Marxilaisuus — teoria, josta tuli suuri aineellinen voima (1953)

MARXILAISUUS — teoria, josta tuli suuri aineellinen voima

EDISTYKSELLINEN IHMISKUNTA vietti 5. 5. työväenluokan suuren johtajan ja opettajan, tieteellisen sosialismin perustajan Karl Marxin syntymän 135-vuotispäivää. Jo eräässä varhaisimpiin kuuluvassa kirjoituksessaan Marx lausui, että aatteista tulee aineellinen voima silloin, kun ne valtaavat joukot. Tämän lausunnon todistaa täysin oikeaksi se valtava, järjestävä, liikkeellepaneva ja uudistava osuus, joka marxismin kuolemattomalla opilla on nykyisessä maailmassa, ihmiskunnan suurten nerojen V. I. Leninin ja J. V. Stalinin nykyajan olosuhteita vastaavin uusin johtopäätöksin kaikin puolin edelleen kehittämänä, muokkaamana ja rikastuttamana.

KAIKKIVOITTAVA OPPI. ”Marxin oppi on kaikkivoittava, koska se on oikea”, Lenin kirjoitti v. 1913, jolloin Marxin kuolemasta oli kulunut 30 vuotta. Ne neljä vuosikymmentä, jotka sen jälkeen ovat kuluneet, ovat vahvistaneet tätä päätelmää joka suhteessa. Näille neljälle vuosikymmenelle ovat olleet tunnusmerkillisiä sen jalon asian suuret, maailmanhistorialliset voitot, jolle Marx omisti koko elämänsä.

Yhdessä ystävänsä ja taistelutoverinsa Engelsin kanssa Marx muutti sosialismin utopiasta tieteeksi. Marxilaisuuden perustajat selvittivät ensimmäisinä sen, että sosialismi ei ole mikään maailmalle vieraiden haaveilijoiden unelma, vaan kapitalistisen yhteiskunnan kehityksen välttämätön tulos. Käyttäen kriitillisesti hyväkseen kaiken parhaan, mitä edistyksellinen inhimillinen ajattelu oli luonut ennen heitä, Marx ja Engels panivat toimeen perinpohjaisen vallankumouksellisen mullistuksen kaikilla tieteen aloilla. He aseistivat nykyaikaisen yhteiskunnan sen edistyksellisimmän luokan selväpiirteisellä ja ehyellä maailmankatsomuksella, joka antaa sille, työväenluokalle, määrätietoisuutta, suuntautumiskykyä ja voitonvarmuutta. Tämä maailmankatsomus on dialektinen materialismi. Tämä nimi sillä on sen vuoksi, kuten J. V. Stalin toteaa, että sen suhtautuminen luonnonilmiöihin, sen luonnonilmiöiden tutkimusmetodi, näiden ilmiöiden tietoamismetodi on dialektinen, ja sen luonnonilmiöiden tulkinta, sen käsitys luonnonilmiöistä, sen teoria, on materialistinen. ”Marxin filosofia”, V. I. Lenin opettaa, ”on täydellistä filosofista materialismia, joka on antanut ihmiskunnalle — mutta erityisesti työväenluokalle — mahtavan tietoamisvälineen”.

YHTEISKUNNAN KEHITYKSEN PERUSTA. Samalla kun Marx ulotti filosofisen materialismin yhteiskuntaelämän tietoamisen alalle, hän asetti sen sekasorron ja mielivallan tilalle, joka ennen häntä oli vallinnut historiaa ja politiikkaa koskevissa katsomuksissa, hämmästyttävän täydellisen ja yksityiskohtaisen tieteellisen teorian, joka selittää yhteiskunnallisen kehityksen objektiiviset lait aukottomasti. Aikaisemmin oli etsitty kaikkien historiallisten muutosten perustaa viime kädessä ihmisten muuttuvista aatteista. Marx osoitti ensimmäisenä, että ihmisyhteiskunnan kehityksen perustana ovat sen aineelliset elämänehdot, ettei ihmisten tajunta määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa. Yhteiskuntaelämän eri aloista Marx valitsi taloudellisen alan, kaikista yhteiskunnallisista suhteista hän valitsi tuotantosuhteet perustavaa laatua oleviksi, alkuperäisiksi, kaikkia muita määrääviksi suhteiksi.

