjaa). On vielä kirjoitettava neljäs kirja, kirjallisuushistoria. Se on minulle suhteellisesti katsoen kaikkein helpoin osa, koska kaikki kysymykset ovat ratkaistut kolmessa ensimmäisessä kirjassa, ja viimeinen näinollen on vain kertausta historiallisessa muodossa. Mutta minä en voi ottaa sellaista askelta, että lähettäisin siitä jotakin ennenkuin se on kokonaan valmis. Mitä puutteita teoksissani olleekaan, niin niiden vahva puoli on se, että ne muodostavat tieteellisen kokonaisuuden ja sen voi saavuttaa vain siten kuin minun tapani on, ettei anna milloinkaan painoon ennen kuin teos on täysin valmis.”

Tämä sangen tärkeä Marxin kirje osoittaa ensinnäkin, että vasta keskivälissä vuotta 1865 piirtyy koko teos suunnilleen siinä asussa missä se sitten myöhemmin painettiin ⁷⁾. Toiseksi Marxin kirjeestä ilmenee, että hän ryhtyi muokkaamaan Pääoman ensimmäisen osan tekstiä painokuntoon vasta senjälkeen kuin koko teos oli suurin piirtein valmis.

Käsikirjoituksen puhtaaksikirjoittamiseen painoa varten Marx ryhtyi tammikuussa 1866.

Tammik. 15 p:nä 1866 kirjoitti hän Kugelmannille, että hän ”työskentelee 12 tuntia päivässä Pääoman puhtaaksikirjoitustyössä” ja ilmoitti, että hän luultavasti maaliskuussa voi tulla tuomaan sitä kustantajalle Hampuriin. Noin kuukautta myöhemmin (13. II) Marx kirjoitti Engelsille: ”Mitä tulee tuohon kirottuun kirjaan, niin on sen laita seuraavanlainen: se oli valmis joulukuun lopussa (1865). Jo pelkästään yksi osasto maakorosta, viimeisenedellinen luku, on nykyisessä muodossaan melkein kirja. Päivät vietin kirjastossa ja öisin kirjoitin. Saksan uutta maanviljelyskemiaa varsinkin Liebich’iä ja Schönbeiniä, jotka ovat tässä asiassa tärkeimpiä kuin kaikki talousoppineet yhteensä; toisaalta on suunnattomat aineistomäärät, jonka ranskalaiset ovat luoneet sen jälkeen kuin minä tätä alaa tutkin — kaikki se oli minun nyt läpikotaisin tutkittava. Kaksi vuotta sitten päätin maakorkoa koskevat tutkimukseni. Ja nimenomaan tänä aikana on ilmestynyt paljon uutta muuten minun teoriaani täysin tukevaa. Tärkeätä tässä oli myös Japaniin pääsyn aukeaminen; (minä en yleensä lue matkakertomuksia ellei siihen pakota ammatin vaatimukset). Näin olen siis soveltanut itseeni vuorotyötä (Shifting systeemi) siinä muodossa kuin englantilaiset tehtailija-koirat sovelsivat sitä yksiin ja samoihin henkilöihin vuodesta 1848 vuoteen 1850.

Vaikka käsikirjoitus on valmis, on se nykyisessä asussaan tavattoman laaja, ei sitä kukaan voi kustantaa lukuunottamatta minua ja sinua. Minä aloitin kirjoittaa sitä puhtaaksi ja korjailla tyyliä täsmälleen tammikuun 1 p:nä ja työ on sujunut hyvin nopeasti, koska minulle on tietysti ollut kovin mieluista nuolla poikanen puhtaaksi niin pitkien synnytystuskien jälkeen. Mutta taas tuli ajos, että minä en ole voinut jatkaa ja tosiasiallisesti olen voinut täyttää vain sen, mikä suunnitelman mukaan oli valmista. Yleensä olen täysin yhtä mieltä sinun kanssasi ja vien ensimmäisen osan Meissnerille heti kun se tulee valmiiksi.”

Ensimmäisen osan käsikirjoituksen viimeistelyyn kului aikaa yli vuosi. Työn nopeata joutumista haittasi Marxin sairaus ja tavaton työkuormitus. Marx oli, käyttääksemme Engelsin sanontaa, Ensimmäisen internationalen ”Pääneuvoston sielu”, Internationalen pääjohtaja. Hän ”toimitti miltei kaikki Pääneuvoston julkaisemat kirjoitetut asiakirjat alkaen Perustavasta julistuksesta 1864 aina Julistuksiin Ranskan kansalaissodasta 1870–71. Kertoa Marxin toiminnasta Internationalessa on samaa kuin kirjoittaa tuon yhdistyksen historia”. Marx itse kirjoittaa kirjeessään Kugelmannille lokakuun 13 p:nä 1866, että hänen työtään estää sairaus; sitäpaitsi vie häneltä paljon aikaa käytännöllinen työ Internationalessa ”joka menee omaa menoaan ja se on hyvin suuri, koska itse asiassa minun on johdettava koko Internationalea”.

