Vainajien muistolle

Ch. E. Ruthenberg

Charles Emil Ruthenberg, Amerikan kommunistipuolueen johtaja, kuoli Chicagossa maalisk. 2 pnä 44 vuoden vanhana. Tämä ei ole ainoastaan raskas isku Amerikan puolueelle, joka juuri on päässyt pitkän ryhmätaistelun vaikeuksien jälkeen menestykselliseen käytännölliseen työhön, vaan myös Kominternille, jonka Toimeenpanevan Komitean jäsen tov. R. oli.

Hän oli syntynyt Clevelandissa, Ohiossa. Isä lastuumies. Nuorena meni poika tehtaaseen; sitten konttorityöhön. Liittyi Sosialistipuolueeseen. Erikoisvalmistuksen jälkeen hankki hän huomattavan administratiivisen kokemuksen suuren tehtaan palveluksessa. Työväen noustessa taisteluun palkankorotuksen puolesta tuli R. johtoon; taistelu voitettiin. V. 1909 tuli R:sta Clevelandin sosialistisen järjestön sihteeri ja puoluelehden toimittaja. Taistelullaan reformisteja vastaan ansaitsi hän jäsenjoukkojen kannatuksen Ohion valtiojärjestössä. Kun vasen siipi järjestyi Sosialistipuolueessa, tuli R:sta sen johtaja, ja kun puoluejohto v. 1912 sai aikaan päätöksen, että puolueeseen ei saa kuulua joka suosittaa »sabotaasia, suoraa toimintaa ja väkivaltaa», taisteli R. sitä ja siitä johtuvia erottamisia, m.m. Bill Haywoodin keskuskomiteasta erottamista vastaan. V. 1915 tuli R. puolueen KK:n jäseneksi.

Kun syttyi imperialistinen sota, oli R. sen vastustajien riveissä. Joukkojen painostuksesta täytyi puolueen johtajain kutsua puoluekokous St Louis’iin, jossa tov. R. esiintyi vasemman siiven johtajana. Enemmistö hylkäsi puoluejohtajain reformistisen päätösehdotuksen ja hyväksyi toisen, joka oli lähempänä kumouksellista kantaa. Puoluejohtajat, Morris Hillquit ym, suhtautuivat siihen kuin »paperipalaan». Tov. Ruthenberg jatkoi taistelua sotaa vastaan ja joutui vuodeksi vankilaan. Sieltä päästyään astui hän heti vasemman siiven riveihin. Sen julkaiseman manifestin johdosta joutui hän — yhdessä John Reed’n ym kanssa — oikeuteen.

Clevelandin työläiset muistavat maineikkaimpana päivänään Vappua 1919, jolloin 40.000 työläistä, 50:n ammattiosaston lipun liehuessa ja vallankumouksellisin tunnuksin, marssi mielenosoituksella joutuen poliisien, ratsuväen ja tankkien hyökkäyksen esineeksi. Kaksi poliisia sai surmansa. Tämän liikkeen yhteydessä joutui Ruthenberg New Yorkissa vankilaan ja istui kaksi vuotta. Hänen päästessään pois oli Sosialistipuolueessa kriisi Kominterniin liittymiskysymyksen johdosta. Oli kaksi suuntaa kommunismiin taipuvain keskuudessa: toinen, venäläisten edustama, katsoi että johdossa on oltava sellaisten, joilla on Venäjän vallankumousliikkeen kokemus; ja toinen, johon kuului amerikalaisia ja amerikalaistuneita siirtolaisia, jotka katsoivat että Amerikan työväestä on löydettävä vallankumouksellisen liikkeen perusta. Ruthenberg kuului jälkimäisiin, ja niin kärjistyivät suhteet, että muodostui kaksi kommunistipuoluetta.

