Punaisen Karjalan tähänastisista vaiheista (1920)

Sen tapainen ajatus mikä Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisella on toteutettu, ei suinkaan ole vieras Venäjällä oleville suomalaisille pakolaisille. Jo keväällä 1918 oli esillä kysymys suomalaisen pakolaissiirtolan perustamisesta Kauko-Karjalaan nykyisen Karjalan Työkansan Kommuunin alueelle, omien heimoveljien pariin. Mutta kun nämä seudut silloin välittömästi lankesivat sotatoimien piiriin, niin raukesi tuuma.

Puna-armeija puhdisti viime kevättalvella koko Pohjois-Venäjän liittolaisista ja Suomen lahtareista, ja niin tuli Itä-Karjalakin jälleen vapaaksi. Silloin entinen ajatus Kauko-Karjalan muodostamisesta autonoomiseksi työkansan kommuuniksi, kansojen itsemääräämisoikeuden perustalla, virisi uudelleen eloon.

Autonoomisen Karjalan Työkansan Kommuunin perustamisen puolesta puhui monta seikkaan: 1) Karjalan taloudellisen elämän kohottaminen ja Karjalan kansan sivistyksellisten tarpeitten tyydyttäminen sekä neuvostovallan ja neuvostoaatteen lujittaminen Karjalassa; 2) Lahtari-Suomen imperialististen pyyteitten tukahuttaminen Itä-Karjalaan nähden ja 3) Suomen työväen tukeminen ja tyyssijan valmistaminen sille lahtarien terroria vastaan.

Neuvosto-Venäjä, joka aina on ollut valmis teossa toteuttamaan periaatettaan kansojen itsemääräämisoikeudesta, oli myös Kauko-Karjalaan nähden valmis tukemaan Karjalan suomalaisheimoisen kansan vapautumispyrkimyksiä. Yleisvenäläinen Toimeenpaneva Komitea antoi kesäkuun 7 p:nä tänä vuonna Karjalan kansalle juhlallisen julistuksen, Karjalan kansan «vapauskirjan». Julistuksessa sanotaan m.m.: «Ollen läheisessä yhteydessä Venäjän Sosialistisessa Neuvosto-Tasavallassa olevien kansallisuuksien työläisjoukkojen kanssa, astuu Karjalan työtätekevä kansa historiansa uuteen aikakauteen. Karjalan raatajakansan kohtalot ovat sen omissa käsissä. Sen eteen avautuu kansojen itsemääräämisoikeuden perusteella kansallisen kehityksen rajattomat mahdollisuudet».

Samassa julistuksessa ilmoitettiin, että korkeinta valtaa Karjalan Työkansan Kommuunin alueella toistaiseksi hoitaa Karjalan Vallankumouskomitea. Sisäisten järjestelytöiden ja suunnitelmien laatimisen ohella kuuluu Karjalan vallankumouskomitean tehtäviin kutsua koolle Karjalan Neuvostojen kokous, josta yleisvenäläisen neuvostojärjestelmän mukaan on tuleva Karjalan Työkansan Kommuunin korkein valtaelin.

Yhdessä Karjalan Vallankumouskomitean kanssa määritteli Venäjän Kansankomisaarien Neuvosto ja Yleisvenäläinen Toimeenpaneva Keskuskomitea elokuun 4 p:nä annetulla asetuksella Karjalan Työkansan Kommuunin rajat. Kommuunin länsirajana on Suomen raja, pohjoisessa kulkee raja Kannanlahden pohjoispuolitse Vienanmereen, josta Sorokan kaakkoispuolitse Uikujärven halki Äänisjärveen, jonka itäranta jää kommuunin alueen sisälle. Äänisestä kulkee raja Ladvan kihlakunnan rajaa myöten Syvärin jokeen, josta taas Aunuksen kaupungin eteläpuolitse Laatokkaan. Väestön enemmistön tällä alueella muodostavat karjalaiset ja suomalaiset. Muu osa väestöä on venäläisiä sekä suomensukuisia heimoja.

