SSSR:n ekonominen perusta (1937)

SSSR:n ekonominen perusta

”SSSR:n ekonomisen perustan muodostavat sosialistinen taloussysteemi ja tuotantovälineiden sosialistinen omistus, jotka ovat vakiintuneet tuloksena siitä, että kapitalistinen taloussysteemi on likvidoitu, tuotantovälineiden yksityisomistus poistettu ja hävitetty toisen ihmisen toista kohtaan harjoittama riisto.”

Näissä Stalinilaisen Konstitutsion neljännen pykälän yksinkertaisissa ja samalla mitä suurenmoisimmissa sanoissa on tehty yhteenveto ja vakiinnutettu maamme uudestimuodostaneen sosialistisen revolutsion perusvoitto, revolutsion, joka on tehnyt synnyinmaamme onnellisten maaksi.

I.

Kapitalistisen järjestelmän perustana on tuotantovälineiden yksityisomistus. Tämän takia porvarillinen valtio suojelee yksityisomistusta kaikilla sillä käytettävissä olevilla välineillä ja kapitalistimaiden konstitutsiot kaikin puolin suojelevat ”yksityiskapitalistista sikamaisuutta” (Marx) kaikenlaisilta hyökkäilyiltä.

V. 1789 Ranskan porvarillisen revolutsion historiallisessa dokumentissa — ”Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien deklaratsio” sanotaan: ”Omistusta koskemattomana ja pyhänä oikeutena ei voida riistää keneltäkään…”

Yksityisomistuksen tyranniutta samassa määrin puolustetaan vielä tänäkin päivänä voimassaolevassa USA:n vanhanaikaisessa konstitutsiossa, joka on hyväksytty jo ”hevosen ja kaksipyöräisten rattaiden vuosisadalla” v. 1787 ja Japanin imperiumin v. 1889 konstitutsiossa ja siinä keskeisessä konstitutsiossa, minkä Venäjän kansa sai veriseltä tsaarilta v. 1906 ja Saksan Weimarin konstitutsiossa, joka nyt on fasistisen anturan maahan tallaama ja v. 1935 vahvistetussa fasistisen Puolan konstitutsiossa. Jos eräissä porvarillisissa konstitutsioissa ei olekaan erikoishuomautusta yksityisomistuksesta, niin sen puolustaminen kuultaa joka pykälästä. Eipä suotta Engels, analysoiden Englannin konstitutsiota, kysymykseen: ”Kuka sitten itseasiassa hallitsee Englannissa?” — kaunopuheisesti vastaa: ”Hallitsee omistus”. Tämä koskee mitä porvarillista valtiota tahansa.

Porvarillisessa maailmassa yksityisomistus vallitsee kaikkia. ”Kaikki, ei ainoastaan maa, vaan myös ihmistyö, ja ihmisen henkilöllisyys ja omatunto, rakkaus ja tiede — kiertämättömästi kaikki muuttuvat ostettaviksi, niin kauan kuin on pystyssä kapitaalin valta”, — sanoo Lenin.

Venäläinen työläinen, joka oli pakoitettu työskentelemään 10–12–14 tuntia vuorokaudessa, sai orjatyöstään keskimäärin noin 250 ruplaa vuodessa. Miljonat ihmiset kärsivät työttömyyden kuristuksesta. Kymmenet miljonat maattomat, hevosettomat, lehmättömät talonpojat nääntyivät kurjuuteen, mutta kartanoherrat hukkuivat ylellisyyteen. Kansa eli kurjuudessa ja lukutaidottomuudessa.

Muutama kymmenen tuhatta kartanonherroja, tehtailijoita, pankkiireja, kauppiaita, ryöväsi maan rikkaudet, möi sen ulkolaisille. Ulkolaisen kapitaalin edustajat häikäilemättömästi eksploateerasivat Venäjän työväenluokkaa. Ennen revolutsiota ulkolaisille kuului 60–65 prosenttia kapitaaleista metallurgian, kivihiili-, nafta- ja konerakennusteollisuuden aloilla. Venäjän pankkien kapitaalin muodostavasta 4 miljardista ruplasta kuului yli 3 miljardia ulkolaisille finanssimiehille. Kaupunkitalous oli 4/5 osaltaan ulkolaisten omistajien käsissä. Yksityisomistajain rautatiet, laivaliikenne, raitiotieliikenne oli enemmällä kuin 2/3 osalla keskitettynä ranskalaisten, englantilaisten, saksalaisten, belgialaisten ja muiden ulkolaisten käsiin. Koneiden, lannokkeiden perusmäärä, monia laajankulutuksen esineitä tuotiin laajalti ulkomailta. Tsaristinen Venäjä oli näinollen taloudellisesti riippuvainen, takapajuinen puolisiirtomaa. Ulkolaiset eksploataattorit täydellisesti käyttivät hyväkseen Venäjän teknillistä ja kulttuurista takapajuisuutta ja heikkoutta ja löivät sitä jokaisessa sopivassa tilaisuudessa.

