Meillä yleensä hyvin vähän tiedetään, mikä on GPU (Tsheka), Neuvostoliiton työläisten puolustusjärjestö. Emmehän tunne tuota järjestöä muuta kuin mitä porvarilliset sanomalehdet kauhukuvauksissaan ovat siitä kertoneet. Seuraavassa selostamme saksalaisen työväen kuvalehden “A.I.Z.” mukaan GPU:n työskentelyä ja sen merkitystä proletariaatin vallankumoukselle ja sen tulosten säilyttämiseksi vastavallankumouksellisten ainesten niin sisällä kuin ulkoapäinkin Neuvostoliittoa, maailman työväen etuvarustusta vastaan tekemiä katalia hyökkäyksiä vastaan.
Proletariaatin diktatuuri oli pakotettu takomaan terävän miekan vastavallankumouksellisia ja näiden urkinta- ja sabotaashiyrityksiä vastaan. Joulukuun 20 päivänä vuonna 1917 perustettiinkin sitten Tsheka, joka kuitenkin hajoitettiin myöhemmin, kansalaissodan loputtua, jonka aikana se oli tarkoitettu erikoisena komissioonina taistelemaan vastavallankumouksellisia, keinottelijoita ja urkintaa vastaan. Sen sijaan muodostettiin nyt GPU (Gosudarstvennoje Polititsheskoje Upravlenije — Valtion poliittinen hallitus) joka tuli sisäasiain kansankomisariaatin johdon alaiseksi.
Kun ajatellaan GPU:ta, niin muistuu mieleen kenties Jean Paul Maratin kirjoitus eräässä lentokirjasessa kesäkuun 26 p:ltä 1790: “Kiiruhtakaa, kiiruhtakaa vielä niin kauan kuin on aikaa tai pian tulevat vihollisen lukuisat legioonat ylitsenne; pian tulette te näkemään, kuinka etuoikeutetut säädyt jälleen nousevat ja syntyy uudelleen despotismi, despotismi, joka on hirveämpi kuin mikään aikaisempi. Viisi, kuusisataa katkaistua päätä takaisivat teille rauhan, vapauden ja onnen. Väärä humanisuus on pidättänyt teidän kättänne ja ehkäissyt iskunne: se maksaa miljoonien teidän veljienne elämän. Teidän vihollisenne tarvitsevat vain silmänräpäyksen ja he riemuitsevat ja veri vuotaa virtoinaan. He kuristavat teidät ilman sääliä tukahduttaakseen vapaudenrakkauden ikuisiksi ajoiksi; heidän veriset kätensä etsivät sydämet lastenne rinnoista”.
Tsheka, nykyinen GPU, on suojellut Venäjän vallankumousta “verisiltä käsiltä” näihin päiviin saakka ja se tekee sitä edelleenkin, läheisessä yhteistyössä talonpoikain, työläisten ja punasotilaiden kanssa. Vastavallankumoukselliset olivat vielä vuosina 1917 ja 1918 hyvin voimakkaita ja nuori proletaarinen valtio olisi ehkä murtunut kapitalististen valtioiden rahoittamien ja lähettämien joukkojen ja vastavallankumouksellisten iskuihin, jollei — tsheka olisi ollut olemassa. Ja nyt ymmärretään se viha, jota kapitalismi tuntee juuri tätä voittoisan proletariaatin järjestöä kohtaan.
Toimintansa alussa oli tsheka äärimmäisen lempeä — ja tekeepä mieli sanoa — herkkäuskoinen joukko. Kolzov, monta vuotta sen toiminnassa mukana ollut, kertoo seuraavaa:
Alun muodosti kunniasana. Todella, alussa antoi tsheka vangitulle viholliselle vapauden, kun tämä lupasi kunniasanallaan, ettei ryhdy taisteluun vallankumousta vastaan. Itsestään selvää on, että tätä kunniasanaa tuskin milloinkaan pidettiin. Kenraali Krasnov, joka joutui Hatshinassa tshekan käsiin ja laskettiin “aatelismiehen ja upseerin” kunniasanaa vastaan vapaaksi, ehdolla ettei enää taistele neuvostojärjestelmää vastaan, teurasti sittemmin kansalaissodan aikana tuhansittain työläisiä ja talonpoikia Donin alueella. “Kunniasanansa” tietenkin mitä parhaimmassa arvossa pitäen. Toiset vastavallankumoukselliset, jotka laskettiin kunniasanaansa vastaan vapaiksi, taistelivat vallankumousta vastaan elämänsä loppuun saakka — tosin turvallisemmilta paikoilta, ulkomailta päin. Tämä tshekan alkuaikojen lempeäkätinen menettely vahvisti luonnollisesti valkokaartilaisten ja heidän ystäviensä rohkeutta. Kesällä 1918 syntyi kokonainen sarja salaliittoja: Savinkov järjesti kapinan Jaroslavissa ja sosiaalivallankumouksellisten vasemmisto useat levottomuudet Moskovassa. Ja yhä edelleen todettiin, että etupäässä Englannin, Ranskan ja Amerikan agentit olivat näiden salaliittojen rahoittajina ja johtajina, joiden ansiosta syntyivät useat terroristiset teot. Vuonna 1918 oli Lenin joutua vähällä sellaisen uhriksi. Ja nyt oli — muunlainen menettely olisi ollut rikos proletariaattia vastaan — lempeys ja hienotunteisuus tshekan taholta loppu.
Vallankumous oli antanut äänensä kuulua ja työväen puolustusjärjestöt olivat suoranaisesti pakoitetut ankarimpiin taistelukeinoihin. Felix Dshershinski, joka joutui kuoleman kautta liian aikaisin pois vastuunalaisesta työstään, johti läheisessä yhteydessä työväestön asialle ja vallankumoukselle antautuneiden virkailijain kanssa sitä toimintaa, joka oli katkeran välttämätön murhia ja muita häiriöitä tekeväin vastavallankumouksellisten masentamiseksi. Ja nyt huudettiin idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, porvarillisen ja sosialidemokraattisen lehdistön taholta: Terroria! punaista terroria! Toisesta terrorista, valkoisesta, ei silloin, kuten ei nytkään, puhuttu yhtään mitään. Ja kuitenkin oli juuri ostettujen vastavallankumouksellisten valkoinen terrori pannut vallankumouksen miekan liikkeeseen. Tsheka, nykyinen GPU, ei kuitenkaan raskaan “punaisen terrorin” aikana tehnyt muuta kuin ankaran proletaarisen velvollisuutensa. Ja kuten kansalaissodan päivinä on GPU nytkin — vallankumouksellisiin työväenjoukkoihin nojautuen — ensi rivissä niiden joukossa, jotka taistelevat sen vuoksi, että vanha kapitalistinen järjestelmä kuolee ja uusi, sosialistinen yhteiskunta syntyy.
Itä ja Länsi – Työväen kuvalehti, No 17, 1929
Marxismi-Leninismi 