Karjalan Kommuuni kuuluu niihin seutuihin, joita kapitalistit kutsuvat «uinuvien miljoonien maaksi». Melkein koskemattomina ovat näihin saakka säilyneet Karjalan arvaamattomat luonnonrikkaudet: metsät, järvet ja vesivoima. Karjala on harvaan-asuttua, väkiluku on nykyään vain noin 150,000 henkeä, mutta asiantuntijain lausuntojen mukaan on alueella edellytyksiä monelle suurteollisuuden haaralle.

Tähän saakka on Vallankumouskomitean sekä sen alaisten ja rinnalla toimivien osastojen toiminta ollut pääasiassa järjestelytyötä. Taloudellisen elämän kohottamiseksi on perustettu Kansantalousneuvosto, jonka alaisena toimii kahdeksan teollisuuden elvyttämisestä ja elintarveasioiden parantamisesta huolehtivaa osastoa.

Paljon on jo kumminkin saatu aikaan. Päähuomio tällaisella takapajuisella ja oman onnensa varaan heitetyllä seudulla on tietysti kiinnitettävä elintarveasioihin, välttämättömien töiden käyntiin saattamiseen ja kansan valistamiseen.

Metsätöitä on järjestetty, ja kalastuksen ja maanviljelyksen elvyttämiseksi tehty aloitteita, jotka ensi syksyyn mennessä takaavat hyviä tuloksia. Kommuunin pääkaupungissa Petroskoissa avattiin jo marraskuulla suomalainen opettajaseminaari. Ensimmäiset opettajansa lähettänee se Karjalan saloille jo ensi kevääseen mennessä. Karjalan kansalle avautuu vihdoinkin mahdollisuus lukutaidon opiskeluun omalla kielellään. Tämä onkin tarpeellista, sillä Suomen lahtarit tekevät rajapitäjien väestön keskuudessa häikäilemätöntä agitatsioonia Karjakin Työkansan Kommuunia ja Neuvosto-Venäjää vastaan. Oma suomenkielinen sanomalehti «Karjalan Kommuuni» levittää nyt tietoja kommunismin hengessä Karjalan kaikkiin soppiin.

On vielä liian aikaista puhua niistä suuremmoisista tuotantosuunnitelmista, joita Karjalan Vallankumouskomitean toimesta on valmistettu. Sanottakoon vain, että ne muodostavat osan siitä mahtavasta suunnitelmasta, mikä on laadittu koko Neuvosto-Venäjän kommunistista suurtuotantoa varten. Jos suunnitelmien toteuttamiseen voidaan käydä käsiksi, kuten on hyvää toivoa, jo ensi keväänä, alkaa Karjalan saloilla vilkas elämä. Ja ennen pitkää voi Karjalan Työkansan Kommuuni tarjota Neuvosto-Venäjälle luonnonrikkauksiensa jalostettuja tuotteita, ennen kaikkea paperia, puutavaraa ja miks’ei sähkövoimaakin.

Jo tähänastiset kokemukset ovat omiaan osoittamaan, että aloite Karjalan Työkansan Kommuunin luomisesta mahtavan Neuvosto-Venäjän liepeille ei suinkaan ole vähäarvoinen, vaan että kommunismin lujittaminen paikallisen väestön omilla voimilla on omiaan edistämään vallankumouksen kulkua Suomeen ja Skandinavian maihin ja siten auttamaan maailmanvallankumouksen asiaa.

Huolimatta puutteista ja kärsimyksistä käy Karjalan Kommuunin asia päivä päivältä rakkaammaksi koko Karjalan väestölle, ja autonoominen Karjala on jo onnistunut hankkimaan itselleen monia uskollisia ystäviä, ei ainoastaan Suomessa, vaan myös Skandinaavian työläisten keskuudessa.

Niilo T. Virtanen.