Tämän yhteydessä on huomautettava, että joskin työ Internationalessa vei Marxilta itseltään mahdollisuuden saattaa painokuntoon teoksen kaikki suunnitellut osat, niin tuo työskentely toisaalta rikastutti kirjaa uudella konkreettisella sisällöllä. On epäilemätöntä, että juuri käytännöllisen työnsä johdosta Internationalessa Marx sitten antaa 1864–65 kerätyn valtaisan aineiston pohjalla Pääoman monissa luvuissa (joita ei oltu teoksen alkuperäiseen suunnitelmaan merkitty), varsinkin luvussa Työpäivä perinpohjaisen kuvauksen ja analyysin työn ja pääoman välisestä taistelusta Englannissa työväenlainsäädännön, työpäivän jne. aloilla. Aivan päinvastoin kuin erilaisten oikeistolais- ja ”vasemmistolais”-lahkolaisten opportunistiset teoriat, joissa saarnataan, että proletariaatin on pysyteltävä erillään poliittisesta ja taloudellisesta taistelusta, Marx perusteli I internationalen sääntöihin sisällytetyn kohdan poliittisen ja taloudellisen taistelun katkeamattomasta yhteydestä ja antoi korvaamattoman teoreettisen aseen kaikkien maiden proletaareille jokapäiväisessä taistelussaan.

Marx halusi julkaista yhtaikaa koko sen osan, joka sisälsi sen mitä englantilaiset nimittävät ”Poliittisen taloustieteen prinsiipeiksi”, joka on ”quint essentio”, mutta jouduttaakseen teoksen ilmestymistä päätti hän aluksi julkaista vain ensimmäisen osan.

Kaikista vastuksista huolimatta, itseään säästämättä tavattoman vaikeissa olosuhteissa Marx valmisti painokuntoon Pääoman ensimmäisen osan vuoden 1867 alussa. Huhtikuun 30 p:nä 1867 kirjoitti hän tuttavalleen Siegfrid Meyerille New-Yorkiin: ”Minkätähden en ole teille vastannut? Sentähden että, olen ollut koko ajan haudan partaalla. Minun on ollut näinollen käytettävä jokikinen tunti, jolloin olen työhön pystynyt, saattaakseni päätökseen teokseni, jolle minä olen uhrannut terveyteni, elämän ja perheen onnen. Toivon ettei tämä selitys kaipaa mitään lisäselityksiä. Minä nauran niinsanotuille käytännönihmisille ja heidän järkevyydelleen. Jos tahtoo olla elukka, niin tietenkin voi kääntää selkänsä ihmiskunnan kärsimyksille ja huolehtia omasta nahkastaan. Mutta minä itse asiassa pitäisin itseäni epäkäytännöllisenä, jos kuolisin, ennenkuin saisin koko kirjani valmiiksi vaikkapa vain käsikirjoituksena”.

Se vaikeus, minkä voittamiseen Marx sai panna valtavia ponnistuksia, oli vaikeus asian esittämisessä. Esitys oli valettava sellaiseen muotoon, että kirjasta tulisi ymmärrettävä. Sen eteen teki Marx työtä vielä senkin jälkeen kuin kirjan ensimmäinen painos oli ilmestynyt. Hän huomasi jotenkin, että Pääomaa eivät ymmärtäneet edes terävätkään päät. Siis oli edelleenkin muokattava esitystapaa. Ja ensimmäisen osan uuteen painokseen (1872) Marx valmisti uuden esityksen ensimmäisestä luvusta. ⁸⁾

Elämänsä viimeisinä kymmenenä vuotena Marx jatkoi työtään Pääoman valmistamiseksi. Erikoisen suuren huomion kiinnitti hän tänä aikana agraarikysymykseen ja Venäjän tutkimiseen, joka tältä alalta tarjosi ehtymättömän aineiston. Ollen mitä syvällisimmin kiinnostettu Venäjän vallankumouksesta, oikein arvioiden sen yleismaailmallisen merkityksen, Marx opiskeli perusteellisesti venäjänkieltä ja luki suuren määrän venäjänkielistä kirjallisuutta. Ensimmäinen Pääoman käännös muille kielille ilmestyi juuri venäjänkielellä (Pääoman ensimmäinen osa).

Venäjällä v. 1917 voittanut proletaarinen vallankumous oli juuri sen toteuttamista, jonka Marx oli ennakolta nähnyt suorittamansa kapitalistisen järjestelmän ankaran tieteellisen analyysin pohjalla:

”Pääoman monopoolista tulee sen tuotantotavan kahle joka on kehittynyt yhdessä sen kanssa ja sen suojassa. Tuotantovälineiden keskittyminen ja työn yhteiskunnallistuminen saavuttavat sellaisen kohdan, jolloin ne eivät sovi kapitalistiseen kuoreensa. Se särkyy. Kapitalistisen yksityisomistuksen hetki lyö. Pakkoluovuttajat pakkoluovutetaan”. (Pääoma I osa I. 24 § 7)