V. 1920, iski Amerikan hallitus ankarilla vainoilla kommunistien kimppuun. Tuhansia heitettiin vankilaan. Täytyi luoda salainen järjestö. Ruthenberg, joka silloin istui Sing-Singissä, antoi siinä arvokkaita neuvoja tovereille. Hän ei hyväksynyt, kuitenkaan, äkkijyrkkää kantaa, että kommunistisen puolueen täytyy aina olla salaisen, ja päästyään vapaaksi toimi hän julkisen puolueen aikaansaamiseksi. Niin perustettiinkin Workers Party (Työläisten Puolue), josta sitten tuli julkinen Amerikan kommunistipuolue, kun olot sen sallivat. — Näiden valmistusten ollessa käynnissä joutui R. taas vankilaan. Salainen puoluekokous, joka pidettiin Brismanessa, Michiganissa, joutui nim. poliisin tietoon ja suuri osa osanottajista kiinni. Ruthenberg tuomittiin 5–10 vuodeksi vankilaan. Oikeusjuttu on valitusten perusteella ollut käynnissä näihin asti, ja takauksella vapaana ollen johti tov. R. puoluetta sen pääsihteerinä. Juuri äskettäin vahvisti Yhdysvaltain Ylioikeus tuomion ja tov. R. valmistui juuri menemään vankilaan, kun joutui leikattavaksi umpisuolen tulehduksen johdosta ja kuoli siihen.

Moskovan »Pravdassa» julaistussa muistokirjoituksessa lausuu tov. Robert Minor: Tov. Ruthenberg kuoli vartiopaikallaan puolueen pääsihteerinä, vielä voimainsa täydessä kukoistuksessa. Muutama tunti sitä ennen kuin tauti sorti hänet vuoteelle, oli hän kiinni taistelussa Amerikan Ammattijärjestön byrokraattista johtoa vastaan, joka paraikaa ankarasti vainoo amm. liikkeen vasenta siipeä. Tov. Ruthenberg eli täydelleen yhtä elämää puolueen kanssa. Kaksi vuosikymmentä eli hän pelkästään vallankumoukselliselle liikkeelle. Hänen viimeiset sanansa olivat: »Sanokaa tovereille, että on koottava rivit ja rakennettava puoluetta. Amerikan työväenluokka voittaa puolueemme ja Kominternin johdolla. Jatkakaa taistelua!»

Suomennamme tähän vielä sen puheen, jonka tov. Ruthenberg piti New Yorkissa oikeudelle loppulausuntonaan, kun oikeus oli — lokak. 1920 — tuominnut hänet 5–10 vuodeksi vankilaan:

»Minulla on asiassa sanottavana vain, että minulla on jo aikaisemmin ollut määrätyt ihanteet yhteiskunnan uudistamisesta uudelle perustalle. Minä olen pysynyt niille uskollisena ja mennyt vankilaan niiden puolesta viime sodan aikana. Minä olen pysynyt periaatteissani, joihin lujasti uskon, ja minä pysyn niissä yhä huolimatta tämän oikeuden tuomiosta. Minä aion vastaisuudessa, kuten ennenkin, pysyä niissä periaatteissa ja taistella niiden puolesta, kunnes tulee aika niiden voittaa ja uusi yhteiskunta rakennetaan nykyisen tilalle. Minä olen tämän jutun alusta asti tiennyt, kuten edellisissäkin jutuissa, joissa olen ollut vastaajana, että tämä oikeus, ja kaikki tämän oikeuden välineet, ovat pelkästään sen väkivaltajärjestön osia, jota me nimitämme kapitalistiseksi valtioksi, enkä minä ole odottanut mitään muuta tulosta tällaiselta kapitalistiluokan järjestöltä, jonka tehtävänä on turvata kapitalistista järjestelmää, kuin mikä tuomio on tullut; ja ottaen vastaan tämän tuomion luokkaoikeuden, valtion organisoidun väkivallan ilmauksena niiden ihmisten toiveiden maahan polkemiseksi, jotka kärsivät nykyisen järjestelmän sorron alaisina, minä otan tuomion vastaan samanlaisella halveksumisella, tietäen että menen vankilaan siksi että kannatan suurta periaatetta, joka on voittava huolimatta kaikista oikeusistuimista, kaikista kapitalistiluokan järjestöistä.»

