Kun Suomen hallitus Suomen punakaartien Viaporin kapinaan osallistumisen johdosta määräsi punakaartit hajoitettavaksi [vuonna 1906], niin julisti Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen Oulun puoluekokous myös ne «hajonneeksi». Mutta sen tarkoituksena ei ollut suinkaan kokonaan lopettaa niiden toimintaa. Se oli pikemminkin puolueen suojelemiseksi suoritettu toimenpide. Puoluekokouksen aikana oli jo erityinen neuvottelu, johon myös puolueen johtavat piirit ottivat osaa, jossa päätettiin järjestää punakaartien toiminta jatkumaan illegaalisena. Sellaista niiden uudelleen järjestelyä myöskin tapahtui. Mutta vaikka puolueen johto oli ollut mukana tätä päätöstä tekemässä, ei se kuitenkaan pitänyt huolta uudelleen järjestämisen ja kaaterien toiminnan johtamisesta. Se oli yhtenä syynä siihen, että näiden salaisten punakaartien toimeenpanemien pakkoluovutuksen yhteydessä pian alkoi ilmetä myös erinäisiä epäterveitä, yksilöhyötyä tavoittelevia ilmiöitä. Maanalaisten punakaartien järjestymisestä ja todellisista tarkoituksista on muuan niihin osallistunut kuopiolainen työmies tätä aikaa koskevissa muistelmissaan kertonut seuraavaa:
Hallituksen Viaporin kapinan jälkeen antaman hajoitusmääräyksen jälkeen oltiin ainakin mainitulla paikkakunnalla punakaartin jäsenten keskuudessa sitä mieltä, että määräystä ei ole toteltava. Toimintaa on jatkettava salaisena. Asiasta puhuttiin kyllä paljon, mutta toiminnan järjestämisestä ei tullut kuitenkaan mitään. Tätä odotettaessa ilmoitettiin joillekin luotetuille, että työläiset ovat perustaneet maata käsittävän salaisen vallankumouksellisen järjestön, johon kehoitettiin liittymään jäseneksi. Jäseniksi lupautuneet kutsuttiin sitten määrättynä iltana salaiseen kokoukseen, jossa lopullinen jäseneksi ottaminen tapahtui.
Kokouksessa, jossa tässä mainittu toveri oli ensi kerran läsnä, oli osanottajia n. 15 henkeä, joiden mukana mm. Kuusisen klubilla 1920 murhattu veturinkuljettaja Konsta Lindqvist ja tunnettu viipurilainen rautatieläinen vallankumouksellinen Ristiseppä. Ensin mainittu puhui laajasti venäläisten vallankumousjärjestöjen toiminnasta ja järjestömuodoista, ilmoittaen suomalaisenkin järjestön hyväksyneen samat menettelytavat. Lähimpänä päämääränä tuli olla tsaarin kukistuminen. Sitä varten oli keinoista välittämättä hankittava aseita ja rahaa järjestön tarpeisiin. Muina tehtävinä tuli olla yhteyksien hankkiminen kasarmilla olevien venäläisten sotamiesten kanssa, jakaen näille kirjallisuutta, jos sellaista saadaan, ja yleensä harjoittaa heidän keskuudessaan agitationia. Samoin tuli auttaa ja suojata vainottuja venäläisiä tovereita, jos sellaisia tulee paikkakunnalle. Puheen jälkeen kysyttiin hyväksyykö järjestön päämäärän ja menettelytavan. Myöntävän vastauksen jälkeen tapahtui jäseneksi hyväksyminen. Annettiin myös tavallisia illegaalisen toiminnan ohjeita.
