KANSAINVÄLISIÄ KYSYMYKSIÄ
Saksan ja Neuvostoliiton taloudelliset suhteet
Neuvostoliiton Berlinissä olevan kauppaedustajan tov. Kandelakin ja Saksan kansantalousministerin h. Schachtin välillä solmittu sopimus 200 milj. reichsmarkan lainan saamisesta ”Deutsche bank und Diskonto geselschaftin” ja ”Dresdener bankin” johtamalta pankkiyhtymältä viiden vuoden ajaksi neuvostotilauksien rahoittamista varten on maailman taloudellisen hävityksen ja maailman kaupan voimakkaan supistumisen olosuhteissa myönteinen tapahtuma.
Neuvostoliitto on yksi harvoista maista, joka on maailman kriisin aikana täyttänyt täydellisesti ja keskeytymättä finanssisitoumuksensa, maksanut saamansa luoton määräaikana eikä ole esittänyt vaatimusta lykkäyksen myöntämisestä. Tämä seikka ansaitsee sitäkin suurempaa huomiota, koska Neuvostoliitto oli ensimmäisen 5-vuotisen vuosina, jolloin sen exportissa oli tavattomia vaikeuksia, pakoitettu huomattavasti lisäämään tuontia. Tämä tuonti oli välttämätön 5-vuotisen täyttämiseksi. Siihen kuuluivat koneet, teknilliset raaka-aineet ja puolivalmisteet, ja Neuvostoliitto teki suuria uhrauksia voidakseen täsmällisesti täyttää ottamansa sitoumukset. Nyt Neuvostoliiton ulkomaan velka ei ole suuri.
Neuvostoliiton taloudellisen mahdin suunnaton voimistuminen, muunmuassa kultatuotannon ihmeteltävän nopea lisääntyminen, sen kauppabalanssin aktiivisuuden kasvu ovat antaneet sille mahdollisuuden asettaa päiväjärjestykseen kysymyksen ulkomaalaisten luottoehtojen yleisestä parantamisesta. Neuvostoliitto vaatii pitkäaikaista luottoa sellaisilla ehdoilla, jotka vastaavat sen arvoa mahtavana ja maksukykyisenä ostajana. Neuvostoliitolla on se edullinen asema, että se voi siellä, missä sitä eivät tyydytä luottoehdot, ostaa käteisellä. Tämä on ei vain voimistuttanut sen asemaa maailman markkinoilla, vaan tehnyt myöskin täysin mahdolliseksi sen maan ja liikkeen valitsemisen, joilta se on ostanut tarpeellisia tavaroita. Tämä seikka on saattanut exportista kiinnostettuja kapitalistisia ryhmiä hyväksymään Neuvostoliitolle parempia luottoehtoja. Neuvostoliiton ja Saksan välinen taloudellinen sopimus on tässä suhteessa huomattava askel.
Se tosiasia, että Saksan pankit solmivat tämän sopimuksen, on ensinnäkin Saksan exportin voimakkaan supistumisen ja Saksan kansainvälisen kaupan ankarasti tunteman laajentamistarpeen seuraus. Neuvostoliiton ja Saksan taloudelliset suhteet kärsivät fasististen viranomaisten sopimattomista teoista, siitä Neuvostoliitolle vihamielisestä ilmakehästä, jota fasistinen politiikka luo. Työttömiä on vaikea ruokkia lupauksilla ristiretkestä. Vasta joku päivä sitten Saksan ministeri Hess Danzigissa pitämässään puheessa ilmoitti, että Neuvostoliitto pitää muka jokaista sopimusta kapitalistisen talouden hajoittamisen keinona ja että Saksa tämän vuoksi suhtautuu hyvin epäilevästi kaikenlaisiin Neuvostoliiton kanssa solmittaviin sopimuksiin. Mutta Saksan exporttituotantoalojen edut ovat todennäköisesti voittaneet fasistisen demagogian edut. Ei myöskään ole lainkaan mahdotonta, että fasistinen hallitus suostumusta antaessaan tällaisten luottojen myöntämiselle on halunnut heikentää neuvostovastaisten esiintymistensä aiheuttamaa käsitystä, sillä aiheuttaessaan Itä-Europassa sodan vaaran ei se lainkaan parantanut taloudellista eikä poliittistakaan luottoaan. Neuvostoliitto taasen taloudellisia sopimuksia solmiessaan pitää silmällä kauppatarkoituksia. Se solmii taloudellisen sopimuksen siellä, missä sen solmiminen on neuvostotaloudelle kaikkein edullisinta, aivan samoin kuin toisetkin pitävät silmällä vain omia etujaan. On itsestään selvää, että vihamielisen ympäristön luominen neuvostokaupalle ei lainkaan edistä tällaisten sopimusten solmimista.
Mitä taas tulee Saksan ja Neuvostoliiton välisiin poliittisiin suhteisiin, niin me emme koskaan — vastoin Saksan fasistisen sanomalehdistön vakuutuksia — ole julistaneet eristämistä ja sitä vähemmän Saksan ”saartamista”. Kun Saksan ja Neuvostoliiton väliset suhteet huononivat, niin oli se yksinomaan tuloksena Saksan fasismin politiikasta, joka esiintyi julkisesti Neuvostoliiton taloudellisen jakamisen ohjelmalla. Itsestään Saksasta johtuu se, muodostuvatko nämä suhteet paremmiksi. Neuvostoliitto tarttuu tällaisten ja tämäntapaisten uhkauksien vaikutuksesta voitokkaan itsepuolustuksen keinoihin, mutta pitää kaikille avoimena taloudellisen yhteistoiminnan sekä sotaa ehkäisevien ja rauhaa lujittavien sopimusten solmimisen ovet.
K. R.
(”ISVESTIJA”)
Punainen Karjala — V. 1935 — N:o 87 — Maanantaina, huhtikuun 15 p:nä
Marxismi-Leninismi 