Kuten Marx opetti, astuvat ihmiset yhteiskunnan olemassaololle välttämättömien aineellisten tavaroiden tuotannossa välttämättömiin, heidän tahdostaan riippumattomiin suhteisiin, tuotantosuhteisiin, joiden luonteen määrää vallitseva aineellisten tuotantovoimien kehitysaste, ts. ihmisyhteiskunnan luonnosta saavuttaman vallan aste. Lenin osoitti, että vain johtamalla yhteiskunnalliset suhteet tuotantosuhteista ja nämä taas tuotantovoimien kulloisestakin tilasta on mahdollista soveltaa näihin suhteisiin toistuvuuden yleistieteellistä arvosteluperustetta ja yleistäen yhdistää eri maissa vallitsevat suhteet yhtenäiseksi yhteiskuntamuodostuksen peruskäsitykseksi. Se loi perustan, jonka pohjalla voidaan kuvata yhteiskunnallis-taloudellisten muodostusten kehitys luonnonhistoriallisena prosessina, jonka ansiosta yhteiskunnan tutkimus sai luotettavan tieteellisen perustan.

”Marxilaisuus”, V. I. Lenin kirjoitti, ”osoitti tien yhteiskunnallis-taloudellisten muodostusten synty-, kehitys- ja rappeutumisprosessin kaikkikäsittävään, kaikinpuoliseen tutkimukseen, samalla kun se tutki kaikkien vastakkaisten pyrkimysten kokonaisuutta, johti tämän eri yhteiskuntaluokkien tarkasti määriteltävistä elin-, ja tuotantosuhteista, hylkäsi satunnaisuuden ja mielivallan ”vallitsevien” eri aatteiden valinnassa sekä selittämisessä ja osoitti poikkeuksetta kaikkien aatteiden ja kaikkien eri pyrkimysten juurien olevan kulloisessakin aineellisten tuotantovoimien tilassa.”

TIETEELLINEN HISTORIANTUTKIMUS. Siten Marx osoitti, että tieteellisesti on historiaa tutkittava yhtenäisenä, koko valtavassa monimutkaisuudessaan ja ristiriitaisuudessaan lainmukaisena prosessina, jossa luokkataisteluteoria on se lanka, jota noudattaen yhteiskuntaelämän näennäisessä labyrintissa on havaittavissa lainmukaisuutta. Eräänä kaikkein tärkeimpänä tunnusmerkkinä, joka erottaa marxilaisuuden kaikista muista sosialistisista teorioista, Lenin piti sitä, että siinä yhdistyy ihmeteltävällä tavalla ”ehdoton tieteellinen tarkkuus eriteltäessä objektiivista asiantilaa ja objektiivista kehityskulkua sekä vallankumouksellisen tarmon, vallankumouksellisen luomisvoiman, joukkojen ja luonnollisesti myös niiden yksityisten henkilöiden, ryhmien, järjestöjen ja puolueiden, jotka pystyvät havaitsemaan eri luokkien väliset suhteet, vallankumouksellisen aloitekyvyn merkityksen mitä ratkaisevin tunnustaminen.”