II.

Jos porvaristolle yksityisomistuksen prinsiippi on yhtä eittämätön kuin maan vetovoiman laki, niin proletaarille on yhtä selvää, että sosialistisen revolutsion ensimmäisen päivän tulee tulla kapitalistisen omistuksen kuolintunniksi ja pakkoluovuttajien pakkoluovutuksen aluksi.

Sosialistinen revolutsio otti tehtailijoilta, pankkiireilta ja kauppiailta heidän hyötymisensä lähteet, heidän kapitalistisen omaisuuden. Revolutsio täten teki lopun työläisten eksploatatsiosta. Tässä on perussyy porvariston villiin vastarintaan.

Työväenluokan diktatuurin kehityshistoria maassamme havainnollisesti näyttää, miten tapahtui yksityisomistuksen likvidointi. Lokakuun 26 p. (marraskuun 8 p.) v. 1917 sovettivallan hyväksymä dekreetti maasta sääti, että ”kartanoherrojen yksityisomistus maahan nähden viipymättä lakkautetaan ilman minkäänlaista lunastusmaksua.” Marraskuun 23 p. (joulukuun 6 p.) lakkautettiin yksityisomistus kaupungin kiinteimistöön nähden. Joulukuun 14 (27) p. v. 1917 sovettihallitus toteutti pankkien kansallistuttamisen. Säädettyään jo ensipäivistä alkaen (marraskuun 14 (27) p.) työväenkontrollin tuotannossa, sovettihallitus muutaman kuukauden kuluttua, kesäkuussa v. 1918 hyväksyi dekreetin teollisuuden kansallistuttamisesta. Nämä ensimmäiset askeleet tekivät mahdolliseksi keskittää sovettivallan käsiin talouden peruskomennuskukkulat. Näin, valtiollisen yhteiskunnallistuttamisen — suurkapitaalin pakkoluovuttamisen, maan kansallistuttamisen tietä laskettiin sosialistisen omistuksen perusteet.

Voittaen mitä suuremmoisimpia puutteita, kärsien valtavia uhreja kansalaissodassa, kärsittyään nälkää, vilua ja ankaraa puutetta, työläiset ja työtätekevä talonpoikaisto murskasivat koko Venäjän vastavallankumouksen ja interventit. Ase kädessä he puolustivat sosialistista omistusta ja täten saavuttivat mahdollisuuden sosialistisen ekonomiikan menestyksellisesti rakentamiseksi.

Sosialistinen omistus on sovettijärjestelmän perusta, ihmisten uusien keskinäisten suhteiden perusta sovettiyhteiskunnan sisällä. Vallattuaan kalliilla hinnalla vallan ja lujitettuaan diktatuurinsa työväenluokka puolustaa sosialistista omaisuutta uuden järjestelmän ratkaisevana perustana.

”Jos kapitalistit julistivat yksityisomistuksen pyhäksi ja koskemattomaksi, saavuttaen aikoinaan kapitalistisen järjestelmän lujittumisen, niin meidän, kommunistien, on sitä suuremmalla syyllä julistettava yhteiskunnallinen omistus pyhäksi ja koskemattomaksi, täten lujittaaksemme uudet sosialistiset talousmuodot tuotannon ja kaupan kaikilla aloilla”, — sanoo tov. Stalin.

Sosialistinen omistus SSSR:ssä on olemassa — siitä puhuu Stalinilaisen Konstitutsion 5 pykälä — joko valtio-omistuksen muodossa, se on koko kansan omaisuutena, tai kooperatiivis-kolhoosiomistuksen muodossa.

