”Asia, jolle sinä pyhitit koko elämäsi, tulee voittamaan koko maailmassa”

Yrjö Sirolan muistolle 20. III 1936 pidetty puhe

O. V. KUUSINEN

Kommunistisen Internationalen Toimeenpanevan komitean ja Suomen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean nimessä tahdon ilmaista sen syvän ja suuren surun, jota tunnemme sanoessamme viimeiset jäähyväiset rakastetulle toverillemme ja ystävällemme Yrjö Sirolalle, Suomen työväenluokan vanhalle, uskolliselle vallankumoustaistelijalle ja yhdelle kansainvälisen työväenliikkeen parhaimmista voimista.

Yli 30 vuotta on toveri Sirola seisonut Suomen proletariaatin luokkataistelujen eturivissä, yhtenä sen parhaimmista ja suosituimmista johtajista. Tässä taistelussa oli kaksi suurta huippukohtaa, joissa erikoisen kirkkaasti tulivat esille toveri Sirolan etevät ominaisuudet: ne olivat molemmat yhteydessä Venäjän vallankumousliikkeen suurimpien aaltojen kanssa, vuonna 1905 ja vuonna 1917, jolloin niiden vaikutuksesta Suomessakin puhkesi valtava kumouksellinen joukkoliike.

Ensi kerran näin toveri Sirolan vuonna 1905 Helsingissä suuressa joukkomielenosoituksessa, tulisena joukkopuhujana suunnattoman suuren kansajoukon edessä, jota hän kutsui kumoukselliseen suurlakkoon, taisteluun Venäjän tsaarivaltaa vastaan ja yleisen äänioikeuden puolesta. Innostunut kansajoukko seurasi hänen kutsuaan.

Kun vuonna 1917 vallankumouksellisen joukkoliikkeen aalto jälleen löi korkealle, syöksyi Sirola ensimmäisten joukossa tämän aallon keskelle. Hän oli yksi Suomen työläisten ensimmäisiä johtajia, kun tammikuussa 1918 Suomen työväenluokka tarttui aseisiin ja nousi taisteluun vallasta. Suuren innostuksen vallassa marssi hän vallankumouksen etupäässä. Suomen vallankumouksellisessa työväenhallituksessa oli Sirola ulkoasiain kansanvaltuutettuna. Mutta hän ei rajoittautunut vain tämän tehtävän täyttämiseen. Hän kävi useita kertoja rintamalla, innostaen punakaartilaisia taisteluun sytyttävillä puheillaan.

Suomen työväen vallankumouksen tappion opetusten pohjalla osasi Sirola aseistautua uudelleen, hän omaksui perusteellisesti bolshevismin strategian ja taktiikan. Hän kuului Suomen Kommunistisen Puolueen perustamisen alotteentekijöihin elokuussa 1918. Ja siitä saakka on hän mitä toimeliaimmin ottanut osaa puolueen johdon työhön, ollen yhtä mittaa sen Keskuskomitean jäsenenä. Sirola, joka oli vanhassa työväenliikkeessä etevä legaalisen sanomalehdistön toimittaja, oli kommunistisen puolueen perustamisen jälkeen yhtä etevä illegaalisen kommunistisen lehdistön toimittaja.

Ylpeä ja kiitollinen on Suomen vallankumouksellinen työväenluokka hänen elämäntyöstään!

Mutta Sirola ei ollut pelkästään Suomen vallankumousliikkeen mies. Hän oli todellinen internationalisti. Ennen sotaa toimi hän usean vuoden Ameriikassa aktiivisena taistelijana senaikuisen vasemmistolaisen työväenliikkeen riveissä. Toisen Internationalen kongressissa Köpenhaminassa vuonna 1910 tutustui hän Leniniin. Tällä kohtauksella oli suunnaton merkitys hänen myöhemmälle kehitykselleen. Hän otti myöskin osaa zimmerwaldilaiseen neuvotteluun Tukholmassa vuonna 1917.

Kommunistisen Internationalen perustavassa kongressissa oli Sirola suomalaisen delegation jäsenenä. Siinä piti hän alustuksen valkoisesta terrorista. Mutta samalla veti hän tässä kongressissa esille Suomen vallankumouksen tärkeimmät opetukset. Hän totesi että työväenluokka voi voittaa vain sillä ehdolla, että sen johdossa on puolue, jolla on periaatteellinen selvyys, joka tietoisesti pyrkii proletariaatin diktatuuriin ja joka osaa valita oikean hetken ratkaisevan valtataistelun alkamiselle. Hän lopetti puheensa seuraavin sanoin, joissa ilmenee se syvä usko työväenluokan voittoon, mikä oli hänelle niin ominaista:

”Me laskemme kaiken luottamuksemme maailman proletariaatin solidaarisuuteen Venäjän kansainvälisen neuvostotasavallan kanssa. Suomenkin proletariaatti tulee taistelemaan kommunistisen III:nnen Internationalen merkeissä, proletariaatin koko maailmaa käsittävän tasavaltojen liiton merkeissä”.

Arvokasta ja hedelmällistä on ollut toveri Sirolan laaja kirjallinen toiminta. Lukuisten itsenäisten kirjallisten töittensä ohella on hän kääntänyt suomen kielelle useita marxilaisuuden klassikkojen teoksia, Marxin, Leninin ja Stalinin teoksia. Vielä pari kuukautta ennen kuolemaansa julkaisi hän perusteellisen esityksen Suomen vallankumousliikkeen kokemuksista vuosilta 1905 ja 1906.