Marxilaisuus merkitsee sitä, että torjutaan ratkaisevasti ja paljastetaan säälimättä toisaalta kaikkinainen seikkailupolitiikka, jota synnyttää yhteiskunnallisen kehityksen objektiivisten lakien kieltäminen, huomiotta jättäminen ja ymmärtämättömyys, toisaalta kaikenlainen passiivisuus ja fatalismi, joka johtuu objektiivisten taloudellisten lakien tuntemiseen ja hallitsemiseen nojaavan, ihmisen tietoisen teon valtavan osuuden kieltämisestä, huomiotta jättämisestä ja ymmärtämättömyydestä. Marxilaisuus on ensimmäisenä osoittanut, että yhteiskunta ei kehity ihmisen mielivallan, vaan määrättyjen objektiivisten lakien mukaisesti, jolloin tietämättömyys näistä laeista tai niiden unohtaminen kostautuu ankarasti. Mutta tämä ei suinkaan merkitse sitä, että ihminen ei voisi tehdä mitään muuta kuin jättäytyä yhteiskunnan taloudellisten kehityslakien orjuuteen. Päinvastoin, marxilaisuus opettaa, kuten J. V. Stalin nerokkaassa teoksessaan ”Sosialismin taloudellisia ongelmia Neuvostoliitossa” osoittaa, että ”ihmiset voivat saada selville lakeja, tiedostaa niitä, päästä hallitsemaan niitä, oppia soveltamaan niitä täydellä asiantuntemuksella, käyttämään niitä yhteiskunnan hyväksi ja sillä tavoin taltuttamaan ne, pääsemään niiden herraksi.”

PERUSTANA ON TALOUSJÄRJESTELMÄ. Marx piti yhteiskunnan talousjärjestelmää pohjana, perustana, jolle poliittinen ja ideologinen päällysrakenne kohoaa, ja otti tehtäväkseen ennen kaikkea tutkia tätä talousjärjestelmää. Erityistä huomiota Marx omisti kapitalistisen yhteiskunnan kehityslakien selvittämiselle.

”Marx”, J. V. Stalin opettaa, ”eritteli kapitalismia saadakseen selville työväenluokan riiston lähteen, lisäarvon, ja antaakseen tuotantovälineitä vailla olevalle työväenluokalle henkisen aseen kapitalismin kukistamiseksi.”

Luomalla oppinsa lisäarvosta Marx paljasti kapitalistisen riiston salaisuuden. Tämän havainnon ansiosta kapitalistinen yhteiskunta paljastui, Engelsin erään lausuman mukaan, suurisuuntaiseksi laitokseksi, jossa vähäinen ja yhä pienenevä vähemmistö harjoittaa kansan suunnattoman enemmistön riistoa.

KAPITALISMIN TUHO ON VÄISTÄMÄTÖN. Tutkittuaan syvällisesti ja monipuolisesti kapitalistisen yhteiskunnan kehityslakeja Marx todisti, että nämä lait syöksevät kapitalismin väistämättömään tuhoon. Marx ei ole vain perustellut tieteellisesti kapitalismin kuolemantuomiota, vaan myös osoittanut työväenluokan olevan voiman, jonka historiallinen tehtävä on kapitalismin kukistaminen ja uuden, korkeamman, sosialistisen yhteiskunnan luominen.

Marxilaisuuden perustajat ovat osoittaneet, että työväenluokka voi täyttää historiallisen tehtävänsä kapitalismin haudankaivajana ja sosialismin luojana vain proletaarisen vallankumouksen tietä, joka kukistaa porvariston vallan ja perustaa proletariaatin diktatuurin. Proletaarinen vallankumous eroaa perusteellisesti kaikista aikaisemmista vallankumouksista. Kun aikaisemmat vallankumoukset hävittivät yhden riistomuodon korvatakseen sen toisella, raivaa proletariaatin vallankumous kaiken ihmisen harjoittaman toisen ihmisen riiston juurineen pois. Näin proletariaatin luokkaedut sulautuvat yhteiskunnan valtavan enemmistön etuihin. Voidakseen menestyksellisesti käydä taistelua porvariston voittamiseksi ja sosialismin rakentamiseksi proletariaatti tarvitsi oman puolueensa, jolle Marx ja Engels antoivat kommunistisen puolueen nimen.