Valtio-omistuksen alkuperäisenä lähteenä on suurkapitalistien pakkoluovuttaminen. Maan, sen uumenien, metsien, tehtaiden, kaivoksien, transportin ja yhteyden perusvälineiden, pankkien, kaupungin tuotantolaitoksien, suurten asuintalojen kansallistuttaminen yms. muodostaa kansan omaisuuden alkuperäisen pohjan. Toteuttaen sosialistisen industrialisoinnin leniniläis-stalinilaista politiikkaa SSSR:n työtätekevät, jotka bolshevikipuolueen johdolla ovat rakentaneet sosialismin, ovat moninkertaistuttaneet sovettivaltionsa omaisuutta ja jatkavat sen lisäämistä päivä päivältä.

Kolhoosituotanto on sosialistisen taloussysteemin eroittamaton osa, kolhooseissa ei ole tuotantovälineiden yksityisomistusta, niitä hallitsee kollektiivi yhteisesti; kolhooseissa samalla tavalla kuin valtiollisissa sovetti-tuotantolaitoksissa, on mahdoton vieraan työn eksploatatsio. Tämän takia kooperatiivis-kolhoosiomistus on sosialistisen omistuksen muoto. Mutta kuitenkin on olemassa useita tunnusmerkkejä, jotka eroittavat toisen — sosialistisen omistuksen valtiomuodon — toisesta — kolhoosi-kooperatiivisesta. Yleiskansallisten sovettituotantolaitosten omaisuudesta määrää täydellisesti valtio. Kolhoosin omaisuutta hallitsee kyseessä oleva eri kollektiivi. Tässä on kolhoosin yleinen kokous isäntänä ja määrääjänä. Työläisten ja toimitsijain palkkauksen sovettituotantolaitoksissa säätää valtio työntekijän työntuottavaisuudesta ja kvalifikatsiosta riippuen. Kolhosnikan tulot määrää kolhoosin työskentely, ne riippuvat kunkin tekemien työpäivien määrästä, siitä rahojen ja tuotteiden yleisestä määrästä, mikä tulee kyseessä olevassa kolhoosissa jokaista työpäivää kohti.

Valtion tuotantolaitoksissa sovettivalta harkintansa mukaan määrää tuloista, — ne eivät kuulu yhdelle tehtaalle, vaan koko kansalle. Kolhoosi on tulojensa täydellinen isäntä. Täytettyään lailla säädetyt valtion velvollisuudet kolhoosi, sääntöjen pohjalla, vapaasti määrää tuotteistaan. Sosialistinen omistus on pyhä ja koskematon. Stalinilaisen Konstitutsion pykälässä 131 on kirjoitettu: ”Henkilöt, jotka kajoavat yhteiskunnalliseen, sosialistiseen omaisuuteen, ovat kansan vihollisia”.

III.

Työväenluokan vallan ja tuotannon välineiden sosialistisen omistuksen pystyttäminen ovat sosialistisen taloussysteemin peruserikoisuudet, mutta eivät ainoat.

Stalinilaisen Konstitutsion pykälässä 11 sanotaan: ”SSSR:n talouselämän määrää ja suuntaa valtion kansantalousplaani yhteiskunnallisen rikkauden lisäämisen, työtätekevien aineellisen ja kulttuurisen tason järkähtämättömän kohottamisen, SSSR:n riippumattomuuden lujittamisen ja sen puolustuskuntoisuuden vahvistamisen intresseissä”.

Tämän pykälän toteutuminen käytännössä hyvin kuvastuu molempien stalinilaisten viisivuotisten ennenmääräaikaisessa täyttämisessä.

Jo aikoja sitten ennen sosialistisen järjestelmän voittoa maassamme Engels ennusti, että yksityisomistuksen hävittäminen ja tuotantovälineiden sosialistisen omistuksen pystyttäminen vapauttaa kahleista tuotantovoimien kehityksen ja antaa mahtavan sysäyksen yhteiskunnallisen rikkauden kasvulle. ”Suurteollisuus, — kirjoitti hän, — joka on vapautettu yksityisomistuksen sorrosta, kehittyy sellaisissa mittasuhteissa, joihin verrattuna sen nykyinen tila tulee näyttämään yhtä mitättömältä, kuin meistä näyttää manufaktuuri aikamme suurteollisuuteen verrattuna.”

Nyt, Suuren sosialistisen revolutsion XX-vuosipäivän kynnyksellä, me voimme olla vakuutettuja siitä, että tämä ennustus on oikea.