Oikeudenkäynnin kuluessa oli tov. Ruthenberg saanut tarkalleen vastata kysymyksiin, mitä tarkottaa sanoilla: vallankumouksellinen luokkataistelu, proletariaatin diktatuuri, omistavain pakkoluovutus jne. — Yhä varmemmin ja terävämmin taisteli tov. Ruthenberg kommunismin puolesta ja järjesti joukkoja taisteluun. Hän oli johtavana mukana viime vuosien useissa yrityksissä saada aikaan Amerikassa työväen joukkopuolue sekä työväen ja farmarien yhteisrintama mailman voimakkainta ja häikäilemättömintä imperialistista sortovaltaa vastaan. Mutta kaikkein suurimpana huolena oli hänelle rakentaa kommunistipuoluetta ja pitää sitä selvällä tiellä. Siinä työssä oli hän väsymätön ja siinä kaatui hän vartiopaikalleen.

MacManus

Helmikuun 27 pnä kuoli Englannin Kommunistipuolueen Keskuskomitean jäsen Arthur MacManus 34 vuoden iässä. Oli syntynyt Belfastissa työläisperheessä. Vanhemmat katolilaisia irlantilaisia. Lapsuudestaan saakka eli Glasgowissa, Skotlannissa, kaupungin »Itäpään» köyhälistökorttelissa. Joutui aikaisin työläiseksi: pesi pulloja, kulki maatöissä, oli lämmittäjänä laivatokalla, 18 vanhana konepajassa oppilaana. Tutustui Tom Bell’iin, jonka kanssa liittyi jatkuvaan yhteistoimintaan. Työmaalla tuntui sosialistisen agitation vaikutus. MacManus toimi innolla »Sosialistisen Työväenpuolueen» järjestämässä »Iso-Britannian Teollisuustyöläiset» järjestössä. Toimi huomattavasti Singerin ompelukonetehtaan suuressa lakossa. Tuli suosituksi Clyde alueen radikaalisen työväestön keskuudessa.

Sodan syttyessä tuli »Sos. Työväenpuolueen» Toimeenpanevan Komitean jäseneksi, asettuen Bell’in ja William Paul’in kanssa sotaa vastustamaan. Kun ammattiyhdistykset joutuivat valtion apureiksi, siirtyi työväen asiain ajaminen työmaille. Asetettiin työväen valtuutettuja (työmaakomiteoita) — Shop Stewards. MacManuksesta tuli tämän liikkeen esitaistelija. Oli puolueen »Socialist» lehden avustaja. V. 1915 syntyi lakko ja sen johtajat karkotettiin alueelta. Niiden joukossa MacManus. Muutti Edinburghiin ja sitten Liverpooliin. Teki järjestämistyötä, jonka tuloksena oli v. 1917 työmaavaltuutettujen keskuskomitea koko maata varten. MacManus valittiin sen puheenjohtajaksi. Vangittiin yhtenä koneseppien lakon johtajana — siihen otti osaa 250.000 työläistä — mutta vangitut täytyi joukkopainostuksen vuoksi vapauttaa.

Venäjän vallankumouksen vaikutuksesta alkoi MacManus ymmärtää puolueen merkitystä syvemmin kuin pelkkänä agitatiojärjestönä. Oli niiden joukossa, jotka tahtoivat kehittää Sosialistisesta Työväenpuolueesta vallankumouksellisen puolueen. Yhteyskomitean jäsenenä toimi tässä mielessä, ja kun tuloksena 1920 oli Kommunistipuolueen perustaminen, tuli hänestä sen puheenjohtaja ja Politbyron jäsen kuolemaansa asti. Oli voimakas joukkojen valistaja ja agitaattori; heikompi organisaattorina. Kominternin III kongressissa valittiin Toimeenpanevaan Komiteaan. 1924 johti taistelua hallitusta vastaan väärennetyn »Sinovjev-kirjeen» asiassa. V. 1925 vangittiin 11 toverinsa mukana ja tuomittiin 6 kk. vankilaan. Vaativassa toimessa kului heikko terveys. Oli valittu Brüsselin anti-imperialistiseen kongressiin edustajaksi kun kuolema tuli. — Hänessä menetti Englannin Kommunistipuolue ja Kommunistinen Internationale innokkaan ja uhrautuvan työntekijän.

Kirj. Y. S.