MARXILAISUUS ON INHIMILLISEN AJATTELUN SUURENMOISIN SAAVUTUS. Se opettaa, että maailmaa ei ole vain tunnettava, vaan myös muutettava. ”Marx oli ennen kaikkea vallankumouksellinen”, Engels sanoi suuren ystävänsä haudan ääressä. ”Taistelu oli hänen oikea olomuotonsa. Ja hän taisteli niin intohimoisesti, sitkeästi ja menestyksellisesti kuin vain harvat.”

Marx oli maailmanhistoriassa työväenluokan ensimmäisen kommunistisen puolueen ”Kommunistien liiton” johtaja vuoden 1848 vallankumouksen aikana. Hän oli v. 1864 muodostetun ”Kansainvälisen työväenliiton”, ts. I Internationaalin organisoija, sydän ja sielu. Kansainvälisen yleisneuvoston ensimmäisessä, Ranskan-Saksan sotaa käsittelevässä julkilausumassa vuodelta 1870 hän kirjoitti profeetalliset sanat: ”Vanhan yhteiskunnan, sen taloudellisen kurjuuden ja poliittisen järjettömyyden vastakohtana syntyy uusi yhteiskunta, jonka kansainvälinen periaate on rauha, koska jokaisen kansan keskuudessa vallitsee sama periaate — työ!”

Marxilaisuus on työväenluokan elinetujen tieteellinen ilmaus. Juuri sen tähden kaikki yritykset marxilaisuuden ”hävittämiseksi” ovat epäonnistuneet ja epäonnistuvat surkeasti. Monet ovat ryhtyneet tähän häpeälliseen uhkayritykseen. Heitä ovat olleet Pariisin kommuunin pyövelit, ”rautakansleri” Bismarck ja tsaarin santarmit, porvarilliset professorit ja revisionistiset petturit, Hitler ja Mussolini. He näkivät turhan vaivan! Marxilaisuus on yhtä vähän ”tuhottavissa” kuin työväenluokka, sillä yhteiskuntaa ei voi ajatella ilman työtätekeviä joukkoja, jotka luovat kaikki elämän arvot.

Nerokkaan ystävänsä jälkeen kaksitoista vuotta eläneen Engelsin kuoltua olivat ihmiskunnan suurimmat nerot V. I. Lenin ja J. V. Stalin Marxin työn jatkajia. He puolustivat Marxin ja Engelsin oppia kaikkia vihollisia vastaan, pitivät luovan marxilaisuuden lipun korkealla ja veivät sen kauas eteenpäin. Leninin ja Stalinin teokset rikastuttivat valtavasti marxilaista tiedettä, ne yhdistivät yleistäen yli viisikymmentä vuotta kestäneen historiallisen kehityksen suunnattoman kokemusmäärän, työväenluokan taistelukokemukset, taistelun, jonka tämän vaiheen aikana kruunasivat suurenmoiset, maailmanhistorialliset voitot.

STALIN AUKOI UUSIA URIA IHMISKUNNAN HISTORIASSA. Marxin syntymän 135-vuotispäivä osui samanaikaisesti neuvostokansan ja koko edistyksellisen ihmiskunnan sanomattoman raskaan menetyksen, J. V. Stalinin poismenon kanssa. J. V. Stalinin nimi, miehen, joka uhrasi koko valoisan elämänsä taistelulle, kansan luovan vapaan ja onnellisen elämän puolesta maan päällä, on neuvostoihmisille ja koko maailman laajoille työtätekeville joukoille äärettömän kallis. Tämä nimi mainitaan oikeutetusti ihmiskunnan historian suurimpien nimien, Marxin, Engelsin ja Leninin nimien rinnalla. Yhdessä Leninin kanssa Stalin ei ainoastaan kehittänyt edelleen Marxin ja Engelsin oppia, vaan myös aukoi uusia uria ihmiskunnan historiassa. Ne unohtumattomat päivät, jolloin neuvostokansa ja koko edistyksellinen ihmiskunta syvän surun vallassa saattoi J. V. Stalinia viimeiselle matkalle, osoittivat koko maailmalle, että satojen miljoonien ihmisten sydämissä kaikissa maissa tulee ikuisesti elämään mitä syvin kiitollisuus Stalinia kohtaan sekä järkähtämätön valmius taistella voittoisaan loppuun saakka sen oikean asian puolesta, jolle hän täydellisesti omisti neronsa koko voiman.