Eräässä sellaisessa kokouksessa selosti taas eräs Viipurista saapunut toveri siellä pidettyä neuvottelukokousta. Selostuksen jälkeen ilmoitti toinen toveri, että paikkakunnalla pitäisi panna toimeen muuan pakkoluovutus, jota varten tarvittaisiin vielä kaksi miestä lisää ja jonkun verran lisävälineitä. Lyhyen ajatusten vaihdon jälkeen annettiin asia lähemmin valmisteltavaksi seuraavana iltana jatkettavaa kokousta varten. Seuraavana iltana pidetyssä kokouksessa tehtäväksi päätetty yritys raukesi kuitenkin suunnitelmassa huomioon ottamattomien seikkojen tähden. Myöhemmin pantiin mainitun järjestön taholta kuitenkin toimeen joitakin pakkoluovutuksia. Rahoja ei suinkaan käytetty yksityisten hyödyksi, kuten usein on väitetty. Suurin osa niistä vietiin Helsinkiin keskuselimille, joilta saatiin myös revolvereja ja pommeja. Tunnettua on myös, että jotkut järjestön jäsenet tulivat tuomittua pakkoluovutusten johdosta moniksi vuosiksi kuritushuoneeseen. Järjestön jäsen kansakoulunopettaja Mustonen rupesi provokaattoriksi ja julkaisi Amerikassa järjestön toimintaa vääristelevän ja paljon valheita sisältävän kirjasen.
Samoihin aikoihin olivat myös porvarilliset aktivistit ja Voimaliiton miehet ahkerassa touhussa. Kerrottiin kuopiolaisia sosialidemokraattisia johtajia kutsutun heidän puheilleen, neuvottelemaan yhteistyöstä. Joku oli siellä käynytkin. Mitään yhteisrintamaa ei kuitenkaan syntynyt. Luokkarajat alkoivat olla selvät. Työväen vallankumouksellisen järjestön jäsenet etsivät porvarien asekätköjä, jotka heti siirrettiin toiseen paikkaan ja jaettiin järjestön jäsenille. Sillä tavalla löydettiin esimerkiksi ainakin kaksi Grafton-kiväärivarastoa. Toinen löydettiin santarmien ensin suorittaman tuloksettoman etsinnän jälkeen. Toisessa oli 25 ja toisessa 50 kivääriä.
Kuopion kaupungissa ja sen lähiseudulla oli järjestön jäsenmäärä arviolta noin 70–80. Kuopiossa pidettiin salaisia kokouksia hyvin usein. Ne järjestettiin kesällä tavallisesti metsiin ja saariin. Talvellakin mentiin tavallisesti hiihtämällä johonkin edemmäksi kokousta pitämään. Kokouksessa oli tavallisesti läsnä 10–15 henkilöä. Keskusteluaiheena niissä olivat aina aseiden ja rahojen hankinta, terroristiset teot ja joskus ampumaharjoitukset.
Kuten jo mainittiin oli järjestön tarkoitus olla mukana tsaristisen hirmuvallan kukistamisessa. Mutta ainakaan suurin osa sen rivijäseniä ei olleet selvillä siitä, mitä venäläistä vallankumouksellista puoluetta se tahtoi auttaa, vaiko vain yleensä niitä. Järjestön heikkoja puolia oli myös sen organisatoorinen heikkous. Jäsenet tunsivat liian laajalti toisensa. Mutta siitä huolimatta oli järjestön toiminta kokonaan salaliittolaistoimintaa. Ei sen johtajat eikä rivimiehet ymmärtäneet käyttää hyväkseen vuoden 1905 vallankumouksessa syntynyttä työläisten suurta innostusta luodakseen todella voimakkaan vallankumouksellisen järjestön. Ei ollut marxilaista johtoa. Oltiin korkeintaan äärimmäisiä vasemmistolaisia, ehkä anarko-sosialistejakin, jotka haaveilivat pakkoluovutuksilla auttavansa työväen asiaa. Viimemainittujenkin täytyi myöhemmin tämä menettelytapa hyljätä, sanoo kysymyksessä oleva toveri.
Bolshevikkien toiminta Suomessa ja Viaporin kapina: Eräitä aikalaisten muistelmia v. 1905 vallankumouksen ajoilta. Valtion kustannusliike Kirja. Leningrad. 1931. Petroskoi. Julkaistu Suomen Vallankumousliikkeen Tutkijakunnan toimesta.
Marxismi-Leninismi 