Mutta ennen kaikkea on Sirola kunnostautunut etevänä kommunististen kaaderien kasvattajana, leninismin opettajana. Monilukuisia ovat ne nuoret proletaariset aktivistit, joilla on ollut onni nauttia hänen opetustaan. Harvinaisen hyvin osasi hän tässä työssä kasvattaa oppilaissaan niitä ominaisuuksia, joita toveri Dimitrov VII:ssä maailmankongressissa vaati bolshevistisilta kaadereilta: täydellistä alttiutta työväenluokan asialle, horjumatonta uskollisuutta puolueelle, kiinteätä yhteyttä joukkoihin, kykyä suoriutua itsenäisesti joka tilanteessa ja olla pelkäämättä vastuuta tehdyistä päätöksistä, vallankumouksellista kurinalaisuutta ja bolshevistista karaistuneisuutta.

Sirola oli todella harvinaisen etevä bolshevististen kaadereitten kasvattaja. Tässä työssä olisi pitänyt hänet nähdä! Millainen loiste oli hänen silmissään, kun hän selitti kuulijoilleen Leninin ja Stalinin oppeja; kuinka vakuuttavasti hän esitti NKP:n historiaa ja kokemuksia; kuinka valaisevasti hän osasi yhdistää teorian ja käytännöllisen kokemuksen; kuinka sytyttävästi hän osoitti oppilailleen ne sosialismin voitot, jotka Neuvostoliiton proletariaatti on saavuttanut ja tulee saavuttamaan toveri Stalinin johdolla.

Mistä se sytyttäväisyys ja vakuuttavaisuus, mikä oli hänen esiintymisessään?

Siitä syvästä vakaumuksesta, minkä läpitunkema hän itse oli. Siitä rajattomasta kiintymyksestä vallankumouksen asiaan, joka oli hänen elämänsä pohja. Siitä lujasta uskosta sosialismin voittoon koko maailmassa, joka hänessä aina oli elävänä. Hän tiesi ja tunsi koko ajan, että tämän voiton saavuttamiseksi tarvitaan uskollisia, rohkeita ja kykeneviä sosialismin sotureita. Niiden kasvattamiselle hän omisti itsensä kokonaan. Kesken tämän työn kaatui hän taistelupaikallaan.

Sirola oli valoisa luonne, aina vallankumouksellisen optimismin innoittama. Mutta hän saattoi syvästi vihata työväen luokkavihollisia. Loppuun saakka säilytti hän nuorekkaan henkisen raikkauden. Hänessä yhtyi suurin vaatimattomuus kumoukselliseen intohimoisuuteen.

Kommunistinen Internationale tarvitsee sellaisia leninismin opettajia, kuin Sirola oli, ja sellaisia oppilaita, kuin hän on kasvattanut.

Leninin perusajatuksista oli Sirolalle erikoisen rakas se ajatus, jonka Lenin Kominternin I:sen kongressin lopussa ilmaisi seuraavin sanoin:

”Riehukoon koko maailman porvaristo, karkoittakoon, vangitkoon ja murhatkoon se spartakisteja ja bolshevikkeja — tämä kaikki ei sitä enää voi pelastaa. Tämä vain valistaa joukkoja, vapauttaa niitä vanhoista porvarillis-demokraattisista ennakkoluuloista ja karaisee niitä taisteluun. Proletaarisen vallankumouksen voitto koko maailmassa on varma. Kansainvälisen neuvostotasavallan perustaminen tulee tapahtumaan”.

Rakas toveri Sirola! Kun me nyt sanomme sinulle jäähyväiset ruumisarkkusi ääressä, muistutamme me mieliimme nämä kuolemattoman, nerokkaan opettajamme sanat.

Proletariaatin luokkavihollinen raivoaa nytkin Euroopassa. Fasismi riehuu ja uhkailee sodalla. Kaikkein hulluimpana raivoaa Saksan fasismi. Ne kapitalistiset hallitukset, joille tällä hetkellä on edullista rauhan säilyttäminen, ovat kykenemättömiä noudattamaan todella johdonmukaista politiikkaa, joka olisi välttämätöntä rauhan turvaamiseksi ja fasististen hyökkääjäin käsien kahlehtimiseksi. Siihen pystyy vain maailmanproletariaatti, kun se liittää yhteen rivinsä taisteluun fasismia ja sotaa vastaan.

Minä muistan elävästi, kuinka innostuneesti sinä, toveri Sirola, meidän VII:ssä maailmankongressissamme otit vastaan kommunistisen Internationalen perämiehen, toveri Dimitrovin suuren ajatuksen.

Etkö kuule nyt proletaarisen yhteisrintaman miljoona-armeijan marssinnan rohkeaa rytmiä?

Etkö kuule etenevän kansanrintaman askelia Ranskassa ja Saksassa?

Kuinka iloitsisitkaan, kun tietäisit Espanjan työläisnuorison yhtymisestä, viimeisistä suurista saavutuksista nuorisoliikkeessä muissa maissa.

Nämä miljoonaisten työtätekevien joukkojen kolonnat kasvavat kaikissa maissa. Ne ovat proletaarisen maailmanvallankumouksen voitokkaita kolonnia.

Rakas toveri! Me tulemme taistelemaan edelleen, miljoonat tulevat taistelemaan. Asia, jolle sinä pyhitit koko elämäsi, tulee voittamaan koko maailmassa.