Neuvostoliiton valtion puolustuskomitean puheenjohtajan ja puolustusasiain kansankomissaarin toveri J. V. Stalinin puhe Punaisella torilla Suuren Lokakuun Sosialistisen Vallankumouksen XXIV vuosipäivänä
Toverit puna-armeijalaiset ja punalaivastolaiset, komentajat ja poliittisen työn tekijät, työläiset ja työläisnaiset, kolhoosilaiset ja kolhoosilaisnaiset, intelligentit, veljet sisaret vihollisemme selkäpuolella, väliaikaisesti joutuneina saksalaisten rosvojen ikeen alle, meidän mainehikkaat sissimme ja naississimme, jotka murskaavat saksalaisten anastajien selustaa!
Neuvostohallituksen ja bolshevistisen puolueemme nimessä tervehdin teitä ja onnittelen Suuren Lokakuun Sosialistisen Vallankumouksen 24:nnen vuosipäivän johdosta.
Toverit! Raskaissa olosuhteissa on tänään juhlittava Lokakuun vallankumouksen 24:ttä vuosipäivää. Saksalaisten rosvojen valapattoinen hyökkäys ja meidän kietominen sotaan muodosti vaaran meidän maallemme. Me olemme väliaikaisesti menettäneet joukon alueita ja vihollinen on ilmaantunut Leningradin ja Moskovan porteille. Vihollinen laski siihen, että heti ensimmäisen iskun jälkeen meidän armeijamme tulee lyötyä hajalle ja meidän maamme tulee asetettua polvilleen. Mutta vihollinen erehtyi surkeasti. Väliaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta meidän armeijamme ja laivastomme torjuu sankarillisesti vihollisen hyökkäykset koko rintaman laajuudella, tuottaen viholliselle raskaita tappioita ja meidän maamme — koko meidän maamme on järjestäytynyt yhtenäiseksi sotaleiriksi toteuttaakseen yhdessä meidän armeijamme ja laivastomme kanssa saksalaisten anastajien murskaamisen.
On ollut päiviä, jolloin meidän maamme on ollut vielä paljon vaikeammassa asemassa. Muistakaa vuotta 1918, jolloin me juhlimme Lokakuun vallankumouksen ensimmäistä vuosipäivää. Kolme neljäsosaa maastamme oli silloin ulkolaisten maahanhyökkääjien käsissä. Ukrainan, Kaukaasian, Keski-Aasian, Uralin, Siperian ja Kaukaisen Idän me olimme väliaikaisesti menettäneet. Meillä ei ollut liittolaisia, meillä ei ollut Punaista Armeijaa — me vasta aloimme sitä luomaan — ei riittänyt viljaa, aseita eikä vaatetusta. 14 valtiota hyökkäsi silloin maatamme vastaan. Mutta me emme masentuneet emmekä kadottaneet taisteluhenkeämme. Sodan tulessa me silloin järjestimme Punaisen Armeijan ja muutimme maamme sotaleiriksi. Suuren Leninin henki innoitti meitä silloin sotaan maahanhyökkääjiä vastaan. Ja miten kävi? Me murskasimme maahanhyökkääjät, palautimme kaikki menetetyt alueet ja saavutimme voiton.
Nyt meidän maamme asema on paljon parempi kuin 23 vuotta sitten. Meidän maamme on nyt monin verroin rikkaampi teollisuudesta, elintarpeista ja raaka-aineista kuin 23 vuotta sitten. Meillä on nyt liittolaisia, jotka ovat yhdessä meidän kanssamme yhteisrintamassa fasistisia anastajia vastaan. Meillä on kaikkien Euroopan kansojen myötätunto ja tuki, jotka kansat ovat joutuneet hitleriläisen tyranniuden ikeen alle. Meillä on nyt mainio armeija ja laivasto, jotka sydänverellään puolustavat synnyinmaamme vapautta ja riippumattomuutta. Meillä ei ole nyt vakavaa puutetta elintarpeista, aseista eikä vaatetuksesta. Koko meidän maamme, maamme kaikki kansat tukevat armeijaamme ja laivastoamme, auttaen niitä murskaamaan saksalaisten fasistien anastajalaumat. Meidän ihmisreservimme ovat ehtymättömät. Suuren Leninin henki ja hänen voittoisa lippunsa innoittavat meitä nytkin isänmaalliseen sotaan samoin kuin 23 vuotta sitten.
Voidaankohan epäillä sitä, että me voimme ja että meidän täytyy voittaa saksalaiset anastajat?
Vihollinen ei ole niin voimakas miksi sen kuvaavat jotkut säikähtäneet intelligentit. Ei se ole niin kauhea piru miksi se maalataan. Kuka voi kieltää, etteikö meidän Punainen Armeijamme ole useaan kertaan ajanut paniikkimaiseen käpälämäkeen kerskailevat saksalaiset sotajoukot? Jos ei käsittele asiaa saksalaisten propagandistien kerskailevien ilmoitusten mukaan, vaan Saksan todellisen tilanteen mukaan, niin ei tule vaikeaksi ymmärtää, että saksalais-fasistiset anastajat ovat romahduksen edessä. Saksassa on nyt vallalla nälkä ja kurjuus, neljän sotakuukauden aikana on Saksa menettänyt neljä ja puoli miljoonaa sotilasta. Saksan veri vuotaa kuiviin, sen ihmisreservit ehtyvät, suuttumuksen henki valtaa ei yksinomaan Euroopan kansat, jotka ovat joutuneet saksalaisten anastajien ikeen alle, vaan myöskin itse Saksan kansan, joka ei näe sodan loppua. Saksalaiset anastajat jännittävät viimeiset voimat. Ei ole epäilystä, että Saksa ei voi kauan kestää tällaista jännitystä. Vielä muutama kuukausi, vielä puoli vuotta, mahdollisesti vuosikin — ja hitleriläisen Saksan on sorruttava rikostensa painon alle.
Toverit puna-armeijalaiset ja punalaivastolaiset, komentajat ja poliittisen työn tekijät, sissit ja naississit! Teihin katsoo koko maailma voimana, joka on kykenevä tuhoamaan saksalaisten anastajien rosvoavat sotalaumat. Teihin katsovat vapauttajanaan Euroopan orjuutetut kansat, jotka ovat joutuneet saksalaisten anastajien ikeen alle. Vapaudentuojan suuri asia on langennut teidän osaksenne. Olkaa tämän asian ansiokkaita ajajia! Sota, jota te käytte, on oikeudenmukaista vapaussotaa. Innostakoon teitä tässä sodassa meidän suurten edeltäjiemme — Aleksander Nevskin, Dmitrij Donskoin, Kusjma Mininin, Dimitrij Posarskin, Aleksander Suvorovin ja Mihail Kutusovin uljas esimerkki!
Johtakoon teitä Suuren Leninin voittoisa lippu!
Saksalaisten anastajien täydellisen murskaamisen puolesta!
Kuolema saksalaisille valtaajille!
Eläköön meidän mainehikas synnyinmaamme, sen vapaus ja riippumattomuus!
Leninin lipun alla — eteenpäin ja voittoon!
Marxismi-Leninismi 