Viron kansa taistelussa saksalaisia anastajia vastaan (1944)

Leningradin vapauttaminen saksalaisten saartorenkaasta ja Punaisen armeijan eteneminen Viron rajoille asti on saanut Saksan fascistien suomalaiset apurit vuodattamaan krokodiilinkyyneleitä muka ”Viron kovan kohtalon” vuoksi.

Itse asiassa Mannerheimin kopla ei välitä rahtuakaan Viron kansasta. Se pelkää omaa nahkaansa käsittäen, että Punaisen armeijan eteneminen Suomenlahden etelärannikolle tietää tuon koplan omaa perikatoa lähitulevaisuudessa.

Mutta Viron kansa, joka vuonna 1940 toimitetussa kansanäänestyksessä yksimielisesti päätti liittyä mahtavaan Neuvostoliittoon, iloitsee Punaisen armeijan voitosta. Se odottaa Punaisen armeijan tuloa. Eikä ainoastaan odota, vaan myöskin toimii. Lehdet kertovat sissiliikkeen kasvusta vihattuja saksalaisia anastajia vastaan. Surkeasti ovat romahtaneet kaikki saksalaisten yritykset mobilisoida virolaisia ryöstöarmeijaansa.

Voitokkaasti hyökkäävän Punaisen armeijan riveissä taistelee sodan kestäessä muodostettu virolainen kansallinen armeijakunta, josta Viron kansan edustaja Vares saattoi äskettäin Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston istunnossa ylpeydellä lausua:

”Milloinkaan koko historiansa aikana Viron kansalla ei ole ollut niin voimakasta ja sellaisilla sotavälineillä aseistettua armeijaa kuin on virolainen armeijakunta Punaisessa armeijassa”.

Viron laajojen kansanjoukkojen viha saksalaisia orjuuttajia vastaan tuli erikoisen selvästi esille päivänä, jolloin oli kulunut 600 vuotta kansankapinasta saksalaisia anastajia vastaan huhtikuun 23 päivän eli Jyrinpäivän vastaisena yönä 1343. Kaikki sotilaat, sissitaistelijat, kaikki rehelliset virolaiset isänmaanystävät vannoivat silloin taistelevansa viimeiseen veripisaraan saakka ja kostavansa saksalaisille anastajille niiden rikokset.

Punainen armeija on tullut Narvan edustalle. Taistelut ovat siirtymässä Viron alueelle. Koston hetki, josta puhutaan virolaisten valassa, on jo koittanut. Neuvosto-Viro tulee puhdistetuksi saksalaisista anastajista. Se ei miellytä verisen Hitlerin valkosuomalaisia palkkarenkejä ja siksi he ulvovat. Mutta tuo ulvonta ei voi vähääkään muuttaa tapahtumien kulkua. Se on ennakolta määrätty niin Viron kuin Karjalais-Suomalaisen neuvostotasavallankin kohdalta. Vihollinen tulee karkoitetuksi neuvostomaalta. Se, joka ei lähde pois vapaasta tahdostaan tahi laske aseitaan, on kuoleman oma.

Sotilaan ääni, No 15
Rintamalehti, sunnuntaina helmikuun 13 päivänä 1944

Leave a comment