K. M. Evän muistolle (1927)

K. M. Evän muistolle

Lehtemme toimituksesta on katkennut ahkera kynä. Toveri Kustaa Mikko Evä kuoli keuhkotautiin Leningradissa huhtikuun 12 p. Hänessä meni manalle mies Suomen työväenliikkeen vanhaa polvea ja yksi kommunismin tienraivaajia suomalaisten keskuudessa.

Tov. Evä oli syntynyt Suomessa, tietojen mukaan Sysmässä, v. 1879. Köyhän työläisperheen lapsena joutui hän aikaisin leipäänsä ansaitsemaan, niin että kansakoulukin jäi kesken. Ollessaan Tampereella asemamiehenä liittyi hän v. 1905 työväenyhdistykseen ja sos.-dem. puolueeseen. Toimeliaana ja täsmällisenä miehenä saavutti tovereittensa luottamuksen ja toimi useissa tehtävissä. Oli Rautatieläisten liitossa toimihenkilönä ja edustajakokouksissa edustajana. Otti aikanaan osaa nuorisoliikkeeseen. Työväenyhdistyksessä ja puolueessa oli monissa toimissa: piiritoimikunnan ja kunnallistoimikunnan jäsenenä ym. Kun 1905 suurlakon jälkeen perustettiin Suomen Maanvuokraajain Liitto, tuli tov. Evä sen toimikuntaan. Häntä käytettiin paljon mm. tilintarkastajana ja toimi hän työväen palo-apuyhdistys »Turvan» toimitusjohtajana. Käytännöllisessä työssä ja ahkerilla itse-opinnoilla laajensi tov. Evä tietojaan sekä tuli tunnetuksi kirjottajana. Oli muutamaan otteeseen »Kansan Lehden» toimittajana sekä sai, vastaavana ollen, käydä kärsimässä lehdelle annettuja vankilatuomioita.

Kuti sitten tuli vallankumous v. 1917 ja Suomen työväki alkoi varustaa punakaarteja turvakseen, joutui tov. Evä ent. rakuunana sen johtotoimiin Tampereella. Luokkasodan alkaessa tammik. 1918 valittiin hänet Tampereen piiripäälliköksi, mutta joutui ristiriitaan punakaartilaisten kanssa, kun pani ehdoksi tiukan sotilaskurin vaatimuksen. — Maaliskuussa lähetti Suomen Kansanvaltuuskunta hänet Pietariin tärkeään luottamustoimeen, jonka hän täytti huolella ja toimella.

Tappion tultua toimi hän uhrautuvasti suomalaisten pakolaisten asiain järjestämiseksi Neuvosto-Venäjällä. Syventyi samalla bolshevismin oppeihin, ja kun sitten, elok. 29 p. 1918 Moskovassa perustettiin Suomen Kommunistinen Puolue, valittiin tov. Evä sen Keskuskomiteaan, johon kuului v:een 1921 hoitaen sihteerin vastuunalaista tehtävää. Silloin oli Keskuskomitean johdon alaisena laajoja toimi-aloja: paitsi kommunistipuolueen rakentamista hoiti se pakolaisasioita ja suomalaisten sotilaallista kasvatusta; sen hallussa oli teollisuuslaitoksia, maakommuuneja, kouluja, sairaaloita, kirjapainoja yms. Tov. Evän hallinnolliset kyvyt tulivat tällöin hyvään käytäntöön.

Kommunistisessa valistustyössä oli hän koko ajan mukana. Kirjasina on julaistu hänen puheensa vallankumousjuhlassa marrask. 8 p. 1918: »Kosto Suomen köyhälistön pyöveleille», ja esitelmänsä agitaattorikursseilla marrask. 30 p. »Työväen diktatuuri Suomeen!» — Jo elok. 3 p. oli »Kumouksessa» julaistu hänen kirjoituksensa »Mikä johti aseelliseen luokkasotaan Suomessa» (nimimerkillä Nomo, jota hän usein sittemminkin käytti »Vapaudessa» ym.).

Kun sitten vallankumouksen viholliset — kansainvälisen imperialismin ja Suomen lahtarien kätyrit sekä näiden pauloihin joutuneet harhauneet, itseään »työläiskommunisteiksi» luulevat — kohdistivat iskun suomalaisen kommunistisen liikkeen ytimeen, yrittäen murhata SKP:n keskusjohdon, haavoittui tov. Eväkin Kommunaardien Klubilla, elok. 31 p. 1920 niiden luodeista. Pelastui kuitenkin työhön kommunismin hyväksi, johon kävi käsiksi vielä toipilaana ollen, ryhtyen suomentamaan kommunistista kirjallisuutta.

V:sta 1921 tuli tov. Evän päätehtäväksi toiminta Venäjällä olevien suomalaisten, erikoisesti Inkerin talonpoikaisen kansan hyväksi. Hän oli ensin Pietarin Lääninkomitean suomalaisen osaston sihteerinä ja sitten »Vapauden» päätoimittajana. Tällä alalla suoritti hän kunnioitettavan tienraivaajan työn. »Vapauden» viime vuosikerrat ovat siitä todistuksena. Paitsi yleispoliittisia aineita ja talonpoikaiskysymyksiä käsitteli tov. Evä laajasti uskontokysymyksiä selvitellen kansanomaisesti uskonnollisten taikojen historiaa ja siten auttaen pappien harhaanjohtamaa kansaa pois pimityksen vallasta, uusaikaiseen materialistiseen maailmankatsomukseen. Hän toimitti siltä alalta myös valistavia kirjasia.

Näiden vaativien töiden ja keskeytymättömän puoluetyön lisäksi harjoitti tov. Evä laajaa kirjallista toimintaa. Kustannusosuuskunta »Kirjan» kirjallisen työn johtajana hän toimitti painokuntoon useita kirjoja ja suomennoksia sekä oli hyvänä apuna useille alkaville inkeriläisille kynän käyttäjille. — Hän oli myös »Kommunistin» perustajia ja pitkän aikaa lehtemme toimitussihteeri. Lehtemme lukijat ovat nähneet hänen nimensä tai nimimerkkinsä miltei joka numerossa. Hän tulkitsi Leniniä suomeksi (»Lenin ja talonpoika», N:o 2, »Helmikuun vallankumous», N:o 3, »Lokakuun vallankumous ja talonpoika», N:o 10, v. 1925). — Kokemuksiensa perusteella inkeriläisessä toiminnassa kirjoitti hän »Vallankumouksen aika Inkerissä» (N:o 1) ja »Taloudellinen rakennetyö ja valistuksen nousu Inkerissä» (N:o 5).

Useissa kirjotuksissa käsitteli tov. Evä myös Suomen luokkasotaa (»Kuinka jouduimme aseelliseen luokkasotaan ja tappioon Suomessa», N:o 1 ja »Suomen luokkasodan tappion syistä», N:o 7, v. 1926). Näissä kirjotuksissa esitti toveri Evä katsomuksia, joita toiset toverit eivät hyväksyneet ja joista Suomen 1918:n luokkasodan tutkimus on antava arvionsa. Niissä, kuten kaikessa muussakin toiminnassaan, esiintyi tov. Evä vakaumuksen miehenä, joka tuo julki käsityksensä ja vakaumuksensa terävästi, toverien kesken keskusteltavaksi.

Me tov. Evän työtoverit »Kommunistin» toimituksessa laskemme kunnioittaen lippumme riveistä poistuneen toverin paarien yli. Lepää rauhassa. Muistosi elää Suomen, Inkerin ja Karjalan työtätekevän kansan keskuudessa, joiden hyväksi annoit työkykysi, taistelutarmosi, henkesi.