Maamme kansallistulot v. 1913 olivat 21 miljardia ruplaa (v. 1926–27 hinnoissa). V. 1936 ne olivat 86 miljardia ja tämän vuoden plaanin mukaan ylittävät 105 miljardia ruplaa. Vielä ensimmäisen viisivuotisen aattona, v. 1927/28, keskittyi kulakkien ja kaupunkikapitalistien käsiin 8,1 prosenttia kansallistuloista. Tällä hetkellä koko kansallistulot täydellisesti ovat SSSR:n työtätekevien käytettävissä. On vaikea käsittää nyt, että vasta pari vuosikymmentä sitten porvarillis-kartanoherra-Venäjällä väestön 9/10 osaa sai vain jonkun 20–30 prosenttia koko kansallistuloista.

Kansallistulojen yleinen lisääntyminen viisikertaisesti ja niiden perinpohjainen uudestisijoittuminen ovat sosialistisen talouden kasvun kaikkein täydellisimpänä ilmaisuna.

Eipä suotta toveri Stalin, määritellen sovettitaloussysteemin peruspiirteet, sanonut, että meillä ”kansallistulojen jakautuminen ei tapahdu eksploataattoriluokkien ja niiden suurilukuisen loiskerroksen rikastumisen intresseissä, vaan työläisten ja talonpoikain aineellisen aseman systemaattisen kohottamisen ja sosialistisen tuotannon laajentamisen intresseissä kaupungissa ja maaseudulla”.

Kansallistulojen erinomainen kasvu on tehnyt mahdolliseksi puolueelle ja sovettihallitukselle saattaa kansantalouden kapitaalisijoitukset 180 miljardiin ruplaan vuosien 1924–1936 aikana. Takapajuisesta agraarimaasta SSSR on muuttunut mahtavaksi industrialiseksi suurvallaksi.

Synnyinmaamme on ensimmäisellä sijalla maailmassa perusluonnonrikkauksiin nähden ja ensimmäisellä sijalla Europassa teollisuustuotteiden valmistukseen nähden.

Sosialistisen suurindustrian tuotanto arvioitiin v. 1936 — 80,9 miljardiksi ruplaksi v. 1926/27 hinnoissa. 7,3 kertaisesti se ylittää Venäjän kapitalismin v. 1913 saavuttaman tuotannon tason ja 11,7 kertaisesti — v. 1917 tason. Kulutusesineiden tuotannon on industriamme kohottanut viisikertaisesti v. 1913 tasoon verraten ja tuotantovälineiden tuotannon 10,4 kertaisesti. Uudet tehtaat ja sovettivallan täydellisesti rekonstruoimat tuotantolaitokset antavat nyt yli 3/4 osaa koko tuotannosta.

Riittää kun vertaamme näitä tuloksia siihen, että kaikkien kapitalistimaiden tuotanto yhteensä otettuna viime vuonna oli yhä vieläkin 4,6 prosenttia alempi v. 1929 tasoa, käsittääksemme, miten riidattomat etuisuudet ovat sosialistisella taloussysteemillä kapitalismiin verraten.

Hämmästyttävät menestykset johtuvat ennenkaikkea mahtavan raskaan teollisuuden luomisesta, teollisuuden, joka kykenee nyt uudestiaseistamaan kaikki kansantalousalat.

Etumaisella tekniikalla aseistettuna sovettimaan työläiset jo v. 1936 työskentelivät yli kolme kertaa tuottoisammin kuin ennen revolutsiota. Ottaen huomioon työpäivän huomattavan lyhentämisen (v. 1913 olleen 10–11 tunnin asemesta sovettityöläiset työskentelevät 6–7 tuntia) on työntuottavaisuus suurteollisuudessa kohonnut nelinkertaisesti v. 1913 verraten.

Kapitalismin oloissa työntuottavaisuuden suuri kasvu ehdottomasti merkitsee miljonien ihmisten heittämistä kadulle, työttömyyden ja valottoman elämän, kurjuuden ennenkuulumatonta kasvua. Sosialistisen taloussysteemin oloissa työntuottavaisuuden kasvu on työväenluokan ja väestön kaikkien kerroksien hyvinvoinnin lakkaamattoman kohottamisen perustana. Työläisten ja toimitsijain yleinen lukumäärä maassamme on kohonnut 11,4 miljonasta, mikä oli v. 1913, 25,8 miljonaan v. 1936.

