Valerian Vladimirovitsh Kuibyshev (1935)

Valerian Vladimirovitsh Kuibyshev

Tammikuun 25 p:nä v. 1935 kuoli Moskovassa sydämen kalkkeutumiseen yksi puolueemme huomattavimpia johtajia — NKP(b):n KK:n politbyroon jäsen, SSSR:n Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan sijainen ja Neuvostokontrollikomissian puheenjohtaja — Valerian Vladimirovitsh Kuibyshev.

Hän oli syntynyt Omskissa (Siperiassa) toukokuun 25 p:nä vuonna 1888, ollen kuollessaan siis lähes 47 vuoden ikäinen.

Jo varhain nuoruudessaan hän yhtyi vallankumoustoimintaan, osallistuen Omskin sosialidemokraattisten kerhojen työhön. 16-vuotiaana, vuonna 1904, hän liittyi Omskin sosialidemokraattiseen (bolshevistiseen) järjestöön, astuen siten leppymättömään taisteluun itsevaltiutta vastaan.

Vuoden 1905 vallankumoustapahtumien aikana oli tov. Kuibyshev Pietarissa, osallistuen bolshevikkien Pietarin järjestön työhön. Ollen vasta 17-vuotias hän silti oli jo tunnettu puoluepiireissä, saaden suoritettavakseen suurta vastuunalaisuutta vaativia tehtäviä. Hän järjestää mm. aseiden salakuljetusta ja säilyttämistä.

Niin kului koko vuosi 1905. Sitten taantumuksen saadessa väliaikaisen voiton vallankumouksesta alkaa tov. Kuibysbeville yhtämittaisten vainojen, vangitsemisten ja pakojen sarja…

V. 1906 hän toimii jälleen Omskissa, missä tulee valituksi bolshevikkien paikalliskomitean jäseneksi. Siellä hän myöskin joutuu ensikerran tsaarin santarmien käsiin ja oikeuteen, syytettynä puolueeseen kuulumisesta. Ohrana on pakotettu vapauttamaan hänet, mutta pian hänet uudelleen vangitaan ja karkoitetaan Kainskin kaupunkiin, mistä hän heti pakeni.

Ja v. 1908 hän on jälleen Pietarissa. Osallistuu aktiivisesti bolshevikkien toimintaan, kunnes poliisi vielä samana vuonna vangitsee hänet. Jälleen Kainskin vankila ja pakkotyömaa. Ja niin jatkuu vangitsemisia melkein joka vuosi — Kainskissa v. 1909, Tomskissa v. 1910, vangitaanpa hänet karkoituspaikallaan Narymissakin vallankumouksellisen työnsä jatkamisesta sielläkin.

V. 1913 tov. Kuibyshev on jälleen Pietarissa sekatyöläisenä, sitten Vologdassa, Harjkovissa ja v. 1915 jälleen Pietarissa, kuuluen bolshevikkien Pietarin komiteaan ja sen propagandakollegioon.

Kesäkuussa v. 1915 hän jälleen joutuu poliisien kynsiin ja karkoitetaan hänet kolmeksi vuodeksi Irkutskin läänin Verholenskin ujestiin. Mutta sotatilasta huolimatta hänen onnistuu jo seuraavana vuonna paeta ja hän saapuu puoluetyöhön Samaraan. Työskentelee sorvarina Samaran putkitehtaalla, kuuluen samalla bolshevikkien Samaran komiteaan, kunnes hänet jälleen vangitaan ja passitetaan 5:ksi vuodeksi Turuhanskin perukalle Siperiaan. Mutta matkalla karkoituspaikalle, Krasnojarskin-Jenisein välisellä vankitiellä, jota Venäjän vallankumouksellisten monet sukupolvet olivat jalkaisin astuneet, saavutti hänet helmikuun vallankumous.

Sen vapauttamana Valerian Vladimirovitsh palaa takaisin Samaraan, missä hänen johdollaan pystytetään neuvostovalta. Hän toimii Samaran vallankumouskomitean ja puolueen lääninkomitean ensimäisenä sihteerinä.

Syttyvät sitten kansalaissodan rintamat ja ankarat taistelut proletariaatin diktatuurin lujittamiseksi. Toveri Kuibyshev on jälleen siellä, missä puolueen vaikeimpia tehtäviä ratkaistaan — komissaarina ja Vallankumouksellisen sotaneuvoston jäsenenä I ja IV armeijassa, sitten tov. Frunzen kanssa johtamassa Koltshakin nujertamista itäisen rintaman eteläisellä nurkalla. Ja sen jälkeen Turkestanin rintamalla vapauttamassa Keski-Aasiaa interventeiltä.

Noilta taisteluvuosilta on hänestä jäänyt unohtumaton muisto Volgantakaisten seutujen ja Uralin arojen syrjäisimmillekin kylille. Ensimäisenä punakaartin perustajana, Tshapajevin divisian innoittajana hän vaaroissa ja lumipyryissä matkusteli rykmenteissä, kuumimpien taistelujen tuoksinassa oli Frunzen rinnalla välittömästi taistelukentillä, valmistellen tuhoisia iskuja nuoren neuvostomaamme vihollislaumoille.

Kansalaissodan päätyttyä hän oli puoluetyössä Turkestanissa, neuvostohallituksen edustajana Buharassa, sittemmin Korkeimmassa Kansantalousneuvostossa, johtaen samalla sähköteollisuutta.

Viimeisen vuosikymmenensä tov. Kuibyshev toimi Neuvostomaamme tärkeimmissä johtotehtävissä. NKP(b):n KK:n jäsenenä XI puoluekokouksesta saakka, hän vuoteen 1926 toimi puolueen Keskus-Kontrollikomitean puheenjohtajana ja Työläis-Talonpoikaistarkastuksen kansankomissaarina. V. 1926 hänet nimitetään Korkeimman Kansantalousneuvoston puheenjohtajaksi ja v. 1927 lopulla tulee valituksi NKP(b):n Politbyroon jäseneksi. Työskenteli sitten Valtion Suunnittelukomitean johdossa, johtaen ensimmäisen ja toisen viisivuotissuunnitelmien laadintaa ja toteuttamista. XVII puoluekokouksessa hänet valitaan Neuvostokontrollikomissian puheenjohtajaksi, toimien samalla SSSR:n Kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajan sijaisena. Hän oli ”esikuva todellisesta proletaarisesta vallankumousmiehestä, johdonmukaisesta leniniläisestä, leppymättömästä ja itseuhrautuvasta taistelijasta puolueen ja työväenluokan vihollisia vastaan, kommunismin voiton puolesta”, kuten NKP(b):n KK:n julkaisemassa kuolintiedossa sanotaan.

Koko neuvostomaa oli kunniavartiossa tämän jalon poikansa ruumiin ääressä. Ja tammikuun pakkasessa kantoivat lähimmät asekumppaninsa — toverit Stalin, Molotov, Voroshilov, Kaganovitsh ym., joiden kanssa hän oli rinta rinnan taistellut ankaran maanalaisuuden ajoilta aina toisen viisivuotisen voitonpäiviin saakka, tämän vuosisatamme erään jaloimman taistelijan läpi Punaisen torin — viimeiseen lepoonsa Kremlin muurien pyhättöön.