Marxia ei enää ollut, kun tapahtui siirtyminen kapitalismin esimonopolisesta asteesta monopolistiseen kapitalismiin, imperialismiin. Teoksissaan Lenin ja Stalin suorittivat tyhjentävän marxilaisen erittelyn imperialismista, joka on kapitalismin korkein ja viimeinen aste, proletariaatin sosialistisen vallankumouksen aatto. Leninismi on imperialismin ja proletaarisen vallankumouksen aikakauden marxilaisuutta. Leniniläis-stalinilainen teoria imperialismista tuli perustaksi uudelle, täydelliselle teorialle sosialistisesta vallankumouksesta, teorialle, josta tuli toimintaohje Venäjän työväenluokalle ja sen kommunistiselle puolueelle lokakuussa 1917.

LENIN JA STALIN SUORITTIVAT MARXILAISUUDEN TOTEUTTAMISEN. Lenin ja Stalin olivat korkeinta luokkaa olevia johtajia. Yhdistämällä sopusointuisesti teorian ja käytännön he eivät ainoastaan kehittäneet marxilaisuutta edelleen, vaan myös suorittivat sen toteuttamisen. He takoivat kommunistisesta puolueesta mahtavan voiman taisteluun työtätekevien vapauttamiseksi riistosta ja johtivat Venäjän kansan joukot voittoon Lokakuun suuressa sosialistisessa vallankumouksessa, joka merkitsi perusteellista käännettä koko ihmiskunnan historiassa, käännettä vanhasta, kapitalistisesta uuteen, sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään. Proletaarisen vallankumouksen voitto ja proletariaatin diktatuurin perustaminen maapallon kuudennekselle muodostivat mitä suurimman voiton Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin kaikkivoittavalle opille. Marxin ja Engelsin luomalle perustalle Lenin ja Stalin rakensivat yksityiskohtaisen ja täydellisen opin sosialistisesta valtiosta, opin kommunistisesta puolueesta neuvostoyhteiskunnan johtavana ja suunnanantavana voimana.

Jatkaessaan Leninin työtä ja kehittäessään jatkuvasti marxismin-leninismin oppia J. V. Stalin on johtanut neuvostokansan sosialismin maailmanhistorialliseen riemuvoittoon. Sosialismin toteuttaminen Neuvostoliitossa merkitsi uuden yhteiskuntajärjestelmän luomista, järjestelmän, joka on vapaa ihmisen harjoittamasta toisen ihmisen riistosta eikä tunne kapitalismin virheitä ja puutteita. Sosialismi on lopettanut satoja vuosia vanhan kansallisuusvihan. J. V. Stalin, kansallisuuskysymyksen suurin teoreetikko johti monikansaisen neuvostovaltion, tämän yhtenäisen, veljellisen kansainperheen luomista, jonka yksimielisyys on kestänyt kaikki koettelemukset.

NEUVOSTOLIITON ESIMERKKI MAAILMAN SORRETTUJEN INNOITTAJANA. Sosialismin maailmanhistoriallinen voitto Neuvostoliitossa antoi uutta rohkeutta kapitalististen maiden työväenluokalle, elähdytti miljoonia työtätekeviä uskomaan omiin voimiinsa, oikean asiansa voittoon, innoitti satoja miljoonia imperialismin sortamien ja orjuuttamien siirtomaiden ja epäitsenäisten maiden ihmisiä taistelemaan vapautensa puolesta. Kehittäessään edelleen Leninin teoriaa sosialistisesta vallankumouksesta J. V. Stalin laati opin sosialismin rakentamisesta yhdessä maassa kaikin puolin valmiiksi ja avasi neuvostokansalle kommunismin rakentamisen innoittavat näköalat.