Sovettiliitto jo v. 1930 teki ainiaaksi lopun työttömyydestä. Koko maassa, kaupungissa ja maaseudulla, voittivat uudet sosialistiset työmuodot. Työ tuli kunnian asiaksi. Sosialistisen kilpailun korkeimman etapin — stahanovilaisen liikkeen — kehittyminen antoi mahtavan sysäyksen työväenluokan valtavalle kulttuurillis-teknilliselle kasvulle, loi edellytykset henkisen työn ja fyysillisen työn välisen vastakohtaisuuden asteettain hävittämiseksi.

Sovetti-industrian mahtavuus näytteli ratkaisevaa roolia sosialistisen maatalouden lujittumisessa. Kolhooseissa ja sovhooseissa työskentelee tällä hetkellä 450 tuhatta traktoria, joiden voimakkuus on 8.302 tuhatta hevosvoimaa. 23,7 miljonan pienen yksityisen köyhän ja keskivarakastalouden asemesta, mitkä olivat vielä v. 1927, on nyt maassamme noin 244 tuhatta kolhoosia.

Kolhoosijärjestelmän voiton hedelmät tuntee nyt jokainen talonpoikaistalous: jos v. 1929 jyväviljojen kokonaissato köyhissä ja keskivarakastalouksissa oli 26,8 sentneriä yhtä talonpoikaistaloa kohti, niin v. 1937 kolhooseihin liittyneet talonpoikaistaloudet saavat keskimäärin 55,4 sentneriä jyviä.

Teollisuuden ja maatalouden mahtavaa kasvua seurasi rautatietransportin vakava kasvu.

Lastien kuljetus kohosi melkein nelinkertaisesti, keskimääräinen lastaus vuorokaudessa kohosi 27,4 tuhannesta vaunusta, mikä oli v. 1913, 86,2 tuhanteen v. 1936. Nyt se lähentelee 100 tuhatta vaunua.

Suurena rautatiesuurvaltana SSSR jatkuvasti lisää rautateillensä pituutta. V. 1936 meillä on 85.080 kilometriä rautateitä — melkein puolitoista kertaa enemmän kuin sodanedellisenä aikana.

Ajettuaan pois kauppiaat, keinottelijat tavaravaihdosta, sovettivalta loi uuden kaupan ilman kapitalisteja. Vähittäistavaravaihto kohosi 47,8 miljardista ruplasta, mikä oli v. 1932, 122,5 miljardiin ruplaan v. 1936. Viimeisen kahden vuoden aikana tapahtuneesta hintojen alenemisesta sovettikuluttaja on voittanut noin 9 miljardia ruplaa.

Tällainen hintojen alentaminen yhdistettynä työpalkkafondien jatkuvaan kasvuun — 3,8 miljardista ruplasta v. 1924/25 — 71,6 miljardiin ruplaan v. 1936 ja kolhosnikkain tulojen valtavaan kasvuun, merkitsee sovettiväestön ostokyvyn valtavaa kohoamista.

Työttömyyden likvidointi, kulutuksen valtava lisääntyminen, ravitsemisen jyrkkä paraneminen, yhteiskunnallisen vakuutuksen laajeneminen, kulttuurin kasvu, kaupunkitalouden täydellistyttäminen, asuinrakennustoiminnan kasvu — tällaiset ovat työtätekevien elämäntason systemaattisen ja horjumattoman kohottamisen perusosoittimet.

* * *

Sosialistisen taloussysteemin ovat sovettimaan työväenluokka ja talonpoikaisto valloittaneet ankarassa taistelussa petomaisia kansan vihollisia — fasismin trotskilais-buharinilaisia palkkarenkejä vastaan. Tätä taistelua vihollisia vastaan, sosialismin puolesta, onnellisen elämän puolesta johtaa Leninin-Stalinin puolue, joka nauttii miljonien työtätekevien rajatonta luottamusta.

”Sovettiyhteiskuntamme on saavuttanut sen, että se on jo pääpiirteissään toteuttanut sosialismin, luonut sosialistisen järjestelmän, se on toteuttanut sen, mitä marxilaiset nimittävät toisilla sanoilla kommunismin ensimmäiseksi tai alemmaksi vaiheeksi.” (Stalin.)

Tällainen on suuren rakennustyön tulos työläisten ja talonpoikain valtion 20 vuotisen olemassaolon ajalta.

(”Pravdasta”).