Marxin työn nerokas jatkaja, Lenin joka kehitti marxismia ja kohotti sen korkeammalle asteelle, seisoo Pääoman luomalla teoreettisella perustalla. ”Leninismi on imperialismin kauden ja proletaarisen vallankumouksen kauden marxismia” (Stalin). Pääomassa esitetty teoria, Pääoman tieteellinen metoodi se on proletariaatin luokkataistelun korvaamaton teoreettinen ase. Se pitää omaksua, sen puolesta on taisteltava sen väärentäjiä vastaan. Pääoma antaa vallankumouksellisen proletariaatin politiikan ja taktiikan tieteelliset perusteet. Se osoittaa menetelmät, tiet ja keinot vanhan voittamiseen ja maailman muuttamiseen, tiet työtätekevien joukkojen, talonpoikaisjoukkojen vetämiseen proletariaatin puolelle. ”Joka ei ole ymmärtänyt sitä lukiessaan Marxin Pääomaa — sanoo Lenin — se ei ole mitään ymmärtänyt Marxista, ei mitään ymmärtänyt sosialismista, se on itse asiassa sokeasti porvariston hännässä kulkeva filisteri ja poroporvari.” Tuon teoksen merkitys on erikoisen ilmeinen nyt proletaaristen vallankumousten kaudella taisteltaessa välittömästi kommunismin puolesta nykyään meidän maassamme proletariaatin johtaessa kaikkia työtätekeviä tuossa taistelussa.

Mutta vielä silloinkin, kun kapitalismi on proletariaatin diktatuurin murskaamana ja hävittämänä lakannut olemasta koko maailmassa, vielä silloinkin Marxin Pääoma säilyttää merkityksensä materialistisen dialektiikan ensimmäisenä malliesimerkkinä, jonka tutkimisesta uudet sukupolvet ammentavat taitoa käytellä Marxin metoodia, dialektisen materialismin todella tieteellistä metoodia.

______

Viitteet

¹⁾ Engels kirjoitti kirjeessään F. Langelle 29. III. 1866: ”Tuotannon äärirajoja ei määrää nälkäisten vatsojen lukumäärä, vaan maksukykyisten ostajain lukumäärä.”

²⁾ Kautsky: Esipuhe Pääoman II osan saksankieliseen ”Kansanlaitokseen”.

³⁾ ”Yhtä enemmän ja enemmän osoittautuu proletariaatti olevan sellaisessa asemassa, että sen tehtäviin ei kuulu ainoastaan kapitalistisen tuotantotavan voittaminen ja sen vaihtaminen sosialistiseksi, vaan myös tuon tuotantotavan lakien suojeleminen suurpääoman monopolistien aiheuttamalta väkivallalta, monopolistien, jotka toimivat liitossa suuragraarien, kenraalien, byrokraattien, professorien jne. kanssa” (Esipuhe Pääoman II osan saksank. laitokseen).

⁴⁾ ”Päivä on minun tapettava palkkatyössä” (Kirje Lassallelle 21. XII. 1857) ”minä en ole aikani isäntä, vaan orja. Omaan käyttööni jää minulle yö, mutta alinomaa uusiintuvat maksataudin kohtaukset taas katkaisevat nuo yötyöt.” (22. II. 1858).

⁵⁾ Muut kolme osaa jäivät Marxilta käsikirjoituksiksi, jotka monasti olivat kirjallisessa ja toimituksellisessa suhteessa sangen muokkaamattomassa asussa, joskus pelkästään ensi hahmoitelmina. Marxin kuoleman jälkeen Engels julkaisi osan noista käsikirjoituksista tehden jättiläistyön niiden painokuntoon saattamiseksi: Pääoman toinen osa ilmestyi 1885, kolmas osa 1894.

⁶⁾ Engels kirjoituksessaan Marxista Konradin tietosanakirjassa: Handwörterbuch der Statswissenschaften, IV osa s. 1132. Se käsikirjoitus, josta Engels tässä puhuu, on kahtenatoista vihkona Marx-Engels-Lenin instituutin huostassa. Se on peräisin vuosilta 1857–58 ja on se eräs etappi Marxin Pääoma-työssä. Sillä on tavattoman suuri arvo Marxin työskentelytavan tutkimisessa.

⁷⁾ Se minkä Marx oli tarkoittanut neljänteen osaan ”kertaukseksi historiallisessa muodossa” ja jota Engels ei ehtinyt julkaista, on tallella. Osan näistä käsikirjoituksista julkaisi Kautsky teoksena ”Lisäarvoteoria”, mutta julkaisi sen epätäydellisenä ja mielivaltaisesti muutellen Marxin määrittelemää järjestystä ja tehden sinne virheitä. Nuo käsikirjoitukset julkaistaan Marx-Engels-Lenin instituutin toimesta täydellisinä lähimmän parin vuoden kuluessa.

⁸⁾ Tässä suhteessa on tämän ensimmäisen luvun käsikirjoituksella, joka on peräisin vv. 1867–72 väliseltä ajalta tavattoman suuri arvo. Siitä näkee miten paljon työtä ja huolta Marx uhrasi löytääkseen kaikkein selkeimmän ja samalla kaikkein täsmällisimmän esitystavan. Tämä käsikirjoitus julkaistaan Marx-Engels Arkiston lähimmissä osissa.