Erottamattomasti liittyvät Stalinin nimeen marxismin-leninismin viime vuosikymmenellä saavuttamat uudet, huomattavat voitot. Suuren sotapäällikön Stalinin johdolla neuvostokansa ja sen armeija saavuttivat Hitler-Saksasta ja sen liittolaisista historiallisen voiton, joka muutti perinpohjin koko kansainvälisen tilanteen. Usean keski- ja kaakkois-Euroopan maan luopuminen kapitalistisesta järjestelmästä sekä suuren Kiinan kansan voitto ulkomaisen imperialismin ja kotimaisen feodaalitaantumuksen voimista ovat suurisuuntaisia historiallisia tapahtumia, jotka saattavat koko maailman näkyviin marxismin-leninismin opin voiman ja elinkelpoisuuden.

Yhtenäisen ja mahtavan, 800 miljoonaa ihmistä eli kolmasosan maapallon väestöä käsittävän sosialistisen leirin muodostuminen todistaa vakuuttavimmin, että marxismi-leninismi on kaikkivoittava voima, ainoa tieteellinen teoria, joka tunkeutuu yhteiskuntaelämän ilmiöiden ytimeen ja paljastaa sen järkähtämättömät lait, teoria, joka aseistaa nykyaikaisen yhteiskunnan edistykselliset voimat tarkoilla tiedoilla niistä keinoista ja menettelytavoista, joita käyttämällä saavutetaan voitto aikansa eläneistä voimista, mitkä yrittävät kääntää historian pyörää taaksepäin.

MARXILAISUUDEN OLEMUS. Marxilaisuus on J. V. Stalinin klassillisen määritelmän mukaan ”tiede luonnon ja yhteiskunnan kehityslaeista, tiede sorrettujen ja riistettyjen joukkojen vallankumouksesta, tiede sosialismin voitosta kaikissa maissa, tiede kommunistisen yhteiskunnan rakentamisesta”. Tämän tieteen suurin edustaja oli Stalin. Hän on antanut edistykselliselle ihmiskunnalle suunnattoman voimakkaan henkisen aseen, aseen, joka on välttämätön, jotta voidaan ymmärtää nykyinen tilanne oikein ja taistella menestyksellisesti niitä yhteiskunnallisia voimia vastaan, joiden herruus merkitsee orjuutta, riistoa ja hävityssotia.

J. V. Stalinin neroutta on edistyksellisen ihmiskunnan kiittäminen suurenmoisista havainnoista, jotka ovat rikastuttaneet marxilaisuutta ja tehneet siitä luotettavan kompassin, joka osoittaa tarkasti tien demokratian, rauhan ja sosialismin leirin uusiin voittoihin sen taistellessa imperialistisen taantumuksen voimia ja sotaa vastaan. J. V. Stalinin uudet teokset, jotka rikastuttavat marxismin-leninismin oppia uusin havainnoin ja päätelmin, ovat todellinen marxismin-leninismin aarreaitta. Näissä teoksissa marxilainen teoria, joka ei ole mikään dogmi, kuollut opinkappale, vaan toimintaohje, liittyy erottamattomasti nykyisen vaiheen perustavaa laatua oleviin käytännöllisiin tehtäviin. Neuvostoihmiset, samoin kuin miljoonat edistykselliset ihmiset kaikissa maissa saavat näistä teoksista vastauksen kaikkiin heitä koskeviin kysymyksiin.

SOSIALISMI YLIVOIMAINEN KAPITALISMIN RINNALLA. J. V. Stalinin nerokas teos ”Sosialismin taloudellisia ongelmia Neuvostoliitossa” merkitsee uutta, entistäkin korkeampaa astetta marxilaisuuden teorian yli sata vuotta jatkuneessa kehityksessä. Siinä suoritetaan monipuolinen marxilainen erittely nykyisen vaiheen perustavinta laatua olevista ja ratkaisevimmista kysymyksistä. Tämä teos sisältää ennen kaikkea mitä syvällisimpiin tieteellisiin tutkimustuloksiin perustuvan esityksen sosialistisesta tuotantotavasta, joka Neuvostoliitossa on päässyt voitolle, tieteellisen erittelyn sosialismille ominaisista objektiivisista taloudellisista laeista ja toteamuksia tärkeimmistä edellytyksistä valmisteltaessa siirtymistä kommunismiin. Ottamalla huomioon ja perustelemalla toisaalta sosialismin taloudellisen peruslain ja toisaalta nykyaikaisen kapitalismin taloudellisen peruslain on J. V. Stalin osoittanut marxilais-leniniläisen tieteen loistavassa valossa sosialismin ylivoimaisuuden kapitalismin rinnalla. Erittely nykyaikaisen kapitalismin sovittamattomista ristiriidoista tekee ymmärrettäväksi sen koko kehityskulun.

Perustanaan historiallisen kehityksen suunnattoman kokemusmäärän yhdistäminen on J. V. Stalinin teos ”Sosialismin taloudellisia ongelmia Neuvostoliitossa” valaissut neuvostokansalle loistavalla tavalla tien kommunistisen yhteiskunnan menestykselliseen rakentamiseen. Samalla tämä teos osoittaa niille kansoille, jotka jo ovat karistaneet yltään imperialismin ikeen, tien sosialismin rakentamiseen, niille kansoille taas, jotka käyvät taistelua vapautensa puolesta, tien voittoon.

MARXISMI ON KESTÄNYT HISTORIALLISEN KOKEENSA. Marxismin-leninismin kuolematon oppi on läpäissyt suurimman historiallisen kokeensa. Maailmassa ei ole sellaista voimaa, joka voisi estää marxismin-leninismin aatteiden etenemisen, sellaista voimaa ei voi olla olemassa. Marxin, Engelsin ja Leninin asian suuri jatkaja, toveri Stalin on neronsa koko voimalla osoittanut maailman kansoille tien kohti valoisaa tulevaisuutta. Kansat nimittävät Stalinia oikeutetusti maailmanrauhan lipunkantajaksi, sillä, hän opettaa, kuinka sodan voimia ylivoimaisemmat rauhan voimat on yhdistettävä, hän opettaa näkemään ja paljastamaan rauhan vihollisten, ihmiskunnan vihollisten vehkeilyt. Samoin kuin Lenin on Stalin osoittanut, että erilaisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän omaavien maiden pitkäaikainen, rauhallinen rinnakkaineläminen on mahdollista. Stalin on osoittanut, että rauha voidaan säilyttää ja lujittaa, jos kansat ottavat rauhan säilyttämisen omiin käsiinsä ja puolustavat sitä loppuun saakka.

Stalinin työ elää kommunistisen puolueen ja neuvostohallituksen ympärille liittyneen neuvostokansan tarmossa ja päättäväisyydessä. Marxin, Engelsin, Leninin ja Stalinin lippu on varmoissa käsissä. Leninin ja Stalinin luoma ja kasvattama Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue kärjessään taistelun karaisemat ja kokeneet johtajat, suuren Stalinin taistelutoverit johtaa neuvostokansaa määrätietoisesti eteenpäin. J. V. Stalinin pyhä testamentti on neuvostokansan johtotähtenä sen marssiessa voitokkaana kohti kommunismia, se on koko maailman edistyksellisen ihmiskunnan johtotähtenä sen taistellessa rauhan, demokratian ja sosialismin puolesta.

(Novoje Vremja.)